Lue keskustelun säännöt.
Mistä lapsivihamielisyys johtuu? Nuorena äitinä olen aika ihmeissäni,
04.06.2018 |
pahimpia lapsille nyrpistelijöitä ovat nimenomaan nuoret naiset. Eivät iäkkäät tädit, kuten helposti voisi luulla.
Ja ei, kyse ei nyt ole siitä, että joku lapsi häröilisi ja vanhempi ei tee mitään. Sellaisesta saa minusta vähän mulkaistakin pahasti.
Vaan nimenomaan sitä, että lapsi vaikka bussissa tai kadulla tai kaupassa aiheuttaa kärttyistä nyrpistelyä ja ässähtelyä, vaikka ei tee mitään muuta kuin istuu rattaissa tai kävelee vanhempansa kanssa.
Mikä tuossa on takana? Minusta lapset eivät edes ole sen huonompikäytöksisiä kuin ennenkään, ja joka tapauksessa ketään ei pitäisi tuomita pelkän ikänsä perusteella.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyy esikoinen tämän vuoden lopulla ja vähän jännittää jo etukäteen ne reaktiot, joita ehkä lapsen kanssa liikkuessani saan. Pelottaa, että tulee mulkoilua ja tiuskintaa; olen itse joutunut näkemään sitä vierestä niin monet kerrat :/ Mutta pakkohan sen vauvan kanssa on asioida, joten ei tuota oikein voi vältelläkään.
Mitä ihmettä alapeukutatte? Olette varmaan juuri niitä kiukkuisia mulkoilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ei ole lapsivihamielinen maa, vaikka jotkut äidit tätä myyttiä sitkeästi elättelevät. Menkää Ranskaan tai Italiaan - siellä huonosti käyttäytyvää pentua (jos sellainen harvinaisuus osuu matkan varrelle) läimäytetään jotta oppii olemaan. Ja niinpä ne käyttäytyvätkin hyvin - miljoona kertaa paremmin kuin suomalaiset pikku-Persikit joiden vanhempien mielestä ilmeisesti rajaton riehuminen ja möykkääminen on ihan OK ja "kuuluu lapsen kehitysvaiheeseen" tjsp.
Täällä ei uskalla edes sanoa perusäitylille että voisitko vähän komentaa tuota penskaasi...
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu sukupolvien ketjusta, jossa sama käytös toistuu. Näille nyrpistelijöille on nyrpistelty lapsena ja se on mennyt lihasmuistiin ja nyt toimivat itse samalla tavalla.
Ainakaan itseni kohdalla ei pidä paikkaansa. Mutta mun vanhempani opettivatkin minusta hyvin käyttäytyvän ja kohteliaan pikkutytön, jolle kenenkään ei tarvinnut nyrpistellä tai komentaa olemaan kunnolla. Aina oli karkkia tai kiiltokuvia tarjolla, ja vanhempien tuttavat ihastelivat, kuinka hyväkäytöksinen ja viehättävä olin.
En kyllä pitänyt muista kakaroista alkuunkaan. Kovaäänisiä riehujia. Kirjat olivat parempaa ja kiinnostavampaa seuraa (opin lukemaan nelivuotiaana), joten olin lapsivihamielinen jo lapsena. :D
Vierailija kirjoitti:
Kävin just lähikaupassa koko kaupassa kaikui kun mamma lässytti lapsilleen kovaan ääneen: "se on omena, ooomena" "laita siihen hihnalle tavarat, nooooin hienosti yksi kerrallaan" "äiti käy vielä ottamassa aikuisten purkkaa" kaikki tämä täytyy tehdä niin saakelin äänekkäästi. Joo hyvä että opetetaan ja ohjeistetaan mutta kun ei koko muuta kauppaa kiinnosta sun lässytys, yks hiton katsokaa meitä show..
Täh? Miten ketään ihan oikeasti voi häiritä ja haitata tuntemattoman äidin ja lapsen välinen keskustelu kaupassa? En ymmärrä. En vain kerta kaikkiaan käsitä. Eikö sinulla ole muuta ajateltavaa?
Mielenterveysongelmistahan se kertoo, jos ei elämisen ääniä kestä. Ja ne on Suomessa valitettavan yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä briteissä ihmiset juttelevat ja hymyilevät vauvalleni. Minnekkään voi mennä etteikö joku jotain huikkais/ kehuisi vauvaa. Kukaan ole vielä mulkoillut.
Ovat kohteliaita ja avuliaita.
En muista tämmöistä suomesta. Saa lähinnä sääliä tai inhoa. Outo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just lähikaupassa koko kaupassa kaikui kun mamma lässytti lapsilleen kovaan ääneen: "se on omena, ooomena" "laita siihen hihnalle tavarat, nooooin hienosti yksi kerrallaan" "äiti käy vielä ottamassa aikuisten purkkaa" kaikki tämä täytyy tehdä niin saakelin äänekkäästi. Joo hyvä että opetetaan ja ohjeistetaan mutta kun ei koko muuta kauppaa kiinnosta sun lässytys, yks hiton katsokaa meitä show..
Täh? Miten ketään ihan oikeasti voi häiritä ja haitata tuntemattoman äidin ja lapsen välinen keskustelu kaupassa? En ymmärrä. En vain kerta kaikkiaan käsitä. Eikö sinulla ole muuta ajateltavaa?
Ei se keskusteleminen itsessään vaan se mölyäminen. Samalla tavalla häiritsee, kun jotkut teinit huutavat ja viljelevät joka toisena sanana vittua. Tai juoppo tulee bussipysäkille ördäämään. Miksi täytyy huutaa? Eikö sille lapselle voi puhua ihan normaalilla äänenvoimakkuudella kuten muillekin ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne huonosti kasvatetut lapset. Rääkyvät pihalla kuin kuin mölyapinat ja repii pihapuista oksia ja istutuksia. Näistä on tosi helppo pitää, eikö?
Mikä aloituksen seuraavissa virkkeissä ylittää sun suomen kielen taitosi:
"Ja ei, kyse ei nyt ole siitä, että joku lapsi häröilisi ja vanhempi ei tee mitään. Sellaisesta saa minusta vähän mulkaistakin pahasti.
Vaan nimenomaan sitä, että lapsi vaikka bussissa tai kadulla tai kaupassa aiheuttaa kärttyistä nyrpistelyä ja ässähtelyä, vaikka ei tee mitään muuta kuin istuu rattaissa tai kävelee vanhempansa kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne huonosti kasvatetut lapset. Rääkyvät pihalla kuin kuin mölyapinat ja repii pihapuista oksia ja istutuksia. Näistä on tosi helppo pitää, eikö?
Mikä aloituksen seuraavissa virkkeissä ylittää sun suomen kielen taitosi:
"Ja ei, kyse ei nyt ole siitä, että joku lapsi häröilisi ja vanhempi ei tee mitään. Sellaisesta saa minusta vähän mulkaistakin pahasti.
Vaan nimenomaan sitä, että lapsi vaikka bussissa tai kadulla tai kaupassa aiheuttaa kärttyistä nyrpistelyä ja ässähtelyä, vaikka ei tee mitään muuta kuin istuu rattaissa tai kävelee vanhempansa kanssa."
Tollaista on hirveän vaikeaa kommentoida, kun en ole koskaan elämäni aikana todistanut edes mitään saman suuntaistakaan. En siis asianomaisena enkä sivustakatsojana.
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta puhetta. Miten voi vieraat lapset ärsyttää. Jos käykin jokin hermoon, niin voi opetella käyttäytymään, eikä näyttää inhoaan. Itsellänikin käy välillä hermoon metakka kerrostalossa. Ääniä pitää sietää, mutta jotkut vanhemmat antavat lasten metelöidä ja pomppia tuntitolkulla. Sellainen käy hermoon, on kuin olisi jatkuva remontti päällä. Se on vanhemmista kiinni. Lapset oppivat pienestä pitäen säännöt. kun ne opetetaan. Näin pääsevät myös vanhemmat helpommalla. Sinä, joka kerroit bussimatkasta 2v. lapsen kanssa ja vihaisesta mummosta, niin järkyttävää puhetta äidiltä. Miksi reagoit noin voimakkaasti mummon puheeseen, esim dementia alkaa vihaisuudella. Nykyajan äideissä paljon vihaisia yksilöitä. Ei kannata tarkkailla liikaa ihmisten ilmeitä. Keskittyy vaan omaan olemiseensa.
Terve ap, joudun kulkemaan metrolla ja joka toinen kerta ovien edessä on äiti, joka pitää koko oviaukkoa itsellään niiden lastenvaunujensa kanssa. Senttiäkään ei siirretä vaunuja, katse on puhelimessa, ketään muita ei huomioida. Jos uskaltaa pyytää tietä ulos tuloksena on ikävä ilme tai jopa haukkuminen, en ymmärrä. 9 6 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua lapset häiritsevät, jos ne meluavat ja pitävät showta yllä esim. junassa, tai jos ravintolassa joudun syömään naama kohti syöttötuolissa istuvaa lasta. Se on oksettavaa. Pyrin aina valitsemaan paikan, jossa en joudu kyseistä tapahtumaa katsomaan.
Vauvat ja pikkulapset ovat ällöttäviä. En näytä inhoani ulospäin vaan pyrin esim. ravintolassa ja julkisissa liikennevälineissä mahdollisimman kauas niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä huomannut ja kolmea lasta tässä kasvatan.
Joskus lapsi on saattanut vaikka haahuilla kaupassa keskellä käytävää tukkien tien, olen vetänyt lapsen sivuun ja pyytänyt anteeksi. Tai muita vastaavia tilanteita, aina olen saanut hymyn takaisin ja ”ei haittaa” kommentit. Voisin kuvitella että ihmisiä närkästyttää se jos vanhempi ei itse katso lapsiensa perään?
Pakko kyllä myöntää että kaikki lapset ei kuulu joka paikkaan. Esim kuntosalille jossa ei ole lapsiparkkia. Ihan hirveän vaarallisia tilanteita on sattunut ja ovat häirinneet ohjattua tuntia. Kyse siis niin pienistä että en ymmärrä miksi vanhemmat luulee sen olevan ok. Oma pienin on jo 6, olen joskus joutunut mukaan ottamaan mutta se istuu ja napottaa kauimmaisessa nurkassa ettei vaan ole kenenkään tiellä eikä se sieltä mihinkään hievahdakaan ilman lupaa.
En tiedä, en todellakaan tiedä! Ja minä olen kuvitellut, että me keski-ikäiset kääkät olisimme pahimpia. Mutta ehkä sitten ei.
Suomessa nyt muutenkin on oltava hajuton, mauton, näkymätön ja ennenkaikkea äänetön. Vietän kesäni mielummin italiassa missä elämä ei todellakaan ole näkymätöntä eikä hiljaista.
Meluavat ja tuhoavat paikkoja. Lapsista tulee yhtä vastuutonta ja junttia porukkaa kuin vanhempansakin ovat. Lisäksi ihmiselämä kuormittaa luontoa tuskaisen paljon, joten muutenkin ylikansoitettuun maailmaan ei tarvita yhtään vanhempien söpöä nilkkakuulaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmetytä lapsivihamielisyys ollenkaan.
Näillä ongelmatapauksilla itsellään on ollut ankea lapsuus ja lapset nähdessään traumat heidän päässään aktivoituvat. Suomessa on paljon hyljeksittyjä ja kaltoinkohdeltuja lapsia ollut aina ja varsinkin 1990-luvun lama-aikaan paljon. Nuo nuoret naiset ovat sen trauman kanssa elämäänsä eläviä. He eivät tule koskaan hankkimaan omia lapsia, koska eivät ole kokeneet hyvää lapsuutta eivätkä saaneet kokemusta hyvästä, turvallisesta perhe-elämästä ja äitiydestä.
Ei äiditön apinakaan osaa olla itse äitinä, se on tutkimuksin todistettu. Kiintymyssuhde ja kyky kiintyä on pilattu jo varhaisvaiheessa.
Tämä. Tosin joistain asioista olen eri mieltä, mutta pääpiirteessäin näin. Olen itse lama-ajan lapsi. Olen tottunut siihen, että ihmisiä tulee ja menee elämässä, jopa kuolee, ja niin se vain on. Ystäviä minulla on hyvin vähän, en koe sitä tärkeäksi asiaksi. En siis kiinny helposti muihin läheisiin kuin perheenjäseniin. Perhe on tärkeintä. Lapsuuteni oli aikaan nähden tavallaan kyllä hyvä, mutta koin turvattomuutta välillä aika rajustikin. Jossain vaiheessa tilanne muuttui suotuisammaksi ja se vaikutti minuunkin, vaikka toki haavoja jäi. Muistan ajan, jolloin itse inhosin lapsia. Se pohjautui tavallaan siihen, että joku lapsi saisi jotain mitä minä en saanut. Jonkinlainen mustasukkaisuus oli pohjalla. Olin myös jonkin verran kiusattu. En edelleenkään rakasta muiden lapsia, ainoastaan omiani. Mutta kykenen nykyään välittämään myös muiden lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
Siis mä vaan ilmaisin mun mielipiteen, eiks sais? Haloo! Oisko ok sanoo ton teinipariskunnan kuullen, et mä en kyl sit haluu mitään ärsyttävää tytyö/poikaystävää. Saa toki sanoa, mutta on tosi epäkohteliasta.
Kävin just lähikaupassa koko kaupassa kaikui kun mamma lässytti lapsilleen kovaan ääneen: "se on omena, ooomena" "laita siihen hihnalle tavarat, nooooin hienosti yksi kerrallaan" "äiti käy vielä ottamassa aikuisten purkkaa" kaikki tämä täytyy tehdä niin saakelin äänekkäästi. Joo hyvä että opetetaan ja ohjeistetaan mutta kun ei koko muuta kauppaa kiinnosta sun lässytys, yks hiton katsokaa meitä show..