Lue keskustelun säännöt.
Samat tyypit saa stipendit joka vuosi
02.06.2018 |
Koulun kevätjuhlassa stipendien jako on minulle jotenkin ikävä hetki. Yritin tässä pohtia, että miksi näin. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta ala-asteella sain stipendin joka ikinen vuosi, ylä-asteella ainakin ysillä, en muista ihan varmasti muita luokkia.
Minun lapseni on keskitason oppilas. Hän ei ole ikinä saanut minkäänlaista stipendiä, eikä varmaan tule saamaankaan. Nyt alakoulun viimeisessä juhlassa pohdin, että noi samat naamat on olleet joka ikinen vuosi saamassa niitä stipendejä.
Mietin, että itse koululaisena varmaan opin pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä sitä, että ainahan minä saan kivan rahapalkinnon koulusta todistuksen mukana. Olisi kaiketi ollut hämmentävää olla saamatta.
En tiedä. Ei kai siinä mitään väärää ole. Jos edistyneintä ja motivoituneinta opiskelijaa etsitään, niin ei kai siinä ole mitään kummallista, että samat saa joka vuosi ja jotkut parikin stipendiä kerralla.
Joka tapauksessa se, että minun oma lapseni ei kuulu tähän stipendinsaajien joukkoon, on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa vähän laajemmin. Kai minua sitten harmittaa se, ettei oma lapseni pärjää niin hyvin, että ansaitsisi stipendiä. Hän ei ole se oppilas, jonka edesottamuksia ylistäisi koko openhuone, kevätjuhlaväki ja sukulaiset päälle. Mun lapseni on sellainen kasin oppilas, eli ihan hyvä. Harmittaakohan minua alitajuisesti se, ettei minun lapseni ole samanlainen hikipinko kuin minä, eikä hänellä ole motia tehdä töitä koulun eteen? Ehkä ajattelen, että jos viitsisi nähdä vähän vaivaa, hän voisi olla siellä stipendinsaajien joukossa. Toisaalta ajattelen, että eihän jollain stipendillä ole mitään väliä.
En ihan pääse käsiksi koko tunteeseen ja ajatukseen, mikä tässä stipendiasiassa mietityttää, mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia.
Kommentit (356)
Sain aina kaikki kuvis-stipendit, alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä että opettajat olisivat voineet jakaa niitä muillekin ihan reiluuden takia. Yhdeksänneltä päästessä niitä taisi olla kainalossa kolme erilaista (luokan sisäinen, koko koulun kattava ja yksi joka tuli valtakunnalliseen kilpailuun osallistumisesta).
Muilta taiteilijanaluilta saadut katseet olivat kylmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten hassua, että itse olin koulussa tosi tunnollinen, kohtelias ja sain hyviä numeroita, mutta ikinä en saanut stipendejä tms. Nyt tyttäreni, joka on aivan kuin minä, on kahminut jo peräti kaksi stipendiä + hymytyttöpatsaan (ts. luokkakavereiden äänestämä reilu kaveri -palkinnon). Jännintä tässä kaikenlisäksi on se, että hän ei ole mitenkään suosittu, vaan pikemminkin ujo. Mutta tosi ystävällinen, hyväsydäminen ja reilu kaikille - joten ilmeisesti oikeudenmukaisuutta vielä löytyy maailmasta
Minä olin se luokan toiseksi paras ja en koskaan saanut stipendiä. Ka oli 9.5. Sen sai joka vuosi se luokan paras, kenen ka oli 9.6.
Ja
Vähän silloin nuorena harmitti
Muistan, kuinka itse viidennellä luokalla sain stipendin ja kuinka yllättynyt olin siitä. Sinä vuonna minulla aloin pärjäämään koulussa, niin että minusta tuli keskitason oppilaasta keskitasoa parempi oppilas. Sinä vuonna myös rauhoitun, niin että pystyin paremmin keskittymään koulunkäyntiin, läksyjen tekoon ja tunneilla opetuksen seuraamiseen että en enää häirinnyt opetusta kuten olin aikaisemmin tehnyt. Meillä tosin joka vuosi sai eri vuonna stipendin.
Stipendejä ei aina jaeta reilusti. Siksi niistä ei kannata välittää liikaa. Pojallani oli 9.8 keskiarvo, lukuaineiden ka 10 ja huonomman keskiarvon saanut tyttö luokalla sai koulumenestysstipendin. Tämä selvisi, kun viestittelivät koulun jälkeen. Molemmat olivat aiemmin saaneet yhden stipendin koulumenestyksestä. Tuo tyttö on kiva poikani mielestä, eikä häntä harmittanut ja olimme aidosti iloisia pojan todistuksesta sekä palkitsimme hänet. Toisessa koulussa oleva tyttömme sai 9.9 keskiarvon (lukuaineka. 10) ja sai kaikkien rinnakkaisluokkien parhaan keskiarvostipendin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei saanut ne oikeasti huiput ja tunnolliset oppilaat. Yleensä ne oli nämä suosituimmat ja häiriköt, jotka olivat esimerkiksi hyviä liikunnassa. Esimerkiksi koko peruskoulun luokallani oli poika, joka oli ihan huippunero, kympin oppilas, sellainen nörttimäinen ja rauhallinen, varmasti ikäluokkansa paras matemaattisissa aineissa, ei saanut kertaakaan stipendiä. Vaikka oli hyvä koulussa, niin ei ollut näkyvä ja kuuluva eikä heittänyt opettajien kanssa läppää ja pilkannut muita.
Meillä 1990-luvulla stipendin sai aina poika, joka oli oikeasti todella huono oppilas, joka pinnasi, kiusasi pahasti meitä muita oppilaita, häiriköi tunneilla aina kun oli paikalla, vit tui li suoraa opettajille, käyttäytyi aina todella törkeästi, ei keskittynyt ollenkaan koulunkäyntiin ja jonka huono käytös oli todella hyvin selvillä. Hän vain sattui olemaan opettajan ja rehtorin lapsi, tosin hänen vanhemmat eivät olleet juuri meidän koulussa rehtori ja opettaja, mutta olivat niitä silti ja selvästi juuri siksi hän sai stipendit, koska vanhemmat olivat niin hyvissä ammateissa. Esimerkiksi minä, rauhallinen ja hyvä oppilas, joka olin aina paikalla, käyttäydyin aina todella hyvin, keskityin koulunkäyntiin, tein läksyt huolella ja osasin kokeissa vaaditut asiat sain silti opettajien taholta huonoa kohtelua ja huonompia arvosanoja, mitä olisi pitänyt saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi minun lapsistani on saanut stipendin lähes joka vuosi. Mielestäni hän on todella ansainnut ne. Stipendejä on tullut parhaasta keskiarvosta, hyvästä koulumenestyksestä, luovuudesta, ilmaisutaidosta jne. Hän on käyttänyt aikaansa ensimmäisistä luokista saakka opiskeluun, jopa tunteja päivässä. Hän rakastaa opiskelua ja on motivoitunut, se on hänen harrastuksensa ja hän on hyvä siinä. Muut lapsistamme ovat saaneet palkintoja urheiluharrastuksistaan, koulustipendit ovat jääneet saamatta. Näin sen pitääkin mennä. Toivottavasti kouluissa palkitaan jatkossakin lapset, jotka ovat erityisen lahjakkaita jossakin, keskiarvo lähentelee kymppiä, eivät kiusaa, ovat erityisen sinnikkäitä ja käyttäytyvät kauniisti.
Itse sain stipendit muistaakseni 6. luokalla, 9. luokalla ja lukiossa, olin ysin oppilas ja pärjäsin monissa aineissa. En ollut niitä, ketkä saivat joka vuosi. Muutama asia tulee heti mieleen:
1. Miksi ei pienennettäisi yksittäisen stipendin summaa ja jaettaisi stipendejä useammalle? Lapselle/nuorelle jo 50 euroa on iso raha. Ihan hyvin stipendi voisi olla vaikka 20-30 euroa. Tuossahan se isoin asia on, että lapsi/nuori on huomattu positiivisella tavalla, summa ei ole se tärkein asia. Mieluummin minä jakaisin vaikka 60 euron stipendin Olivialle, Leolle ja Sofialle sen sijaan, että Olivia saisi koko summan.
2. Miksi stipendien kriteerien pitää olla usein samat? Ymmärrän, että testamenttivaroja ja muita on voitu vaikka kohdistaa tietyn oppiaineen kohdalle. Miksi yhtenä vuonna ei voitaisi palkita vaikka äidinkielessä sitä, joka on eniten nostanut arvosanaansa? Tai sitä oppilasta, joka on vaikka vaikeasta sairaudesta huolimatta jaksanut ylipäätään opiskella? Tai oppilasta, joka on tunnollisesti tehnyt kaikki tehtävät ja huomioinut ryhmätöissä kaikki ryhmäläiset, vaikka ei itse luokan paras olisikaan?
3. Muistaakseni omana kouluaikana joidenkin stipendien saamista oli rajoitettu. Tyyliin, jos Elias oli luokan paras monissa aineissa ja keskiarvoltaan, niin Elias ei voinut saada stipendiä kaikista noista samana keväänä. Toki saattoi saada jonkun luokan paras todistus + menestyminen valtakunnallisessa kokeessa -stipendit, mutta ei sen lisäksi muuta. Tämä oli todella fiksu veto opettajilta, sillä herkästi yksi tai kaksi oppilasta olisi kahminut kaikki stipendit.
4. Yhden asian muuttaisin erityisesti, jos vastaisin stipendeistä: en tuijottaisi keskiarvoja ja arvosanoja niin tiukasti. Jollakin luokalla voi olla muutama oppilas, jotka pärjäävät liki yhtä hyvin. Ei ole järkeä palkita stipendillä Aadaa joka vuosi, jos myös Onnin ja Emman arvosanat ovat lähes yhtä hyvät kuin Aadalla. Ylipäätään hirveästi tuurista kiinni jossakin keskivertokoulussa, sattuuko luokallesi joku stipendit kahmiva primus 9,9 keskiarvolla vai oletko itse 9,0 keskiarvolla luokkasi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kertaa oli mahdollisuus saada stipendi ala-asteella Hgissä eräässä koulussa. Pouka sai ekalla hymypatsaan ja tokalla stipendin ja kuutosella. Yläasteella seiska ja ysi. Oli paljon parempi ka mitä ala-asteella ja ala-asteellakin oli vähän yli 9.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yhtenä vuonna ihan yllättäen jonkun käytösstipendin. Ei ollut sellainen että kaikille jaettaisiin vaan kultakin luokalta yhdelle. Joutui ihan koko koulun edessä menemään pokkaamaan sen :) Oli kyllä iloinen yllätys, nyt en muista olisiko ollut 5. luokka ehkä?
Meillä kävi tälleen just tänä vuonna. Sai stipendin vaikka todistus oli mitä oli. Perusteluina stipendille oli mm. Positiivisen luokkahengen luominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai yhtenä vuonna ihan yllättäen jonkun käytösstipendin. Ei ollut sellainen että kaikille jaettaisiin vaan kultakin luokalta yhdelle. Joutui ihan koko koulun edessä menemään pokkaamaan sen :) Oli kyllä iloinen yllätys, nyt en muista olisiko ollut 5. luokka ehkä?
Meillä kävi tälleen just tänä vuonna. Sai stipendin vaikka todistus oli mitä oli. Perusteluina stipendille oli mm. Positiivisen luokkahengen luominen.
Jatkan vielä, että kyseessä oli 20e lahjakortti kirjakauppaan. Toinen lapsi sai stipendin 6. Luokalla (40e rahaa)
Meillä yksi poika sai kaikki stipendit. Siis ihan jokaikisestä aineesta annettavan, mutta myös kaikki kiva kaveri yms -stipendit.
Oli hyvä koulussa, mutta ehkä niitä olisi voinut jakaa muillekin. Meilläkin oli luokalla kolmella rivi kymppejä ja rinnakkaisluokalla varmaan muitakin. Ja ainakin nuo ei numeroihin perustuvat olisi voinut jakaa muille. Näin sanoi myös tuo stipendin saanut poika. Koska hän todella oli myös äärettömän mukava ja empaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän joku syy stipendin saannille tulee olla. Jos ei koulumenestys niin reiluus ja ystävällisyys tai koulun edustaminen ja menestyminen urheilussa, kuvataiteessa tai musiikissa.
Joka koulussa on kiusattuja. Jos on todellista näyttöä, että reiluus- ja ystävällisyysstipendin saaja on yrittänyt auttaa kiusattua, eikä katsonut sivusta, kuten opettajat itse tekevät, niin sellaisen voi myöntää, muuten ei.
Mutta eihän opettajat voi tuollaista kriteeriä ottaa, kun itsekin osallistuvat kiusaamiseen vähintään kääntämällä pään sivuun ja toteamalla, ettei kiusaajaa voi rankaista, ettei hänelle tule paha mieli.
Toisin sanoen, kaikki ystävyysstipedit ovat märkä rätti niiden kasvoille, joita kiusataan.
Hyvä että hyväkäytöksiset ja ahkerat saavat. Ei aina tarvitse kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään harvemmin enää jaetaan stipendejä koulumenestyksen perusteella, vaan palkitaan kivoja kavereita, puurtajia ja tsemppaajia. Nämä on tosi epämääräisiä kriteereitä ja niissä voi vaikuttaa epäasiallisetkin kriteerit.
Täällä ainakin Kiva kaveri stipendit jakaa vanhempainyhdistys. Kummasti ne menee aina heidän lapsilleen, heidän lastensa kavereille tai heidän sukulaistensa lapsille. Muistan, miten yksi luokka ensin yllättyi saajasta, kaikkien ilmeet olivat epäuskoiset ja sen jälkeen alkoi hirveä supatus, että sen sukulainen on vanhempainyhdistyksessä antamassa niitä. Kyseiseltä lapselta puuttuivat kaikki sosiaaliset taidot ja oli kaiken päälle vielä koulukiusaaja, itsekin olin noiden kiusaamisjuttujen takia koulun kanssa yhteyksissä.
Haluaisin mennä johonkin kouluun jakamaan stipendin kuvaamataidosta, käsityöstä, liikunnasta ja kotitaloudesta.
Meidän koulussa stipendit jaettiin aina samoille ja jollei muuten niin parhaimman keskiarvon mukaan.
Liikunnassa sai stipendin yksi oppilas useammin kuin kerran. Oli lähinnä ansioitunut urheilussa koulun ulkopuolella. Omat vanhemmat siis jo tukivat urheiluharrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi hymypatsaaseen ei opet voi vaikuttaa vai peukaloiko opet sitäkin äänestystä?
Saisivat kyllä vaikuttaa. Sen verran kamalille tyypeille ne tuppaavat menemään kun lapset saavat itse äänestää - ei siinä oikeasti kukaan alakoululainenkaan mieti, että tuota ei voi äänestää kun se kiusaa koko ajan luokan sylkykuppia, vaan nimenomaan sellaisia äänestetään joilla on kavereita. Yleensä luokan kingejä ja kiusaajia. Miten se Raamatussa meneekään: sille, jolla on, annetaan ja siltä, jolla ei ole, viedään loputkin.
Oikeastaan koko vinksahtaneen hymypatsasperinteen voisi lopettaa kokonaan.
No ei se nyt aina noin mene. Oman lapseni luokalla hymypatsaan sai mukava poika, joka on oikeasti reilu ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Samoin siskoni poika on saanut sen patsaan, ja hän ei tekisi pahaa kärpäsellekään, vaan on kohtelias oman tiensä kulkija luonteeltaan.
Hymypatsaan saajan valitsevat lapset keskuudestaan. Suurin osa lapsista on fiksuja ja äänestävät kaikkia kohtaan reilusti käyttäytyvää kaveria. Toki aina löytyy niitä, jotka äänestävät omaa parasta kaveriaan, vaikka tämä ei olisi reilu kaveri muille. Omalla opeurallani on tähän mennessä äänestyksen voittaneet joka kerta ylivoimaisesti luokan reiluimmat oppilaat.
Yksi lapsistani on harmitellut monena vuonna, kun hän ei ikinä saa stipendiä, vaikka keskiarvo on aina ollut välillä 9,6 - 9,8. Syynä on se, että luokalla on oppilas, joka on aina jonkun sadasosan parempi. Olen hänelle sanonut, että kyllä, se on epäreilua, että vain yksi voi saada stipendin. Mutta samalla olen lohduttanut, että ysillä pyritään antamaan stipendi kaikille yli ysin oppilaille. "Kiva" odottaa vitosluokalta asti, että tulisipa jo se ysiluokka, että saisi stipendin.
Aijaa, mun lasten koulussa saa saada stipendin vain joka toinen vuosi. Varmaan just ettei menisi aina samoille.