Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Yksi, ja välillä en meinaa jaksaakkaan, onneksi mieheni on aivan ihana ja osallistuu myös joten en joudu kaikkea tekemään ihan yksin, mieheni mm vie lastamme harrastuksiin ja tapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on introvertti myös ja yksi lapsi löytyy. Onneksi jo kouluikäinen joten hieman itsenäisempi kuin ennen, kulkee kavereilla kylässä ja sen sellaista. Hänellä on vain ylivilkkautta ja uhmaamista, eli ei kaikein helpoin yksilö ja koulussa tehostetulla tuella, tarvitsee tukea erilaisissa asioissa. En todellakaan jaksaisi enempää lapsia, tässä yhdessä on riittävästi. Ehkä jos olisi ollut rauhallinen lapsi niin olisin halunnut toisenkin. Tukiverkkoa ei juurikaan ole niin senkään takia emme halunneet enempää. Parisuhde ei myöskään ole kovin läheinen vaan oikeastaan pelkästään ystävyys- ja vanhemmuussuhde. Eroaminen olisi kuitenkin ehkä liian raskasta tässä vaiheessa.
Olen mielestäni sosiaalinen introvertti, eli viihdyn hetken aikaa rauhallisessa seurassa ja minusta on kiva kommunikoida kahdenkesken konkun kanssa tai pienessä hillitysti käyttäytyvässä porukassa. Väsyn kuitenkin jos porukkaa on paljon, melua hälinää ja joudun skarppaamaan kokoajan tai teeskentelemään jotain sosiaalista ja kiinnostunutta vaikka evvk. En siedä yhtään hälinää, meteliä, kirkumista, kiukuttelua ja parkumista ainakaan näin keski-iällä. Tai en ole jaksanut npita ikinä. Discon jytke ym nileäänet ei häirinneet nuoruusvuodilla.
Tiesin jo hyvin nuorena etten halua lapsia. Johtuu muustakin kuin introverttiydestä. En kestäisi yhtään sitä hälyä ja jatkuvaa kontaktissa olemista johonkin, joku vaatisi huomiotani kokoajan. Olen elänyt suuren osan aikuisiästänikin yksin, en jaksaisi (ehkä) sitä että joku asuisi kanssani. Tarvitsen hiljaisuutta ja sitä että teen asiat tavallani ilman että joudun sitä jollekin raportoimaan kokoajan tai tekemään jatkuvia kompromissejä.
Vierailija kirjoitti:
0
En usko että jaksaisin jatkuvaa hälinää.
Tätähän ei kysytty, mutta itsellä sama vastaus. Ja olen ekstrovertti.
Tenavalukuni on pyöreä nolla. Niin tulee olla myös mahdollisella tulevalla kumppanilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon huomannut sen, että itseasiassa mun introvertti kaverit on sopeutuneet vauva/pikkulapsia aikaan paremmin kuin ekstrovertti kaverit. Ekstrovertit jotka ovat tottuneet menemään ja tekemään kamppailevat enemmän sen kanssa, että lapset rajoittavat tekemistä ja menemistä. Introvertit jotka viihtyvät kotona eivät koe elämäänsä läheskään niin vangituksi,vaan nauttivat siitä kun ei tarvitse mennä töihin jne.
En yhtään siedä häliseviä kersoja. Omat lapset on ihania ja myös lasteni lapset. heidän kanssaan jaksan. Olen myös töissä paikassa, jossa joutuu kokoajan olemaan tekemisissä muiden ihmisien kanssa. hyi he.....tti. Toiveena olisi lottovoitto ja voisi asua pienellä saarella jossain hawaijilla, missä ihmisiä olisi vähän ja heihin voisi tutustua omaan tahtiin. ehkä joku kokoontumispaikka, missä voisi käydä kun siltä tuntuu. Eläimiä saisi olla paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vankila sopisi monelle kirjoittajalle asuinpaikaksi. Vierailijoiden määrä olisi hyvin valvottu. Asuinyksikkö suljettu ja rauhallinen. Ja kanssa-asukkaat samanlaisia kuin itse - epäsosiaalisia.
Harmittaa vain kun ei sisarusta,eikä sukua ystäviä pahemmin ole...
Onko yksin aikuisena? jos ei perhettä perusta yms. löydä ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut sen, että itseasiassa mun introvertti kaverit on sopeutuneet vauva/pikkulapsia aikaan paremmin kuin ekstrovertti kaverit. Ekstrovertit jotka ovat tottuneet menemään ja tekemään kamppailevat enemmän sen kanssa, että lapset rajoittavat tekemistä ja menemistä. Introvertit jotka viihtyvät kotona eivät koe elämäänsä läheskään niin vangituksi,vaan nauttivat siitä kun ei tarvitse mennä töihin jne.
Juuri näin, kotiäitiysvuodet olivat elämäni parasta aikaa. Naapurini lähti äitiyslomalta töihin mahdollisimman pian, kun ei kestänyt kotona olemista. Minä olin neljän lapseni kanssa kahteen otteeseen kotona yhteensä seitsemän vuotta (2 v + 5 v). Ammattia vaihdoin, kun opettajan työn sosiaalisuus uuvutti. Nyt nautin kun olen toimistotyössä ja sosiaalisia kontakteja huomattavasti vähemmän. Ja voi etätyön ihanuutta!
Alkuperäiseen kysymykseen: omien lasten ja miehen kanssa jaksan ja viihdyn parhaiten. Lasten kavereiden kanssa juttelen mutta mieluummin vähemmän kuin enemmän. Nyt kaikki lapset jo aikuisia, ja välit heihin lämpimät.
Liian monta :( En jaksanut. Joudin aluksi tuonne suljetulle, nyt avo-osastolla. Toiveessa on ettei kotiuteta vielä pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan myös ns. sosiaalinen introvertti, 3 lasta <3 Aina ei meinaa jaksaa, mutta nuorimman lapsen päiväuni aikana huilaan :) Nuorempana väsyin ehkä helpommin, mutta ehkäpä nykyään on löytänyt rutiinit/ konstit mitkä tukevat omaa jaksamista.
Minulla on neljä lasta ja jaksan oikein hyvin, kun he ovat jo 45-33-vuotiaita. Kyllä minäö lasten kanssa olen aina hyvin jaksanut ja kun lapsia on useampia, heistä on ollut paljon seuraa toisilleen. Sensijaan kaikki vanhempainillat ym. ovat ottaneet voimille ja nuorempien kohdalla onen niistä järjestelmällisesti lintsannutkin. Onneksi lapsilla ei ole ollut urheiluharrastuksia niin ei ole tarvinnut viettää kaikkea vapaa-aikaa talkoissa ja mokkapaloja myymässä. Siitä en olisi selviytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on iso perhe, lapset jo aikuiset ja lapsenlapsia. Olen vahvasti introvertti luonteeltani mutta se ei estä minua nauttimasta perheeni seurasta. He ovat kaikkeni ja haluan astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, jotta saan seurata lasten lasten kasvua ja olla mukana perheiden elämässä isovanhemman roolissa. Haluan nähdä vaivaa sen eteen. Minulle jää kyllä aikaa omien toiveitteni mukaiseen elämään. Arvostan paljon omaa aikaa ja omia ympyröitä, kun välillä on touhua ja ihmisiä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kohta täysi-ikäinen. Ei ole lapsiperhepuuhat mua varten, taivuin aikanaan isänsä painostukseen. En jaksa pieniä, en omia enkä toisten, enkä odota lapsenlapsia.
Joo ei ole kaikkien pala kakkua tämä.
Nolla. Olen voimakkaasti introvertti enkä jaksaisi lapsia yhtään. Onneksi olen tuntenut itseni hyvin nuoresta asti.
Uppp