Hengenvaarallisesti lihava

Mietin aina näitä katsoessa, että miten nuo eivät missään vaiheessa havahdu ja tule ajatelleeksi, että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa se hampurilaisten ja sokerileivosten mättäminen ja käydä vaikka kävelyllä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hauska tietää kuinka lihava tässä ketjussa aggressiivisesti muita kirjoittajia ja ohjelmaa haukkuva kirjoittaja itse on. :D

Ooh, the olkinukke. Kyllähän se toki niin menee, että jos huomauttaa yksinkertaisille ja ignoranteille ihmisille siitä, ettei ne tajua asiasta paskan vertaa, on pakko olla sairaalloisen lihava. Lol :D. Todistit juuri yksinkertaisyytesi.

Itse en näe niin, että yksinkertaisille ihmisille pitääkin huomauttaa asiasta. Jos ne ovat silti niin tyhmiä, etteivät omaa tietämättömyyttään ymmärrä, ei se ole mun ongelma.

Ei sinunkaan kommenteistasi varsinaisesti älykkyys loista. Karkea kielenkäyttö pistää enemmän silmään, samoin outo aggressiivisuus jostain tv-ohjelmasta ja sen kommenteista...

Naisista erittäin suuri prosentti on tullut lapsina seksuaalisesti hyväksikäytetksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.

Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.

Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.

Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.

Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.

Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.

On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.

Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.

Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.

En tiedä kuinka tyhmä olet mutta et sinä erityisen fiksultakaan vaikuta. Täällä on moneen kertaan todettu, että tohtori hoitaa leikkauksillaan ongelman fyysistä puolta (leikkaa mahalaukut, lymfadeemat ja ihot), muut asiantuntijat sitten auttavat henkisten ongelmien ja ravitsemustietojen aukkojen kanssa. Ei-niin-tyhmä olisi ymmärtänyt jo kerrasta, sinulle pitää taivuttaa ratakiskosta?

Se apu on täysin riittämätöntä ja juostenkustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.

Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.

Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.

Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.

Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.

Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.

On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.

Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.

Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.

En tiedä kuinka tyhmä olet mutta et sinä erityisen fiksultakaan vaikuta. Täällä on moneen kertaan todettu, että tohtori hoitaa leikkauksillaan ongelman fyysistä puolta (leikkaa mahalaukut, lymfadeemat ja ihot), muut asiantuntijat sitten auttavat henkisten ongelmien ja ravitsemustietojen aukkojen kanssa. Ei-niin-tyhmä olisi ymmärtänyt jo kerrasta, sinulle pitää taivuttaa ratakiskosta?

Se apu on täysin riittämätöntä ja juostenkustua.

Onneksi on vaihtoehtona kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Mietin aina näitä katsoessa, että miten nuo eivät missään vaiheessa havahdu ja tule ajatelleeksi, että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa se hampurilaisten ja sokerileivosten mättäminen ja käydä vaikka kävelyllä...

Kyllä he havahtuvat. Sitten vaan tulee tunteita ja ajatuksia, joiden säätelemiseen syöminen on paras keino, muuta eivät ole oppineet.

Niiden muiden keinojen opettelu vaatii aikamoista sinnikkyyttä ja siihen tarvitsee paljon tukea.

Jep, ei mitään apua, täysin juosten kustu, missä on intensiivinen terapia kun sitä tarvitaan....

https://www.intouchweekly.com/posts/my-600-lb-life-before-after-127297

Vierailija kirjoitti:

Mietin aina näitä katsoessa, että miten nuo eivät missään vaiheessa havahdu ja tule ajatelleeksi, että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa se hampurilaisten ja sokerileivosten mättäminen ja käydä vaikka kävelyllä...

Mä kyllä tavallaan tajuan tuon "havahtumattomuuden". Paljon pienemmässä mittakaavassa sama on käynyt itsellenikin - sitä kyllä tajuaa, ettei vanhat vaatteet mahdu päälle ja että terveys rapistuu, mutta on vaan liian syvällä suossa ja lamaantunut tehdäkseen mitään. Turvallisinta on työntää pää pensaaseen ja jatkaa vanhaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on täysin järkevää että on parin kuukauden huomattavalla laihdutuksella osoitettava että henkilö ylipäänsä kykenee hallitsemaan addiktiotaan. Parissa kuukaudessa jyvät seuloutuu akanoista. Eilinen nainen ei tainnut laihtua omin neuvoin kuin 7 kg kahdessa kuukaudessa. Tuon painoisella selittyy jo nesteiden lähtemisellä ja päivän viitsii olla vähemmällä ruoalla. Ei päässyt leikkaukseen.

Samaa mieltä. Itsekseen laihduttaminen on hyvä keino osoittaa että motivaatiota elämänmuutokselle löytyy, se lihavuusleikkaushan on vain apukeino laihduttamisessa, ei se leikkaus yksinään taianomaisesti laihduta. Leikkauksen jälkeen työnteko vasta alkaa, pitää syödä ohjeiden mukaan, vastustaa kiusauksia ja liikkua. Ohjelman alussa sanotaan että vain 5% onnistuu saamaan pitkäaikaisia tuloksia, eli jos ennen leikkausta ei saa painoa tohtorin ruokavaliolla yhtään alas, on selvää ettei kuulu tuohon 5%:iin.

Itsekseen laihduttamaan lähettäminen on nimenomaan typerää. Se on sama asia kuin lähettäisi juopon yksikseen olemaan juomatta ja sitten ottaa vuoden päästä kuntoutukseen, jos pystyy olemaan. Tulos on yhtä huono.

Kyseessä on mielenterveysongelma, mutta toi lääkäri sivuuttaa kokonaan ne taustalla olevat tunteisiin liittyvät ja psykologiset syyt, mistä muutoksen pitäisi lähteä. Samalla toi lääkäri onnistuu täydellisesti ignooraamaan sen, että syöminen ei ole halittua, vaan pakonomaista ja alitajuntaisesti niin syvälle juurtunutta, ettei se muutu siitä uhkailemalla. Alitajunta ei ymmärrä uhkauksia eikä sitä, mikä on epäterveellistä ja vaarallista.

Noi ihmiset pitäisi koota asianmukaiseen kuntoutuksiin oikeisiin kuntoutuslaitoksiin ja hoito-ohjelman pitäisi olla "vähän" erilaista kuin ton lääkärin "hei sä kuolet jos jatkat syömistä entiseeen malliin" räyhäämistä.

Siitä vaan kokoamaan kuntoutuskaitoksiin joissa asiat tehdään heille valmiiksi. Sinä varmaankin tarjoudu maksamaan? Ja lisäksi, noille on tarjolla ravitsemusneuvontaa ja terapiaa.

On se järkevämpään kuin antaa tuollaisten humpuukiukkojen rahastaa ihmisten sairauksilla toimimattomilla hoitokeinoilla.

Ei sellaista hoitokeinoa olekan, että 300 kiloinen voi lihavuusleikkauksen jälkeenkin jatkaa sokericolan ja roskaruoan ahmimista kokopäivätoimenaan, ja laihtua samalla 60-kiloiseksi. Aivan kuten nämä ahmatit ovat itsensä muodottomiksi syöneet, heidän pitää myös itsensä hoikemmaksi syödä. Ei sitä heidän puolestaan voi kukaan muu tehdä. Leikkaus auttaa tavoitteeseen pääsemistä, mutta ei ole mikään läskit hävittävä taikaisku.

Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla? Kyse ei ole siitä, että ruokailutottumuksia ei pitäisi muuttaa, vaan siitä, että tuon tohtorin hoitomenetelmissä ei ole mitään mikä auttaisi siihen, että pystyy muuttamaan muutamaan ruokailutottumuksiaan. Yrittää hoitaa lihavuutta, mutta jättää sairauden kokonaan hoitamatta.

En tiedä kuinka tyhmä olet mutta et sinä erityisen fiksultakaan vaikuta. Täällä on moneen kertaan todettu, että tohtori hoitaa leikkauksillaan ongelman fyysistä puolta (leikkaa mahalaukut, lymfadeemat ja ihot), muut asiantuntijat sitten auttavat henkisten ongelmien ja ravitsemustietojen aukkojen kanssa. Ei-niin-tyhmä olisi ymmärtänyt jo kerrasta, sinulle pitää taivuttaa ratakiskosta?

Se apu on täysin riittämätöntä ja juostenkustua.

Tietyn tyyppiset ihmiset laittavat kaikki epäonnistumisensa elämässä muiden piikkiin. Vastuu itsestä ja omista valinnoista on useimmille näistä täysin vieras ajatus.

Jos nuo läskit joku keiju taikoisi normaalipainoisiksi, he olisivat todella pian jo entistäkin suurempia.

Vierailija kirjoitti:

Turvallisinta on työntää pää pensaaseen ja jatkaa vanhaan malliin.

Eli samaa mitä 90% tämän keskustelun tyypeistäkin tekevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Tai jospa täällä onkin riippuvuuden elämässään kerran pari selättänyt henkilö, joka ihan aidosti tietää missä ne ratkaisun avaimet muutokseen ovat. Ne eivät nimittäin ole jeesustelussa eivätkä ongelman vähättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Onko kaikilla ihmisillä taipumus riippuvuuteen?

Miksi ihminen valitsee välittömän mielihyvän?

Miksi esim minulla on 5kg ylimääräistä, vaikka tiedän näyttäväni upealta 5kg hoikempana.

En pysty kieltäytymään herkuista esim jäätelö joka päivä, vaikka en tarvitse jäätelöä.

Riippuvuus ehkä laukeaa hirveässä elämän tilanteessa.

Lapsi ei saa rakkautta ja huomiota.

Herkuista tulee rauhallinen olo.

Vatsa täynnä on yleensä hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Tai jospa täällä onkin riippuvuuden elämässään kerran pari selättänyt henkilö, joka ihan aidosti tietää missä ne ratkaisun avaimet muutokseen ovat. Ne eivät nimittäin ole jeesustelussa eivätkä ongelman vähättelyssä.

Ratkaisun avain on ihmisessä itsessään.

Että haluaa muutosta itsensä takia.

Että tajuaa että kaikki ongelmat eivät ratkea laihtumalla.

Elämä voi olla yksinäistä ja virikeköyhää laihanakin.

Joivatko lapsetkin itsensä humalaan pari sataa vuotta sitten?

Joivatko raskaana olevat naiset viiniä?

Miksi lapset syntyivät normaaleina?

liittyy riippuvuus keskusteluun..offtopic sori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Tai jospa täällä onkin riippuvuuden elämässään kerran pari selättänyt henkilö, joka ihan aidosti tietää missä ne ratkaisun avaimet muutokseen ovat. Ne eivät nimittäin ole jeesustelussa eivätkä ongelman vähättelyssä.

Ratkaisut ovat kyllä riippuvuuteen liittyvien henkisten ja pyskologisten ongelmien käsittelyssä ja uusien toimintamallien oppimisessa. Ei laihdutusleikkauksissa ja riippuvaisten moralistisessa syyttelyssä ja tuomitsemisessa. Sitä en tiedä ymmärrrätkö tämän, mutta vastauksen perusteella epäilen, että et ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin aina näitä katsoessa, että miten nuo eivät missään vaiheessa havahdu ja tule ajatelleeksi, että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa se hampurilaisten ja sokerileivosten mättäminen ja käydä vaikka kävelyllä...

Esimerkiksi siinä vaiheessa luulisi hälytyskellojen soivan, kun pepun pyyhkimiseen tarvitaan keppi jonka päässä paperia....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin aina näitä katsoessa, että miten nuo eivät missään vaiheessa havahdu ja tule ajatelleeksi, että olisi ehkä ihan hyvä lopettaa se hampurilaisten ja sokerileivosten mättäminen ja käydä vaikka kävelyllä...

Esimerkiksi siinä vaiheessa luulisi hälytyskellojen soivan, kun pepun pyyhkimiseen tarvitaan keppi jonka päässä paperia....

Hälytyskellot kyllä soivat. Huomaahan sen ohjelman henkilöistä. Kyse ei ole siitä, ettei ymmärretä, vaan siitä ettei pystytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku superläski täällä nyt kiihkeästi puolustaa superläskejä.

Ihan niin, että nämä keskustelut paljastavat kuinka ajatuksenjuoksultaan yksinkertaisia monet ihmiset ovat. Ja näistä monet tekevät nopeita johtopäätöksiä niin yksinkertaisella logiikalla, että sille on vaikea olla hymyilemättä. Riippuvuuden toimintamekanismista ei ymmärretä mitään eikä näköjään halutakaan ymmärtää, mutta silti on hirveä tarve tulla tuomitsemaan ja jakamaan kirkasotsaisesti mukamas fiksuja neuvoja. Sitten vedetään herneet nenään, jos joku riippuvuuksien toimintamekanismista ymmärtävä sanoo, että ei nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Tuossa on yksi oiva esimerkki juuri tällaisesta henkilöstä. Pauhataan, pauhataan ja pidetään uppiniskaisesti kiinni omasta yksinkertaisesta maailmankuvasta, varmaan siksi, että se on helpompaa kuin ajatella aidosti. Tai sitten ihan sen takia, että aivokapasiteetti ei muuhun riitä.

En ole kyllä ylipainoinen, mutta työskentelen riippuvuuksien parissa ja ymmärrän niistä kyllä jotain. Mutta tällä on tuskin merkitystä, koska joku yksinkertainen hessuhopo on päättänyt, että olen läski.

Tai jospa täällä onkin riippuvuuden elämässään kerran pari selättänyt henkilö, joka ihan aidosti tietää missä ne ratkaisun avaimet muutokseen ovat. Ne eivät nimittäin ole jeesustelussa eivätkä ongelman vähättelyssä.

Ratkaisut ovat kyllä riippuvuuteen liittyvien henkisten ja pyskologisten ongelmien käsittelyssä ja uusien toimintamallien oppimisessa. Ei laihdutusleikkauksissa ja riippuvaisten moralistisessa syyttelyssä ja tuomitsemisessa. Sitä en tiedä ymmärrrätkö tämän, mutta vastauksen perusteella epäilen, että et ymmärrä.

Kyllä se laihdutusleikkauskin paikkaansa puolustaa, ilman sitä noista lihavista ei yksikään pystyisi oleellisesti laihtumaan. Vuosikausien ruoan väärinkäyttö on sotkenut heidän elimistössään monta hälytys- ja muuta mekanismia, lihavuusleikkaus osittain korjaa näitä.