Äitipuolta ärsyttää

Tämä sinulle ap. Jos sinua ja miestäsi noin kuvottaa miehen lapsi, katkaiskaa välit älkääkä valittako. Tiedostakaa kuitenkin tekemänne pysyvät vahingot nuoren tunne-elämässä ja mahdolliset vaikutukset hänen loppuelämäänsä. Sinulla ei niin väliä mutta hänen suhteellaan isäänsä. Ja ei, tämä ei ole mielipidekysymys, jonka huomaat jos hieman perehdyt psyykkiseen kehitykseen.

Lapsen ei tarvitse "ansaita" isänsä rakkautta ja hyväksyntää, vaan vanhempien vastuulla on huolehtia lapsen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. (Jos tätä nyt ei ymmärrä muuten kuin vastuun kautta)

Enkä ymmärrä miten joku mies voi laittaa naisen lapsensa edelle enkä kunnioittaisi lapsensa hylkääjää.

Jokainen muksu reagoi omalla tavallaan vanhempien eroon ja uusiin puolisoihin. Sille nyt vaan ei voi mitään. Eikä oikeasti voi automaattisesti olettaa että uudet puolisot ottavat äidin/isän roolin rakastavana vanhempana vaikka olisikin toisen vanhemman kumppani. Lapsi kuuluu pakettiin, tottakai. Ja elatusvelvollisuus kulkee etävanhemman mukana kunnes lapsi täyttää 18 v. Mutta mikään laki ei velvoita uutta kumppania rakastamaan lasta. 

Kivittäkää jos haluatte mutta äitinä kyllä ymmärrän tämän. Oma tyttö teininä oli hermoja raastava tapaus ja voin hyvin kuvitella että jos olisi viettänyt isänsä luona pidempiä aikoja (kuin parin tunnin vierailuja harvakseltaan) niin olisi voinut isän uudella puolisolla tulla samankaltaisia tuntemuksia. Enkä olisi puolisoa tästä syyttänyt vaan ymmärtänyt. Toisen omaan ei välttämättä kiinny tai varsinkaan jaksa alkaa kasvattamaan jos minkäänlaisia tuloksia ei näy. 

Mulla on ollut se satujen v*ttumainen äitipuoli. Jolle olin välttämätön paha kun velipuoli oli arvojärjestyksessä jumalaa ylempänä. Eli kyllä tiedän millaista on kasvaa perheessä jossa on vain tiellä (omaa äitiä ei ollut kuvioissa ollenkaan). 

Tsemppiä ap! Joskus homma ei vain toimi vaikka mitä yrittäisi ja siinä kannattaa miettiä isompaa kuvaa ja  kuinka monen ihmisen elämän haluaa "uhrata". Isälle samat terveiset. Lapsi on kuitenkin muutaman vuoden kuluttua täysi-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.

Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.

Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.

Kylmät väreet tosiaan menee, jos lapsesi hylkäsit. Oletko koskaan ajatellut, että lapsi reagoi siihen, että hänen vanhemmillaan menee huonosti ja he eroavat? Eipä sillä lapsellakaan ole mukavaa olla heittopussina.

Et sitten sisäistänyt että kirjoittaja oli äitipuoli, ei lapsen bio-vanhempi? Millä tavalla hän on lapsensa hylännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?

Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty. 

Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.

Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.

Kyllä lapsi vaistoaa tunnetilat. Miksei vaistoaisi? Muutama vuosi sitten olin tosi surullinen eräästä asiasta. Lapseni kysyi joka ilta, että oletko surullinen. Siihen vastasin etten ole surullinen. Joka kerta tuli kommentti, että taidat olla. Jossain vaiheessa suru meni ohitse. Lapseni totesi, että et taida olla enää surullinen, kun en ole vähään aikaan kysynyt oletko surullinen. Piti niin paikkaansa. Lapseni oli silloin 10 v. Tästä surullisesta asiasta en lapselleni silloin puhunut, koska se ei ollut hänen elämäänsä vaikuttava asia eikä häneen liittynyt.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko muka rehellisesti sanoa että isä on yrittänyt kaikkensa? Ei tarvitse oikeuteen lähteä, on niitä muitakin keinoja. Jos isä on lapsen virallinen huoltaja niin miksei hän ota yhteyttä perheneuvolaan? Miksi täytyy ensin ehdottaa äidille? Ja oletteko te keskustelleet koulun kanssa? Pyytäkää palaveria ja apua tilanteeseen. Tehkää uusi lastensuojeluilmoitus. Ei kannata seisoa tumput suorina ja sanoa että ilmoitus on tehty mutta ei johtanut mihinkään.

Kaikkea tätä on yritetty. Jos aikuinen ihminen ei halua tulla tapaamisiin, häntä ei voi pakottaa. 

No ei kai sitä äitiä sinne tarvita. Isä pyytää palaveria opettajan kanssa ja pyytää apua tilanteeseen. Onko isä kysynyt apua sieltä perheneuvolasta?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen muksu reagoi omalla tavallaan vanhempien eroon ja uusiin puolisoihin. Sille nyt vaan ei voi mitään. Eikä oikeasti voi automaattisesti olettaa että uudet puolisot ottavat äidin/isän roolin rakastavana vanhempana vaikka olisikin toisen vanhemman kumppani. Lapsi kuuluu pakettiin, tottakai. Ja elatusvelvollisuus kulkee etävanhemman mukana kunnes lapsi täyttää 18 v. Mutta mikään laki ei velvoita uutta kumppania rakastamaan lasta. 

Kivittäkää jos haluatte mutta äitinä kyllä ymmärrän tämän. Oma tyttö teininä oli hermoja raastava tapaus ja voin hyvin kuvitella että jos olisi viettänyt isänsä luona pidempiä aikoja (kuin parin tunnin vierailuja harvakseltaan) niin olisi voinut isän uudella puolisolla tulla samankaltaisia tuntemuksia. Enkä olisi puolisoa tästä syyttänyt vaan ymmärtänyt. Toisen omaan ei välttämättä kiinny tai varsinkaan jaksa alkaa kasvattamaan jos minkäänlaisia tuloksia ei näy. 

Mulla on ollut se satujen v*ttumainen äitipuoli. Jolle olin välttämätön paha kun velipuoli oli arvojärjestyksessä jumalaa ylempänä. Eli kyllä tiedän millaista on kasvaa perheessä jossa on vain tiellä (omaa äitiä ei ollut kuvioissa ollenkaan). 

Tsemppiä ap! Joskus homma ei vain toimi vaikka mitä yrittäisi ja siinä kannattaa miettiä isompaa kuvaa ja  kuinka monen ihmisen elämän haluaa "uhrata". Isälle samat terveiset. Lapsi on kuitenkin muutaman vuoden kuluttua täysi-ikäinen.

Eihän tässä ollut mistään äitipuolen rakastamisesta kyse, vaan isästä ja hänen suhteestaan biologiseen lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus kertoo ap.sta paljon.

Ensinnäkin haukut pojan äidin todella ala-arvoisin sanoin. Mieti ennen kuin puhut! Teini voi kotona käyttäytyä todella hyvin mutta teinit myös kokeilee rajojaan. Sen perusteella mitä kerroit pojan isästä, poika voi myös olla hyvinkin pettynyt ettei isä välitä hänestä ja näyttää sen käytöksellään enkä ihmettele.

Varsinaisen pissapään kanssa olet parisuhteessa, itse en katsoisi hetkeäkään.

Höpöhöpö. Näitä käytöshäiriöitä on lapsella jatkuvasti koulussa. Kouluarvosanat ovat surkeita. Jatkuvasti Wilma täynnä muistutuksia huonosta käytöksestä, tekemättömistä läksyistä, unohtuneista tavaroista jne. Nämä asiat kuuluvat lähivanhemman tehtäviin hoidettaviksi. Näistä asioista on kirjoitettu Wilmassa on jo vuosia, eikä mitään kehitystä ole tapahtunut. Tämä lapsi ei meillä kapinoi, ei vain osaa käyttäytyä ja on passiivinen. Ikään kuin olisi autisti. 

Pojan isä ei ole mitenkään viestinyt käytöksellään, etteikö välittäisi pojasta. Ihan turha nyt kaikkien täällä jauhaa, miten lapset aistivat. Eivät ne kaikkea aisti. 

En koe miestäni kusipääksi, vaan olosuhteiden uhriksi. 

Lapsi on ainoa, joka on olosuhteiden uhri. Ja teinit ovat passiivisia. Ei omilta teineiltäkään aikoinaan mitään vastauksia kysymällä saanut. Se juttelu tuli tyttären kanssa saunassa kun itse oli ensin jutellut niitä näitä arkisia juttuja. Sitten tytär alkoi puhumaan omia juttujaan. Poika on jutellut omia juttujaan, kun olen harrastuksiin kuskannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus kertoo ap.sta paljon.

Ensinnäkin haukut pojan äidin todella ala-arvoisin sanoin. Mieti ennen kuin puhut! Teini voi kotona käyttäytyä todella hyvin mutta teinit myös kokeilee rajojaan. Sen perusteella mitä kerroit pojan isästä, poika voi myös olla hyvinkin pettynyt ettei isä välitä hänestä ja näyttää sen käytöksellään enkä ihmettele.

Varsinaisen pissapään kanssa olet parisuhteessa, itse en katsoisi hetkeäkään.

Höpöhöpö. Näitä käytöshäiriöitä on lapsella jatkuvasti koulussa. Kouluarvosanat ovat surkeita. Jatkuvasti Wilma täynnä muistutuksia huonosta käytöksestä, tekemättömistä läksyistä, unohtuneista tavaroista jne. Nämä asiat kuuluvat lähivanhemman tehtäviin hoidettaviksi. Näistä asioista on kirjoitettu Wilmassa on jo vuosia, eikä mitään kehitystä ole tapahtunut. Tämä lapsi ei meillä kapinoi, ei vain osaa käyttäytyä ja on passiivinen. Ikään kuin olisi autisti. 

Pojan isä ei ole mitenkään viestinyt käytöksellään, etteikö välittäisi pojasta. Ihan turha nyt kaikkien täällä jauhaa, miten lapset aistivat. Eivät ne kaikkea aisti. 

En koe miestäni kusipääksi, vaan olosuhteiden uhriksi. 

Kyllä lapset muuten aistivat kaiken. Sen verran olen lasten kanssa tekemisissä ollut, että tiedän.

Minun teinini sulkeutuvat kuin simpukka, jos vähänkään kyselee. Kaikki keskustelu tapahtuu spontaanisti ja niin, että aloite tulee teiniltä. Isällä ja pojalla ei selkeästi ole sellaista luottamuksellista suhdetta, että poika haluaisi puhua.

Eikä hän halua puhua isän tyttikselle joka inhoaa häntä.

Eikä hän halua puhua, koska keskustelut on sitten sitä äidin panettelemista. Ja teinin syyttelyä.

Minua ärsyttää ettei lapsi osaa olla osa arkea vaan haluaa arjen pyörivän ympärillään. Lapset ovat aina itsekkäitä, mutta kyllä se lähivanhemman sohvalla istuva keskenkasvuisen persoona tulee lapsen kautta esiin. Sitten ilmapiiri on kireä, kun isän luokse tullaan kiukuttelemaan, haluamaan, valittamaan ja vaatimaan sekä vetelehtimään. Lapsen kanssa on lähes aina oltu koko päivä ja käyty läpi monta siirtymätilannerähinää ja miljoona muuta valitusta - mutta kun ei ole suostuttu pelaamaan Kimbleä (kotityöt) niin lapsi voi illalla valittaa että hänet on ollut yksin koko päivän ja velloo itsesäälissä.

Lapsi itsessään ei ärsytä. Ymmärrän ettei vielä osaa eritellä ikävää ja huomion tarvetta erilleen. Sillä vaikka kuinka yrittää tsempata lasta, niin on aina pahalla tuulella ja kokee tekojemme riittämättömyyttä. Lopulta se alkaa väsyttää, ja sitä toivoo että lapsi oppisi kasvaessaan miettimään omaa asennetta.

Syy hylkäyksen tunteeseen on ero, jonka äiti järjesti. Mutta etävanhempana isä on aina se syyllinen, koska ei voi poistaa lapsen ikävää, vaikka seisoisi päällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Kielenkäyttösi paljastaa sinut trolliksi. Hyvin harvassa on ne sydämettömät ilkiöt jotka nimittävät puolison lasta räkänokaksi. 

Ennemmin nimittelen vastenmielistä lapsipuoltani täällä anonyymisti kuin lapselle itselleen.

Ei varmaan tarvi nimitellä, kun vastenmielisyys naamaltasi paistaa kilometrien päähän. Mutta hän kokee sinut varmaan ihan yhtä vastenmieliseksi. Onko kivaa?

Harmi kun ei tajuttu erota ennen lasten murrosikää. Nyt voisi murrosiän oireista syyttää jotain muuta ja aina välillä saisi lepolomas lapsen murkutuksesta.. olisipa ihanaa...

Aikuisten oikeasti: kun lapsi on murrosiässä hänen ei kuulu olla helppo ja kohtelias. Hänhän työstää etäisyyttä vanhempiinsa. Vanhempien tehtävä on olla tyynesti ankeita kakkapäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.

Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.

Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.

Tämä lapsi ei sentään ole vihamielinen mua kohtaan. Olen tosissani pohtinut eroa, mutta mies on sanonut, että ennemmin lapsen tulot meille perutaan tai harvennetaan. En koe tässä mitään omantunnontuskia, että suostun tähän. Olemme kuitenkin yrittäneet monia erilaisia lähestymistapoja, eikä mikään ole toiminut.

Meneekö liikaa yrittämisen puolelle? Jos vain olisitte ihan rennosti. Vailla mitään vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus kertoo ap.sta paljon.

Ensinnäkin haukut pojan äidin todella ala-arvoisin sanoin. Mieti ennen kuin puhut! Teini voi kotona käyttäytyä todella hyvin mutta teinit myös kokeilee rajojaan. Sen perusteella mitä kerroit pojan isästä, poika voi myös olla hyvinkin pettynyt ettei isä välitä hänestä ja näyttää sen käytöksellään enkä ihmettele.

Varsinaisen pissapään kanssa olet parisuhteessa, itse en katsoisi hetkeäkään.

Höpöhöpö. Näitä käytöshäiriöitä on lapsella jatkuvasti koulussa. Kouluarvosanat ovat surkeita. Jatkuvasti Wilma täynnä muistutuksia huonosta käytöksestä, tekemättömistä läksyistä, unohtuneista tavaroista jne. Nämä asiat kuuluvat lähivanhemman tehtäviin hoidettaviksi. Näistä asioista on kirjoitettu Wilmassa on jo vuosia, eikä mitään kehitystä ole tapahtunut. Tämä lapsi ei meillä kapinoi, ei vain osaa käyttäytyä ja on passiivinen. Ikään kuin olisi autisti. 

Pojan isä ei ole mitenkään viestinyt käytöksellään, etteikö välittäisi pojasta. Ihan turha nyt kaikkien täällä jauhaa, miten lapset aistivat. Eivät ne kaikkea aisti. 

En koe miestäni kusipääksi, vaan olosuhteiden uhriksi. 

Jaaha vai niin! Miettiikö yhtään kukaan saati kyselee pojalta, miksi hänellä on paha olla? Helpompi tietty vaan haukkua ja syyllistää äiti. Pojan käytös ikävä kyllä kertoo voimakkaastakin pahasta olosta.

On kysytty, mutta kun ei vastaa. On sadat kerrat sanottu, ettei voida auttaa, ellei kerro mikä on hätänä. Pojan äiti on kyllä syyllinen pahaan oloon. Ainakin osittain. Siellä kotona ei voi olla kaikki ihan kunnossa, sen mekin tajuamme. Mutta jossain kulkee raja, mihin asti sitä jaksaa yrittää.

Jospa lopettaisitte kyselemisen? Eläkää ihan normaalia arkea. Kyllä se poika siitä pikkuhiljaa avautuu. Ei teinit vastaa, jos niiltä kysellään. Vastauksena on aina, ettei mua mikään vaivaa. Se on se vakiovastaus. Muistelepa nyt omaa teiniaikaasi. Avauduitko vanhemmillesi jos jotain kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.

Hienoa, että jaksoit ja että välit ovat paremmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.

Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.

Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.

Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.

Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.

Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.

Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta. 

Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.

Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta".  Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.

Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.

Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.

Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?

Jos muilla ei ole vastaavia haasteita arvosanojensa kanssa, niin eiköhän se vika ole jossakin muualla. 

Et sinä voi tietää muiden arvosanoja. 😂😂😂

Ja voi se ongelma oikeasti olla vain yhdellä. Ei ne ongelmat ole aina koko luokka tai ei kukaan.

Koulu on asiaton jo siinä että haukkuu toista vanhempaa teille. Ammattitaidotonta.

Mielestäni ei voida laskea haukkumiseksi sitä, että tuodaan ilmi huoli toisen huoltajan sekavasta käytöksestä. Huoli on täysin asiallinen.

Tein nyt uuden lastensuojeluilmoituksen. Neuvottelujen jälkeen ryhdymme nyt sellaisiin toimenpiteisiin, että lähivanhemman pelleillyt saa riittää. Ensisijaisestihan haluaisimme lähivanhemman kanssa yhteistyötä, mutta koska se ei selkeästikään onnistu, mieheni tulee nyt hakemaan yksinhuoltajuutta. Ehkä sitten saamme rauhan tuolta ihmiseltä.

Mielestäni voidaan.

Jos vanhemmilla on yhteishuolto, niin silloin koululla on velvollisuuskin ilmoittaa toiselle huoltajalle lasta koskevia asioita. Huoli toisen vanhemman mielenterveydestä on aika oleellinen.