Lapseton siskoni toi miehensä kanssa tyttäreni YO-juhliin vain 50€ lahjaksi

No huh. Omat lapset ovat jo muutama vuosi sitten kirjoittaneet ylioppilaaksi, mutta eipä tuolloin tullut mieleenkään selvittää, minkä verran rahaa kukakin vieras antoi. Ja vaikka lapsia onkin, en ymmärrä ollenkaan, miksi lapsettomien oletettaisiin antavan enemmän lahjarahaa. Vaikka tulot olisivat miten hyvät, eiköhän ne ole hankittu ihan omaan käyttöön, vaikka matkusteluun. Eihän välttämättä edes siskon, saati sitten etäisempien sukulaisten tai tuttavien lapset, ole niin läheisiä, että haluaisi heille meneviin lahjoihin mitään satasia sijoittaa. Eri asia varmaan, jos lapsi olisi läheinen ja olisi tekemisissä muutenkin kuin lapsen juhlapäivinä.

Hyvä vitsi ja lähe skaikki meni lankaan. Eihän kukaan voi olla noin typerä

Vierailija kirjoitti:

Hyvä provoyritys taas.

Oliko tuo sun mielestä hyvä provoyritys? Minusta aika heikko, ei minkäänlaista yritystä edes. Tosi läpinäkyvä.

Vierailija kirjoitti:

Antoi siksi 50e, vaikka olisi ollut antaa paljon enemmän, siksi että ei arvosta tyttäresi valmistumista. Jos on rahaa, niin sitä pitää antaa, varsinkin nuorille, jotka lähtevät pois kotoa ja näillä rahoilla tekevät ensimmäiset oman kodin hankinnat. 50e saa kotiin vessapaperit ja lidilistä pari kertaa ruokaa. Asia erikseen, jos ei ole antaa. Silloin voi antaa, jotain muuta kuin rahaa. Esim. 1 Ruusu riittää. Törkeää käytöstä, jos kyseessä kuitenkin oma täti, joka olisi voinut auttaa.

Vanhempien "velvollisuus" jos varaa, ei muun suvun avustamiseen tarvitse osallistua.

Lapsettomilla pariskunnilla voi olla yllättävän paljon menoja, joista ap ei välttämättä ole tietoinen. Pitää matkustella ulkomaille, kesäreissu 2x eurooppaan ja talvella kaukomaille. Ulkona syöminen/fine dining, kulttuuri, musakeikat, sisustaminen, harrastuksen ja itsensä hemmottelu ja/tai kehittäminen yms. eivät ole ihan halpaa nekään.

Lapsellisillahan sitä rahaa ei mene mihinkään. Aamulla  lapsi tarhaan/kouluun ja sitten duunipäivän jälkeen onkin jo kiire kotiin, max lähi-Prisman kautta.. Mihinkään yo. asioihin ei todellekaan jää aikaa, joten kaikki raha jää säästöön, kun aikaa kuluttamiseen ei ole!

Noh, nyt kun kerran on ylioppilas, niin on mahdollisuus kouluttautua vaikka kuinka hyväpalkkaiseen ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pariskunnilla voi olla yllättävän paljon menoja, joista ap ei välttämättä ole tietoinen. Pitää matkustella ulkomaille, kesäreissu 2x eurooppaan ja talvella kaukomaille. Ulkona syöminen/fine dining, kulttuuri, musakeikat, sisustaminen, harrastuksen ja itsensä hemmottelu ja/tai kehittäminen yms. eivät ole ihan halpaa nekään.

Lapsellisillahan sitä rahaa ei mene mihinkään. Aamulla  lapsi tarhaan/kouluun ja sitten duunipäivän jälkeen onkin jo kiire kotiin, max lähi-Prisman kautta.. Mihinkään yo. asioihin ei todellekaan jää aikaa, joten kaikki raha jää säästöön, kun aikaa kuluttamiseen ei ole!

😂Elämä on täynnä valintoja.

Lähettäkää lasku jälkikäteen.

Siis sä olet köyhänä mennyt lisääntymään ja odotat, että fiksu siskosi maksaa sun panemisen hedelmälle kalliin lahjan?

Ei v**tu, ja tuollaset saa vielä lisääntyä.

Tee maailmalle palvelus, äläkä ainakaan tee enempää lapsia, koska et osaa näköjään niitä kasvattaa muuten kuin ahneiksi.

Kyllä on typeryys ja sivistymättömyys huipussaan, jos lahjoista ruvetaan valittamaan. On hienoa, että ylipäätään tullaan juhliin onnittelemaan ja tervehtimään, vaikka vain ruusun kera.

Minä olisin tuonu pelkän kortin ajatus tärkein herää jo penikka elämään! Sun pentus lakki ei muita kosketa!

Nyyh hankin lapsen ja nyt mun pitääkin itse kustantaa sille hankintoja eikä lapsettomat maksa mun puolesta nyyh

Hmmm, vuonna 95 oli tavallista saada 100 mk  (16 e)  kirjekuoressa ylppärilahjaksi, ja se kortti ja ruusu. Se oli iso raha silloin, mihinkä sen nyt sitten suhteuttaisi... Mielestäni 50 e on oikein hyvä summa lahjaksi. Eikö tärkeintä ole jonkinlainen muistaminen? Itse sain rahaa, koruja ja astioita yms. ja kaikki oli mieluisia. Eivät ne itse juhlatkaan tarjottavineen ilmaiset olleet. 

Voi sentään , menikö nyt lakin hankkiminen ihan hukkaan ? Toivottavasti ei ,vaikka sitä rahaa ei täti sen enempää tuonutkaan . Nyt sekä sinä , että tyttäreni opitte ilmeisesti jotakin ihan uutta . Lahja on sellainen jonka tuoja itse valitsee ja päättää sen arvon . Jos tuo ei tunnu oikealta kannattaa jatkossa ja kun odottaa lahjoja  , etukäteen ilmoittaa mitä saa tuoda ja kuinka arvokasta . Jos vieraita ja sukua ei sitten  kekkereihin ilmaannu saattaa olla niin , etteivät he ole halunneet pyydettyä "juhlaan osallistumismaksua" maksaa , sillä tuolla nimellä lahjatoivettakin voi kutsua . Voimia pettyneelle äidille ja ylioppilaalle , voi olla vaikeaa päästä tuon asian yli kun kokee ettei rahaa saanut tarpeeksi . Ei se tainnut kumminkaan ylioppilaaksi lukevan tytön syy ollakaan lakin hankintaan vai oliko ? Ihmettelen itse miten kukaan voi ikinä mistään lahjasta tai sen määrästä olla julkisesti pahoillaan tai  valittaa ? Aina lahja ei ole mieleinen ja itsekseen voi olla harmissaan ja ei sen enempää . Onko lahjan arvossa antajan arvo ?Kun itse viette lahjoja , mietittekö ostaessanne , että lahjan arvolla ja rahasumman määrälläkö teitä mitataan/suvaitaan  omien läheistenne ja sukulaistenne parissa ?

Ken haluaa vaurastua: Warren Buffetin teesit mm.

1. Älä hanki lapsia (suurin ja turhin menoerä ikinä, huom: eikä jälkikasvun laadukkuusta tai edes kepoisuudesta mitään takeita! Lapsi on epävarma, huono ja toimimaton ansaintakeinottelun kanava!) 

2. Älä hanki autoa (ainakaan uutta tai kalliimpaa kuin mihin sinulla on varaa ilman lainoja, äläkä muuhn kuin rahanansaitsemitarkoitukseen!)

3. Älä ota lainaa (ainakaan enemmän kuin mitä pystyt kohtuullisessa ajassa maksamamaan, äläkä muuhun kuin rahanansaitsemistarkoitukseen!)

4. Älä kilpaile naapurien kanssa

5. Älä tee mitään järjetöntä, älä ylitunteile, älä välitä muiden mielipiteistä

6. Älä mittaa omaa tai toisten arvoa rahassa, älä suorita elämää muiden mielen mukaan

jne..

Ehkä heillä on rahalle muuta käyttöä. Ei se tarkoita, että jos on lapseton ja tienaa ihan ok, olisi välttämättä varaa jaella rahojaan muille miten sattuu. Ehkä säästävät vaikka autoon, asuntoon, matkaan jne ja/tai on esimerkiksi asuntolaina maksettavana. Ensisijaisesti kuitenkin varmasti haluaa käyttää itseensä ja omaan elämäänsä ja siinä ei ole mitään väärää.

Todella kiittämätöntä ja ahnetta harmitella, että sai vain 50€. Sitä paitsi 50€ ei tuoreelle, nuorelle ylioppilaalle ole mikään ihan pieni summa rahaa edes.

No ymmärrän ap:n pettymyksen kun hyvin toimeentuleva sisko antoi hänen tyttärelleen vain 50€.

Ehkä sisko ei ole juuri ymmärtänyt mikä olisi sopiva summa. Itse annoin veljen tytölle 200€.  Kyllä minua vaivaisi, jos olisin ollut nuukempi.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisi kerralla takaisin kaikki ne rahat, mitkä on vuosien varrella menneet ihan muitten ihmisten lahjoihin, niin olisi varmaan mahtava summa.  Kannattaisikohan lopettaa koko lahjojen antaminen, niin rahallinen kuin tavaratkin ja laittaa aina vastaava summa säästöön.  Kattois sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä, paljonko on kertynyt.  Perhana, taidankin tosiaan aloittaa.

Ärsyttää kun äitikin vie aina siskon ja veljen perheelle valtavat tuomiset, kun menee niille ihan vaan kylässä käymään.  Meille ei koskaan yhtään mitään.  Kysyin kerran, kun taas kiikutti uusia pussilakanoita siskolle, että koska tuot meille.  Vastaus oli, ettei teille tarvi kun eihän teillä ole lapsiakaan, voitte ostaa itse.  Voi kun tuntuikin mukavalta. 

Meidän tehtävä on sitten myös kuljettaa äitiä kaikissa sen menoissa autolla, siskon ja veljen ei.  Koska niillä on se lapsiperhe eikä niitten tarvitse, me puolestamme saamme luvan joutaa.  Omilla polttoaineilla tietysti, pitkin hampain jotain maksaa jos huomautetaan. 

Lahjat sitten tosiaan oma juttunsa.  Meiltä niitä odotetaan.  Ja ollaan möksällään, jos ei ole riittävän arvokkaita.  Eikä koske vaan minun omaisia, vaan miehen sukulaisilta tulee myös sanattomia viestejä.  Tuli kutsu rippijuhliinkin miehen velipuolen (jonka kanssa hyvin vähän tekemisissä) kaksosten rippijuhliin 300 kilometrin päähän.  No ei pystytä  lähtemään, mutta täytyyhän ne onnittelukortit molemmille laittaa ja rahat väliin.  Kun kutsu kuitenkin tuli.    Ollaan viimeksi nekin kaksoset nähty jotain 3-vuotiaina.  Ja yhdet valmistujaiset on taas edessä, kutsun mukana tuli tilinumero.  Ihan tuttavaperheen jälkikasvua. 

Niin siis, koska meille?  Kun tuntuu, että aina on jossain jotain, mihin on rahapussia revittävä.  Rupesin täs laskemaan, niin tosiaan miehen puolelta on joka tulevalle vuodelle joku juttu, on vauvaonnitteluja, ristiäisiä, pikkulasten synttäreitä,  on rippijuhlia, valmistujaisia,  lakkiaisia, sen jälkeen sitten aika varmasti jo häitä sun muita.   Siellä on paljon lapsosia, joita meidän lapsettomien kuuluu lahjoa.  Mutta siis, jos aionkin nyt toteuttaa suunnitelmani, niin me ei nyt sitten syystä tai toisesta voidakaan osallistua. 

Täällä lapseton "rikas" täti myös :) niin tuttua. Itse olen skipannut jo useat kissanristiäiset. Okei, ylppärit, ristiäiset, kastetilaisuudet - ne huomioin mutta joka Pinja-Emilian 4-v kahvituksia enää en. Mulla on yksi kummilapsi jolle ostan hiukan kalliimman lahjan mutta en tosiaan ala kantamaan palkkaani joka suuntaan. 50 euroa pariskunnalta on todella sopiva ylppärilahja, sellaisen veisin itsekin. Ja kuten on todettu; miten läheinen se täti on tälle lapselle, kysyn vaan? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Läheisille ja tärkeille ihmisille vien kunnon lahjat mutta näille Pinja-Emilioille jotain pientä vain jos nyt satun menemään. Eivät aina muista edes kiittää, no se on toki vanhempien vika kun eivät ole opettaneet tapoja. Vuosi sitten olin erään kaverini tyttären ylppäreissä vieden asianmukaisen lahjan. Lienee postin kulku todella hidasta koska sitä kiitoskorttia ei ole vieläkään postilaatikostani löytynyt. 

Lyhyt yhteenveto lakkiaiskutsuista, kun monet puhuvat rahankeruujuhlista. Pitopalvelu maksoi 2000€, siivousfirma 450€ ja saadut rahalahjat olivat yhteesä 860€. Lisäksi tuli kolme pientä tavaralahjaa ja vähän suklaata.

Ei sillä, että tässä olisi mitenkään ajateltu että "voitolle" pitää päästä tai edes tasoihin. Mehän nuo juhlat maksoimme ja lahjat menivät lapselle. Emmekä todellakaan olleet mitään rahaa lahjaksi pyytäneet, sitä tuli ihan pyytämättäkin. Mutta huomautuksena vain niille, jotka kuvittelevat että tällaisten juhlien järjestäminen on hyvä bisnes. Ei ole. Mutta kovasta hinnasta huolimatta oli aivan mahtavaa juhlia lapsen valmistumista ylioppilaaksi, saatua korkeakoulupaikkaa ja hyvää kesätyötäkin rakkaiden sukulaisten ja ystävien kera.

Olen lapseton ja kutsuin vauvan saaneen ystäväni tupareihin.

Oli aika tylyä, ettei hän antanut vauvaansa minulle, minulla kun ei ole yhtään lasta ja hänellä sentään jo neljä. Olin kuitenkin vähän ajatellut, että vauva olisi ollut kiva lahja. Eikö ihmisten itsekkyydellä ole mitään rajaa..??