Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Kaksi pikkulasta ja olen aika väsynyt. Isompi on 3v ja kauhean sosiaalinen ja puhelias, kaipaa aktiviteettia 24/7. Pienemmästä en vielä osaa sanoa kun on vasta vauva. Molemmat vielä kotona. Tällä hetkellä voimavarat riittää kotona melko hyvin, mutta ketään perheenulkopuolisia en jaksaisi nähdä. Olen kuitenkin huono vetämään rajoja ja sanomaan ei, joten valitettavasti kyläilyjä silti on. Puhuin tästä neuvolassa ja sain lähetteen psykologille 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 pienellä ikäerolla. Pikkulapsiaika oli tavallaan raskas, mutta aina tiesin, että kannattaa tehdä kaksi, koska yhden kanssa olisin joutunut koko ajan viihdyttämään ja omat puutteeni/ominaisuuteni olisivat koko ajan tuoneet syyllisyyden tunnetta. Kaksi saivat toisistaan seuraa ja äiti saattoi myös välillä mennä vähän takavasemmalle. Onnellisia muistoja niistä vuosista oli nekin, kun sain eräänlaista omaa aikaa kun join yksin noutokahvia ja katselin kuinka lapset temmelsi puistossa. Mies oli niin introvertti, ettei kestänyt lapsiperheen touhuja ja raivosi lasten aiheuttamasta metelistä ja yritti esimerkiksi aivan normaalille lapsellemme diagnoosia ja adhd-lääkitystä, että se olisi hiljempaa. Sanomattakin selvää, että mies sai lähteä, eikä perään itketty. Introvertinkin pitää hoitaa pienet lapset rakkaudella ja antaa heille aikaa ja hellyyttä niin paljon kuin lapset tarvitsevat. Nyt on lapset isoja ja perheessämme osataan pyytää ja antaa omaa aikaa. Olen myös sitä mieltä, että jos tietää olevansa introvertti, niin oikea ratkaisu ei ole yrittää eristää itseään lapsistaan ja hankkia jotain erillisiä kämppiä tai säännöllisiä vapaa-aikoja, koska sitten niille omille lapsilleen ei ollenkaan "siedäty". Surkeinta on ne vanhemmat joilla on viikko-viikko ja jotka silti eivät kestä omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Kukahan omaisi niin hyvän kuudennen aistin että tietäisi etukäteen miten paljon sitä kuormittuu lapsiarjessa. Sittenkin sitä sinnittelee lasten takia ja alkaa tehdä asioita itselle sopivalla tavalla, niin siitä selviää kunnialla. Ja aika lailla sitä kasvattaa lapsistaan itsenäisempiä jotka eivät aina vaadi huomiota ja ole aina riippuvaisia vanhempien kokoaikaisesta läsnäolosta.
Kaksi lasta, tosin jo isoja. Yksinhuoltajaksi jäin nuoremman ollessa 4. Mitään probleemaa en ole kokenut tässä.
Introvertti olen, mutta äitinä toimimista se ei ole estänyt. Lapset olen hoitanut ja huolehtinut, kumpikin hyvässä opiskelun alussa. En ymmärrä mistä tuollainen muoti-ilmiö nyt on ilmestynyt; olen introvertti, en kestä sitä ja en jaksa tätä ja olen uniikki lumihiutale.
Olen työssä jossa joudun olemaan hyvinkin sosiaalinen ja toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Introverttiyteni ei siihen ole vaikuttanut sitä eikä tätä. Hoidan työni hyvin, kotiin päästyäni katson sopivan hetken että saan olla mahdollisimman rauhassa ja koota itseni. En viihdy ihmisjoukoissa ja niihin en hakeudu vapaarhtoisesti. En kuitenkaan ole erakko enkä pelkää ihmisiä.
Järjestelykysymys, sitä se on. Minulla ei koskaan ole ollut mitään turvaverkkoja ja lasten isä on vapaaehtoisesti poistunut elämästämme joten mitään helpotusta arkeen ei sieltäkään ole tullut. Tässähän tämä on mennyt ja mielestäni hyvin. Elossa olemme kaikki ja suht. tasapainoisia. Tytär osoittaa introvertin oireita mutta ystäviä hänellä on ja hyvin pärjää elämässä. On pienestä asti hakeutunut yksinoloon kun sitltä on tuntunut.
Yksi luonteenpiirre tämäkin, muitten joukossa.
Sama minulla,erikseen asutaan seurustelukumppanin kanssa,ikää jo yli 50v, ei lapsia,koska kumpikaan ei koskaan halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että lasten myötä joutuu joulu/ kevätjuhliin, kekeihin opettajien ja päiväkotien kanssa, jaksamaan harrastusten kautta miljoona uutta ihmistä omassa elämässään. Tätä en ollut tajunnut ennen kuin lapsia oli jo. En introverttinä kovin hyvin jaksa lasten sosiaalistaelämää ja kavereita jotka ramppaavat meillä. Huh huh.
Sama. En jotenkin tajunnut ennen lasta, että lapsen myötä pitää jaksaa seurustella lapsen kaverien, kaverien vanhempien, päiväkodin hoitajien, opettajien ja satunnaisten mummojen kanssa... Välillä työmatkalla oikein uuvuttaa kun tajuaa, että pitää vielä jaksaa jutella päiväkodissa hoitajan kanssa.
Mielettömän hienoa huomata, että joku muukin kokee samoin, ajattelee ihan samalla tavalla. Pakkososialisointi pitkän päivän jälkeen vielä päiväkodissa väsyttää minuakin jo etukäteen. Yhteiskunta ei kuitenkaan hyväksy meidänkaltaisiamme, eikä näistä asioista sovi puhua julkisesti, joten on todella tärkeää huomata, että ihan oikeasti on muitakin samanlaisia.
0 lasta.
En ole koskaan halunnut lapsia, e jaksaisi ikinä sitä meteliä ja että kokoajan pitää olla huomio jossain muualla, vastuu kaikista ja silmät pitää olla selässäkin. Rakastan hiljaisuutta ja rauhallista elämänmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta. Omat lapset ja mies ja kissa on ainoa seura missä viihdyn. En jaksa kokoajan puhua ja perheeni kanssa saan olla aito oma itseni. Töissä pitää esittää pirteempää ja sosiaalisempaa kuin olenkaan vaik meil on ihan hyvä työporukka. Kaverit ovat vanhemmiten 40+ muuttuneet jänkääjiksi ja kaikki on aina huonosti enkä jaksa niitäkään. Kevyttä, iloista ja lapsenmielistä seuraa ei aikuisista löydy, joten musta tulee kokoajan introvertimpi (paitsi kotona)
Vierailija kirjoitti:
3 Kaksi vanhempaa huoltamassa, onneksi lapset ei ole mitään ADHD vaan normaaleja. Siinä ei haittaa vaikka on miten intro.
Meidän lapsi sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja autismi-diagnoosin 21-vuotiaana. 20 vuotta minäkin ehdin kuvitella, että meidän lapsi on ihan tavallinen nentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta, mutta lapsillani on myös isä, joka ei ole introvertti kuten minä. Meillä menee hyvin, kun jaksaminen jaetaan. Yksin en jaksaisi.
Jätin lapset tekemättä. En kestäisi lasten seuraa. Parisuhteessa useita vuosikymmeniä, mutta molemmilla omat asunnot. Hulluksi tulisin, jos asuisin miesystäväni kanssa samassa kodissa ja siihen päälle miehet ystävät, perhe ja sukulaiset kylässä.
Tai sitten pitäisi jo palatsi olla; mies asuisi toisessa siivessä ja minä toisella puolella, tavataan siinä keskellä. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin en taida olla introvertti vaan ihmisvihaaja. Introvertti kyllä jaksaa rakkaat ihmiset varsinkin jos niitä on vain kaksi. Jos vihaat ihmisiä niin et melkein jaksa edes itseäsi.
Ei introverttiys vaikuta mitenkään siihen, viihtyykö lastensa kanssa. Omat lapset ovat aina rakkaita. Itse olisin ottanut jopa kolme lisää, mutta en saanut. Jaksan puhua lapsen kanssa vaikka koko päivän, en kaipaa yhtään yksinoloa ja olen ääri-introvertti. En kaipaa aikuisia ilkeitä ihmisiä elämääni, ekstroverteille riitely on yleensä elämän suola. Tällaiset riitelijät eivät tule hyviksi vanhemmiksi tekemälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti nainen. Ei ole lapsia.
Introvertti kaverilla yksi poika. Isä omanlainen tapaus kiltisti sanottuna. Onneksi kaverin vanhemmat auttaa.
Nolla, energiaa riittää vaikka muille jakaa. En voinut koskaan ymmärtää, että joku mies halusi lapsia. Pidin lapsihaaveita aina naisten juttuna.
Kaksi.
Introvertteys ei tarkoita sitä, ettei omia lapsiaan voisi rakastaa ja viihtyä omien lapsiensa seurassa.
Jos näin on, niin se on melko sairasta ja kannattaa miettiä jotain muuta kuin sitä introverttiyttä diagnoosikseen
Lapsia nolla. Päätös ei ollut oma, vaan menetin kykyni saada lapsia. Lopetin myös kaikki työt niillä aloilla, missä työskentelin aiemmin (koulu, päiväkoti). Olen nyt täysin lapsivapaa. Ei tarvitse katsella lapsia töissä eikä kotona. Enkä välitä paskaakaan siitä kuka minut hoitaa vanhana. Luultavasti robotti tai maahanmuuttaja.
By the way, ihmisoikeudet koskevat kaikkia suomalaisia. Täysin riippumatta siitä, onko hankkinut lapsia vai ei.
Olen Ambivertti joka kuitenkin on enemmän Introverttin suuntaan. Oli ajoittain hankalaa kun olisi tarvinnut sitä 'omaa aikaa' mutta sitä ei tietysti silloin saanut kun olisi tarvinnut. Kaksi lasta, nyt aikuisia. Toinen on Introvertti ja toinen Ekstrovertti. Hauska? asiassa on että se minun Ekstrovertti tyttären lapsi on Introvertti ja nuorempi tytär joka on todella Introvertti sai sitten kaksoset jotka on Ekstroverttejä.