Lue keskustelun säännöt.
Introvertti! Kuinka monta lasta sinulla on? Miten jaksat lapsiperhe-arkea?
Mä itse olen introvertti ja rakastan yksinoloa. Meillä kuitenkin on yksi lapsi joka vaatii oman huomionsa. Mutta onneksi lapsi on jo sen ikäinen että on aika itsenäinen eikä häntä tarvitse enää joka asiassa auttaa.
Omaa aikaa saan niin, että lapsi touhuilee välillä omiaan, välillä isänsä kanssa ja välillä pelailee tabletillaan.
Sitten välillä mä puuhastelen lapsen kanssa jotain niin että mieskin saa välillä omaa aikaa.
Mä en enempää lapsia jaksaisi, yksikin lapsi on tarpeeksi. Tämä on hyvää lapsiperhe-arkea mulle introvertille ihmiselle.
Jaksan kun välillä saan ihan omia hetkiä eikä tarvitse olla kokoajan auttamassa ja viihdyttämässä toista.
Kommentit (211)
Kolme aikuista lasta on ja he ovat parasta elämässäni. Heidän ja heidän perheidensä kanssa vietetty aika on elämän juhlahetkiä. Muiden sukulaisten seura on seuraavaksi parasta, ovat leppoisaa väkeä, hyväntahtoista, humoristista keskustelua, jossa ei puhuta päälle eikä keskeytetä. Muuten pysyttelen omissa oloissani. Töissä on pakko kuunnella ihmisten ilkeää juoruilua, kaikista pikkuasioista angstaamista ja niiden dramatisoimista. Yritän vältellä, mutta väleissä on pysyttävä. Työpäivän päätteeksi olen aivan puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään erinomaisesti jaksa, mutta onneksi on vain 1 lapsi, ja mies on hänen kanssaan myös paljon. 1 lapsesta ei synny "mekkalaa". Miestä en joskus meinaa jaksaa, on koko ajan äänessä ja haluaisi jatkuvasti jutella jotain. Olen miettinyt, sopisko yksin asuminen mulle paremmin. Vai tulisko kuitenkin yksinäistä...
Kolme lasta. Äitiys ja lapset oli suurinpiirtein viimeinen asia, jota toivoin. Rakastuin mieheen, joka halusi lapsia kanssani ja perheeni on minulle tosi rakas ja tärkeä. Mies on välillä vastannut yksin koko porukasta, joten silloin tällöin olen saanut olla yksin rauhassa ja levätä.
Kolme lasta, hyvin jaksan, koska he myös introverttejä. Leikkivät itsekseen. Toisaalta yksi lapsi voisi olla haastavampi, mutta kun niitä on monta, pitävät seuraa toisilleen sen tarpeellisen. Kyllä me tehdään paljon asioita yhdessäkin, liikutaan, leivotaan, luetaan, leikitäänkin, mutta sellaisessa seesteisessä ilmapiirissä.
Olantsapiinilla helposti introvertiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta, pieniä. Molemmat vanhemmat introvertteja. Nyt väsyttää, kun omaa aikaa ei oikein ole. Ei silti kaduta yhtään, koska lapset ovat äärimmäisen rakkaita. On kiva seurata, miten lapset ovat heti alusta alkaen tykänneet myös puuhata paljon yhdessä. Ei tarvitse vanhemman koko ajan olla leikittämässä.
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta, pieniä. Molemmat vanhemmat introvertteja. Nyt väsyttää, kun omaa aikaa ei oikein ole. Ei silti kaduta yhtään, koska lapset ovat äärimmäisen rakkaita. On kiva seurata, miten lapset ovat heti alusta alkaen tykänneet myös puuhata paljon yhdessä. Ei tarvitse vanhemman koko ajan olla leikittämässä.
Nimenomaan! Ollaan mieheni kanssa introverttejä myös ja viihdytään kotona. Minä voisin huoleti viettää aikaani vaikka vankilan eristyssellissä 10 vuotta, kunhan vain saisin lukea ja roikkua netissä :-D
Omia lapsia siedän kuitenkin ihan hyvin, koska ovat perhettä. Heitä on kaksi, joten leikkivät tosi hyvin keskenään ja me saamme omaa aikaa miehen kanssa. Koin elämän yhden lapsen kanssa raskaampana, koska piti jatkuvasti keksiä tekemistä: askarrella, pelata, lukea, leipoa...
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
No, minun aikanani lapset olivat normi. Onneksi yksi riitti sen täyttämiseen. Kädet ja jalat ovat paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Ei nämä onneksi juuri tässä ketjussa juuri mitään valita, mutta onhan se aika erikoista, että introverttiys vie voimat, ettei meinaa jaksaa omaa perhe-elämää. Kyllä muakin rasittaa ns ulkopuolisten ihmisten seura, mutta ei sentään oman perheen seura. Onneksi. Olisi varmas raskasta elämää, jos omiaan ei jaksaisi. Syyllisyyden tunne tullee tutuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Ei nämä onneksi juuri tässä ketjussa juuri mitään valita, mutta onhan se aika erikoista, että introverttiys vie voimat, ettei meinaa jaksaa omaa perhe-elämää. Kyllä muakin rasittaa ns ulkopuolisten ihmisten seura, mutta ei sentään oman perheen seura. Onneksi. Olisi varmas raskasta elämää, jos omiaan ei jaksaisi. Syyllisyyden tunne tullee tutuksi?
Ei kai sitä ehdi rasittua perheestään, jos kaikki aikasi menee ventovieraille netissä päätä aukoessa. 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 lapsi (4v), joka on täysi ekstrovertti ja sen lisäksi vielä hyvin vilkaskin.
Toisaalta haluaisin/olisin halunnut toisenkin lapsen, jotta voisivat keskenään leikkiä ja puheripuloida.
Mutta sitten toisaalta ei vain jaksais kahta älämölöä jaloissa pyörimässä :'D
Yksi lapsi ja toinen tulossa. Jaksan hyvin, kun puolison kanssa järjestämme toisillemme mahdollisuuden ”yksinäisiin hetkiin”, eräänlaisiin treffipäiviin itsensä kanssa. Minulle tämä sopii hyvin. Olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhettä jaksaa, sillä silloin voi olla oma itsensä eikä tarvitse olla jännittynyt ja miettiä sanojaan kuten esim. työpaikalla. Se vie voimat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Ei nämä onneksi juuri tässä ketjussa juuri mitään valita, mutta onhan se aika erikoista, että introverttiys vie voimat, ettei meinaa jaksaa omaa perhe-elämää. Kyllä muakin rasittaa ns ulkopuolisten ihmisten seura, mutta ei sentään oman perheen seura. Onneksi. Olisi varmas raskasta elämää, jos omiaan ei jaksaisi. Syyllisyyden tunne tullee tutuksi?
Ei kai sitä ehdi rasittua perheestään, jos kaikki aikasi menee ventovieraille netissä päätä aukoessa. 😒
Se etten ole tässä asiassa ihan samaa mieltä enemmistön kanssa ei ole päänaukomista. Ja ei, en tosiaan omista lapsisani ole niin paljoa rasittunut, että siitä valittaisin täällä, tai ettei se voisi johtua jostain muusta syystä kuin introverttiydestä. Olen pahoillani, mutta minä jaksan jälkikasvuani erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, vaikka olisi kädetön ja jalaton, lapsia pitää silti tehdä. Ja valittaa ja valittaa niistä! Mikä logiikka tässä on?? Kertokaa.....
Ei nämä onneksi juuri tässä ketjussa juuri mitään valita, mutta onhan se aika erikoista, että introverttiys vie voimat, ettei meinaa jaksaa omaa perhe-elämää. Kyllä muakin rasittaa ns ulkopuolisten ihmisten seura, mutta ei sentään oman perheen seura. Onneksi. Olisi varmas raskasta elämää, jos omiaan ei jaksaisi. Syyllisyyden tunne tullee tutuksi?
Ei kai sitä ehdi rasittua perheestään, jos kaikki aikasi menee ventovieraille netissä päätä aukoessa. 😒
Se etten ole tässä asiassa ihan samaa mieltä enemmistön kanssa ei ole päänaukomista. Ja ei, en tosiaan omista lapsisani ole niin paljoa rasittunut, että siitä valittaisin täällä, tai ettei se voisi johtua jostain muusta syystä kuin introverttiydestä. Olen pahoillani, mutta minä jaksan jälkikasvuani erittäin hyvin.
Hienoa. Tosin en ymmärrä tarvetta tulla ketjuun äimistelemään, jos asia ei mitenkään kosketa itseä.
Yksi.
Jaksan ihan Ok. Mies tosin on reissutöissä ja hänen ollessaan reissussa meinaa välillä pakka hajota, jos en saa olla yhtään yksin.
Ei yhtään. Ihmiset ovat minulle liikkuvia esteitä, joita kierrän kävellen tai autolla.
Yksi lapsi, onneksi. Jäin nimittäin yh:ksi kun lapsi oli 1,5-vuotias. Isä ei juuri osallistu. Tämän yhden vielä jaksaa, kahden tai useamman lapsen aiheuttamaa mekkalaa, sotkua jne en varmaankaan kestäisi kovin hyvin. Omaa aikaa ei käytnnössä ole kuin iltaisin, enkä pääse "pakenemaan" tarvittaessa. Onneksi lapsi alkaa olla jo isompi ja viihtyy hiukan yksikseenkin jo.
Katsokaa, taas yksi.