Lue keskustelun säännöt.
Mistä lapsivihamielisyys johtuu? Nuorena äitinä olen aika ihmeissäni,
04.06.2018 |
pahimpia lapsille nyrpistelijöitä ovat nimenomaan nuoret naiset. Eivät iäkkäät tädit, kuten helposti voisi luulla.
Ja ei, kyse ei nyt ole siitä, että joku lapsi häröilisi ja vanhempi ei tee mitään. Sellaisesta saa minusta vähän mulkaistakin pahasti.
Vaan nimenomaan sitä, että lapsi vaikka bussissa tai kadulla tai kaupassa aiheuttaa kärttyistä nyrpistelyä ja ässähtelyä, vaikka ei tee mitään muuta kuin istuu rattaissa tai kävelee vanhempansa kanssa.
Mikä tuossa on takana? Minusta lapset eivät edes ole sen huonompikäytöksisiä kuin ennenkään, ja joka tapauksessa ketään ei pitäisi tuomita pelkän ikänsä perusteella.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
No olihan tuo aivan idioottimainen möläytys. Höh 😣
Millä perusteella? En minäkään vedä siitä hernettä nenään, jos kuulen kahden "lapsellisen" keskustelevan vaikka viereisellä puistonpenkillä keskenään ja toteavan olevansa onnellisia lapsistaan. Minulla on ystäviä, jotka ovat sanoneet päin naamaa, etteivät ymmärrä valintaani olla hankkimatta lapsia ja todenneet lasten olevan heille heidän elämänsä paras asia. Pitäisikö siitäkin loukkaantua?
Ystävien kanssa nyt voi keskustellakin vähän vapautuneemmin kuin ventovieraiden kanssa tai ollessa läsnä. Miksi sun pitäisikään vetää hernettä nenään niin kauan kuin tuo lapsellisten duo ei ala haukkumaan lapsettomia? Kuulostat siltä ettei sulla ole juurikaan ihmiskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyrpistelen koska inhoan lapsia. Enkä aio niitä itse tehdä.
Onko sinusta todella ok nyrpistellä kaikelle mistä ei pidä? Sinullekin jos sinussa on jotain mistä jotkut ei tykkää?
Itse inhoan tatuointeja, ei silti tulisi mieleenikään nyrpistellä kaikille joilla on tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
Normaali ihminen ei kailota tollasta kuuloetäisyydellä lapsesta ja tämän vanhemmasta, sunlaisten mielestä on varmaan ihan ookoo myös kertoa kovaan ääneen neekerivitsejä tummaihoisten ollessa läsnä ja läskivitsejä lihavien ollessa läsnä. Tilannetaju ei ole ainakaan pahaksi.
Pidä sitten huoli, ettet kehu perhe-elämää tai vanhemmuutta lapsillesi, ystävillesi tai puolisollesi, jos lähietäisyydellä on naisia, miehiä tai pariskuntia, joilla ei ole lapsia seurassaan. Hehän voivat tulkita puheesi omaan valintaansa kohdistetuksi kritiikiksi.
Ei pitäisi olla ongelmaa kunhan perheelliset ei ala arvostelemaan lapsettomia kovaan ääneen. Selvästikin tämä lapsikysymys on jotenkin herkkä paikka sulle jos ihmiset ei saa edes keskustella lapsistaan sun kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi istuu rattaissa, rattaa on keskellä kaupan käytävää, ohi ei pääse. Jos sanoo ystävällisesti, että pääsisinkö ohi tästä, niin nuoren äidin vastaus on, että on lapsillakin oikeus käydä kaupassa.
Höpö höpö, älä keksi juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
En ole sama kuin jolle vastasit, mutta minusta tuo oli huonoa käytöstä tuossa tilanteessa.
Ihan sama asia, jos äiti olisi katsellut penkillä istunutta nuorta paria ja todennut kuuluvasti lapselleen:”Toivottavasti sinä et sitten isona poikana tuo tuommoista huorannäköistä tyttöystävää meille kotiin, vaan jonkun fiksumman ja tyylikkäämmän tytön.” Ja:”Kyllä noi hiuslisäkkeet on sitten halvan näköisiä, en itse ottaisi!”
Ihan eri asia. Tuo äiti tulkitsi yleiseksi toteamukseksi tarkoitetun kommentin nimenomaan häneen ja hänen lapseensa kohdistetuksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin: nainen olisi todennut taaperolle tämän olevan tärkein/rakkain asia tälle maailmassa. Tai penkillä olisikin istunut lisäksi hänen miehensä, jolle nainen olisi sanonut, että "kyllä tuo Maija on paras asia, mitä meille on elämässä tapahtunut".
Olisiko näiden kahden lapsettoman pitänyt loukkaantua siitä ja tulkita kommentti heidän valintaansa henkilökohtaisesti kohdistetuksi loukkaukseksi? Vai olisiko kuitenkin niin, että muiden ihmisten valinnat ovat täysin se ja sama, ja ihmiset puhuvat asioista omasta puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi istuu rattaissa, rattaa on keskellä kaupan käytävää, ohi ei pääse. Jos sanoo ystävällisesti, että pääsisinkö ohi tästä, niin nuoren äidin vastaus on, että on lapsillakin oikeus käydä kaupassa.
Tässä on tiivistettynä vastaus kysymykseesi.
Se että on lapsen kanssa kaupassa ei tarkoita että lapsen rattaat saavat vallata koko käytävän niin että muut eivät mahdu liikkumaan. Samat käytössäännöt pätevät ihan kaikille, ja muut huomioon ottamalla välttää pahimmat nyrpistelyt.
Sama pätee nuorten naisten ryhmiin jotka kikattavat ja tukkivat kaikki käytävät. Se kikatus vaikkapa junassa repii hermoja jos se jatkuu ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
No olihan tuo aivan idioottimainen möläytys. Höh 😣
Millä perusteella? En minäkään vedä siitä hernettä nenään, jos kuulen kahden "lapsellisen" keskustelevan vaikka viereisellä puistonpenkillä keskenään ja toteavan olevansa onnellisia lapsistaan. Minulla on ystäviä, jotka ovat sanoneet päin naamaa, etteivät ymmärrä valintaani olla hankkimatta lapsia ja todenneet lasten olevan heille heidän elämänsä paras asia. Pitäisikö siitäkin loukkaantua?
Ei kai loukkaantua, mutta ystäväsi joka sanoo noin on moukka. Ikinä ei tiedä miksi ihminen on lapseton, omasta halustaan vai siksi ettei pysty. Ja vaikka tietäisikin, vain typerys päivittelee toisen valintoja jotka eivät ole hänelle tai muille millään tavalla vahingoksi.
Mutta kyllä on myös tyhmää kaakattaa ärsyttävistä lapsista, varsinkin kun toinen käyttäytyy kauniisti.
Vaikkei jostakin erityisemmin tykkää, on tyhmää niistä alata halventavalla sävyllä puhumaan.
Se on se nykyvanhempien itsekyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tuntuvat unohtaneen itsekin olleensa lapsia. Jokainen ajattelee olleensa se hyvin käyttäytyvä lapsi, koska äiti on kertonut niin (äidit harvoin kertoo niitä ikäviä asioita lapsestaan ja aikakin kultaa muistot..).
Yksi minun lapsistani on aina ollut sosiaalinen. Moikkaa kaupan tädit (nuoremmat myyjät eivät lapselle vastaa, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihanasti huomioivat). Pienempänä (1-2v) saattoi leikkipuistossa mennä halaamaan jonkun toisen lapsenkin vanhempaa. Usein reaktiona täydellinen jäätyminen aikuisen osalta, vaivautuminen. Jotkut toki juttelivat lapselle, ottivat syliinkin. Olen yli kolmekymppinen äiti, minulle ei kukaan ole (uskaltanut ?) lapsesta negatiivisesti huomautella. Suomessa ei lapsia erityisesti huomioida, joskus ihan pikkuvauvaa saattaa vanhempi täti ihastella.
Nyt asutaan ulkomailla ja ero on valtava. Lapsille juttelee tuntemattomatkin, ihastelee, tervehtii ja pyrkii ottamaan huomioon. Sosiaalinen lapseni on puhjennut kukkaan kun tulee huomatuksi ja huomioiduksi. Suomessa on monella tapaa ihanaa asua, mutta muualla ollaan kyllä lapsiystävällisempiä. Lasten kanssa liikkuminen ja asiointi on täällä helpompaa - lasten ei tarvitse kiukutella kun bussissa kiva setä kyselee kuulumisia, hymyilee ja pörröttää päätä. Ravintolassa tuodaan heti tekemistä, juomista ja käydään välillä hauskuuttamassa lasta muutamalla sanalla. Kaikilla on kivempaa.
Suomessa jopa pienten lasten vanhemmat suhtautuvat vihamielisesti tai vähintään välinpitättömästi pieniin lapsiin! Tässä on iso ero eri kulttuureissa.
Suomessa homma menee niin, että kun menet hiekkalaatikolle, toinen äiti kääntää katseensa pois, ettei vaan tule otettua katsekontaktia, mitä jos se toinen vaikka tervehtii? Sitten siellä laatikolla ollaan vaan sen oman lapsen kanssa eikä vahingossakaan huomata muita. Lapset kyllä itse ottavat kontaktia toisiinsa ja leikkivät yhdessä, mutta nämä vanhemmat näkevät korkeintaan oman kännykkänsä.
Tätä aina ihmettelen. Minulle tulee ihan luontevasti se, että sanon jotain nättiä sille toiselle lapselle. Ai kun sulla onkin kiva hattu ja onko sulla täällä kivaa, mitäs sulla siinä kädessä on jne. Toisen äiti murjottaa eikä sano meille mitään.
Lapset muuten tykkäävät siitä, että aikuiset huomaavat ne! Kokeilkaa! Jos niille sanoo tarhan pihalla aamulla että huomenta, ne alkavat muistaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
En ole sama kuin jolle vastasit, mutta minusta tuo oli huonoa käytöstä tuossa tilanteessa.
Ihan sama asia, jos äiti olisi katsellut penkillä istunutta nuorta paria ja todennut kuuluvasti lapselleen:”Toivottavasti sinä et sitten isona poikana tuo tuommoista huorannäköistä tyttöystävää meille kotiin, vaan jonkun fiksumman ja tyylikkäämmän tytön.” Ja:”Kyllä noi hiuslisäkkeet on sitten halvan näköisiä, en itse ottaisi!”
Ihan eri asia. Tuo äiti tulkitsi yleiseksi toteamukseksi tarkoitetun kommentin nimenomaan häneen ja hänen lapseensa kohdistetuksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin: nainen olisi todennut taaperolle tämän olevan tärkein/rakkain asia tälle maailmassa. Tai penkillä olisikin istunut lisäksi hänen miehensä, jolle nainen olisi sanonut, että "kyllä tuo Maija on paras asia, mitä meille on elämässä tapahtunut".
Olisiko näiden kahden lapsettoman pitänyt loukkaantua siitä ja tulkita kommentti heidän valintaansa henkilökohtaisesti kohdistetuksi loukkaukseksi? Vai olisiko kuitenkin niin, että muiden ihmisten valinnat ovat täysin se ja sama, ja ihmiset puhuvat asioista omasta puolestaan.
Jos tyyppi katsoo suoraan lastani sanoessaan "mä en haluu ikinä mitään ärsyttäviä lapsia!" -niin eiköhän sillä voi aikalailla olettaa tarkoittavansa ärsyyntyä juuri siitä lapsesta (joka siis istui ja söi banaania, välillä todeten iloisesti "äiti, lintu tuolla" yms).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
Normaali ihminen ei kailota tollasta kuuloetäisyydellä lapsesta ja tämän vanhemmasta, sunlaisten mielestä on varmaan ihan ookoo myös kertoa kovaan ääneen neekerivitsejä tummaihoisten ollessa läsnä ja läskivitsejä lihavien ollessa läsnä. Tilannetaju ei ole ainakaan pahaksi.
Pidä sitten huoli, ettet kehu perhe-elämää tai vanhemmuutta lapsillesi, ystävillesi tai puolisollesi, jos lähietäisyydellä on naisia, miehiä tai pariskuntia, joilla ei ole lapsia seurassaan. Hehän voivat tulkita puheesi omaan valintaansa kohdistetuksi kritiikiksi.
Ei pitäisi olla ongelmaa kunhan perheelliset ei ala arvostelemaan lapsettomia kovaan ääneen. Selvästikin tämä lapsikysymys on jotenkin herkkä paikka sulle jos ihmiset ei saa edes keskustella lapsistaan sun kuullen.
Hienosti meni pointti ohi. Nimenomaan tarkoitin, että kaikilla ihmisillä on oikeus puhua lapsistaan tai lapsettomuudestaan ihan kenen tahansa läsnäollessa.
Ei tuo "möläyttelijä" tarkoittanut kritisoida äitiä ja taaperoa, vaan totesi omasta puolestaan, että hän ei halua itselleen samaa, siis lapsia.
Ei siinäkään olisi ollut mitään pahaa, jos äiti olisi todennut puolisolleen olevansa onnellinen siitä, että on hankkinut lapsia. Tuskin kukaan lapseton olisi sitä tuossa tilanteessa tulkinnut itseensä kohdistetuksi kritiikiksi.
Näistä keskusteluista tulee aina sellainen olo, että äidit kuvittelevat kaikessa olevan kyse heistä ja odottavat erityiskohtelua, vaikka ketään ei oikeasti lähtökohtaisesti halua heille mitään pahaa. Ihmiset haluavat vain olla ja elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi istuu rattaissa, rattaa on keskellä kaupan käytävää, ohi ei pääse. Jos sanoo ystävällisesti, että pääsisinkö ohi tästä, niin nuoren äidin vastaus on, että on lapsillakin oikeus käydä kaupassa.
Höpö höpö, älä keksi juttuja.
Minä olen sellainen äiti, jolla on muutama kerta rattaa jäänyt keskelle käytävää, useimmiten syynä on ne pirun jarrut jotka eivät olekkaan lukittautunut ja ne valuivat sen puolimetriä ennen kuin lukittuivat. Myös pari kertaa olen huomannut että rattaat on keskellä, syynä ollut aina uupumuksesta johtuva aivojen sammuminen.
Kertaakaan en kyllä ole käyttäytynyt rumasti niitä kohtaan jotka ohi haluavat vaan pahoitellen siirtänyt vaunut syrjenpähän.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuntuvat unohtaneen itsekin olleensa lapsia. Jokainen ajattelee olleensa se hyvin käyttäytyvä lapsi, koska äiti on kertonut niin (äidit harvoin kertoo niitä ikäviä asioita lapsestaan ja aikakin kultaa muistot..).
Yksi minun lapsistani on aina ollut sosiaalinen. Moikkaa kaupan tädit (nuoremmat myyjät eivät lapselle vastaa, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihanasti huomioivat). Pienempänä (1-2v) saattoi leikkipuistossa mennä halaamaan jonkun toisen lapsenkin vanhempaa. Usein reaktiona täydellinen jäätyminen aikuisen osalta, vaivautuminen. Jotkut toki juttelivat lapselle, ottivat syliinkin. Olen yli kolmekymppinen äiti, minulle ei kukaan ole (uskaltanut ?) lapsesta negatiivisesti huomautella. Suomessa ei lapsia erityisesti huomioida, joskus ihan pikkuvauvaa saattaa vanhempi täti ihastella.
Nyt asutaan ulkomailla ja ero on valtava. Lapsille juttelee tuntemattomatkin, ihastelee, tervehtii ja pyrkii ottamaan huomioon. Sosiaalinen lapseni on puhjennut kukkaan kun tulee huomatuksi ja huomioiduksi. Suomessa on monella tapaa ihanaa asua, mutta muualla ollaan kyllä lapsiystävällisempiä. Lasten kanssa liikkuminen ja asiointi on täällä helpompaa - lasten ei tarvitse kiukutella kun bussissa kiva setä kyselee kuulumisia, hymyilee ja pörröttää päätä. Ravintolassa tuodaan heti tekemistä, juomista ja käydään välillä hauskuuttamassa lasta muutamalla sanalla. Kaikilla on kivempaa.
Tämä on niin totta! Olen monta kertaa saanut jonkun kiukuttelen vieraan lapsen rauhoittumaan, kun olen vaan pokkana sanonut sille jotain. Nehän on ihan ihmeissään, että toinen aikuinen huomasi ja kysyi jotain. Pienet lapset osaa olla vieraskoreita ja ne osaa olla ylpeitä mistä hyvänsä mekosta tai lelusta, jonka niillä on ja jos aikuinen on siitä kiinnostunut, niin tuleehan siitä hyvä mieli.
Itsellekin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainoa kokemus lapsivihaajasta oli vanha mummeli. Näyttikin kitkerältä ja elämäänsä katkeroituneelta. Olin bussissa rattaiden kanssa, ei ollut ruuhka-aika ja lapsi 2v. istui nätisti hiljaa. Emme olleet rattainemme edes kulkuväylän tiellä.
Mummo istui läheisellä paikalla ja mulkkasi meitä vihaisesti. Totesi kovalla äänellä (kaiketi minulle):”Ei ennen pienten lasten kanssa missään kuljettu, silloin oltiin kotona!” Totesin siihen:”Ai jaa. No onneksi nyt on jo toisin.” Mummo tuhisi ja puhisi, en kuullut, mitä. Haistatteli varmaankin. Mietin, että sinunkin paskavaippojesi vaihdon tuleva polvi maksaa verorahoillaan, senkin kusipää.
Olisit sanonut tuon 😁😁
Vauvat ja taaperot on söpöjä ja aiheuttaa lähinnä ihastusta minussa, mutta sitten kun ne oppii puhumaan, niin sitten ne on aika rasittavia. Saatan mulkaista, jos lapsella on tosi tyhmät jutut ja ärsyttävän kimakka ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin taaperon kanssa istumassa kaupan edessä ja syötiin banaaneja. Juteltiin taaperon kanssa hyväntuulisina, oli mukava hetki.
Viereisellä penkillä istui nuoripari, ja pariskunnan nainen silmäili vähän väliä.minua ja lasta. Sitten yhtäkkiä alkoi kailottaa miehelle, että "mä en siis kyl ikinä haluu mitään ärsyttäviä lapsia!"
Aika herkkää porukkaa nykyään, jos iloinen pikkulapsikin on nykyään ärsyttävä 😁
Itse tulkitsisin tuon tilanteen niin, ettei naista ärsyttänyt varsinaisesti mikään, mitä taapero teki. Enemmänkin hän varmaan peilasi todistamaansa tilannetta siihen, mitä hän itse elämältä haluaa ja tuli siihen lopputulokseen, ettei ainakaan samaa, mitä sinä olet valinnut. Siis vaikka taapero olisi kuinka iloinen, lastenteko näyttäytyy toisille silti huonompana vaihtoehtona kuin tekemättä jättäminen.
En oikein ymmärrä, mikä tuossa oli muutenkaan ongelma. Eikö nainen olisi siis saanut ilmaista mielipidettään sinun ja lapsesi läsnäollessa?
En ole sama kuin jolle vastasit, mutta minusta tuo oli huonoa käytöstä tuossa tilanteessa.
Ihan sama asia, jos äiti olisi katsellut penkillä istunutta nuorta paria ja todennut kuuluvasti lapselleen:”Toivottavasti sinä et sitten isona poikana tuo tuommoista huorannäköistä tyttöystävää meille kotiin, vaan jonkun fiksumman ja tyylikkäämmän tytön.” Ja:”Kyllä noi hiuslisäkkeet on sitten halvan näköisiä, en itse ottaisi!”
Ihan eri asia. Tuo äiti tulkitsi yleiseksi toteamukseksi tarkoitetun kommentin nimenomaan häneen ja hänen lapseensa kohdistetuksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin: nainen olisi todennut taaperolle tämän olevan tärkein/rakkain asia tälle maailmassa. Tai penkillä olisikin istunut lisäksi hänen miehensä, jolle nainen olisi sanonut, että "kyllä tuo Maija on paras asia, mitä meille on elämässä tapahtunut".
Olisiko näiden kahden lapsettoman pitänyt loukkaantua siitä ja tulkita kommentti heidän valintaansa henkilökohtaisesti kohdistetuksi loukkaukseksi? Vai olisiko kuitenkin niin, että muiden ihmisten valinnat ovat täysin se ja sama, ja ihmiset puhuvat asioista omasta puolestaan.
Jos tyyppi katsoo suoraan lastani sanoessaan "mä en haluu ikinä mitään ärsyttäviä lapsia!" -niin eiköhän sillä voi aikalailla olettaa tarkoittavansa ärsyyntyä juuri siitä lapsesta (joka siis istui ja söi banaania, välillä todeten iloisesti "äiti, lintu tuolla" yms).
Kyllä, mutta todennäköisesti kyseinen tyyppi olisi ärsyyntynyt ihan kenen tahansa lapsesta. Ei sun kannata ajatella, että tyypin tarkoitus oli loukata sua ja sun lasta, vaan todennäköisemmin hän ei vaan halua minkäänlaisia lapsia, minkä hän halusi kertoa kumppanilleen.
En ole ikinä tykännyt lapsista, lähinnä niiden arvaamattomuuden ja kovaäänisyyden takia. Ja mä pelästy herkästi korkeita ja yhtäkkisiä ääniä.
Kiltisti käyttäytyvät lapset on söpöjä ja saavat hyvälle tuulelle. Kitisevät ja jatkuvasti möykkäävät eivät. Lähinnä alkaa säälittämään vanhempia kun joutuvat kasvattamaan sellaista apinaa.
Jos vanhemmat ei tee mitään, siis yhtikäs mitään, huonon käyttäytymisen hillitsemiseksi, kiroan myös vanhemmat mielessäni. Toisaalta he voivat olla hyvin väsyneitä tilanteeseen
Eli summa summarum, vaikka en ole lapsiystävällinen, en minä niitä vanhempia ole heti tuomitsemassa. Olen monesti pitänyt ovea ja antanut istuinpaikkani julkisissa vaunua työntävälle.
Pidä sitten huoli, ettet kehu perhe-elämää tai vanhemmuutta lapsillesi, ystävillesi tai puolisollesi, jos lähietäisyydellä on naisia, miehiä tai pariskuntia, joilla ei ole lapsia seurassaan. Hehän voivat tulkita puheesi omaan valintaansa kohdistetuksi kritiikiksi.