Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ymmärtänyt väärin. Kyllä kaikki tietävät, ettei näin aina käy, kyse on siitä, että näin KUULUISI olla.
Elämän tärkein ihmissuhde on parisuhde. Toisena vasta lapset, jotka lentävät omilleen ja muodostavat sen oman tärkeimmän suhteensa omien kumppaneiden kanssa. Siksi lapsia ei tule systemaattisesti ja automaattisesti laittaa parisuhteen edelle, vaikka se hetkittäin onkin välttämätöntä, kun ovat pieniä.
Ja kun parisuhde voi hyvin, lapsillakin on mahdollisuus voida hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.
Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.
Lapsi todella vaistoaa vihamielisyyden. Lapset ovat tosi taitavia aikuisten "lukijoita". Eleet, ilmeet, äänenpainot viestivät meistä paljon enemmän kuin arvaammekaan.
Ja ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on tottunut järjestelemään asioita oman mielensä mukaan ja saanut ne sujumaan, eikä siedä sitä, jos ei näin käykään. Joskus on elämässä pohdittava sitä vaihtoehtoa, että näin ei käy lainkaan ja tyydyttävä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.
Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.
Lapsi todella vaistoaa vihamielisyyden. Lapset ovat tosi taitavia aikuisten "lukijoita". Eleet, ilmeet, äänenpainot viestivät meistä paljon enemmän kuin arvaammekaan.
Ja ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on tottunut järjestelemään asioita oman mielensä mukaan ja saanut ne sujumaan, eikä siedä sitä, jos ei näin käykään. Joskus on elämässä pohdittava sitä vaihtoehtoa, että näin ei käy lainkaan ja tyydyttävä siihen.
Aikamoisia oletuksia täällä tehdään. Lapsi ei varmasti aisti ärsyyntymistäni. Hyvin usein mennessäni esim. asioille, lapsi itse tarjoutuu tulemaan kanssani mukaan. Jos olisin todella vastenmielinen ja ilkeä hänen mielestään, miksi hän hakeutuisi seuraani? Se että täällä puran ärsyyntymistäni ja väsymystäni tilanteeseen ei tarkoita sitä, että purkaisin sitä lapseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Miksi teet asiat itsellesi hankalaksi? Miksi et vain lähtisi jonnekin niinä harvoina kertoina, kun lapsi on teillä? Näin isälläkin olisi mahdollisuus vihdoin luoda suhdetta lapseensa. En ihmettele, että poika vain makaa sohvalla, jos isä ei halua tehdä hänen kanssaan mitään, ja sinä kyttäät vieressä.
Yleensäkin kaikki tämänkaltaiset ongelmatilanteet ovat täysin itse aiheutettuja. On turha valittaa, fiksumpaa olisi miettiä ratkaisuja.
Teillä on teidän säännöt, ja on teidän vastuulla, että poika noudattaa niitä. Ette voi ulkoistaa vastuuta asioista pojan äidille, kun hän ei ole paikalla. Te olette, joten te hoidatte.
Keksikää yhteistä tekemistä. Pakota mies vaikka lähtemään pojan kanssa kalaan, mökille, viikonloppureissuun, isovanhemmille...
Tai sitten sinä lähdet itseksesi johonkin lepuuttamaan hermojasi, ja isä saa kokeilla vanhempana pärjäämistä. Se voisi tehdä hänelle hyvää.
Keinoja löytyy kyllä. Käyttäkää niitä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.
Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.
Lapsi todella vaistoaa vihamielisyyden. Lapset ovat tosi taitavia aikuisten "lukijoita". Eleet, ilmeet, äänenpainot viestivät meistä paljon enemmän kuin arvaammekaan.
Ja ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on tottunut järjestelemään asioita oman mielensä mukaan ja saanut ne sujumaan, eikä siedä sitä, jos ei näin käykään. Joskus on elämässä pohdittava sitä vaihtoehtoa, että näin ei käy lainkaan ja tyydyttävä siihen.
Vaistoaa tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että ihan jokaikinen fiksu ihminen, joka kumppanikseen lapsellisen miehen tai naisen ottaa, on ainakin alussa vahvasti sillä asenteella liikkeellä, että suhtautuu siihen lapseenkin positiivisesti ja ystävällisesti. Todellisuus voi sitten näitä asenteita muokata karuun suuntaan.
Toinen asia on se, että suhteessa omiin lapsiin asiat vaan saa sujumaan. Voi neuvotella, kiristää, uhkailla, lahjoa, kasvattaa jne. Jos joku asia ei suju, sillä lapsella ei ole pakoreittiä ja oikeutusta toisen vanhemman kautta, vaan lapsikin oppii neuvottelemaan ja perustelemaan kantojaan ja tarpeitaan, eikä juoksemaan kiljumaan toista vanhempaa hätiin. Samalla vanhemmat oppivat vanhemmuutta.
Mutta jos vuodesta toiseen joutuu elämään niin, että yksi osa-alue elämässä ei suju. Ei hyvällä, ei pahalla, niin saa olla aika yli-ihminen, että jaksaa positiivisesti tähän asiaan vielä suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jutut on vaikea käsittää!! Jos et halua kulkea punaisessa hatussa, älä hanki punaista hattua. Jos et tykkää muiden kersoista, älä ota puolisoa jolla on kersoja jne jne.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Se lapsi vaistoaa vihamielisyytesi. En minäkään puhua pukahtaisi isän uudelle pirttihirmulle, joka selkeästi inhoaa minua. Katso peiliin, ap. Siellä se ongelmien syy on.
Lapsi ei varmasti vaistoa vihamielisyyttä. Se on aina niin helppoa syyttää äitipuolta sen sijaan, että oneglmien syy nähtäisiin siellä, missä se todellisuudessa on.
Lapsi todella vaistoaa vihamielisyyden. Lapset ovat tosi taitavia aikuisten "lukijoita". Eleet, ilmeet, äänenpainot viestivät meistä paljon enemmän kuin arvaammekaan.
Ja ap vaikuttaa ihmiseltä, joka on tottunut järjestelemään asioita oman mielensä mukaan ja saanut ne sujumaan, eikä siedä sitä, jos ei näin käykään. Joskus on elämässä pohdittava sitä vaihtoehtoa, että näin ei käy lainkaan ja tyydyttävä siihen.
Vaistoaa tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että ihan jokaikinen fiksu ihminen, joka kumppanikseen lapsellisen miehen tai naisen ottaa, on ainakin alussa vahvasti sillä asenteella liikkeellä, että suhtautuu siihen lapseenkin positiivisesti ja ystävällisesti. Todellisuus voi sitten näitä asenteita muokata karuun suuntaan.
Toinen asia on se, että suhteessa omiin lapsiin asiat vaan saa sujumaan. Voi neuvotella, kiristää, uhkailla, lahjoa, kasvattaa jne. Jos joku asia ei suju, sillä lapsella ei ole pakoreittiä ja oikeutusta toisen vanhemman kautta, vaan lapsikin oppii neuvottelemaan ja perustelemaan kantojaan ja tarpeitaan, eikä juoksemaan kiljumaan toista vanhempaa hätiin. Samalla vanhemmat oppivat vanhemmuutta.
Mutta jos vuodesta toiseen joutuu elämään niin, että yksi osa-alue elämässä ei suju. Ei hyvällä, ei pahalla, niin saa olla aika yli-ihminen, että jaksaa positiivisesti tähän asiaan vielä suhtautua.
Juurikin näin. Olen positiivisen kautta tilanteeseen lähtenyt. Lapsen lähivanhempi tekee tilaanteesta täysin mahdottoman, jolloin on kyllä erittäin vaikea suhtautua tähän valoista tulevaisuutta odotellen. Ennemmin sitä tässä pohtii lähivanhemman kiusausmahdollisuuksien kaventamista, jotta oma mielenterveys säilyisi. Fakta on se, että jos äitiä kiinnostaisi lapsen paras, hän toimisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Miksi teet asiat itsellesi hankalaksi? Miksi et vain lähtisi jonnekin niinä harvoina kertoina, kun lapsi on teillä? Näin isälläkin olisi mahdollisuus vihdoin luoda suhdetta lapseensa. En ihmettele, että poika vain makaa sohvalla, jos isä ei halua tehdä hänen kanssaan mitään, ja sinä kyttäät vieressä.
Yleensäkin kaikki tämänkaltaiset ongelmatilanteet ovat täysin itse aiheutettuja. On turha valittaa, fiksumpaa olisi miettiä ratkaisuja.
Teillä on teidän säännöt, ja on teidän vastuulla, että poika noudattaa niitä. Ette voi ulkoistaa vastuuta asioista pojan äidille, kun hän ei ole paikalla. Te olette, joten te hoidatte.
Keksikää yhteistä tekemistä. Pakota mies vaikka lähtemään pojan kanssa kalaan, mökille, viikonloppureissuun, isovanhemmille...
Tai sitten sinä lähdet itseksesi johonkin lepuuttamaan hermojasi, ja isä saa kokeilla vanhempana pärjäämistä. Se voisi tehdä hänelle hyvää.
Keinoja löytyy kyllä. Käyttäkää niitä.
Miksi täällä oletetaan, etten antaisi mahdollisuutta isälle ja pojalle bondailla keskenään?Miksi oletat, ettei pojan kanssa ole keksitty tekemistä? Miksi oletat että kyttään vieressä? Olemme kokeilleet aivan kaikkea, siltä tuntuu. Olemme tosissaan yrittäneet saada lähivanhempaa perheneuvolaankin tai muuten sopimaan asioista, mutta kun tämä ei suostu.
Kasvatuksessa pitäisi olla johdonmukainen. Jos kotona selitetään aivan jotain muuta kuin mitä meillä, niin on aika vaikea joka kerta aloittaa alusta. Se myös syö uskottavuutta siltä mitä toinen vanhempi sanoo.
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoleni ilme oli näkemisen arvoinen, kun sai tietää että isäni käy panemassa äitiäni.
Voitko muka rehellisesti sanoa että isä on yrittänyt kaikkensa? Ei tarvitse oikeuteen lähteä, on niitä muitakin keinoja. Jos isä on lapsen virallinen huoltaja niin miksei hän ota yhteyttä perheneuvolaan? Miksi täytyy ensin ehdottaa äidille? Ja oletteko te keskustelleet koulun kanssa? Pyytäkää palaveria ja apua tilanteeseen. Tehkää uusi lastensuojeluilmoitus. Ei kannata seisoa tumput suorina ja sanoa että ilmoitus on tehty mutta ei johtanut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.
Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Vierailija kirjoitti:
Voitko muka rehellisesti sanoa että isä on yrittänyt kaikkensa? Ei tarvitse oikeuteen lähteä, on niitä muitakin keinoja. Jos isä on lapsen virallinen huoltaja niin miksei hän ota yhteyttä perheneuvolaan? Miksi täytyy ensin ehdottaa äidille? Ja oletteko te keskustelleet koulun kanssa? Pyytäkää palaveria ja apua tilanteeseen. Tehkää uusi lastensuojeluilmoitus. Ei kannata seisoa tumput suorina ja sanoa että ilmoitus on tehty mutta ei johtanut mihinkään.
Kaikkea tätä on yritetty. Jos aikuinen ihminen ei halua tulla tapaamisiin, häntä ei voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Hienoa jos todella jätät haukkumatta heitä. Voi kun kaikki pystyisivät erotilanteessa niin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Hei mä ymmärrän! Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta. Joka vtun päivä vääntöä lapsen äidin kanssa aivan kaikesta mahdollisesta, kiristämistä, uhkailua, mustamaalaamista ja pskanjauhantaa. Aina kun lapsi tuli, aloitettiin alusta. Just siitä, että suihkussa käydään, vessan jälkeen pestään kädet, kiitetään, pyydetään anteeksi, ei lyödä, ei kiusata koiraa, kotiin tullaan silloin kun on sen aika, ei kiroilla tai haukuta muita, puhelinta ei räplätä 24/7. Meillä lapsi tosin oli viikko-viikko. Monta vuotta yritin alkuun. Lopulta uuvuin totaalisesti koko touhuun ja lähdin.
Mä uskon, että näistä vastanneista ei monikaan ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kyllä siinä alkaa pikkuisen hymy hyytymään, kun toisen lapsi yökkii sun tekemälle ruoalle, kiukuttelee, on ylimielinen, haukkuu sua läskiksi, potkii ohimennen koiraa ja rikkoo tahalteen kaiken mihin koskee, mikään ei kelpaa, aina vingutaan vastaan ja ollaan kiittämättömiä.
Kylmät väreet menee kun ajattelee sitä aikaa. Erosta on nyt kaksi vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Älytön taakka putosi harteilta.
Kylmät väreet tosiaan menee, jos lapsesi hylkäsit. Oletko koskaan ajatellut, että lapsi reagoi siihen, että hänen vanhemmillaan menee huonosti ja he eroavat? Eipä sillä lapsellakaan ole mukavaa olla heittopussina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta tuppaan kertomaan oman tilanteemme.
Meillä miehen teini-ikäisten lasten äiti osaa myös tehdä elämästämme aika vaikeaa. Joka päivä viestejä milloin mistäkin asiasta. Neuvoo ja ohjeistaa mitä pitää tehdä. Lapsille puhuu isästään ja minusta pahaa ja lapset kertoo ne meille. Haukkuu isää ja kaikki lasten ongelmat aina isän vika. Lapset joutuneet nyt sossun kanssa tekemisiin ja siellä suolletaan vain sitä, miten isä tehnyt kaikkea tai vastavuoroisesti jättänyt tekemättä ja nyt on mielenterveysongelmia lapsilla. Ei puhettakaan siitä mitä äiti aiheuttaa. On niin hyvä puhumaan paskaa että isä ei enää edes jaksa yrittää.
Lapset saa olla isänsä kanssa silloin kun se äidille sattuu sopimaan ja silloinkin tulee tarkat ohjeet siitä mitä syödään ja tehdään.
Äiti vetää rahat kyllä itselleen ja hankaloittaa kaikkea ja sitten valittaa kun isä ei voi ottaa lapsia juuri sinä päivänä kun äiti haluaa ryyppäämään. Isä ei uskalla edes facebookiin päivittää menojaan, koska aina kun isä on jossain, äiti laittaa viestiä että nyt voisit ottaa lapset, isä kieltäytyy koska on menoillaan, äiti saa taas kiillottaa kruunuaan kun ei se taaskaan voinut. Sossut on ihan sokeita koko hommalle.
Minä väistin tieltä ja lakkasin edes ottamasta kantaa koko sirkukseen. En ole lapsia nähnyt aikoihin kun jossain vaiheessa niiltä kai kiellettiin meille tuleminenkin. Äiti ehdotti joskus että isä menisi hänen kotiinsa katsomaan lapsia mistä isä kieltäytyi. Isä tapaa niitä harrastusten ym merkeissä sitten vaan. Eikä isä niitä uskalla enää luoksemme edes pyytää kun sitä jo pelottaa ja jännittää mitä kaikkea paskaa siitä keksitään.
Toivotaan vaan että kun lapset aikuistuu, ne ymmärtävät mitä on oikeasti tapahtunut. Ja toivotaan että ne sossutkin avaa silmänsä joskus. Ikävää että lapset joutuu kärsimään äitinsä sekoilusta näin, mutta ei siihen pystytä puuttumaankaan kun hankki itselleen yksinhuoltajuudenkin.Järkyttävää. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistarina, vaan tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on paljon. Isän oikeusturva on olematon. Meilläkin lähivanhempi yrittää vaikuttaa ja käskyttää meidän arjessamme tapahtuviin asioihin, mutta olemme ystävällisesti hänelle ilmaisseet, ettei se kuulu hänelle miten arkeamme elämme. Tämäkin nainen yritti saada itselleen yksinhuoltajuutta, mutta ei saanut. Joutui vielä maksamaan viulut tästä showsta.
Ennen kaikkea lapsi kärsii tällaisista vieraannuttajavanhemmista. Ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa luovuttaa, eikä jaksa enää taistella.
Niin no toisaalta tarinassa on kaksi puolta. Minä olen lainaamasi tekstin kaltaisessa tilanteessa se vanhempi, josta ollaan yhteydessä sossuun ja kouluun, kuinka huonosti hoidan ja kasvatan lasta ja mitä kaikkea jätän milloinkin tekemättä. On tehty kirjelmiä ja toistuvasti on puhelinyhteys sosiaalihuoltoon kotiasioiden "huonosta tolasta". Minua haukutaan lapselle hyvin avoimesti, joka puolestaan kertoo asiasta minulle.
Tilanne on kuitenkin sellainen, että kyseessä on lapsen toisen vanhemman ja hänen uuden kumppanin viharetki syystä ???. Tiedän että lapsella on meillä kaikki aivan hienosti ja onneksi tämän uskovat viranomaisetkin, sen verran asiaa on tarkisteltu. Taitaa olla aika "herttainen" maine näillä kahdella kun tarinoivat juttujaan. Minä tiedän että minulla ei ole mitään salailtavaa, joten olen ottanut kaikki nämä touhut ihan lonkalta ja selittänyt vastineeni viranomaisille, itsensä he siinä touhussa naurettavaksi tekevät. Se tietysti harmittaa että lapselle puhutaan minusta pahaa, mutta on jo sen ikäinen että on oppinut näkemään mikä asiassa on totuus ja kehen voi luottaa. Minä pidän oman kotipesäni puhtaana, en hauku heitä ja annan lapsen kertoa mitä ikävää tällä kertaa on puhuttu ja koitetaan sitten purkaa asia kahdestaan parhain päin, ettei lapselle jäisi kovin paha mieli. Minun psyykeeni ne kaksi eivät pysty (enää) vaikuttamaan.
Me olemme olleet myös yhteydessä kouluun. Siellä kyllä tiedostetaan ongelma. Sehän on selvä asia, että joku on pielessä jos keskiarvo laskee äkillisesti yli pykälän. Koulussa tiedetään äiti, koska hän haukkuu milloin kenenkin kokeen tehtäviä. Vika on koulussa, ei siinä että äiti tukisi lastaan koulunkäynnissä.
Vika voi vallan mainiosti olla myös koulussa. Kuinka tyhmä oikein olet?
Se että teinillä laskee keskiarvo yli pykälällä eli ilmeisesti numerolla ei ole mitään ihmeellistä.
Tyypillisesti numerot romahtavat kasilla. Kaksi syytä: murrosikä. Opinnot vaikeutuvat.
T. Yläkoulun ope
Alue: Aihe vapaa
Jos aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa sitä, että alistuu persoonallisuushäiriöisen lähivanhemman alituiselle kiusaamiselle, niin ei kiitos.