Köyhyydessä pahinta ei ole ruoasta ja vapaa-ajasta säästäminen vaan se, ettei ole valinnanvaraa
Tämä ajatus on vaivannut minua siitä asti, kun tapasin erään sosiaalipuolen työntekijän muilla asioilla ja tulin maininneeksi siitä, kuinka jatkuva rahattomuus lannistaa ja passivoi. Ja sain vastaukseksi tyypilliset neuvot: lapset eivät tarvitse huvipuistoja vaan puistoretket eväiden kera riittävät, että Prismasta saa edullisesti punalapullista ruokaa iltaisin ja kuinka itse tekemällä säästää ruoasta. Hän kuulemma itsekin ostaa alennushintaisia tuotteita.
Mutta kun se on niin, että on ihan eri asia elää säästäväisesti kuin elää köyhyysrajalla. On eri asia ostaa punalaputettua sisäfileetä seuraavan päivän ruoaksi ex tempore kuin metsästää halvimpia kilohintoja ja laskea, miten saa alennusjauhelihasta mahdollisimman monen päivän ruoat. On eri asia leipoa lasten kanssa sämpylöitä vaihtelun vuoksi viikonlopun brunssin sijaan kuin leipoa niitä sen takia, ettei kaapissa ole muuta kuin sämpyläainekset. On eri asia skipata maksulliset huvit omasta tahdosta ja lähteä eväiden kanssa metsään, puistoon tai kirjastoon kuin mennä sinne samalle eväsretkelle viisi vuotta putkeen, koska ei voi muutakaan.
On eri asia säästää rahaa matkaa varten tai sukanvarteen kuin säästää rahaa, koska on pakko.
Oman tunnelin päässä alkaa näkyä hiljalleen valoa vakityöpaikan vuoksi, mutta siitä huolimatta en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka näköalattomaksi köyhyys tekee ja kuinka kapeaksi elämä käy, kun ei ole rahaa kuin kaikista välttämättömimpään. Minun suustani ei tule koskaan lipsahtamaan mitään "jätä erikoiskahvit väliin"-säästövinkkejä, kun minulla itselläni ei ole ollut vuosikausiin mahdollista tavata ystäviä kahvilassa edes tavallisen kahvikupillisen ääressä.
Kaiken lisäksi tutkitusti juuri jatkuva niukkuudessa eläminen on kaikista pahinta ja aiheuttaa valitettavasti sitä, että rahat tuhlataan silloin kun sitä on - köyhä siis käyttää veronpalautukset uuteen telkkariin osakesijoittamisen sijaan, koska ei pysty luottamaan tulevaisuuteen ja siihen, että rahaa ja muita resursseja olisi huomennakin. Ei tämä tietenkään koske kaikkia köyhiä tai pienituloisia, mutta tutkitusti kuitenkin monia. On yksinkertaisesti helpompi laittaa rahaa sinne sukanvarteen tai osakkeisiin, jos ei ole joutunut kokemaan vuosikausien niukkuutta elämän perusasioissa.
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Joo, kuvittelet tekeväsi ystävänpalveluksen, mutta kuten tuolla edellä kirjoitettiin, niin tutkitusti jatkuvassa köyhyydessä eläminen täyttää ajatukset sillä tavalla, että on mahdotonta nähdä yhtä objektiivisesti tulevaisuuteen ja arvioida erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Totta kai sinä hyvin toimeentulevana pystyt kehittelemään vaikka mitä ratkaisuja labyrintti-kaverillesi, koska sinun mielesi ei ole jatkuvan rahahuolen valtaamat, joka aiheuttaa sen, että kaikki muut tärkeät asiat jäävät akuuttien asioiden jalkoihin. Siinä ei paljon pitkän ajan suunnitelmia pysty itsenäisesti tekemään. Ajautuu tietynlaiseen putkiajatteluun, jossa nimenomaan tarvitsisi sitä ulkopuolista apua tilanteesta pois pääsemiseen. Vähän sama kun tulipaloa sammuttavaa tyyppiä kehotetaan keksimään istumaratkaisu puolen vuoden päästä olevaan järjestettävään sukukokoukseen. "Kyllä minä vain ulkopuolisena tiedän monia ratkaisuja, mutta kaverin mielessä on vain jostain kumman syystä tulipalo. No, odotanpa, koska hän keksii itse tulipaloltaan toimivia ratkaisuja näihin istumajärjestyksiin liittyen..."
Ulkopuolisen antamat ratkaisuehdotukset yleensä saavat aikaiseksi vain vastarintaa. Sen näkee hyvin tältä palstaltakin, kun joku yrittää antaa neuvoja. Yhteen ratkaisukeinoon löytyy heti kymmenen syytä, miksi keino ei voi onnistua. Motivaatio syntyy parhaiten omasta oivalluksesta.
Minun kokemukseni taas on, että ulkopuoluset ihmiset a.tavat tyhmiä neuvoja.
Yleensä ihminen on käynyt lävitse jo mielessään jotain ja sitten on tympeää kuulla sama litania toisilta. Usein neuvot ovat sellaisia, että jos ne toteuttaa tarvitsee joko rahaa taikka ilmaiseksi auttavia ihmisiä.
Lopulta kun on jutellut niin lopputulos on sama kuin itsellä...olet unpikujassa josta täytyy selvitä jotenkin vain. Näin minulla. Suurta hienoa ratkaisua ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Joo, kuvittelet tekeväsi ystävänpalveluksen, mutta kuten tuolla edellä kirjoitettiin, niin tutkitusti jatkuvassa köyhyydessä eläminen täyttää ajatukset sillä tavalla, että on mahdotonta nähdä yhtä objektiivisesti tulevaisuuteen ja arvioida erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Totta kai sinä hyvin toimeentulevana pystyt kehittelemään vaikka mitä ratkaisuja labyrintti-kaverillesi, koska sinun mielesi ei ole jatkuvan rahahuolen valtaamat, joka aiheuttaa sen, että kaikki muut tärkeät asiat jäävät akuuttien asioiden jalkoihin. Siinä ei paljon pitkän ajan suunnitelmia pysty itsenäisesti tekemään. Ajautuu tietynlaiseen putkiajatteluun, jossa nimenomaan tarvitsisi sitä ulkopuolista apua tilanteesta pois pääsemiseen. Vähän sama kun tulipaloa sammuttavaa tyyppiä kehotetaan keksimään istumaratkaisu puolen vuoden päästä olevaan järjestettävään sukukokoukseen. "Kyllä minä vain ulkopuolisena tiedän monia ratkaisuja, mutta kaverin mielessä on vain jostain kumman syystä tulipalo. No, odotanpa, koska hän keksii itse tulipaloltaan toimivia ratkaisuja näihin istumajärjestyksiin liittyen..."
Ulkopuolisen antamat ratkaisuehdotukset yleensä saavat aikaiseksi vain vastarintaa. Sen näkee hyvin tältä palstaltakin, kun joku yrittää antaa neuvoja. Yhteen ratkaisukeinoon löytyy heti kymmenen syytä, miksi keino ei voi onnistua. Motivaatio syntyy parhaiten omasta oivalluksesta.
Minun kokemukseni taas on, että ulkopuoluset ihmiset a.tavat tyhmiä neuvoja.
Yleensä ihminen on käynyt lävitse jo mielessään jotain ja sitten on tympeää kuulla sama litania toisilta. Usein neuvot ovat sellaisia, että jos ne toteuttaa tarvitsee joko rahaa taikka ilmaiseksi auttavia ihmisiä.
Lopulta kun on jutellut niin lopputulos on sama kuin itsellä...olet unpikujassa josta täytyy selvitä jotenkin vain. Näin minulla. Suurta hienoa ratkaisua ei tullut.
unpikujassa??????????????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
e kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain köyhyyden kokenut tietää, mitenö kurjaa ja terveydellekin haitallista on aina tinkiä ruoasta. Nytkin tekisi aina kaupassa mieli ostaa salaatteja, hunajamelonia, mansikoita, parsaa, grillijuustoja, nyhtökauraa, lihoja, erilaisia maitotuotteita, uusia perunoita... Silti useimmiten elän piimällä, kananmunilla, halvoilla tomaateilla, pakastevihanneksilla, puurolla ja ruisleivällä. Rauta ja B-vitamiinit pakko ottaa purkista, varmaan tarvitsisin myös omega kolmosta enemmän. Anemia on ollut jo pidempään... Mutta kun tuloja ei ole, on pakko säästää ruoassa, jos tarvitsee jotain. Minä tarvitsin juuri uudet lenkkikengät ja läppärin akun, joten olin 15 päivää kokonaan ilman rahaa ja kävin leipäjonossa.
Siis onko sulla läppäri ja uudet kengät ja kehtaat valittaa??
Kengät maksoivat alennuksessa 15e, läppärin akku 40e. Kyllä, minulla on läppäri, jotta sain kouluni käytyä ja haettua ammattikorkeaan. Vaikea olisi nykypäivänä esim. hakea töitä, jos ei olisi tietokonetta. Se tietokoneeni ei poista sitä tosiasiaa, että olen aliravittu ja masentunut. Kengätkään eivät ravitse kehoa, mutta mahdollistavat kyllä lenkkeilyn, jota aina suositellaan köyhille ilmaisuuden takia.
Joku myös kyseli hyödystäni yhteiskunnalle... Elätän itseni kuitenkin työllä, mutta nettopalkkani on n. 100e enemmän, kuin mitä sain toimeentulotuella. Asumistukea saan hurjat 19 euroa. Jatkan tätä kärvistelyä vielä seuraavatkin vuodet, jotta saisin kunnon ammatin. Opintolainaa en uskalla enää ottaa lisää.
Ihailen sinun kaltaisia ihmisiä. Kumman uskot tarjoavan sinulle mahdollisuuden suurempiin tuloihin tulevaisuudessa, pienen palkan työstä nyt vai elämisen toimeentulotuella koska palkka on niin pieni? Tämä on se asia mitä monet eivät ymmärrä.
Sä olet kyllä ihan kuutamolla, jos ajattelet, että ihmiset vapaaehtoisesti valitsevat toimeentulolla elämisen. Ei hemmetti mitä ylimielistä porukkaa...
Kyllä todellakin monet valitsevat mieluummin toimeentulotuella elämisen kuin pienipalkkaisen työn. 100-200 e enemmän käteen kuussa ei tunnu missään kun vaihtoehtona on täysi vapaaherruus/herrattaruus ja vielä maksetut terveydenhoitokulut. Sosiaaliturva nykyisellään on todellakin passivoiva!
Itse sain opiskelujen loppuaikana toimeentulotukea tukikuukausien loputtua. Sitä juhlaa! Opintotukea jäi vuokran jälkeen n. 180 e, toimentulotukea 350 e kuussa!! Ja sain vielä alennettua tukea...
Muistui mieleen sekin, kun itse opiskelin ja jotkut kaverit olivat lukion jälkeen työttöminä kotona. He saivat vanhempiensa luona asuessaan enemmän tuöttömyysetuutta kuin minä omillani asuva opiskelija sain opintotukea ja asumislisää. Onko oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Oletko ikinä ajatellut että ihmiset jotka joutuvat aina säästämään kaikesta ja koko ajan, kun vihdoin onkin vähän rahaa, halutaan elää edes hetki niin että ei tarvi ajatella hintoja pienessä kaavassa, vaan ostetaan sitä kalleinta karkkia, jotta tunnetaan itsensä edes vähän aikaa ihmiseksi, jolla on varaa johonkin.
Ei, se ei ehkä ole järkevää mutta se on inhimillistä toimintaa ihmiseltä, jolla ei koskaan ole varaa mihinkään ekstraan. Ihmettelen että sinä asiantuntijana et pysty tajuamaan näin yksinkertaista asiaa.
Eiks se yks työtön nainen kokenut nautinnon huipuksi R:rrä kahvin?
Mahtaa R-kioskilla käydä kuhina niinä päivinä kun tuet tulee tilille
Tuet tulevat tilille miten sattuu, jälleen yksi asia (erittäin stressaava asia!), minkä harva ymmärtää. Etenkin toimeentulotuki. Ei sille ole mitään maksupäivää, vaan päätöstä odotellaan epämääräinen aika. Työmarkkinatukikin tulee joka kuukausi eri päivänä. Että saattaahan siellä kuhista joka päivä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät tuhlailevat ja tekevät huonompia, usein lyhytnäköisiä, valintoja koska ovat köyhiä. Eivät siksi, ettei heillä olisi itsekuria tai halua tehdä parempia valintoja.
Klassisessa vaahtokarkkitutkimuksessa tutkittiin aikoinaan, miten lapsen itsekuri vaikuttaa myöhempään pärjäämiseen elämässä. Lapsen eteen asetettiin tutkimustilanteessa yksi vaahtokarkki ja tutkija sanoi, että jos vaahtokarkki on vielä syömättä 15 minuutin päästä hänen palatessaan huoneeseen, lapsi saa toisen karkin. Näiden lasten pärjäämistä elämässä tutkittiin myöhemmin ja löydettiin korrelaatio elämässä menestymisen ja itsekurin välillä. Eli ensimmäisen vaahtokarkin syömisestä pidättäytyneet olisivat pärjänneet elämässä paremmin.
Tätä tutkimustulosta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan, vaikka uskomuksemme köyhyydestä perustuu vaahtokarkkitutkimukselle ja monelle muulle vastaavalle tutkimukselle. Ja vielä pahempaa: kun vaahtokarkkitutkimussa otetaan huomioon tutkittavien lasten sosioekonominen tausta, käy ilmi, että ensimmäisestä vaahtokarkista pidättäytyvät lapset todella pärjäävät paremmin elämässä myöhemmin, mutta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he tulevat paremmista oloista kuin ensimmäisen karkin ahmaisevat lapset.
Eli itsekuri ja kyky nautinnon viivästyttämiseen ovat kiinni lapsen taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta. Rikkaammista ja paremmin koulutetuista perheistä tulevat lapset pystyvät ensinnäkin luottamaan siihen, että takaisin palaava aikuinen todella antaa toisen vaahtokarkin (köyhien perheiden lapset ovat tottuneempia siihen, että tällaiset lupaukset rikkoutuvat, usein rahallisista syistä). Lisäksi he pystyvät uskomaan, että vaikka tutkija ei antaisikaan toista karkkia, niin asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin.
Köyhemmät lapset taas syövät ensimmäisen vaahtokarkin heti, koska he valitsevat mieluummin hetken nautinnon eikä ole mitään taetta, että vastaavia herkkuja olisi tulossa enää tulevaisuudessa.
https://www.theatlantic.com/amp/article/561779/
En nyt väitä, että kaikki pienituloiset olisivat tuhlailijoita, mutta tämä selittää todella hyvin sen ulospäin järjettömältä näyttävän käytöksen, mistä ketjussakin on puhuttu. Monilla se on vielä lapsuudenperheestä opittua - itse olen pyristellyt tästä ulos ja opetellut rahan käyttöä alusta asti, mutta se on vaatinut tietyt puitteet onnistuakseen (säännölliset tulot).
Mä uskon tuon. Olen tuntenut "labyrinttiystäväni" jo niin kauan, että tiedän hänen labyrintistään reitin ulos ja voisin jopa auttaa häntä siinä. Matka on kuitenkin pitkä ja hankalakulkuinen. En ole edes ehdottanut hänelle koko asiaa. Hän nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät usko, että kannattaisi edes yrittää, koska mikäli viimein edes pääsisi labyrintistä ulos, joku olisi jo syönyt sen ulkopuolella odottavan vaahtokarkin. Häneltä - kuten monilta muiltakin köyhyydessä eläviltä - puuttuu luottamus siihen, että asiat voisivat järjestyä. Heidän näkökulmastaan on järkevämpää ottaa jotain nyt käden ulottuvilla olevaa kuin luottaa, että jotain vieläkin enemmän odottaisi heitä jossain. Syy ei ole heissä vaan siinä, ettei heillä ole kokemusta luottamisen järkevyydestä.
Yksi tärkeimpiä kokemuksia mitä köyhä ja huono-osainen tarvitsee on se että hän voi pärjätä kohtuullisesti juuri niillä kapasiteeteilla itsenäisesti mitä hänellä juuri sitten on. Siksi esim. rahan antamisesta yksinään ei ole hyötyä. Nämä säästämiset ja budjetoinnit ja luottamus ovat juuri niitä taitoja, jotka on saatuja tai niihin on työkaluja ja niitä meillä kaikilla ei ole. Tuosta vaahtokarkki esimerkistä haluan sanoa että olen kuulunut kumpaankin sarjaan elämäni aikana ja siihen on vaikuttanut taloudellinen tilanne. Ei mikään geneettinen tai persoonalisuus piirre vaan rahallinen asema.
Juuri näin! Tästä syystä en edes ehdota "labyrinttiystävälleni" keinoja, jolla hän pääsisi tilanteestaan pois. Ja osittain myös siksi, että enhän mä voi luvata hänelle, etteikö hän parin kolmen vuoden aikana, mitä tuohon tarvittaisiin, saattaisi jäädä työttömäksi tai vaikka jäädä auton alle ja vammautua.
Joo, kuvittelet tekeväsi ystävänpalveluksen, mutta kuten tuolla edellä kirjoitettiin, niin tutkitusti jatkuvassa köyhyydessä eläminen täyttää ajatukset sillä tavalla, että on mahdotonta nähdä yhtä objektiivisesti tulevaisuuteen ja arvioida erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Totta kai sinä hyvin toimeentulevana pystyt kehittelemään vaikka mitä ratkaisuja labyrintti-kaverillesi, koska sinun mielesi ei ole jatkuvan rahahuolen valtaamat, joka aiheuttaa sen, että kaikki muut tärkeät asiat jäävät akuuttien asioiden jalkoihin. Siinä ei paljon pitkän ajan suunnitelmia pysty itsenäisesti tekemään. Ajautuu tietynlaiseen putkiajatteluun, jossa nimenomaan tarvitsisi sitä ulkopuolista apua tilanteesta pois pääsemiseen. Vähän sama kun tulipaloa sammuttavaa tyyppiä kehotetaan keksimään istumaratkaisu puolen vuoden päästä olevaan järjestettävään sukukokoukseen. "Kyllä minä vain ulkopuolisena tiedän monia ratkaisuja, mutta kaverin mielessä on vain jostain kumman syystä tulipalo. No, odotanpa, koska hän keksii itse tulipaloltaan toimivia ratkaisuja näihin istumajärjestyksiin liittyen..."
Ulkopuolisen antamat ratkaisuehdotukset yleensä saavat aikaiseksi vain vastarintaa. Sen näkee hyvin tältä palstaltakin, kun joku yrittää antaa neuvoja. Yhteen ratkaisukeinoon löytyy heti kymmenen syytä, miksi keino ei voi onnistua. Motivaatio syntyy parhaiten omasta oivalluksesta.
Minun kokemukseni taas on, että ulkopuoluset ihmiset a.tavat tyhmiä neuvoja.
Yleensä ihminen on käynyt lävitse jo mielessään jotain ja sitten on tympeää kuulla sama litania toisilta. Usein neuvot ovat sellaisia, että jos ne toteuttaa tarvitsee joko rahaa taikka ilmaiseksi auttavia ihmisiä.
Lopulta kun on jutellut niin lopputulos on sama kuin itsellä...olet unpikujassa josta täytyy selvitä jotenkin vain. Näin minulla. Suurta hienoa ratkaisua ei tullut.
Mitään suurta hienoa ratkaisua ei olekaan. Vertasin aiemmin talousvaikeuksia merkittävään ylipainoon. Helppoa, nopeaa ja kivutonta keinoa ei olekaan vaan pitkä ja kivinen tie. Molemmissa tilanteissa hyvin usein motivaatio loppuu jo ennen puolta väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Minäkin olen joinakin kuukausina pystynyt hyödyntämään tarjouksia tuolla tavalla toimeentulotuella, ja lasken aina kappalehinnat, ostan varastoa tarvikkeista, joita käytän säännöllisesti. Silti välillä tulee sellaisia yllättäviä menoja, että mennään aivan kädestä suuhun ja ne varastotkin tyhjenevät. Menee pitkään, että pääsee taas tasapainoon. Toimeentulotuessa ei ole joustonvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Oletko ikinä ajatellut että ihmiset jotka joutuvat aina säästämään kaikesta ja koko ajan, kun vihdoin onkin vähän rahaa, halutaan elää edes hetki niin että ei tarvi ajatella hintoja pienessä kaavassa, vaan ostetaan sitä kalleinta karkkia, jotta tunnetaan itsensä edes vähän aikaa ihmiseksi, jolla on varaa johonkin.
Ei, se ei ehkä ole järkevää mutta se on inhimillistä toimintaa ihmiseltä, jolla ei koskaan ole varaa mihinkään ekstraan. Ihmettelen että sinä asiantuntijana et pysty tajuamaan näin yksinkertaista asiaa.
Eiks se yks työtön nainen kokenut nautinnon huipuksi R:rrä kahvin?
Mahtaa R-kioskilla käydä kuhina niinä päivinä kun tuet tulee tilille
Tuet tulevat tilille miten sattuu, jälleen yksi asia (erittäin stressaava asia!), minkä harva ymmärtää. Etenkin toimeentulotuki. Ei sille ole mitään maksupäivää, vaan päätöstä odotellaan epämääräinen aika. Työmarkkinatukikin tulee joka kuukausi eri päivänä. Että saattaahan siellä kuhista joka päivä sitten.
Sen hakemuksen voi lähettää kelaan hyvissä ajoin (eikös sen voi viikkoa ennen sitä kuukautta lähettää tai jopa kaksi viikkoa?) ja voi hyvin suunnitella rahat niin, että kuun ensimmäiselle 7 päivälle riittää rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Minäkin olen joinakin kuukausina pystynyt hyödyntämään tarjouksia tuolla tavalla toimeentulotuella, ja lasken aina kappalehinnat, ostan varastoa tarvikkeista, joita käytän säännöllisesti. Silti välillä tulee sellaisia yllättäviä menoja, että mennään aivan kädestä suuhun ja ne varastotkin tyhjenevät. Menee pitkään, että pääsee taas tasapainoon. Toimeentulotuessa ei ole joustonvaraa.
Jos saan kysyä, mitä nämä yllättävät menot ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli hyvä. Laita se vielä johonkin lehteen. Vaikka Hesarin mielipideosastolle.
Lisäsin vielä, että hyvätuloiset akateemiset luulevat tietävänsä, mitä köyhyys on, kun olivat hetken "köyhiä" opiskellessaan.
Se on kuitenkin ihan eri juttu. Opiskelu kestää vain hetken ja siinä on toive koko ajan paremmasta. Opiskelijaruokalassa syö monipuolisesti halvalla, lähes ilmainen terveydenhoito YTHS:ssä. Ainekerhoissa harrastetaan halvalla. Muut samanikäiset ovat samassa jamassa.
Itse olen akateeminen ja jäin nuorena sairaseläkkeelle. Tämä köyhyys on erittäin ahdistavaa.
Lisäksi nuorena parikymppisenä köyhyys ei näy päällepäin samalla tavalla kuin keski-iässä, jolloin se ulkoinen olemus määrittää sinut ihmisten silmissä. Näkee helposti kun ei ole varaa hoitaa itseään, emme ole ikuisesti siloposkisina. Mulla se häpeä on niin suuri. En käy ihmisten ilmoilla, kuin hyvin harvoin, että ei kosmetiikka kulu. Ei ole varaa ostaa edes puhdistusaineita joka päivän tarpeisiin. Vaatteiden ja kenkien kanssa sama juttu. Kotia ei ole vara laittaa = häpeä, en kutsu ketään. Ei ole varaa uusia ruoanlaittovälineitä, monia puuttuu. Ei tämä ole enää elämisen arvoista. Lapsiperheille pitäisi taata edes jonkinlainen kohtuullinen toimeentulo. Nykyaikana ei pärjää mitenkään minimituilla. Se tarkoittaa neljän seinän kopissa istumista, itse näen jo nälkää, että lapseni saisi jotain. Sairas maa, niin lyhytnäköistä puuhaa. Kyllä tässä ahdingossa lapseltakin menee kohta mielenterveys.
Ymmärrän hyvin aloittajaa ja sinua. Mulle on riittänyt marketin dödö, suihkugeeli, shampoo ja hoitoaine jo vuosikymmeniä. En käytä muuta kosmetiikkaa. Kehtaan hyvin mennä kauppakeskukseen 80-luvun tuulipuvussa, jonka housuissa on palkeenkieli. Tämä johtuu vain siitä, että suurituloisena ja velattomana mulla on olemassa sekin vaihtoehto, jota sinä kaipaat. Mulla on siis vaihtoehtoja ja köyhältä näyttäminen on valintani. Suurin osa tuntemistani ihmisistä varmasti pitääkin minua köyhänä eikä mulla ole mitään tarvetta korjata heidän käsityksiään. Kavereissani on köyhiä, jotka näyttävät varakkaammilta kuin minä eikä minusta siinä ole mitään väärää.
Tämä on se juttu. Uskoisin ettei tekisi pahaa mennä ulos laittamattomana, jos olisi varakas. Katsokaa vaikka Hollywood julkkiksia minkä näköisinä ne joskus tallaa kaduilla. Olen sanonut äidilleni jolla ei varaa vaatteisiin eikä kampaajaan, että nehän voi luulla sua ökyrikkaaksi, rikkaat on monesti tuollaisi. Eipä tuo paljon lohduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon oikein hyvin. Myös ystäväni pitäisi tehdä elämänmuutos raha-asioidensa suhteen pariksi kolmeksi vuodeksi ja tiedän, että se aika tuntuisi hänestä liian pitkältä. Varsinkin, kun sinä aikana voi tapahtua jotain muuta, mikä estääkin toteuttamasta tavoitettaan. Rahavaikeudet on vähän niinkuin merkittävä ylipainokin eli nopeaa konstia ei ole vaan pitää olla kärsivällinen ja valmis uhraamaan mukavuudestaan.
Tässäpä se keskituloisen harha tuleekin nätisti esille. Kun keskituloinen säästää, hän tinkii mukavuudestaan: herkkuruuista, maksullisista viihdepalveluista, siirtää vaatehankintoja jne. Köyhä ei lähde tällaisesta elintasosta, joten kun köyhä säästää, se tarkoittaa että hän syö esim. pelkkää kaurapuuroa viikkotolkulla koska ruokabudjetti on ennestään niin pieni ettei siitä muuten jää säästöön. Muita mahdollisia säästökohteita ovat lääkkeet, hygienia (säännöstellään wc-paperia, peseydytään pelkällä vedellä) ja liikkuminen (kyllähän sitä 10km suuntaansa kävelee räntäsateessa ja helteelläkin jos on pakko). Kun toimeentulotuki on mitoitettu minimitason elämiseen, niin tällaisia säästökuureja pidetään vähän väliä.
En tarkoittanut tuollaisia mukavuuksia. Vaan esimerkiksi sitä, että muuttaisi pienempään asuntoon (hänen asuinpaikkakunnallaan niitä on) . Ennenkuin joku sanoo, että ei kannata parin sadan euron vuoksi muuttaa, niin hänen kohdallaan tuo pari sataa joka kuukausi kolmen vuoden ajan riittäisi maksamaan velat pois. Tai luopumista autosta ja kulkemaan 2,5 kilometrin työmatkan kävellen tai pyörällä. Tällä tavalla hän pääsisi veloistaan eroon jo kahdessa vuodessa. Jos hän tekisi molemmat, hän pääsisi eroon veloistaan vieläkin nopeammin. Kyse ei siis ole mistään viikkokausien kaurapuuron syömisistä.
Jos hän saa asumistukea, niin tuo parinsadan euron säästö voi yllättäen kutistua monella kymmenellä eurolla, kun asumistuki lasketaan uudelleen. Eli ratkaisut eivät aina ole niin yksinkertaisia. Tämä tukiviidakko on rakennettu niin, että järjellä ajatellenhan tuon pitäisi mennä noin, mutta ei mene. Olen samaa mieltä autosta, 2,5 km voisi aivan hyvin kulkea jalan. Ehkä hänellä on muita syitä pitää autoa, mistä et tiedä? Ehkä hän kuitenkin on onnellisempi näin, kun on vähän kivempi asunto ja auto, vaikka onkin velkaa ja elämä niukkaa.
Telkkarista tuli jokin aika sitten ohjelma velkaneuvonnasta. Kuulemma hyvin moni asiakas ei sinne mennessään ole tajunnut, miten huonosti raha-asiat ovatkaan. Ovat siis luulleet tilanteensa olevan parempi. Mä luulen, että joskus ihminen itseään suojellakseen torjuu totuuden. Ei haluta nähdä, miten pohjalla jo ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon oikein hyvin. Myös ystäväni pitäisi tehdä elämänmuutos raha-asioidensa suhteen pariksi kolmeksi vuodeksi ja tiedän, että se aika tuntuisi hänestä liian pitkältä. Varsinkin, kun sinä aikana voi tapahtua jotain muuta, mikä estääkin toteuttamasta tavoitettaan. Rahavaikeudet on vähän niinkuin merkittävä ylipainokin eli nopeaa konstia ei ole vaan pitää olla kärsivällinen ja valmis uhraamaan mukavuudestaan.
Tässäpä se keskituloisen harha tuleekin nätisti esille. Kun keskituloinen säästää, hän tinkii mukavuudestaan: herkkuruuista, maksullisista viihdepalveluista, siirtää vaatehankintoja jne. Köyhä ei lähde tällaisesta elintasosta, joten kun köyhä säästää, se tarkoittaa että hän syö esim. pelkkää kaurapuuroa viikkotolkulla koska ruokabudjetti on ennestään niin pieni ettei siitä muuten jää säästöön. Muita mahdollisia säästökohteita ovat lääkkeet, hygienia (säännöstellään wc-paperia, peseydytään pelkällä vedellä) ja liikkuminen (kyllähän sitä 10km suuntaansa kävelee räntäsateessa ja helteelläkin jos on pakko). Kun toimeentulotuki on mitoitettu minimitason elämiseen, niin tällaisia säästökuureja pidetään vähän väliä.
En tarkoittanut tuollaisia mukavuuksia. Vaan esimerkiksi sitä, että muuttaisi pienempään asuntoon (hänen asuinpaikkakunnallaan niitä on) . Ennenkuin joku sanoo, että ei kannata parin sadan euron vuoksi muuttaa, niin hänen kohdallaan tuo pari sataa joka kuukausi kolmen vuoden ajan riittäisi maksamaan velat pois. Tai luopumista autosta ja kulkemaan 2,5 kilometrin työmatkan kävellen tai pyörällä. Tällä tavalla hän pääsisi veloistaan eroon jo kahdessa vuodessa. Jos hän tekisi molemmat, hän pääsisi eroon veloistaan vieläkin nopeammin. Kyse ei siis ole mistään viikkokausien kaurapuuron syömisistä.
Jos hän saa asumistukea, niin tuo parinsadan euron säästö voi yllättäen kutistua monella kymmenellä eurolla, kun asumistuki lasketaan uudelleen. Eli ratkaisut eivät aina ole niin yksinkertaisia. Tämä tukiviidakko on rakennettu niin, että järjellä ajatellenhan tuon pitäisi mennä noin, mutta ei mene. Olen samaa mieltä autosta, 2,5 km voisi aivan hyvin kulkea jalan. Ehkä hänellä on muita syitä pitää autoa, mistä et tiedä? Ehkä hän kuitenkin on onnellisempi näin, kun on vähän kivempi asunto ja auto, vaikka onkin velkaa ja elämä niukkaa.
Mitä pienenpi on asunnon hinta sitä pienenpi on myös se omavastuu siitä vuokrasta. Puhumatta siitä, että jos se vuokra menee yli sallitun määrän asumistukea jolloin omavastuu on vielä suurempi, voi siitä tulla paljonkin säästöä, jos muuttaa edullisempaan asuntoon. Myös hyvä muistaa että pienemmässä asunnossa yleisemmin menee vähemmän sähköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon oikein hyvin. Myös ystäväni pitäisi tehdä elämänmuutos raha-asioidensa suhteen pariksi kolmeksi vuodeksi ja tiedän, että se aika tuntuisi hänestä liian pitkältä. Varsinkin, kun sinä aikana voi tapahtua jotain muuta, mikä estääkin toteuttamasta tavoitettaan. Rahavaikeudet on vähän niinkuin merkittävä ylipainokin eli nopeaa konstia ei ole vaan pitää olla kärsivällinen ja valmis uhraamaan mukavuudestaan.
Tässäpä se keskituloisen harha tuleekin nätisti esille. Kun keskituloinen säästää, hän tinkii mukavuudestaan: herkkuruuista, maksullisista viihdepalveluista, siirtää vaatehankintoja jne. Köyhä ei lähde tällaisesta elintasosta, joten kun köyhä säästää, se tarkoittaa että hän syö esim. pelkkää kaurapuuroa viikkotolkulla koska ruokabudjetti on ennestään niin pieni ettei siitä muuten jää säästöön. Muita mahdollisia säästökohteita ovat lääkkeet, hygienia (säännöstellään wc-paperia, peseydytään pelkällä vedellä) ja liikkuminen (kyllähän sitä 10km suuntaansa kävelee räntäsateessa ja helteelläkin jos on pakko). Kun toimeentulotuki on mitoitettu minimitason elämiseen, niin tällaisia säästökuureja pidetään vähän väliä.
En tarkoittanut tuollaisia mukavuuksia. Vaan esimerkiksi sitä, että muuttaisi pienempään asuntoon (hänen asuinpaikkakunnallaan niitä on) . Ennenkuin joku sanoo, että ei kannata parin sadan euron vuoksi muuttaa, niin hänen kohdallaan tuo pari sataa joka kuukausi kolmen vuoden ajan riittäisi maksamaan velat pois. Tai luopumista autosta ja kulkemaan 2,5 kilometrin työmatkan kävellen tai pyörällä. Tällä tavalla hän pääsisi veloistaan eroon jo kahdessa vuodessa. Jos hän tekisi molemmat, hän pääsisi eroon veloistaan vieläkin nopeammin. Kyse ei siis ole mistään viikkokausien kaurapuuron syömisistä.
Jos hän saa asumistukea, niin tuo parinsadan euron säästö voi yllättäen kutistua monella kymmenellä eurolla, kun asumistuki lasketaan uudelleen. Eli ratkaisut eivät aina ole niin yksinkertaisia. Tämä tukiviidakko on rakennettu niin, että järjellä ajatellenhan tuon pitäisi mennä noin, mutta ei mene. Olen samaa mieltä autosta, 2,5 km voisi aivan hyvin kulkea jalan. Ehkä hänellä on muita syitä pitää autoa, mistä et tiedä? Ehkä hän kuitenkin on onnellisempi näin, kun on vähän kivempi asunto ja auto, vaikka onkin velkaa ja elämä niukkaa.
Olin huomioinut jo laskelmissani asumistuen vaikutuksen. Mutta kuten aiemmin sanoin, en anna neuvoja, joita ei ole pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Sinulla ei ollut vasikan kokoista koiraa/laumaa muita elukoita ruokittavana, et harrastanut muovikynsiä/muovitukkaa/irtoripsiä/suihkurusketuksia, et kuvittanut vähän väliä ihoasi tatuoinneilla, et tupakoinut, et ryypännyt, et käynyt elokuvissa ja festareilla, et ajellut taksilla ja käynyt risteilyilla ja mitähän vielä? Näihin klassisiin turhuuksiin moni köyhä upottaa vuodessa satoja euroja tai jopa vielä paljon enemmänkin, koska kokee että ne kuuluvat ”normaaliin elämään” ja täytyyhän köyhänkin saada tuntea olevansa normaali. Eikä siinä mitään, kukin käyttäköön rahansa mihin haluaa, mutta sitten on turha itkeä ettei ole varaa hankkia elämän välttämättömyyksiä kuten ruokaa.
Olen itsekin elänyt tt-tuella yhden vaiheen elämästäni ja pärjäsin ihan hyvin, mutta eihän se mitään erityisen leveää elämää ollut. Mutta kyllä sillä pärjäsi kun keskittyi olennaiseen ja tajusi ettei tt-tuella voi tehdä keskiluokkaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Oletko ikinä ajatellut että ihmiset jotka joutuvat aina säästämään kaikesta ja koko ajan, kun vihdoin onkin vähän rahaa, halutaan elää edes hetki niin että ei tarvi ajatella hintoja pienessä kaavassa, vaan ostetaan sitä kalleinta karkkia, jotta tunnetaan itsensä edes vähän aikaa ihmiseksi, jolla on varaa johonkin.
Ei, se ei ehkä ole järkevää mutta se on inhimillistä toimintaa ihmiseltä, jolla ei koskaan ole varaa mihinkään ekstraan. Ihmettelen että sinä asiantuntijana et pysty tajuamaan näin yksinkertaista asiaa.
Eiks se yks työtön nainen kokenut nautinnon huipuksi R:rrä kahvin?
Mahtaa R-kioskilla käydä kuhina niinä päivinä kun tuet tulee tilille
Tuet tulevat tilille miten sattuu, jälleen yksi asia (erittäin stressaava asia!), minkä harva ymmärtää. Etenkin toimeentulotuki. Ei sille ole mitään maksupäivää, vaan päätöstä odotellaan epämääräinen aika. Työmarkkinatukikin tulee joka kuukausi eri päivänä. Että saattaahan siellä kuhista joka päivä sitten.
Sen hakemuksen voi lähettää kelaan hyvissä ajoin (eikös sen voi viikkoa ennen sitä kuukautta lähettää tai jopa kaksi viikkoa?) ja voi hyvin suunnitella rahat niin, että kuun ensimmäiselle 7 päivälle riittää rahat.
Eikös sen voi? Viikkoa tai kahta? Ja tällaisilta ihmisiltä meidän pitäisi ottaa neuvoja vastaan, jotka eivät edes tiedä, miten systeemi toimii.
Vastaus: Kyllä voi. Siltikään maksupäivää ei tiedä etukäteen. Voi vain toivoa, että päätös tulee lakisääteisessä ajassa. Yleensä hakemus on helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun vähän näkee mitä liitteitä sen kuun hakemukseen on tulossa ja onko muita tuloja, esim. työkeikkaa, tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Sinulla ei ollut vasikan kokoista koiraa/laumaa muita elukoita ruokittavana, et harrastanut muovikynsiä/muovitukkaa/irtoripsiä/suihkurusketuksia, et kuvittanut vähän väliä ihoasi tatuoinneilla, et tupakoinut, et ryypännyt, et käynyt elokuvissa ja festareilla, et ajellut taksilla ja käynyt risteilyilla ja mitähän vielä? Näihin klassisiin turhuuksiin moni köyhä upottaa vuodessa satoja euroja tai jopa vielä paljon enemmänkin, koska kokee että ne kuuluvat ”normaaliin elämään” ja täytyyhän köyhänkin saada tuntea olevansa normaali. Eikä siinä mitään, kukin käyttäköön rahansa mihin haluaa, mutta sitten on turha itkeä ettei ole varaa hankkia elämän välttämättömyyksiä kuten ruokaa.
Olen itsekin elänyt tt-tuella yhden vaiheen elämästäni ja pärjäsin ihan hyvin, mutta eihän se mitään erityisen leveää elämää ollut. Mutta kyllä sillä pärjäsi kun keskittyi olennaiseen ja tajusi ettei tt-tuella voi tehdä keskiluokkaisia juttuja.
1. Tt-tuki on riittänyt ennen Kela-aikaa paremmin, koska nyt sitä on leikattu monesta kohdasta. Lisäksi elinkustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti erityisesti v. 2008 jälkeen, eivätkä tuet ole nousseet samassa suhteessa. Monia on itse asiassa leikattu.
2. On eri asia olla toimeentulotuella joitain kuukausia ja pärjäillä ihan hyvin, kuin elää tt-tuen varassa jopa vuosien ajan. Tästä on itselläni ihan omakohtaista kokemusta, että aluksi tuki tuntui ihan riittävältä opintotuen jälkeen, mutta puolen vuoden päästä ei enää naurattanut kun kaikki varamuonat ym. olivat tulleet tiensä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Noita neuvoja kuitenkin annetaan siksi, että jotkut vähävaraiset eivät osaa ennakoida ja käyttää rahaa järkevästi. Rahapäivänä ostellaan kaikenlaista, mihin ei todellisuudessa olisi varaa lainkaan. Sitten jää laskuja maksamatta tai jääkaappi on jo parin viikon päästä tyhjä.
Tämä!
Olen tekemisissä täysin yhteiskunnan avulla elävien perheiden kanssa ja iso ongelma on tämä hallitsemattomuus eli kun tilille tulee rahaa se käytetään mitä hupsummin.
Esim ostetaan lapsille karkkia kioskin kalleimmalla hinnalla ja limpparia vaikka tien toisella puolella on kauppa mistä saisi samat puolet halvemmalla.
Pienistä ostoksista kertyy äkkiä iso summa.
Ymmärrän ap pointin ja ihan oikeassa on, mutta se ei poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ole varakkaita.Oletko ikinä ajatellut että ihmiset jotka joutuvat aina säästämään kaikesta ja koko ajan, kun vihdoin onkin vähän rahaa, halutaan elää edes hetki niin että ei tarvi ajatella hintoja pienessä kaavassa, vaan ostetaan sitä kalleinta karkkia, jotta tunnetaan itsensä edes vähän aikaa ihmiseksi, jolla on varaa johonkin.
Ei, se ei ehkä ole järkevää mutta se on inhimillistä toimintaa ihmiseltä, jolla ei koskaan ole varaa mihinkään ekstraan. Ihmettelen että sinä asiantuntijana et pysty tajuamaan näin yksinkertaista asiaa.
Eiks se yks työtön nainen kokenut nautinnon huipuksi R:rrä kahvin?
Mahtaa R-kioskilla käydä kuhina niinä päivinä kun tuet tulee tilille
Tuet tulevat tilille miten sattuu, jälleen yksi asia (erittäin stressaava asia!), minkä harva ymmärtää. Etenkin toimeentulotuki. Ei sille ole mitään maksupäivää, vaan päätöstä odotellaan epämääräinen aika. Työmarkkinatukikin tulee joka kuukausi eri päivänä. Että saattaahan siellä kuhista joka päivä sitten.
Sen hakemuksen voi lähettää kelaan hyvissä ajoin (eikös sen voi viikkoa ennen sitä kuukautta lähettää tai jopa kaksi viikkoa?) ja voi hyvin suunnitella rahat niin, että kuun ensimmäiselle 7 päivälle riittää rahat.
Eikös sen voi? Viikkoa tai kahta? Ja tällaisilta ihmisiltä meidän pitäisi ottaa neuvoja vastaan, jotka eivät edes tiedä, miten systeemi toimii.
Vastaus: Kyllä voi. Siltikään maksupäivää ei tiedä etukäteen. Voi vain toivoa, että päätös tulee lakisääteisessä ajassa. Yleensä hakemus on helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun vähän näkee mitä liitteitä sen kuun hakemukseen on tulossa ja onko muita tuloja, esim. työkeikkaa, tiedossa.
Minä en lähde muitten puolesta soittelemaan kelalle. Itse kun aikoinaan olin tt-tuella niin lähetin omat hakemukseni 2 viikkoa aiemmin jolloin päätös sekä rahat olivat ensimmäisellä viikolla aina tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minä säästän:
- Ostan wc paperit tarjouksesta mahdollisimman isoissa paketeissa, mutta sen kokoisissa että jaksan ne kantaa (ainoastaan todella ison silloin jos joku tuttava käy kaupassa ja saan kyydin, en omista autoa)
- Ostan pyykinpesu tarvikkeet aina tarjouksesta ja niin, että varalta on 2 pakettia ylimääräisenä odottamassa käyttöä. Näin jos tulee tiukka kuukausi, ei tarvitse huolehtia onko varaa tarpeelliseen. Sama pätee myös tiskinpesu tarvikkeissa, aina on ylimääräisiä purkkeja kaapeissa ja ostettu tarjouksista. Ostin kerran 10 eurolla tiskiainetta, kun 1L sai 1eurolla. Sitäpä on tässä käytetty miltei vuosi.
- Budjetti ruokaostoksille viikkoa kohden. Tarjouksista ostan pajon linssejä, papuja, herneitä ym kaappiin pahojen päivien varalle.
- Vältän punaisia lappuja. Miksi? Koska jos en ole juuri sitä tuotetta ostamassa, kulutan enemmän rahaa ostaessani punaisen lapun tuotteita kun jättäisin ostamatta. Myös mielummin ostan ruokaa niin, että se kestää 3pv+ kuin että olisi menossa pahaksi alle tuon päivämäärän.
- Katson ostaessani kilohintoja.
Periaatteessa ostan todella paljon tarjouksista ja niin, että varmistan säästäväni ostaessani tarjouksissa olevia tuotteita. Pyykinpesulaatikot ovat suunnilleen 5e/paketti, tarjouksessa saa 3.9e, näin säästän 1.1e pakettia kohden. Tuo on varmaan pieni määrä, mutta jos samalla suunnittelulla säästää vessapapereista, tiskiaineista, naistentarvikkeista ymymym se määrä yllättäen kasvaa moniin kymppeihin.
On aina hyvä ostaa varalle, eikä pelkästään juuri sille kuukaudelle.
Jos on joka kuukausi samat tulot, niin silloin ei välttämättä voi ostaa tarjouksesta sitä isompaa satsia. Rahat kun on budjetoitu sen mukaan mitä voi päivässä käyttää. Muuten ihan hyvä ajatus, jos on vähän ekstraa.
Niinpä. Isojen erien ostaminen ja tarjouksiin tarttuminen on juuri sitä liikkumavaraa, mitä säästäväisillä ei-köyhillä on. Omassa budjetissa taas mennään kädestä suuhun epäsäännöllisten tulojen varassa, joten tarjoustuote tai varastoon ostettu juttu on aina muualta pois ja keskiössä on aina pärjääminen juuri nyt. Ikävää.
Miten minä olen aikoinaan tt-tuella ollessani kyennyt tällä samalla rahamäärällä ostamaan kuten olen ylhäällä kirjoittanut ja muut eivät? Ja olen myös yhä köyhä, vaikka en tt-tuella ole.
Sinulla ei ollut vasikan kokoista koiraa/laumaa muita elukoita ruokittavana, et harrastanut muovikynsiä/muovitukkaa/irtoripsiä/suihkurusketuksia, et kuvittanut vähän väliä ihoasi tatuoinneilla, et tupakoinut, et ryypännyt, et käynyt elokuvissa ja festareilla, et ajellut taksilla ja käynyt risteilyilla ja mitähän vielä? Näihin klassisiin turhuuksiin moni köyhä upottaa vuodessa satoja euroja tai jopa vielä paljon enemmänkin, koska kokee että ne kuuluvat ”normaaliin elämään” ja täytyyhän köyhänkin saada tuntea olevansa normaali. Eikä siinä mitään, kukin käyttäköön rahansa mihin haluaa, mutta sitten on turha itkeä ettei ole varaa hankkia elämän välttämättömyyksiä kuten ruokaa.
Olen itsekin elänyt tt-tuella yhden vaiheen elämästäni ja pärjäsin ihan hyvin, mutta eihän se mitään erityisen leveää elämää ollut. Mutta kyllä sillä pärjäsi kun keskittyi olennaiseen ja tajusi ettei tt-tuella voi tehdä keskiluokkaisia juttuja.
1. Tt-tuki on riittänyt ennen Kela-aikaa paremmin, koska nyt sitä on leikattu monesta kohdasta. Lisäksi elinkustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti erityisesti v. 2008 jälkeen, eivätkä tuet ole nousseet samassa suhteessa. Monia on itse asiassa leikattu.
2. On eri asia olla toimeentulotuella joitain kuukausia ja pärjäillä ihan hyvin, kuin elää tt-tuen varassa jopa vuosien ajan. Tästä on itselläni ihan omakohtaista kokemusta, että aluksi tuki tuntui ihan riittävältä opintotuen jälkeen, mutta puolen vuoden päästä ei enää naurattanut kun kaikki varamuonat ym. olivat tulleet tiensä päähän.
Opintotuella sait ostettua varamuonaa, mutta toimeentulotuella et?
Eiks se yks työtön nainen kokenut nautinnon huipuksi R:rrä kahvin?
Mahtaa R-kioskilla käydä kuhina niinä päivinä kun tuet tulee tilille