Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
No sua ei varmaan haittaa, mut eiks sitä isää haittaa kun omaan poikaan katkesi suhde.
Taas yksi isätön poika lisää maailman turuilla.
Mistä päättelet, että suhde poikaan katkesi? Ihan lähes päivittäin ovat tekemisissä ja näkevätkin aina kun mahdollista. Poika ei vaan tule meille enää viikonlopuiksi ja valinta on hänen. Tietää ja on monesti korostettu, että sitten kun viitsii tervehtiä ja vetää vessan ja kerätä karkkipaperit sänkynsä alta ja tehdä muutakin kuin pelata 20 h vuorokaudessa, on lämpimästi tervetullut. Mutta mieluummin makaa pelikonsolin ja sipsipussin kanssa äidillään. Siellä ei kukaan pakota pesulle eikä ulos raittiiseen ilmaan.[/quote
OK. Ja suahan ei haittaa tämä järkestely, eihän. Mieluummin makaasipsipussin kanssa pelikonsolin edessä äidillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
Olet todella kylmä ihminen. Ihan pahaa tekee pojan puolesta.
Hieno analyysi yhden viestin perusteella ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
No sua ei varmaan haittaa, mut eiks sitä isää haittaa kun omaan poikaan katkesi suhde.
Taas yksi isätön poika lisää maailman turuilla.
Mistä päättelet, että suhde poikaan katkesi? Ihan lähes päivittäin ovat tekemisissä ja näkevätkin aina kun mahdollista. Poika ei vaan tule meille enää viikonlopuiksi ja valinta on hänen. Tietää ja on monesti korostettu, että sitten kun viitsii tervehtiä ja vetää vessan ja kerätä karkkipaperit sänkynsä alta ja tehdä muutakin kuin pelata 20 h vuorokaudessa, on lämpimästi tervetullut. Mutta mieluummin makaa pelikonsolin ja sipsipussin kanssa äidillään. Siellä ei kukaan pakota pesulle eikä ulos raittiiseen ilmaan.[/quote
OK. Ja suahan ei haittaa tämä järkestely, eihän. Mieluummin makaasipsipussin kanssa pelikonsolin edessä äidillään.
Ei haittaa ettei tule tänne makaamaan ja murjottamaan ja ilkeilemään kaikille. Kyseessä on jo teini-iän ohittanut nuori mies, jolta voi mielestäni odottaa peruskäytöstapoja. Kuten edellä totesin, on enemmän kuin tervetullut sitten, kun ne on hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Lapsen priorisoiminen tärkeimmäksi asiaksi ei ole tunne- vaan vastuukysymys. On aivan sama, millaisia tunteita vanhemmalla on siitä, kuka on hänelle henkilökohtaisesti tärkein. Kypsä, älykäs ja viisas vanhempi ymmärtää tekojensa tuoman vastuun ja taistelee lapsensa puolesta ja siitä, että heillä olisi mahdollisimman paljon yhteistä aikaa eron jälkeenkin.
On vanhemman vastuulla pyrkiä rakentamaan hyvä vuorovaikutussuhde teinin kanssa. Jokainen tietää, miten käy, jos teiniltä odottaa tuollaisessa tilanteessa aikuismaista käyttäytymistä: teini vetäytyy, tuntee arvottomuutta ja osoittaa sen kapinoimalla ja "ihan sama" -asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
Olet todella kylmä ihminen. Ihan pahaa tekee pojan puolesta.
Asiasta on vuosien varrella käyty monen monta asiallista keskustelua. Nätisti selitetty, juteltu, kuunneltu, joustettu ja ymmärretty. Jossain vaiheessa, kun lapsi kasvaa ja täysi-ikäistyy ja edelleen vaan makaa ja sotkee ja haistattelee, on pakko ottaa kovemmat konstit käyttöön. Tavoitteenamme on kuitenkin yrittää saada hänestä yhteiskuntakelpoinen ja jos kummassakaan kodissa ei vaadita mitään, tavoite on hieman haastava saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
Olet todella kylmä ihminen. Ihan pahaa tekee pojan puolesta.
Hieno analyysi yhden viestin perusteella ❤️
Hienoja analyyseja täällä on ap:stakin. Tehdään oletuksia, että minun on oltava täysin kylmä ja kamala ihminen. Olen yrittänyt vilpittömästi tehdä kaikkeni, että tilanne olisi toinen. Jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Yritetty on. Lapsen äiti on vesittänyt kaikki tapaamiset ja kaikki yritykset saada lapselle apua.
Teini-ikä on oikeasti mahdollisuus luoda suhde lapseen uudelleen. Se on myös hyvä kohta "korjata virheitä", joita on aiemmin kasvatuksessa tehnyt. Nuoret kasvaa henkisesti ja ovst todellakin vanhempien turvaa, rakkautta ja rajoja vailla, vaikkeivät siitä ulkoisesti iloitsekaan ( kuten ei uhmiskaan). Nuoren kanssa asian voi ottaa myös puheeksi, mitäpä jos isä kertoisi olevansa harmissaan kun suhde aiemmin on jäänyt etäiseksi ja nyt haluaisi korjata tilanteen?! Luulrtko ettei poikaa lämmittäisi ajatus ja saisi häntä puolelleen?
Ja samaa suhdetta voi luoda äitipuolikin. Teinin kasvatus vaatii pitkää pinnaa ja välittävää läsnäoloa, ei pakottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Isä tapaa juuri sen verran, mitä äiti antaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia te seurustelette lisääntyneiden miesten kanssa? Lapsettoman miehen kanssa ei ole tätäkään ongelmaa. Itse en kyllä katselisi vierasta lasta kotonani.
Väkisin tungetaan se oma pää sinne seinänrakoon ja sitten inistään kun kivistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Niin. Miksi ette juttele hänen kanssaan? Miksi ette sivuuta pinnallisia käyttäytymisiä ja ole ihmisiä tälle ihmiselle, jolla käytännössä on vain se äiti, joka välittää? Mitä nuori elämästä ajattelee? Miten hän itse suhtautuu asioihin? Mitä mieltä hän mistäkin on? Miksi ette välitä?
Miksi teet oletuksi, ettemme olisi yrittäneet? Ei se äiti oman käyttäytymisen perusteella kovin paljon välitä. Olemme yrittäneet lapselle sanoa, ettemme voi auttaa häntä, ellemme tiedä mikä hänellä on pielessä. Tuo tyyppi on kuin joku autisti, ei puhu mitään. Ehkä korkeintaan kyllä tai ei. Monenlaisia lähestymistapoja on yritetty.
Kuulostaa ap ihan minun mieheni pojalta. Isänsä kävi hänen kanssaan lopulta keskustelun, että meillä on meidän säännöt ja jos niitä ei kiinnosta noudattaa, ei tarvitse tulla meille. Säännöt eivät ole mitään älytöntä nillittämistä vaan perusjuttuja, kuten omien jälkien korjaaminen ja likapyykin kuskaaminen pyykkikoriin ym. Eipä ole poikaa juuri näkynyt enää. Enkä voi väittää, että ihan kauheasti haittaisi.
Entä jos tämä poika eläisi ydinperheessä ja hänellä olisi vain yksi koti? Mitä sitten tehtäisiin? Sanottaisiin että ei tartte tulla enää jos ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Yritetty on. Lapsen äiti on vesittänyt kaikki tapaamiset ja kaikki yritykset saada lapselle apua.
Kannattaa varmaan sitten yrittää uudelleen. Pyytää koululta apua. Opettajan tekemä lastensuojeluilmoitus on tehokkaampi kuin taviksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä teksti voisi olla lasteni isän nykyisen puolison. Hänestä olen se hankala vieraannuttaja ja lapsien kanssa koetut ongelmat johtuvat automaattisesti lähivanhemman kasvatuksesta,oletetuista mielenterveysongelmista jne.
Kuitenkin taustalla ennen tätä nykyistä parisuhdetta oli isän jatkuva halu juhlia. Elää omaa elämäänsä. Ja sosiaaliviranomaiset miettivät hänen jaksamistaan,sekä kova yritys saada ihminen jaloilleen. Tämä valitettavasti jätti jäljet lapsiin. Kun isä ei pyynnöistä huolimatta tullut katsomaan lapsen urheiluharrastusta. Ei päässyt käymään isän luona. Ei ehtinyt auttaa läksyissä. Isällä ollessa isä istui puhelin kourassa sohvalla. Tätä kun jatkui vuosia,että välillä isä oli kuvioissa sitten taas ei. Se suhdekaan ei ole läheinen tai lämmin. Tätä ei nykyinen puoliso ymmärrä.
Itsellä ainakin kokemus on, että biologinen vanhempi saa kyllä halutessaan tukea. Omien lasteni tapauksessa hain itse lähivanhempana apua ongelmiin myös isälle. Mutta sitä halua pitää olla myös vanhemmalla itsellään ja se vaatii myös sitoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ymmärtänyt väärin. Kyllä kaikki tietävät, ettei näin aina käy, kyse on siitä, että näin KUULUISI olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Yritetty on. Lapsen äiti on vesittänyt kaikki tapaamiset ja kaikki yritykset saada lapselle apua.
Lapsi on jo teini-ikäinen, isä ja hän voivat tavata vaikka salaa jos oikeasti halutaan tavata. Tai vaikka olla ihan puhelimitse yhteydessä. Keinoja on mutta näemmä puuttuu halu.
terv. se yksi jostain sivulta kahdeksan ja jonka äiti yritti kaikin tavoin estää tapaamiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki sympatiat sinulle. Älä välitä alapeukutuksista.
Meillä on vähän sama tilanne, paitsi että lapset ovat ihan hyvin käyttäytyviä, mutta eivät olekaan vielä teinejä. En minäkään ole laittanut miestä valitsemaan, koska tiedän, että hän valitsisi minut. Enkä halua sitä tehdä, vaan kärsitään joka toinen viikonloppu.
"En minäkään ole laittanut miestä valitsemaan" ...kuinka jollekin naiselle voi tulla pieneen mieleenkään tuollaista scheissea parisuhteessa missä kumppanilla on ennestään lapsi(a).
Ei ristus.
Varsinaisia tosinaisia on miehet onnistuneet pokaamaan.... nuo ukot tosin ansainneet teidänlaisenne täysin.
No niinpä, ei voi kuin ihmetellä.
Jos minä ’tietäisin’ miehen valitsevan minut ennen omia lapsiaan, en todellakaan sellaisen miehen kanssa olisi. En voisi arvostaa.
Suurin osa miehistä valitsee rakkautensa kuin lapsensa. Näkeehän sen jo ydinperheessäkin. Valitaan rakkaus nimeltä Työ tai Harrastus.
Ihana ketju. Juuri sitä, mitä oletinkin. Mammat ryntäsivät silmät kiiluen haaskalle puolustamaan pyhimysäitiä ymmärtämättä lainkaan lukemaansa. Voimia sinulle ap. Kuka tahansa meistä voi olla kamala henkilönä, ikään katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tämä perheen poika. Elämässä ei ole ketään luotettavaa aikuista. Äiti on selvästi riippuvainen lapsestaan ja epätasapainoinen mielenterveydeltään. Se ei silti ole pojan syy. Miksei isä keskustele koulumenestyksestä suoraan koulun kanssa? Pyydä palaveria opettajan kanssa ja selitä että tilanne on nyt tällainen ettei pojan äiti ole yhteistyökykyinen, että jos koulusta voisivat pitää yhteyttä suoraan isään niin hänkin pysyisi kärryillä pojan asioista. Ja jos kerran koulussakin ollaan huolissaan äidistä, niin miksei isä kehota koulua tekemään uutta lastensuojeluilmoitusta?
Entä miksi isä tapaa poikaa niin harvoin? Asuvatko samassa kaupungissa? Miksei isä ota viikolla poikaan yhteyttä ja ehdota tapaamista?
Yritetty on. Lapsen äiti on vesittänyt kaikki tapaamiset ja kaikki yritykset saada lapselle apua.
Lapsi on jo teini-ikäinen, isä ja hän voivat tavata vaikka salaa jos oikeasti halutaan tavata. Tai vaikka olla ihan puhelimitse yhteydessä. Keinoja on mutta näemmä puuttuu halu.
terv. se yksi jostain sivulta kahdeksan ja jonka äiti yritti kaikin tavoin estää tapaamiset
Kyllä mies soittelee pojalle viikottain ja pistää viestiä. Myös itse pistän viestiä hänelle viikottain. Hän ei aina vastaa kummallekaan. Ei kuulemma vastaa isovanhemmillekaan. Kun äiti on kovin kontrolloiva, niin ei mitään voi tehdä salassa.
Alue: Aihe vapaa
Olet todella kylmä ihminen. Ihan pahaa tekee pojan puolesta.