Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Tähän voisitte vastata.

On yksi asia olla realistinen ja toinen asia kylmästi ottaa vaan joku kun ei voi saada sitä kaunotarta.

Itse kyllä rakastuin mieheeni vaikka hän onkin tavallinen mies.

Mutta odotan myös häneltä sitä että hän rakastaa minua. Ja kyllä hän rakastaakin. En silti kuvittele etteikö hän voisi rakastaa jotakuta muutakin.

Jos rakkaus loppuu , loppuu myös parisuhde eli ainakaan minua kannata pitää minään kotitalouskoneena joka on hyödyllinen mutta jonka korvaisi kuka vaan koska vaan.

Naiset laittaa vireille suuremman osan eroista.

Hyvä vastaus, mutta kun ensimmäisen lauseen asiat ovat samoja. Vain eri tapa kuvailla samaa asiaa. Eikä miehet ole edes sanoneet, etteivät rakasta puolisoaan, se tuli naisten keksintönä, johtopäätöksenä, tähän ketjuun. 

Rakkaus on valinta, jonka perusteella tehdään tekoja, josta seuraa kiintymystä ja rakkauden tunnetta. Ihastus ei kestä, rakastumisen tunne ei kestä. Päätös kestää, jos teot seuraavat päätöstä.

Ja se päätös kannattaa tehdä sellaisen ihmisen kohdalla, johon on ensin ihastunut/rakastunut, sitten oppinut tuntemaan hänet hyvin (kutsutaan myös seurusteluksi ;-)) ja huomannut, että hänen kanssaan on oikeasti hyvä olla ja häneen kannattaa sitoutua.

Olen nainen ja naimisissa miehen kanssa johon aikanaan rakastuin, mutta jopa minä ymmärrän että tuo on etuoikeutettu ja ignorantti mielipide. Vähän niinkuin rikas sanoisi köyhälle, että kannattaa omistaa paljon rahaa, tai kaunis rumalle että kannattaa olla hyvä ulkonäkö. Kaikilla ihmisillä kun tuota molemminpuolista vahvaa ihastumista ja alkuhuumaa ei tule vastaan koskaan. Silti näilläkin ihmisillä on usein sisäänrakennettu peri-inhimillinen tarve jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa.

Kuten ketjussa on useampaan kertaan todettu: rehellisyys on tärkeintä. Jos löytää kumppanin, jolle "järkisuhde" sopii ja riittää ja joka ei kaipaa sitä, että kokee olevansa kumppanilleen ainutlaatuinen ja rakastettu, niin asiassa ei ole mitään ongelmaa.

Miksi ihmeessä järkisuhteessa ei voisi olla kumppanilleen ainutlaatuinen ja rakastettu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Miesten tyytyminen tuntuu olevan naisille yhtä arka asia kuin miehille naisten seksuaalihistoria. Ymmärrän kyllä miksi.

Mielestäni useiden naisten kanssa seksisuhteessa ollut mies on yhteiskunnan pohjasakkaa ja valtava tautiriski. 

N

Oikeastaan voisi ajatella niin, että jos seksin haluaa olla luistavaa ja "kokenutta" niin jomman kumman on oltava kokenut ja osaava. Eli olisiko ihanne, että nainen (joka voi tulla raskaaksi), olisi jakanut takamustaan mahdollisimman monelle ja olisi se johtaja seksissä? Eiku....

Yksinkö munansa kanssa meinaat miehen kehittyvän laadukkaaksi panomieheksi jollaista naiset ihan faktisesti odottavat?

Ei seksuaalinen kokeneisuus ole mitenkään välttämätöntä. Seksiä voi kumppanukset opetella keskenäänkin. Ja ainahan se seksi uuden kumppanin kanssa ensin vähän hakemista ja toisen opettelua on kuitenkin.

Jos nyt ajatellaan, että kokemuksesta on kuitenkin hyötyä, mitä uskon siitä toki olevan, niin ei tämän hyödyn saavuttaakseen tarvitse puolta kylää käydä paneskelemassa. Muutama eri seksikumppani, mieluiten pidempiaikaisia kuin yhden yön iloja, riittää vallan mainiosti. Kyllä sillä määrällä jo oppii hyvin perusasiat ja muutaman bonustempunkin ja saa riittävästi seksuaalista itsevarmuutta. Jostain syystä miehet tuntuvat luulevat, että naiset haluaisivat jotain superkokenutta panomiestä. En tiedä mistä tällainen oletus on tullut. 55 vuoden elämänkokemuksella väittäisin että tuo ei pidä paikkaansa nyt eikä pitänyt paikkaansa silloinkaan kun itse olin nuori. Kovin paljon eri seksikumppaneita kääntyy itseään vastaan myös miehillä.

Se oletus tulee tietenkin siitä, että naiset valitsee kerta toisensa jälkeen sen saman, erittäin kokeneen pelimiehen. Siitä, että naiset vihaavat epävarmuutta miehessä, eivätkä helposti siedä virheaskelia. Se olettamus, tulee naisten valintoja seuraamalla.

Toki jossain vaiheessa, siis parinmuodostamis-, ja perheenperustamisvaiheessa, naiset sitten tyytyvät vähemmän kokeneeseen, koska niitä pelimanneja ei riitä jokaiselle naiselle.

Jotkut naiset valitsevat pelimiehen. Valtaosa ei valitse ainakaan tieten tahtoen. Keskustelu ei ole järkevää jos kaikki naiset yleistetään vain yhden naistyypin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Tähän voisitte vastata.

On yksi asia olla realistinen ja toinen asia kylmästi ottaa vaan joku kun ei voi saada sitä kaunotarta.

Itse kyllä rakastuin mieheeni vaikka hän onkin tavallinen mies.

Mutta odotan myös häneltä sitä että hän rakastaa minua. Ja kyllä hän rakastaakin. En silti kuvittele etteikö hän voisi rakastaa jotakuta muutakin.

Jos rakkaus loppuu , loppuu myös parisuhde eli ainakaan minua kannata pitää minään kotitalouskoneena joka on hyödyllinen mutta jonka korvaisi kuka vaan koska vaan.

Naiset laittaa vireille suuremman osan eroista.

Hyvä vastaus, mutta kun ensimmäisen lauseen asiat ovat samoja. Vain eri tapa kuvailla samaa asiaa. Eikä miehet ole edes sanoneet, etteivät rakasta puolisoaan, se tuli naisten keksintönä, johtopäätöksenä, tähän ketjuun. 

Rakkaus on valinta, jonka perusteella tehdään tekoja, josta seuraa kiintymystä ja rakkauden tunnetta. Ihastus ei kestä, rakastumisen tunne ei kestä. Päätös kestää, jos teot seuraavat päätöstä.

Aika monta kertaa ketjussa miehet ovat ihan suoraan sanoneet että eivät rakasta puolisoitaan, ja että miehet eivät voi saada niitä naisia joita pystyvät rakastamaan. Eli tämä rakkaudettomuus ei ole naisten keksintöä. Tämän voi jokainen todeta ketjua lukemalla.

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Enpä kyllä sitten taidakaan aloittaa treenaamista jos se kerran laskee tasoani.

t: plösö&pätkä, jolla on ollut useampikin hoikka tai jopa treenattu naisystävä

Vierailija kirjoitti:

pete10 kirjoitti:

Olen 187cm pitkä koulutettu fiksu mies, keskustelutaitoinen, en komea mutta ihan ok.

Harrastan sopivasti urheilua, alkot ei ongelma, töissä ja hyvä palkka.

Silti, en ole missään ominaisuudessa top 5% miehissä.

Etsin tyttöystävää ikävuodet 18 - 35 erittäin aktiivisesti.

Oli naisia joitakin, yksikään ei huolinut minua, yksi suostui sänkyyn mutta hylkäsi sitten, toinen sanoi että yritän tuota yhtä toista miestä, jos en saa voin alkaa sinun kanssasi(tavis nainen, ei saanut sitä komistusta, tuli mulle jutteleen en ollut kiinnostunut olemaan jämäpala).

17v meni aikaa eikä ainuttakaan minut kelpuuttavaa naista löytynyt!!, sitten tapasin vaimoni, en tuntenut mitään erityistå, mutta halusin lapsia ja kumppanin. Hän oli ensimmäinen nainen joka huoli minut.!

Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10v, 2 lasta, en kadu päätöstäni vaikka en rakkautta ole tuntenut.

Läheisyyttä kuitenkin, jota en muutoin olisi koskaan saanut, maksullista ainoastaan.

Mutta se on tasan tarkkaan varmaa että olisin ollut koko elämäni yksin jos olisin jäänyt odottamaan "sitä ainutta oikeaa tunnetta".

Se on aivan täysin eri tilanne miehillä, on otettava heti jos joku vaan huolii. Naisilla menee niin että odottavat sitä rakastumistä, miehiä menee kymmeniä ja satoja ediste tyrkyllä, ja valitsevat niistä sen joka kiinnostaa eniten ja rakastuu.

Tavallisella fiksulla miehellä menee elämän aikana 1-3 naista ja tuurilla joku niistä huolii ja saa parisuhteen, ei todellakaan voi asettaa mikroskooppisiakaan vaatimuksia naiselle, tai on ikuisesti yksin.

Siksi tänään lähes 40% miehistä jää lapsettomiksi, pääosin fiksuja kilttejä miehiä, rentut saa paljon paremmin, naisille ei vaan kelpaa tavallinen.

Naurettavaa vaatia ett ä miehen pitäisi odottaa rakkautta yms. ikuinen yksinäisiis on fakta sellaiselle miehelle, jos ei kuulu miesten top 5%:n tai ole julkkis.

Naisen ja miehen elämä parisuhdeasioissa on täysin eri planeetoilta, nainen valitsee mitä haluaa, mies tyytyy siihen max 1 naiseen joka huolii hänet, sekin vaatii mieletöntä tuuria.

Kiitos tästä viestistä. Luulen että suurin osa miehistä pystyy yhtymään tähän.

Tavismies suorittaisi sosiaalisen itsemurhan jos jäisi odottamaan naista johon pystyy ihastumaan/rakastumaan.

Ja sitten kuitenkin manataan, kun nainen ottaa lasten kasvettua eron? Ihan helvetin urpoa sössöttää jotain betaelättäjä juttuja, tai naisen elämänkaariteoriaa. Jos itse on alunperin mennyt yhteen täysin vääristä syistä. Cmoon!!

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Millaiseen naiseen sinun tasosi sitten riittää? Aiotko paremman puutteessa tyytyä sellaiseen naiseen tai oletko tyytynyt jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.

Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.

Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.

Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.

Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.

Ja juuri sen takia naisen ei pidä koskaan ryhtyä suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, joka yrittää monia ja saa vain ’jonkun’. Mieluummin yksin kuin joku johon tyydytään.

Jos tämä palsta jotain opettaa, niin varomaan itseään ’tavallisina’ pitämiään miehiä.

Kerron sinulle salaisuuden: suurin osa miehistä joutuu yrittämään monia naisia saadakseen sen jonkun.

Kerron sinulle salaisuuden: todella harva nainen saa haaveittensa miehen. Aiempi työkaveri etsi miestä, joka on älykäs ja jolla on superkroppa. Hän päätyi 50 kiloa ylipainoiseen mieheen, joka halusi lapsia. Mukava mies, mutta melkoinen tiputus toivotusta. Kuten monella muulla naisella Suomessa. 

Kaljusta possunenä läskimahasta ei treenata pitkäsääristä, hoikkaa ja hyvännäköistä norjalaismiestä. :)

ohis

Miksi naisia sitten kovasti tuntuu ärsyttävän, kun mies kertoo saman asian? Ainakin tässä ketjussa naiset ovat jopa pöyristyneitä tajuttuaan, että miehet nyt vaan eivät saa haaveittensa naista. Miksi se on pöyristyttävää, jos kerran naisetkaan eivät saa haaveittensa miestä?

Tähän voisitte vastata.

On yksi asia olla realistinen ja toinen asia kylmästi ottaa vaan joku kun ei voi saada sitä kaunotarta.

Itse kyllä rakastuin mieheeni vaikka hän onkin tavallinen mies.

Mutta odotan myös häneltä sitä että hän rakastaa minua. Ja kyllä hän rakastaakin. En silti kuvittele etteikö hän voisi rakastaa jotakuta muutakin.

Jos rakkaus loppuu , loppuu myös parisuhde eli ainakaan minua kannata pitää minään kotitalouskoneena joka on hyödyllinen mutta jonka korvaisi kuka vaan koska vaan.

Naiset laittaa vireille suuremman osan eroista.

Hyvä vastaus, mutta kun ensimmäisen lauseen asiat ovat samoja. Vain eri tapa kuvailla samaa asiaa. Eikä miehet ole edes sanoneet, etteivät rakasta puolisoaan, se tuli naisten keksintönä, johtopäätöksenä, tähän ketjuun. 

Rakkaus on valinta, jonka perusteella tehdään tekoja, josta seuraa kiintymystä ja rakkauden tunnetta. Ihastus ei kestä, rakastumisen tunne ei kestä. Päätös kestää, jos teot seuraavat päätöstä.

Ei ihan noinkaan, rakkautta ei voi pakottaa vaikka kuinka päättäisi. Ihastus voi muuttua rakkaudeksi, ja kyllä rakkaus voi kestää. Jos parisuhde on hirveää työtä ja tsemppausta koko ajan, niin miksi edes olla parisuhteessa?

Ja neitsyydestä kertominen kolmansilla treffeillä....minusta on tosi creepyä alkaa avata mitään seksuaalihistoriaa kolmansilla treffeillä, ihan yhtä hyvin ne pakit olisi tullut jos olisi selittänyt niitä vanhoja panojaan.

Minä olen ollut onnellisesti naimissa jo vuosikymmenen, eikä vieläkään ole tarkasti keskusteltu kummankaan seksuaalihistoriasta, tieto kuuluu kulloiseenkin suhteeseen, eikä muille. Samoin jos jostakin syystä tulisi ero, olisi kiva tietää että mieheni kunnioittaa naisia, eikä repostele meidän seksuaalihistoriaa eteenpäin. Niin että en valehtelisi, mutta miksi avautua neitsyydestä, vielä luultavasti ongelmana ja märisten, että tarviit nyt kenen tahansa korjaamaan tämän kamalan neitsyys-ongelman, jotta mies voi jatkaa eteenpäin ja etsiä naisen, joka on hänelle muutakin kuin väline päästä neitsyydestä. Kukaan nainen ei halua olla kuka tahansa, miehet joille kelpaa kuka tahansa ei juuri kelpaa naisille, sen näistä ketjuista voisi edes oppia, ellei muuta.

Olihan se creepyä joo. Kaipa naiset huomasivat että olen ujo enkä heti pyrkinyt kourimaan. Kyllä n kolmansilla alkoivat kyselemään seksuaalihistoriasta. Ei mua kohtaan vaan naiset tunne seksuaalista vetoa yhtään, ei voi mitään. Siksi en päässyt poikuudesta eroon, koska en tahdo tyytyä.

Älä valehtele, eivät naiset kysele seksihistoriaa vasta tapaamaltaan mieheltä. Suhdehistoriaa on voitu kysyä, ja sinä olet kääntänyt sen kysymykseksi seksuaalisesta kokemattomuudesta.

Ja se neitsyyskö esti halaamasta tai suutelemasta? Ei vaan ujous. Olet neitsyt koska olet liian ujo ja puhut tyhmiä kun alat selostaa seksuaalihistoriaa (tai sen puuttumista). Neitsyys ei ole syy, vaan seuraus. Vaikka saisit naisen, olisit yhä ujo, ja puhuisit hölmöjä. Siinä kohtaa kun kolmansilla treffeillä aletaan puhua seksuaalihistoriasta, fiksut naiset juoksevat riippumatta miehen kokemuksen määrästä. 

Jos naisen haluat sinun pitää treenata naisten kanssa puhumista, hankkia naispuolisia ystäviä ja tuttavia ja jutella heille kunnes pystyt vapautuneesti juttelemaan melkein mistä vaan. Taito on opittavissa, jos haluaa, tarvitset taitoa myös työelämässä.  Mutta tuskin viitsit, on niin paljon helpompi valittaa ja syyttää naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Enpä kyllä sitten taidakaan aloittaa treenaamista jos se kerran laskee tasoani.

t: plösö&pätkä, jolla on ollut useampikin hoikka tai jopa treenattu naisystävä

Sikäli oikeassa, että jos treeni tarkoittaa laihduttamista, niin naiset eivät tykkää laihoista kalorinlaskijoista, vaan vähän raamikkaammasta. Normaalipainoisella miehellä laihdutus rumentaa. Etenkin jos se treeni on sellaista omien lihasten ihailua peilistä, niin heteropuolella se on iso miinus miehessä. 

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Millaiseen naiseen sinun tasosi sitten riittää? Aiotko paremman puutteessa tyytyä sellaiseen naiseen tai oletko tyytynyt jo?

Tuo on hankala kysymys.

Siitä on nyt jo reilusti yli vuosi kun tapailin 4kk verran yhden 28v naisen kanssa kunnes hän pisti poikki.

Toivon, että tuo nainen oli tasoani koska hän oli oikein söpö ja hoikka ja mukava luonteeltaan.

En millään haluaisi tyytyä, mutta en tiedä kauanko enää kestän tätä yksinoloa..

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsekin olen yli 30v mies ja poikuus tallella. Jos on treffeillä tai chatissa tullut asia esiin niin kyllä ne naiset häippäisevät.

Esimerkkinä viimeisin kokemus: tuttu nainen yli 10 vuoden takaa tuli vastaan treffisivustolla. Meillä oli jopa jotain peliä silloin. Tiesi että olin silloin vielä kokematon. Juteltiin ja sovittiin että voisi pitkästä aikaa tavata kun olemme sinkkuja. Ei haitannut pitkä välimatka kumpaakaan. Juteltiin chatissa lisää ja nainen järkyttyi kuullessaan etten ole vieläkään harrastanut seksiä. Sitten alkoi tulla tekosyitä yms ja lopulta ghostasi täysin.

Kannattaa valehdella että naisia on riittänyt vaikka naiset sanoo että niin ei saisi tehdä.

Tämäkin asia on sellainen että "fake it till you make it". Joissakin asioissa ei vain voi olla rehellinen koska naisten logiikka.

Jep huomattu on. Onneksi seksivietti on jo lähes hävinnyt joten oma käsi riittänee. Joka tapauksessa todella pettynyt naisiin. Jokainen ihastukseni on ollut niiden pahimpien pelimiesten perään, ja sen huomattuani olen luopunut leikistä.

Olet siis ihastunut vain tietyn tyyppisiin naisiin. Nyt kun tämän tiedostat, voisi ehkä pyrkiä tietoisesti muuttamaan tätä kaavaa? Entä jos pyrkisitkin ohjaamaan kiinnostustasi toisentyyppisiin naisiin, sellaisiin, joita todennäköisemmin pelimiehet eivät kiinnosta? Olisiko tässä kehityskelpoinen idea?

Vau kiteytit hyvin tuon tyytymisen parisuhteessa :D

Oletko mies vai nainen?

Eri

Olen nainen enkä tarkoittanut tyytymistä. Tarkoitin sellaista itsensä kehittämisprosessia, jossa opettelee ihastumaan muihinkin kuin vain niihin tietyntyyppisiin ihmisiin, joihin on ennen aina ihastunut. Se on nimittäin mahdollista ja silloin ei tarvitse tyytyä, kun voi rakastua sellaiseen ihmiseen, jolta saa vastarakkautta.

Olen nimimerkki capricorn, vaikka se tuosta viestistä unohtui.

Jaa-a itse olen ihastunut aika erilaisiin naisiin. Ehken niihin lihaviin murjottajiin. Itse olen siis hyvässä kunnossa, joten tästä en voi tinkiä. Liikunnallinen pitää olla. Osa ollut ujoja osa villimpiä, ei mitään isoa yhteistä tekijää. Tuntuisi pakottamiselta ja ’tyytymiseltä’, jos koittaisin pakottaa itseäni pitämään naisista jotka eivät herätä mitään mielenkiintoa.

Kokematon

Oletko sinä tuo mies, joka kertoi kaikkien ihastustensa olleen niiden pahimpien pelimiesten perään? Kuinka vanha olet?

Joo, yli 35-vuotias, kuitenkin alle 40. Olen jo tosin luovuttanut, kerroin vain esimerkkejä miten naiset suhtautuu kokemattomuuteen.

Yhteinen tekijähän on selvästi se, että kaikki nämä naiset ovat halunneet pelimiehen. Siitä siis kannattaa lähteä liikkeelle ja miettiä niitä yhdistäviä käyttäytymismalleja ja toimintatapoja tuon takana. Mistä olet huomannut että he ovat kiinnostuneita pelimiehistä? Kuinka se on konkreettisesti käynyt ilmi? Millaisia nämä pelimiehet ovat olleet? Mitkä ovat heidän yhdistäviä tekijöitään?

Onko sinulla mielestäsi muuta syytä kuin vääränlaisiin naisiin ihastuminen kokemattomuuden taustalla? Oletko ujo? Sosiaalisesti varautunut? Missä olet pyrkinyt naisiin tutustumaan? Haluatko seksiä vain parisuhteessa? Missä vaiheessa suhdetta olet kertonut kokemattomuudestasi ja millä tavalla olet sen kertonut? Oletko kertoessasi pyrkinyt selittämään syytä siihen? Toivotko naiselta kokemattomuutta ja jos kyllä, oletko kertonut siitä naisille?

Olen perusluonteeltani ujo. Ei ole ollut kunnollisia suhteita. Nuorempana ne rohkeimmat tulivat iskemään naiset, itse en. Pääasiassa baareissa ja bileissä tutustunut, töissä myös mutta töissä täytyy olla asiallinen, joten ei aloitteita. Nyt ei oikein enää kiinnosta, varmaan ehdollistanut itsensä ettei kelpaa.

Ei naisen tarvinnut olla kokematon, muttei sadan miehen kanssa ollutkaan. Kerroin ehkä kolmansilla treffeillä kokemattomuudestani, netissä aikaisemmin.

Monta esimerkkiä kun esimerkiksi bileissä jutteli naisen kanssa (tämä siis alle 30v) tuli joku rohkeampi pelimies väliin naurattamaan naista ja jäin paitsioon. Ei mua ole kukaan nainen himoinnut tai näyttänytkään kiihottuneelta seurassani. Itseinho oli kova nuorempana, enää ei niin väliä.

Baarit ja bileet eivät ole ujoille ja hitaasti lämpiäville ihmisille parhaita iskupaikkoja, koska yleensä niihin kerääntyy eniten avoimia, rohkeita ja sosiaalisesti taitavia tyyppejä, jotka jyräävät ujommat helposti alleen. Kovin ujot ja hiljaiset naiset eivät myöskään välttämättä baareissa viihdy eikä kovin paljon niissä käy. Oletko kokeillut netin deittipalveluita tai Tinderiä? Näiden ongelma on monesti kyllä hyvin pitkälle ulkonäköön perustuva valinta, mutta sinulle se ei ilmeisesti ole ongelmakohta. Toinen vaihtoehto on kavereiden kautta tutustuminen ja harrastukset.

Minä en sinuna kertoisi kokemattomuudesta noin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Se on kuitenkin sen verran harvinaista, että se vaikuttaa oudolta ja herättää naisen mielessä paljon kysymyksiä. Ja jos välillänne ei ole vielä syvää kiinnostusta ja ihastumista, nainen ehkä mieluummin pakenee kuin alkaa ottamaan selvää vastauksista. Toinen vaihtoehto on se, että naisen oma seksuaalihistoria voi olla varsin värikäs (olettaen että hän siis on niitä pelimiesten naisia), jolloin hän voi pelästyä omaa kokeneisuuttaan ja ajatella ettet halua häntä, jos saat sen selville.

Tottakai nämä asiat ovat olemassa ja voivat vaikuttaa vielä silloinkin kun seurustelu on jo ehtinyt käyntiin ja tunteita on pelissä, mutta ihastunut nainen on yleensä halukkaampi antamaan ns mahdollisuuksia sen sijaan että juoksisi karkuun. Ja no, muutenkin minusta oman seksuaalihistoriansa noin laaja avaaminen noin aikaisessa vaiheessa tuntuu vähän kummalliselta. En itse missään nimessä alkaisi kolmansilla treffeillä kertomaan toiselle monenko miehen kanssa olen maannut.

Minusta sinä vaikutat ihan fiksulta ja mukavalta mieheltä. En todellakaan minään toivottomana tapauksena! 😊

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Millaiseen naiseen sinun tasosi sitten riittää? Aiotko paremman puutteessa tyytyä sellaiseen naiseen tai oletko tyytynyt jo?

Tuo on hankala kysymys.

Siitä on nyt jo reilusti yli vuosi kun tapailin 4kk verran yhden 28v naisen kanssa kunnes hän pisti poikki.

Toivon, että tuo nainen oli tasoani koska hän oli oikein söpö ja hoikka ja mukava luonteeltaan.

En millään haluaisi tyytyä, mutta en tiedä kauanko enää kestän tätä yksinoloa..

Olitko ihastunut/rakastunut tuohon naiseen vai tyydyitkö häneen?

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Millaiseen naiseen sinun tasosi sitten riittää? Aiotko paremman puutteessa tyytyä sellaiseen naiseen tai oletko tyytynyt jo?

Tuo on hankala kysymys.

Siitä on nyt jo reilusti yli vuosi kun tapailin 4kk verran yhden 28v naisen kanssa kunnes hän pisti poikki.

Toivon, että tuo nainen oli tasoani koska hän oli oikein söpö ja hoikka ja mukava luonteeltaan.

En millään haluaisi tyytyä, mutta en tiedä kauanko enää kestän tätä yksinoloa..

Olitko ihastunut/rakastunut tuohon naiseen vai tyydyitkö häneen?

Tyytymisestä ei ollut kyse tämän naisen kohdalla, en tiedä hänestä mitä ajatteli minusta. Välillä oli sellaisia hetkiä jolloin vain katsoin häntä ihaillen kun hän näytti niin söpöltä. Ihastumisesta on vaikea sanoa, ehkä pienenpientä ihastumista tapailun alussa mutta rakastuminen oli kyllä kaukana. Ei meillä loppua kohden ollut enää yhtään puhuttavaa eikä hauskaa yhdessä joten ehkä oltiin vain liian erilaisia.

Minä en ole vielä ikinä onnistunut saamaan sitä sen hetken ykkösvaihtoehtoa kanssani suhteeseen...Joskus olen irtoseksiä saanut. Olen sitten yrittänyt viritellä suhdekuvioita naisten kanssa, jotka eivät niin kiinnosta minua, mutta joiden tiedän olevan ihan mukavia...Eivät nämä suhteet ole kuitenkaan kestäneet, koska tulee juuri tämä "tyytymisen" tunne, ja haaveilen edelleen sen hetkisestä ykkösnaisesta.

Ikää alkaa kuitenkin kertymään. Olen jo 32-vuotias, ja luulen että minulla on edessäni yksinäisyys, tai sitten hyväksyn tappioni elämän tällä saralla ja alan jälleen tällaiseen tyytymissuhteeseen. Tällä kertaa vain en lopeta suhdetta samalla tavalla kuin olen aikasemmin tehnyt. Olen jutellut tästä asiasta joidenkin minulle läheisten ihmisten kanssa, ja tuntuu että samanlaisia tuntemuksia löytyy muis muiltakin miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

capricorn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molli kirjoitti:

Tämä keskustelu on nyt irti todellisuudesta. 

Oletan, että kaikki ns. tavikset fantasioivat hollywood-näyttelijän näköisistä tyypeistä, joilla on ammattilaisen taidot petissä. Jos nyt kysytään, millaisen puolison haluat, kaikki vastaavat: sellaisen. Enkä tarkoita taviksella sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Tarkoitan meitä kaikkia normaaleja ihan kivannäköisiä ihmisiä, joita ei kuitenkaan otettaisi mukaan miss/mister universum -kisoihin.

Ihan toinen juttu on se, ettei tavikset tosielämässä tuollaisia tyyppejä löydä, koska eihän tuollaiset tyypit tyydy mihinkään tavikseen. Siksipä tavikset pariutuvat keskenään, toisten tavisten kanssa. Tässä ei ole mitään yököttävää, ei mitään hyväksikäyttöä. Tämä on normaalia elämää.

Yhtä normaalia on se, että mielensä sisällä saattaa edelleen tuntea vetoa noihin hollywood-tyyppeihin. Se ei tarkoita, että oma arkinen, onnellinen parisuhde pitäisi lopettaa.

Fantasiat on erikseen, elämä erikseen.

Oletatko sinä, että on täysin mahdotonta fantasiaa ihastua ja rakastua tavalliseen mieheen. Ilmeisesti käsityskyvyn ylitse menee ainakin se osa, että monet miehet, toisin kuin täällä väitetään, menevät yhteen rakastamiensa naisien kanssa. Ihmeellisiä luusereita pitää olla tyyppien, jotka tyytyvät kehen tahansa kumppaniin kunhan ei ole mahdoton suohirviö. Näitäkin on täällä jostain kiven alta ryöminyt esiin.

Ulille koko rakkauden käsite on vieras. Paitsi itserakkaus.

Kyllä miehet rakastua osaavat, mutta eivät saa niitä naisia joihin voisi rakastua.

Mistä tämä johtuu? Miksi sinä et saa niitä naisia, joihin voisit rakastua? Millä tavalla nuo naiset ovat sinun ulottumattomissasi?

Tasosta se kiikastaa. Haluan naisen joka on hoikka tai mieluiten treenattu. Vaikka itse olen äärimmäisen treenattu niin tasoni ei edelleenkään riitä hoikkaan tai treenattuun. Joka olisi myös naamaltaan ok ja samanikäinen tai nuorempi. Ja kaiken tuon lisäksi myös luonteen pitäisi olla sopiva.

Millaiseen naiseen sinun tasosi sitten riittää? Aiotko paremman puutteessa tyytyä sellaiseen naiseen tai oletko tyytynyt jo?

Tuo on hankala kysymys.

Siitä on nyt jo reilusti yli vuosi kun tapailin 4kk verran yhden 28v naisen kanssa kunnes hän pisti poikki.

Toivon, että tuo nainen oli tasoani koska hän oli oikein söpö ja hoikka ja mukava luonteeltaan.

En millään haluaisi tyytyä, mutta en tiedä kauanko enää kestän tätä yksinoloa..

Olitko ihastunut/rakastunut tuohon naiseen vai tyydyitkö häneen?

Tyytymisestä ei ollut kyse tämän naisen kohdalla, en tiedä hänestä mitä ajatteli minusta. Välillä oli sellaisia hetkiä jolloin vain katsoin häntä ihaillen kun hän näytti niin söpöltä. Ihastumisesta on vaikea sanoa, ehkä pienenpientä ihastumista tapailun alussa mutta rakastuminen oli kyllä kaukana. Ei meillä loppua kohden ollut enää yhtään puhuttavaa eikä hauskaa yhdessä joten ehkä oltiin vain liian erilaisia.

No teillä ei mitä ilmeisimmin kiinnostuksenkohteet ja persoonat kohdanneet tarpeeksi, kun yhteiset puheenaiheet ja tekemiset loppuivat noin nopeasti. Mutta tästä kokemuksesta voi oppia jotain aika oleellista, joten on siitä hyötyäkin ollut.

Ensimmäinen asia, minkä kokemuksesi on osoittanut on se, että luonne ja persoona on kumppanissa tärkeämpää kuin ulkonäkö. Oli toinen miten ihanan ja söpön näköinen hyvänsä, se ei auta jos toisen kanssa ei henkisellä tasolla viihdy. Sinä tunsit ihastusta häneen, koska hänen ulkonäkönsä miellytti sinua, mutta koska ette olleet persoonina toisillenne sopivia, et pystynyt ihastumaan kunnolla saati sitten rakastumaan.

Lisäksi tuo suhde on todistanut sen, että sinä voit saada naisen, joka on ulkoisesti niin tasokas, että se ei estä sinua ihastumasta tai rakastumasta. Sun vaan pitäisi löytää se nainen, jonka kanssa myös luonteet kohtaavat oikealla tavalla. En minä siis pitäisi lainkaan mahdottomana sitä, ettetkö voisi saada sellaista naista, jota voisit rakastaa. Miksi sinä pidät sitä mahdottomana? Ja kannattaako itselleen opettaa tuollaisia ajatuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa ja joista itselle tulee vain paha mieli?

Sanoit ettet haluaisi tyytyä, mutta mietit sitäkin, koska et kestä yksinäisyyttä. Jos päättäisit tyytyä, niin mistä vaatimuksistasi kumppanin suhteen olisit valmis tinkimään? Mistä kriteereistä voit joustaa ja mistä et, jotta parisuhde voisi onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole vielä ikinä onnistunut saamaan sitä sen hetken ykkösvaihtoehtoa kanssani suhteeseen...Joskus olen irtoseksiä saanut. Olen sitten yrittänyt viritellä suhdekuvioita naisten kanssa, jotka eivät niin kiinnosta minua, mutta joiden tiedän olevan ihan mukavia...Eivät nämä suhteet ole kuitenkaan kestäneet, koska tulee juuri tämä "tyytymisen" tunne, ja haaveilen edelleen sen hetkisestä ykkösnaisesta.

Ikää alkaa kuitenkin kertymään. Olen jo 32-vuotias, ja luulen että minulla on edessäni yksinäisyys, tai sitten hyväksyn tappioni elämän tällä saralla ja alan jälleen tällaiseen tyytymissuhteeseen. Tällä kertaa vain en lopeta suhdetta samalla tavalla kuin olen aikasemmin tehnyt. Olen jutellut tästä asiasta joidenkin minulle läheisten ihmisten kanssa, ja tuntuu että samanlaisia tuntemuksia löytyy muis muiltakin miehiltä.

Mikä niissä naisissa on ollut vialla, joihin olet yrittänyt tyytyä? Mikä niissä ykkösvaihtoehdoissa on ollut sellaista, mikä näiltä muilta on puuttunut?

Mä en usko että aitoa rakkautta voi mitenkään veikata. Että näissä vaan johonkin tyytyneissä pareissa molemmat on sitten kyllä tyytyneet, eikä kumpikaan aidosti ihastunut. Itse tajusin ainakin heti tapaillessani erästä miestä, että olin vain vaihtoehto b, ja se ei minulle sovi, joten eipä siinä omatkaan tunteet kehittyneet mihinkään suuntaan. Olen yksin ennemmin kuin vain jossain ok suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että aitoa rakkautta voi mitenkään veikata. Että näissä vaan johonkin tyytyneissä pareissa molemmat on sitten kyllä tyytyneet, eikä kumpikaan aidosti ihastunut. Itse tajusin ainakin heti tapaillessani erästä miestä, että olin vain vaihtoehto b, ja se ei minulle sovi, joten eipä siinä omatkaan tunteet kehittyneet mihinkään suuntaan. Olen yksin ennemmin kuin vain jossain ok suhteessa.

Korjaan: feikata

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että aitoa rakkautta voi mitenkään veikata. Että näissä vaan johonkin tyytyneissä pareissa molemmat on sitten kyllä tyytyneet, eikä kumpikaan aidosti ihastunut. Itse tajusin ainakin heti tapaillessani erästä miestä, että olin vain vaihtoehto b, ja se ei minulle sovi, joten eipä siinä omatkaan tunteet kehittyneet mihinkään suuntaan. Olen yksin ennemmin kuin vain jossain ok suhteessa.

En ole samaa mieltä. Me menimme aikanaan naimisiin "järkisyistä" ilman sen suurempia tunteita ja totta kyllä melkein erottiinkin muutaman vuoden jälkeen kun kumpikin kaipasi jotain enemmän, mutta päädyttiin sitten kuitenkin terapian kautta jatkamaan. Vähän falskia ja omituistakin se oli alkuun ikään kuin esittää rakastunutta ja rakastavaa, käydä treffeillä ja opetella huomioimaan toista eri tavalla ym mutta jännästi vaan se tunnekin sieltä sitten ajan kanssa ja vaivihkaa syttyi ja kaikki alkoi tuntua luonnollisemmalta. En usko että tässä suhteessa nykyisin on rakkautta tai molemminpuolista arvostusta yhtään vähempää kuin rakastumisesta alkaneessa suhteessakaan ja luulen että sellaisissakin suhteissa moni joutuu vähän samantapaisen vaiheen käymään läpi jos haluaa että suhde jatkuu vielä alkuhuuman haihduttuakin.

Eikä kyllä ole enää sellainen olo myöskään että olisi joutunut tähän vain tyytymään, vaikka alkuvuosina olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että aitoa rakkautta voi mitenkään veikata. Että näissä vaan johonkin tyytyneissä pareissa molemmat on sitten kyllä tyytyneet, eikä kumpikaan aidosti ihastunut. Itse tajusin ainakin heti tapaillessani erästä miestä, että olin vain vaihtoehto b, ja se ei minulle sovi, joten eipä siinä omatkaan tunteet kehittyneet mihinkään suuntaan. Olen yksin ennemmin kuin vain jossain ok suhteessa.

En ole samaa mieltä. Me menimme aikanaan naimisiin "järkisyistä" ilman sen suurempia tunteita ja totta kyllä melkein erottiinkin muutaman vuoden jälkeen kun kumpikin kaipasi jotain enemmän, mutta päädyttiin sitten kuitenkin terapian kautta jatkamaan. Vähän falskia ja omituistakin se oli alkuun ikään kuin esittää rakastunutta ja rakastavaa, käydä treffeillä ja opetella huomioimaan toista eri tavalla ym mutta jännästi vaan se tunnekin sieltä sitten ajan kanssa ja vaivihkaa syttyi ja kaikki alkoi tuntua luonnollisemmalta. En usko että tässä suhteessa nykyisin on rakkautta tai molemminpuolista arvostusta yhtään vähempää kuin rakastumisesta alkaneessa suhteessakaan ja luulen että sellaisissakin suhteissa moni joutuu vähän samantapaisen vaiheen käymään läpi jos haluaa että suhde jatkuu vielä alkuhuuman haihduttuakin.

Eikä kyllä ole enää sellainen olo myöskään että olisi joutunut tähän vain tyytymään, vaikka alkuvuosina olikin.

Mutta se on sitten eri asia jos kuitenkin olette rakastuneet. Kun monet täällä kirjoittavat, että ovat vaan tyytyneet eivätkä rakasta.