Hengenvaarallisesti lihava
Niin. Kun katsoo tota ohjelmaa niim sääliksi käy, kun ihmisellä on noin paha olla.
Kommentit (218)
Osa lihavista myös jyrkästi kieltäytyy ohjelmassa terapiasta. Eli ei aina ole kyse siitä ettei sitä tarjota. Ensin yrittävät itse ja pitkin hampain lopulta suostuvat terapiaan. Parissa jaksossa jotka olen katsonut terapia on saanut aikaan ihan päälle päin nähtävän eron lyhyessä ajassa. Kerran jopa heti siinä ensimmäisellä kerralla näki kehonkielestä että jotain taakkaa lähti harteilta.
Olisi hauska tietää kuinka lihava tässä ketjussa aggressiivisesti muita kirjoittajia ja ohjelmaa haukkuva kirjoittaja itse on. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.
Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.
Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.
Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.
Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.
Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.
On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.
Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.
Terapian, ravitsemusneuvonnan ja fysioterapian lisäksi, joita siis tuossa ohjelmassa saa, mitkä ovat mielestäsi ne keinot? Varattomilla ihmisillä?
Intensiivisyys. Se ei ole riittävästi, että käy puhumassa terapeutille ehkä kerran viikossa.
Yksi kysymys, kuka sen intensiivisen terapian maksaa trailerparkin asukille? Asia ei ole myöskään niin yksinkertainen että ensin hirveesti terapiaa niin että ihminen on päästään tiptop ja sitten laihtuu itsestään. Tuosta oli yhdessä ohjelmassa, kun ihminen on kolmesataakiloinen ja painon takia vielä liikkuminen vähäistä, on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö enää saada laidutettua sitä pois, puhtaasti matemaattisesta näkökulmasta. Kukaan ei käytännössä jaksa niin pitkää laihdutusta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska tietää kuinka lihava tässä ketjussa aggressiivisesti muita kirjoittajia ja ohjelmaa haukkuva kirjoittaja itse on. :D
Ooh, the olkinukke. Kyllähän se toki niin menee, että jos huomauttaa yksinkertaisille ja ignoranteille ihmisille siitä, ettei ne tajua asiasta paskan vertaa, on pakko olla sairaalloisen lihava. Lol :D. Todistit juuri yksinkertaisyytesi.
Itse en näe niin, että yksinkertaisille ihmisille pitääkin huomauttaa asiasta. Jos ne ovat silti niin tyhmiä, etteivät omaa tietämättömyyttään ymmärrä, ei se ole mun ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.
Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.
Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.
Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.
Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.
Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.
On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.
Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.
Terapian, ravitsemusneuvonnan ja fysioterapian lisäksi, joita siis tuossa ohjelmassa saa, mitkä ovat mielestäsi ne keinot? Varattomilla ihmisillä?
Intensiivisyys. Se ei ole riittävästi, että käy puhumassa terapeutille ehkä kerran viikossa.
Yksi kysymys, kuka sen intensiivisen terapian maksaa trailerparkin asukille? Asia ei ole myöskään niin yksinkertainen että ensin hirveesti terapiaa niin että ihminen on päästään tiptop ja sitten laihtuu itsestään. Tuosta oli yhdessä ohjelmassa, kun ihminen on kolmesataakiloinen ja painon takia vielä liikkuminen vähäistä, on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö enää saada laidutettua sitä pois, puhtaasti matemaattisesta näkökulmasta. Kukaan ei käytännössä jaksa niin pitkää laihdutusta.
Tätä voi miettiä ihan käytännön näkökulmasta. Jos joku laihduttaa omin konstein 30 kg, se on jo iso saavutus ja ponnistus vaikka vuodessa. Entä jos laihdutettavaa on 200 kiloa? Yli kuusi vuotta sitä samaa?
Niin ruokariippuvuudessa kuin päihderiippuvuudessa avaintekijänä on riippuvaisen oma tahto parantua. Jos motivaatio ei ole kohdillaa, eivät tulokset ole pysyviä. Joten mitäs tuossa alkuvaiheessa auttaa lähettää minnekään laitokseen jos voi olla varma että repsahtaa taas kotona. Mielestäni on juurikin hienoa miten nämä lihavat joutuvat kaivamaan itsestään sen tahdon ja motivaation lääkärin, ravitsemusneuvojan ja terapeutin tuella sillä ketään ei voi pakottaa laihtumaan elleivät he itse ole siihen valmiita.
Jos kaikki ruokariippuvaiset lähetettäisiin intensiiivihoitojaksolle laitokseen, olisi tämä ensinäkin erittäin kallista ja uskoisin ettei tämä silti takaisi sen parempaa lopputulosta. Mielestäni Dr. Now tekee hienoa työtä ja tarvittaessaan osaa ohjata terapeutille terapiaa tarvitsevat. Hän painottaaa potilailleensa juuri omaa vastuuta, sillä leikkauksen jälkeen voi yhä lihoa. Kyse on aika lailla itsekurin opettelusta, vaikka taustalla olisikin vaikka mitä traumaattista. Mielestäni ohjelmassa onnistuvat juuri ne, joilla on riittävä motivaatio ja halu laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska tietää kuinka lihava tässä ketjussa aggressiivisesti muita kirjoittajia ja ohjelmaa haukkuva kirjoittaja itse on. :D
Uhmakas porsas taitaa olla.
Se tohtorihan on ihana! En uskaltaisi mennä vastaanotolle, jos en olisi laihtunut.
Vierailija kirjoitti:
Niin ruokariippuvuudessa kuin päihderiippuvuudessa avaintekijänä on riippuvaisen oma tahto parantua. Jos motivaatio ei ole kohdillaa, eivät tulokset ole pysyviä. Joten mitäs tuossa alkuvaiheessa auttaa lähettää minnekään laitokseen jos voi olla varma että repsahtaa taas kotona.
Repsahtaminen ei tarkoita epäonnistumista. Repsahtaa voi vaikka haluaa oikeasti laihtua ja muuttua. Laitoskuntouksesta on joka tapauksessa hyötyä, vaikka kaikki ei sen jälkeen suju heti kuin Strömsössä.
Tolla logiikalla uusiutuvaa syöpääkään ei kannata hoitaa, koska se kuitenkin uusiutuu.
Ihan oikein kun sanoo läskeille suorat sanat. Hyysäystä ja paapomistahan nuo ovat vailla ja kiukuttaa kun sanotaan, että henki lähtee jos jatkat läskistymistä. Se eilinen läskikin lihoi kotona ollessaan jotain 40 kg (?) ja yritti selitellä, että teki yhden viikon aikana huonoja valintoja. Nuohan ovat ihan pihalla.
Aina ihmettelen tätä katsoessa että mistä ne saa sitä rahaa ruokaan, kun eivät ole työssäkäyviä ja joillain ei ole juuri perhettäkään, ja silti on varaa laittaa jopa tuhansia dollareita kuussa syömiseen?
Olen huomannut että kaikilla on taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä, hylkäämistä.. En ole vielä nähnyt yhtään, jolla olisi ollut normaali onnellinen lapsuus ja molemmat vanhemmat yhdessä!
https://starcasm.net/600-lb-life-sean-milliken-suffers-tragic-personal-…
Tietääkö kukaan miten tälle pojalle kävi? Laihtui ohjelman aikana ainakin jonkin verran, mutta mikäs tilanne on nykyään? En löydä tietoa vaikka koitin googletella. Tuossakin linkissä jotain kerrotaan, mutta englannin taitoni ei ole kauhean hyvä.
Pahin ovat tässä mennessä olleet ne kaksi veljestä ja laiha isänsä.. Tohtori kultaisine stetoskooppeineen oli nostaa tassut pystyyn ;D
Vierailija kirjoitti:
Pahin ovat tässä mennessä olleet ne kaksi veljestä ja laiha isänsä.. Tohtori kultaisine stetoskooppeineen oli nostaa tassut pystyyn ;D
Niin se toinen koukuttui lääkkeisiin ja haukkui ylimielisesti kaikki, jotka yrittävät auttaa. Alkoi myös repiä hiuksia päästään. Se hijaisempi veli vihasi tätä veljeään kun oli vittuillut kertomansa mukaan hänelle koko ikänsä ja manipuloinut ihmisiä saamaan tahtonsa läpi. Se isäkin tilasi toisesta osavaltiosta käsin pitsaa tyypille kun rahat oli itseltä loppu.
Lihavista liikkuu uskomuksia kuten täydellisistä instagram naisista joiden perseet ja tissit on saatu kuntosalilta.Ihmiset elää valheessa,totuus on aina toisenlainen.
Moni syö itsensä lihavaksi paineiden,yksinäisyyden,vaatimuksien alla 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.
Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.
Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.
Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.
Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.
Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.
On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.
Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.
Terapian, ravitsemusneuvonnan ja fysioterapian lisäksi, joita siis tuossa ohjelmassa saa, mitkä ovat mielestäsi ne keinot? Varattomilla ihmisillä?
Intensiivisyys. Se ei ole riittävästi, että käy puhumassa terapeutille ehkä kerran viikossa.
Kuinka intensiivistä mielestäsi on sairaalaan osastolle ottaminen? Minusta se on melkoinen interventio, mutta niin vaan paatuneimmat mässäilijät onnistuvat sielläkin sairaaladieetillä ollessaan lihomaan lisää.
Onko mielestäsi näillä ihmisillä mitään vastuuta itsestään? Kun ulkopuoliset tekevät kaiken minkä ulkopuoliset voivat, eikö näillä autettavillakin ole velvollisuus edes yrittää ponnistella hyvinvointinsa eteen ja parantuakseen sairaudestaan? Kyllä, riippuvuudesta VOI päästä eroon, mutta se vaatii onnistujalta muutakin kuin passiivisuutta, uhriutumista ja marinaa. Noista onnistujista kertovista jaksoistahan sen parhaiten näkee, mikä merkitys on omalla asenteella ja itsestään vastuun ottamisella. Kaikki eivät sitä halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.
Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.
Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.
Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.
Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.
Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.
On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.
Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.
Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.
En tiedä kuinka tyhmä olet mutta et sinä erityisen fiksultakaan vaikuta. Täällä on moneen kertaan todettu, että tohtori hoitaa leikkauksillaan ongelman fyysistä puolta (leikkaa mahalaukut, lymfadeemat ja ihot), muut asiantuntijat sitten auttavat henkisten ongelmien ja ravitsemustietojen aukkojen kanssa. Ei-niin-tyhmä olisi ymmärtänyt jo kerrasta, sinulle pitää taivuttaa ratakiskosta?
Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.
Intensiivisyys. Se ei ole riittävästi, että käy puhumassa terapeutille ehkä kerran viikossa.