Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa oleva mies, oletko suhteessa vain koska parempaakaan ei ole saatavilla?
01.06.2018 |
Eli olet sinut oman tasosi kanssa ja olet ottanut naisen, joka sinut on kelpuuttanut. Tykkäät kuitenkin jakaa elämän jonkun kanssa, joten parempi suhteessa kuin yksin.
Kommentit (985)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Eihän vaadi, nainen ihastuu, mutta jos kyseessä ei ole huippuhyvännäköinen nainen, mies vain esittää ihastuvansa.
Väitätkö tosissasi, että mies ei voi ihastua, ellei nainen ole huippuhyvännäköinen? Minuunkin on lukuisat miehet ihastuneet, vaikken todellakaan ole mikään huippuhyvännäköinen. Eli Trolololol vaan sulle :D :D
En minä väitä, vaan miehet tässä ketjussa ovat lukemattomia kertoja todenneet, että voivat ihastua vain huippuhyvännäköisiin naisiin.
Mies voi ihan hyvin ihastua tavallisen näköiseen naiseenkin eikä silti saa juuri tätä naista. Kas kun nainen on ihastunut johonkin ihan toiseen mieheen ja menee parisuhteeseen tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Eihän vaadi, nainen ihastuu, mutta jos kyseessä ei ole huippuhyvännäköinen nainen, mies vain esittää ihastuvansa.
Väitätkö tosissasi, että mies ei voi ihastua, ellei nainen ole huippuhyvännäköinen? Minuunkin on lukuisat miehet ihastuneet, vaikken todellakaan ole mikään huippuhyvännäköinen. Eli Trolololol vaan sulle :D :D
En minä väitä, vaan miehet tässä ketjussa ovat lukemattomia kertoja todenneet, että voivat ihastua vain huippuhyvännäköisiin naisiin.
Mies voi ihan hyvin ihastua tavallisen näköiseen naiseenkin eikä silti saa juuri tätä naista. Kas kun nainen on ihastunut johonkin ihan toiseen mieheen ja menee parisuhteeseen tämän kanssa.
Menee parisuhteeseen. Vähän kuin menisi kauppaan. Kuinka yksinkertaista, kuinka en naisena oo moista itse aiemmin keksinyt! Nappaan vaan jonkun kiinnostavan miehen ja menen sen kanssa suhteeseen tosta noin vaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on aika paljon viljelty tuota että mies ottaa ensimmäisen joka hänet kelpuuttaa ja nainen taas valikoi tarkasti, mutta minusta tuossa ehkä nämä perinteiset sukupuoliroolit parinmuodostuksen osalta vähän hämärtävät monien mielissä tuota kuviota.
Jos oletetaan (kuten usein on) että mies tekee aloitteen ja nainen joko hyväksyy tai hylkää niin yleensä mies tekee niitä aloitteita vain itseään kiinnostaville naisille eli suorittaa jonkinlaista valikointia jo ennen aloitetta. Toisaalta taas nainen joka odottaa miehen tekevän aloitteen voi valita ainoastaan niistä miehistä jotka hänelle aloitteita tekevät eli pääsee valitsemaan vain pienestä miesten osajoukosta.
Lopputulos on se että vaikka näennäisesti naiset ovat valikoivampia niin käytännössä kumpikin joutuu jossain määrin "tyytymään" - nainen saa aloitteita vain miehiltä joille hän kelpaa ja aloite vastakaikua vain silloin kun mies kelpaa naiselle.
Vaikka nainen tekisi kuinka paljon aloitteita, se ei lisää kiinnostavien miesten määrää hänen ympärillään. Olen tätä yrittänyt sinulle vääntää rautalangasta aika monta kertaa. Jos menen baariin ja siellä on viisi kiinnostavaa miestä, niin mikään aloitteiden määrä ei lisää kiinnostavien miesten määrää. Ihan sama pätee nettideittiin; jos käyn läpi oman ikäluokkani ja alueeni profiilit ja siellä on kolme kiinnostavaa miestä, niin minkä ihmeen takia minä tekisin aloitteita niille muille?
Baarit ja netti, mitä roskaa. Kummassakaan paikassa ei näe mitään muuta kun pintaa, tärkein on se luonne. Sen tajuaa viimeistään siinä vaiheessa kun ikä alkaa jättää merkkinsä ihmiseen, ja näin käy IHAN JOKAISELLE. Myös niille huippunäteille. Silloin jos koko suhde perustuu pelkkään ulkonäköön, niin on tuhoon tuomittu.
Eli autovertauksin niin että tyhmimmätkin tajuaa: se Ferrari ei pysy Ferrarina, vaikka mitä tekisit lopputuloksena on Ladan taso, kun aikaa vaan kuluu kylliksi. Pellit mätänevät, moottori yskii, öljy vuotaa, sähköt pätkivät.
Pitää olla enemmän kuin se ulkonäkö, jos haluaa suhteen kestävän. Mitä nätimpi nuorena, sitä suurempi se pudotus on ulkonäössä ajatellen. Ei se 17-25 v vuotias ole sitä enää 10 vuoden päästä, etkä ole itsekään. Pinnallinen ihminen kärsii väistämättömästä ikääntymisestä eniten, ne joilla suhteessa on rakkautta pääsevät paljon vähemmällä, kun rakkaus saa sen toisen näyttämään hyvältä oman puolison silmissä.
Kun auto hajoaa, menet kauppaan ja vaihdat uuteen
No miksei sitten vaihda, vaan ulisee-e? Jos se ihminen todella on esine joka vaihdetaan uuteen, niin kyllä rahalla saa ihan laillisen prostituoidun. Miksei siis vaan osta sitä?
Mulle ainakin on selvää, miksi noille ulisijoille ei löydy seuraa, toi asenne näkyy kauas, ja jokainen edes semifiksu ottaa pian jalat alleen.
seuraava ›
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Jos elämän aikana ei tule kohdalle kuin tuo yksi kiinnostava nainen, niin kyllä, silloin kannattaa olla loppuikä sinkkuna. Useimmat ihmiset kuitenkin kohtaavat elämänsä aikana lukuisia potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän. Aktiivisuudella en tarkoita nyt aloitteiden tekemistä vaan sitä, että liikkuu ihmisten parissa, harrastaa, matkustelee, osallistuu, laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriään jne.
Mihinkäs unohtui se jyrkästi kielletty kakkosnaiseen tyytyminen jos mies saa pakit ykköseltä?
Tässä taas tää retoriikka näkyy: miehistä on ilmeisesti ihan ok laukoa naiselle päin naamaa, että tyydyin sinuun Tiina, koska en saanut sitä ihanaa missimittaista Mirkkua, koska olen pelkkä tavisjamppa, joka saa korkeintaan tavistiinan. Äläpä Tiina siis kuvittele, että rakastaisin sinua, koska vaihtaisin sinut sekunneissa Mirkkuun, jos tilaisuus siihen tulisi.
Naiset eivät tuolla lailla latele miehilleen, että pakko heidän oli joku ruma peruspertti ottaa, jotta olisi joku jonka viereen voi kömpiä, vaikka monet varmaan jossain kohtaan avioliittoaan katselevat katkerina sitä sohvalla pierevää perusjamppaansa ja ihmettelevät, miksi he tuollaiseen mieheen joskus haksahtivat.
Ehkäpä naisten pitäisi ottaa mallia miehistä tässä asiassa ja tyytyä vastedes vain parhaaseen a-luokkaan? Mikään suhde peruspenan kanssa ei heitä lähtökohtaisesti houkuta, joten peruspenoille pitää tehdä jo varhain selväksi, ettei sellaisia penoja voi kukaan rakastaa. Naiset voivat rakastaa ainoastaan niitä kalsarimalleja ja lääkärilentäjiä, eivätkä he tosiaan tyydy mihinkään tavisjamppaan, jollei jamppa osaa olla heille hyödyksi.
Tätähän nää miehet täällä jankkaavat päivästä toiseen, ja naiset väittävät vastaan ja vakuuttavat, että jokaiselle löytyy joskus vielä joku. Ei vakuuteta enää v*ttu sitten. Tästä lähtien katselen vain jykeväleukaisia kalsarimalleja ja ilkun kaikille miehille, joiden kalu on alle 20 cm, pituus alle 185 cm ja koulutus joku muu kuin lääkäri/lentäjä/astronautti. Avoimesti vertailen puolisoani joka aamu kalsarimallehin, huokailen ja v*ttuilen hälle pienestä peniksestä, lentolupakirjan puuttumisesta ja surkeasta amk-koulutuksesta. Teen selväksi, kuinka katkera nainen minusta onkaan tullut, kun jouduin tyytymään tuollaiseen b-luokan mieheen ja kostan sen kiukuttelullani miehelleni. Aloitan tästä lähtien jokapäiväisen volisemisen vertailemalla naapurin Maisan komeaa kirurgi-Timppaa omaan surkeaan mieheeni. Kerron kuinka peruspertin piittää kiittää polvillaan jumalaa siitä, että joku nainen tyytyi häneen, vaikkei kukaan häntä pystykään rakastamaan. Kuulostaako kivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tyydy vaan sellaiseen jota kohtaan ei tunne mitään, tulet varmasti jätetyksi kun et jaksa enää esittää kiintymystä. Avioero on kivaa ja halpaa, etenkin lapsille ne riidat ja kodin hajoaminen on ihanaa.
Ja ellei eroa, elämä kämppiksen kanssa josta ei välitä on suunnilleen yhtä hienoa kun asua solussa ihmisen kanssa, jonka pelkkä naaman näkyminen alkaa pian ärsyttää. Seksin määräkin on ihan sama kun eläessä epämieluisan kämppiksen kanssa.
Ja kaikki tämä kannattaa, koska muuten joku keksii, että oikeasti olet ho'moseksuaali. Mikä nykyään on ihan hyväksyttyä ja ok, mutta listoja laativan miehen mielestä jotenkin noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Eihän vaadi, nainen ihastuu, mutta jos kyseessä ei ole huippuhyvännäköinen nainen, mies vain esittää ihastuvansa.
Väitätkö tosissasi, että mies ei voi ihastua, ellei nainen ole huippuhyvännäköinen? Minuunkin on lukuisat miehet ihastuneet, vaikken todellakaan ole mikään huippuhyvännäköinen. Eli Trolololol vaan sulle :D :D
En minä väitä, vaan miehet tässä ketjussa ovat lukemattomia kertoja todenneet, että voivat ihastua vain huippuhyvännäköisiin naisiin.
Mies voi ihan hyvin ihastua tavallisen näköiseen naiseenkin eikä silti saa juuri tätä naista. Kas kun nainen on ihastunut johonkin ihan toiseen mieheen ja menee parisuhteeseen tämän kanssa.
Menee parisuhteeseen. Vähän kuin menisi kauppaan. Kuinka yksinkertaista, kuinka en naisena oo moista itse aiemmin keksinyt! Nappaan vaan jonkun kiinnostavan miehen ja menen sen kanssa suhteeseen tosta noin vaan :D
No "pääsevät" parisuhteeseen, onko nyt parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Jos elämän aikana ei tule kohdalle kuin tuo yksi kiinnostava nainen, niin kyllä, silloin kannattaa olla loppuikä sinkkuna. Useimmat ihmiset kuitenkin kohtaavat elämänsä aikana lukuisia potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän. Aktiivisuudella en tarkoita nyt aloitteiden tekemistä vaan sitä, että liikkuu ihmisten parissa, harrastaa, matkustelee, osallistuu, laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriään jne.
Mihinkäs unohtui se jyrkästi kielletty kakkosnaiseen tyytyminen jos mies saa pakit ykköseltä?
En edelleenkään ymmärrä. Siis miehellekö tulee vain kerran elämässä se ykkösnainen kohdalle? Jos 15-vuotiaana saa pakit, niin vaihtoehtona on joko tyytyä johonkin tai jäädä sinkuksi? En ymmärrä. Omalle kohdalleni on elämän aikana osunut useita juuri sen hetken ykkösmiehiä. Mutta palstamiesten kommentteja pitkään lukeneena toisaalta alan ymmärtää, että se henkinen kehitys ilmeisesti on monella pysähtynyt tuossa 15-vuotiaana ja jutut ovat sen mukaisia jykeväleukaisine kalsarimalleineen.
Vierailija kirjoitti:
Jos katsoo niiden kaikkein kuumimpien miesten puolisoita, ei niissä mitään missejä yleensä esiinny vaan ihan tavallisia, koulutettuja hoikkia naisia hekin valitsivat puolisoikseen. Haluttu mies voi olla saanut seksiä missin kanssa monta kertaa, mutta valinnut lopulta itselleen ihan tavalliselta näyttävän naisen puolisoksi. Nämä missimittaisten kaunotarten perässä juoksevat miehet eivät usein itse ole mitenkään komeita tai menestyneitä, joten ehkäpä juuri heitä jää kaihertamaan unelmat saavuttamattomista misseistä.
Tässä taitaa tosiaan olla totuus! Kaikki laajan tuttavapiirini halutuimmat urokset eivät tosiaankaan ole ottaneet vaimokseen sitä halutuinta ja kauneinta naista. Ehkä tosiaan se valinnanvara antaa myös varaa hylätä niitä halutuimpia missejä, jos ei esimerkiksi luonne miellytä. Toisaalta nämä halutuimmat urokset eivät selvästikään pidä vaimojaan "vain naisina", vaan heillä on vaimoonsa myös aidon oloinen ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Tässä on käynyt perinteiset, eli miehellä ei ole ollut vuosiin sitä tunnetta, mutta nyt on löytynyt joku, joka on sen tunteen taas herättänyt. Ollut taustalla luultavasti pidempään ja saaneet asiat sille mallille, että nyt voivat alkaa yksiin. Mies ei lähde toimivasta kodinhoitaja/talouden jakamisjärjestelystä ellei uusi beibe ole valmiina odottamassa, todennäköisesti nuorempi ja hehkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Eihän vaadi, nainen ihastuu, mutta jos kyseessä ei ole huippuhyvännäköinen nainen, mies vain esittää ihastuvansa.
Väitätkö tosissasi, että mies ei voi ihastua, ellei nainen ole huippuhyvännäköinen? Minuunkin on lukuisat miehet ihastuneet, vaikken todellakaan ole mikään huippuhyvännäköinen. Eli Trolololol vaan sulle :D :D
En minä väitä, vaan miehet tässä ketjussa ovat lukemattomia kertoja todenneet, että voivat ihastua vain huippuhyvännäköisiin naisiin.
Mies voi ihan hyvin ihastua tavallisen näköiseen naiseenkin eikä silti saa juuri tätä naista. Kas kun nainen on ihastunut johonkin ihan toiseen mieheen ja menee parisuhteeseen tämän kanssa.
Menee parisuhteeseen. Vähän kuin menisi kauppaan. Kuinka yksinkertaista, kuinka en naisena oo moista itse aiemmin keksinyt! Nappaan vaan jonkun kiinnostavan miehen ja menen sen kanssa suhteeseen tosta noin vaan :D
No "pääsevät" parisuhteeseen, onko nyt parempi?
Kun ei se parisuhde ole edelleenkään samanlainen tila kuin esimerkiksi työsuhde, johon päästään ja jossa sen jälkeen ollaan määräaikaisesti tai vakituisesti. Parisuhde on prosessi. Se on kahden ihmisen keskinäinen tunne- ja tahtotila, joka vaihtelee. Se on tekemistä, molemminpuolista tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ex lähti niin halusin nopeasti rakastua, onneksi pari viikkoa tästä tapasin uuden naisen, nyt ole tosi rakasunut häneen, hän on elämäni nainen
Vierailija kirjoitti:
seuraava ›
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Jos elämän aikana ei tule kohdalle kuin tuo yksi kiinnostava nainen, niin kyllä, silloin kannattaa olla loppuikä sinkkuna. Useimmat ihmiset kuitenkin kohtaavat elämänsä aikana lukuisia potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän. Aktiivisuudella en tarkoita nyt aloitteiden tekemistä vaan sitä, että liikkuu ihmisten parissa, harrastaa, matkustelee, osallistuu, laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriään jne.
Mihinkäs unohtui se jyrkästi kielletty kakkosnaiseen tyytyminen jos mies saa pakit ykköseltä?
Tässä taas tää retoriikka näkyy: miehistä on ilmeisesti ihan ok laukoa naiselle päin naamaa, että tyydyin sinuun Tiina, koska en saanut sitä ihanaa missimittaista Mirkkua, koska olen pelkkä tavisjamppa, joka saa korkeintaan tavistiinan. Äläpä Tiina siis kuvittele, että rakastaisin sinua, koska vaihtaisin sinut sekunneissa Mirkkuun, jos tilaisuus siihen tulisi.
Naiset eivät tuolla lailla latele miehilleen, että pakko heidän oli joku ruma peruspertti ottaa, jotta olisi joku jonka viereen voi kömpiä, vaikka monet varmaan jossain kohtaan avioliittoaan katselevat katkerina sitä sohvalla pierevää perusjamppaansa ja ihmettelevät, miksi he tuollaiseen mieheen joskus haksahtivat.
Ehkäpä naisten pitäisi ottaa mallia miehistä tässä asiassa ja tyytyä vastedes vain parhaaseen a-luokkaan? Mikään suhde peruspenan kanssa ei heitä lähtökohtaisesti houkuta, joten peruspenoille pitää tehdä jo varhain selväksi, ettei sellaisia penoja voi kukaan rakastaa. Naiset voivat rakastaa ainoastaan niitä kalsarimalleja ja lääkärilentäjiä, eivätkä he tosiaan tyydy mihinkään tavisjamppaan, jollei jamppa osaa olla heille hyödyksi.
Tätähän nää miehet täällä jankkaavat päivästä toiseen, ja naiset väittävät vastaan ja vakuuttavat, että jokaiselle löytyy joskus vielä joku. Ei vakuuteta enää v*ttu sitten. Tästä lähtien katselen vain jykeväleukaisia kalsarimalleja ja ilkun kaikille miehille, joiden kalu on alle 20 cm, pituus alle 185 cm ja koulutus joku muu kuin lääkäri/lentäjä/astronautti. Avoimesti vertailen puolisoani joka aamu kalsarimallehin, huokailen ja v*ttuilen hälle pienestä peniksestä, lentolupakirjan puuttumisesta ja surkeasta amk-koulutuksesta. Teen selväksi, kuinka katkera nainen minusta onkaan tullut, kun jouduin tyytymään tuollaiseen b-luokan mieheen ja kostan sen kiukuttelullani miehelleni. Aloitan tästä lähtien jokapäiväisen volisemisen vertailemalla naapurin Maisan komeaa kirurgi-Timppaa omaan surkeaan mieheeni. Kerron kuinka peruspertin piittää kiittää polvillaan jumalaa siitä, että joku nainen tyytyi häneen, vaikkei kukaan häntä pystykään rakastamaan. Kuulostaako kivalta?
Mistä päättelet että kukaan mies sanoisi ääneen naiselle tämän olevan varavaihtoehto paremman puutteessa? Ei pelimieskään sano naiselle että yrittää kaatoa numero 213.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Tässä on käynyt perinteiset, eli miehellä ei ole ollut vuosiin sitä tunnetta, mutta nyt on löytynyt joku, joka on sen tunteen taas herättänyt. Ollut taustalla luultavasti pidempään ja saaneet asiat sille mallille, että nyt voivat alkaa yksiin. Mies ei lähde toimivasta kodinhoitaja/talouden jakamisjärjestelystä ellei uusi beibe ole valmiina odottamassa, todennäköisesti nuorempi ja hehkeämpi.
Niinpä, ja sitten ihmetellään, kun keski-ikäiset naiset ovat ruvenneet lähtemään suhteista/ottamaan avioeroja. On se parempaa olla vaikka sinkkuna, mieluummin kun on sellaisen kanssa joka on lakannut rakastamasta jo vuosia sitten ja pitää vain kodinkoneena niin kauan kunnes parempi löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
seuraava ›
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Jos elämän aikana ei tule kohdalle kuin tuo yksi kiinnostava nainen, niin kyllä, silloin kannattaa olla loppuikä sinkkuna. Useimmat ihmiset kuitenkin kohtaavat elämänsä aikana lukuisia potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän. Aktiivisuudella en tarkoita nyt aloitteiden tekemistä vaan sitä, että liikkuu ihmisten parissa, harrastaa, matkustelee, osallistuu, laajentaa ystävä- ja tuttavapiiriään jne.
Mihinkäs unohtui se jyrkästi kielletty kakkosnaiseen tyytyminen jos mies saa pakit ykköseltä?
Tässä taas tää retoriikka näkyy: miehistä on ilmeisesti ihan ok laukoa naiselle päin naamaa, että tyydyin sinuun Tiina, koska en saanut sitä ihanaa missimittaista Mirkkua, koska olen pelkkä tavisjamppa, joka saa korkeintaan tavistiinan. Äläpä Tiina siis kuvittele, että rakastaisin sinua, koska vaihtaisin sinut sekunneissa Mirkkuun, jos tilaisuus siihen tulisi.
Naiset eivät tuolla lailla latele miehilleen, että pakko heidän oli joku ruma peruspertti ottaa, jotta olisi joku jonka viereen voi kömpiä, vaikka monet varmaan jossain kohtaan avioliittoaan katselevat katkerina sitä sohvalla pierevää perusjamppaansa ja ihmettelevät, miksi he tuollaiseen mieheen joskus haksahtivat.
Ehkäpä naisten pitäisi ottaa mallia miehistä tässä asiassa ja tyytyä vastedes vain parhaaseen a-luokkaan? Mikään suhde peruspenan kanssa ei heitä lähtökohtaisesti houkuta, joten peruspenoille pitää tehdä jo varhain selväksi, ettei sellaisia penoja voi kukaan rakastaa. Naiset voivat rakastaa ainoastaan niitä kalsarimalleja ja lääkärilentäjiä, eivätkä he tosiaan tyydy mihinkään tavisjamppaan, jollei jamppa osaa olla heille hyödyksi.
Tätähän nää miehet täällä jankkaavat päivästä toiseen, ja naiset väittävät vastaan ja vakuuttavat, että jokaiselle löytyy joskus vielä joku. Ei vakuuteta enää v*ttu sitten. Tästä lähtien katselen vain jykeväleukaisia kalsarimalleja ja ilkun kaikille miehille, joiden kalu on alle 20 cm, pituus alle 185 cm ja koulutus joku muu kuin lääkäri/lentäjä/astronautti. Avoimesti vertailen puolisoani joka aamu kalsarimallehin, huokailen ja v*ttuilen hälle pienestä peniksestä, lentolupakirjan puuttumisesta ja surkeasta amk-koulutuksesta. Teen selväksi, kuinka katkera nainen minusta onkaan tullut, kun jouduin tyytymään tuollaiseen b-luokan mieheen ja kostan sen kiukuttelullani miehelleni. Aloitan tästä lähtien jokapäiväisen volisemisen vertailemalla naapurin Maisan komeaa kirurgi-Timppaa omaan surkeaan mieheeni. Kerron kuinka peruspertin piittää kiittää polvillaan jumalaa siitä, että joku nainen tyytyi häneen, vaikkei kukaan häntä pystykään rakastamaan. Kuulostaako kivalta?
Mistä päättelet että kukaan mies sanoisi ääneen naiselle tämän olevan varavaihtoehto paremman puutteessa? Ei pelimieskään sano naiselle että yrittää kaatoa numero 213.
Mistä päättelet, että viestinnästä valtaosa olisi sanoja? Tiedät varmaan tutkimuksen, jonka mukaan kommunikaatiosta peräti 93% on non-verbaalista. Eli vaikka et puhu mitään siitä ettet oikeasti rakasta sitä naista kenen kanssa seurustelet, siitä tavasta jolla kohtelet ja puhut vaikka säästä kyllä välittyy, ettei hän sinua oikeasti jaksa kiinnostaa pätkääkään. Kun nainen tajuaa tämän, lennät ulos kaaressa. Ja näytteleminen on niin rankkaa, ettei sitä kauan kukaan viitsi, harva edes osaa.
Ellet sitten tuo jotakin muuta hyötyä niin paljon, ettei tunteettomuutesi haittaa. Kyllä niitä naisia on olemassa, he antavat rahasta. Niitä sinä saisit nytkin, kun vaan maksat.
Ne ei-maksulliset haluavat tunteita, ja siksi et saa edes toisia treffejä, kun sinusta jäävä fiilis on tunnekylmä ja vastenmielinen.
Niin että laadi vaan niitä listojasi, saadaan hupia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Tässä on käynyt perinteiset, eli miehellä ei ole ollut vuosiin sitä tunnetta, mutta nyt on löytynyt joku, joka on sen tunteen taas herättänyt. Ollut taustalla luultavasti pidempään ja saaneet asiat sille mallille, että nyt voivat alkaa yksiin. Mies ei lähde toimivasta kodinhoitaja/talouden jakamisjärjestelystä ellei uusi beibe ole valmiina odottamassa, todennäköisesti nuorempi ja hehkeämpi.
Niinpä, ja sitten ihmetellään, kun keski-ikäiset naiset ovat ruvenneet lähtemään suhteista/ottamaan avioeroja. On se parempaa olla vaikka sinkkuna, mieluummin kun on sellaisen kanssa joka on lakannut rakastamasta jo vuosia sitten ja pitää vain kodinkoneena niin kauan kunnes parempi löytyy.
Ja sitten ne viisikymppiset ukot oikeasti luulee, että ne nuoremmat ja hehkeämmät naiset alkavat heille kodinkoneiksi :D No oikeasti nuori ja hehkeä voi hetken leikkiä, mutta siihen se jää, hän etsii itsensä ikäisen.
Eivät ala nuoret naiset kodinkoneiksi, eikä ne vanhemmatkaan naiset tämmöistä hyypiötä katsele. Ne vanhat naiset toipuvat erosta, ottavat kissan ja alkavat harrastaa kaikkea kivaa, kun miehet juovat itsensä kuoliaaksi silkkaa yksinäisyyttään, ja uli-sevat takaisin sinne alkuperäiseen kotiin . Vaan eipä niitä takaisin juuri kukaan ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Tässä on käynyt perinteiset, eli miehellä ei ole ollut vuosiin sitä tunnetta, mutta nyt on löytynyt joku, joka on sen tunteen taas herättänyt. Ollut taustalla luultavasti pidempään ja saaneet asiat sille mallille, että nyt voivat alkaa yksiin. Mies ei lähde toimivasta kodinhoitaja/talouden jakamisjärjestelystä ellei uusi beibe ole valmiina odottamassa, todennäköisesti nuorempi ja hehkeämpi.
Niinpä, ja sitten ihmetellään, kun keski-ikäiset naiset ovat ruvenneet lähtemään suhteista/ottamaan avioeroja. On se parempaa olla vaikka sinkkuna, mieluummin kun on sellaisen kanssa joka on lakannut rakastamasta jo vuosia sitten ja pitää vain kodinkoneena niin kauan kunnes parempi löytyy.
Ja sitten ne viisikymppiset ukot oikeasti luulee, että ne nuoremmat ja hehkeämmät naiset alkavat heille kodinkoneiksi :D No oikeasti nuori ja hehkeä voi hetken leikkiä, mutta siihen se jää, hän etsii itsensä ikäisen.
Eivät ala nuoret naiset kodinkoneiksi, eikä ne vanhemmatkaan naiset tämmöistä hyypiötä katsele. Ne vanhat naiset toipuvat erosta, ottavat kissan ja alkavat harrastaa kaikkea kivaa, kun miehet juovat itsensä kuoliaaksi silkkaa yksinäisyyttään, ja uli-sevat takaisin sinne alkuperäiseen kotiin . Vaan eipä niitä takaisin juuri kukaan ota.
No tällaiseen analyysiin olen itsekin päätynyt, että on joku johon se tunne kohdistuu. Epäilen kyllä, että olisi itseäni paljon nuorempi, kun miehessäni ei ole näkynyt mitään uuteen nuoruuteen viittaavaa.
Sovimme, että lähtee menee, muttei nyt sitten saa näköhään aikaiseksi lähteäkään. Liekö liekki jo hiipunut? Vähän harmittaa, kun ehdin jo haaveilla uudesta ja upeasta elämästäni ilman tuollaista perässävedettävää "kivirekeä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Eihän vaadi, nainen ihastuu, mutta jos kyseessä ei ole huippuhyvännäköinen nainen, mies vain esittää ihastuvansa.
Väitätkö tosissasi, että mies ei voi ihastua, ellei nainen ole huippuhyvännäköinen? Minuunkin on lukuisat miehet ihastuneet, vaikken todellakaan ole mikään huippuhyvännäköinen. Eli Trolololol vaan sulle :D :D
En minä väitä, vaan miehet tässä ketjussa ovat lukemattomia kertoja todenneet, että voivat ihastua vain huippuhyvännäköisiin naisiin.
Muutama onneton yksilö ehkä voi. Varmaan jokin kehitysvaihe jäänyt väliin. Tavalliset, normaalit ihmiset ovat sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn kyllä. Olihan nykyinen nainen kuitenkin ehkä joku kymmenes nainen jota lähestyin, ja joka sitten koki sen taianomaisen kemian kanssani ja siitä sitten edettiin parisuhteeseen. Noista muista naisista suurin osa oli ulkonäöltään selvästi parempia kuin nykyinen, mutta olen kyllä tähänkin jo nyt tottunut ja ihan tyytyväinen.
Tässä on mielestäni hyvä kiteytys.
Mies on se joka lähestyy kymmeniä naisia ja sitten alkaa olemaan sen kanssa jolta tulee vastakaikua.
Ei tietenkään ihan kenen tahansa ylipainoisen tai yksinhuoltajan mutta niiden kymmenien ihan ok naisten joukosta eka joka antaa vastakaikua.
Muunlaista skenariota ei oikeastaan ole ellet ole joku erityisen hyvännäköinen. Ei mies pääse valikoimaan niitä naisia joita itse pitäisi viehättävimpänä. Mies on aina se joka antaa periksi näissä pariutumisasioissa.
Ei normaali mies. Normaali mies ei edes tunnistaisi näitä betonikuutiossa syntyneitä assi-ajatuksia. Jos menisit vakavissasi niitä hänelle kertomaan, niin hän nauraisi sinulle ihan kuten koulukiusaajat aikoinaan nauroivat sinulle jo koulussa.
Ai niin,naisethan luulevat että jokainen miesten tekemä lähestyminen johtaa suhteeseen.Kysymys kuuluu MITÄ PAKIT SAANEEN MIEHEN PITÄISI NAISTEN MIELESTÄ TEHDÄ? Olla loppuikä sinkkuna ettei vaan tyytyisi kakkosvaihtoehtoon?
Olisiko miehelle mitenkään mahdollista opetella arvottamaan naisia muunkin kuin ulkonäön kautta? Olisiko mitään ajatusta siinä, että jos kohtaa luonteeltaan ihanan ja edes suunnilleen siedettävän näköisen naisen, niin pyrkisi ihastumaan naiseen ihmisenä ja persoonana sen sijaan, että ajattelee hänen olevan kakkosvaihtoehto? Jospa aikuinen mies voisi luopua siitä lapsellisesta harhasta, että ainoastaan unelmien prinsessaa voi rakastaa ja että ne rakkauden tunteet pitää säästellä sitä unelmien huippumallin näköistä prinsessaa varten, joka ei reaalielämässä koskaan eteen tule kuitenkaan? Olisiko ihan mahdoton ajatus tavalliselle miehelle, että tavallista naista voisi rakastaa ja jopa taviksen kanssa voi tuntea yhteistä kipinää ja kemiaa?
Olisiko näissä ajatuksissa mitään ideaa, vai onko tosiaan mielekkäämpää arvioida naiset vain ulkonäön mukaan ja säästää ne aidot tunteet sitä haavekuvaa varten, jota ei oikeasti ole olemassakaan?
No on ideaa mutta useimmille miehille ulkonäkö on suurin juttu naisessa.
Ja silti miesten kestovalitusaihe on naisten pinnallisuus. Kun yhyy naiset ovat niin nirsoja, että haluavat komean, pitkän, jykeväleukaisen laatikkopää kalsarimallikirurgilentäjän. Kuvittelisi miesten ymmärtävän hyvin pinnallisuuden naisissa, jos kerran noin pinnallisia ovat itsekin.
Vai sekö se onkin toiveena, että kauniiden naisten pitää luopua ulkonäkökriteereistään, jotta jokainen tavistomppa voi saada oman fitness-instababen?
Niin kyllähän noista puheista näkee lähinnä sen, mikä noille miehille itselleen on tärkeää naisissa, ja valittavat kun luulevat naisten olevan samanlaisia eli ulkonäkö- tai statuskeskeisiä. Todellisuudessa naiselle tavallisen näköinen duunari voi olla se aito ykkösvaihtoehto, jos on kultakimpale luonteeltaan ja elämänhallinta on kunnossa.
Kun ihastuu ja rakastuu johonkin ihmiseen, niin ei siinä enää sen jälkeen mitkään "tasot" paina. Ulkokuori menettää merkityksensä.
Käy katsomassa pariskuntia ulkona, niin huomaat, että kauniit ovat komeiden kanssa, tavikset tavisten kanssa ja ulkonäkökriteerien vastaiset kaltaistensa kanssa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että voidaan keskustella joko lopputuloksesta tai lopputulokseen johtavasta tunteesta. Ehkä ihastumisessa ei ajattele, että onpas komea, ihastun siihen. Mutta mitä ilmeisimmin ulkonäöllä iso vaikutus on, kun pareja katsoo.
Pariutuminen tietysti vaatii sen, että molemmat ihastuvat...
Ei edes vaadi. Ei vaadi edes toisen ihastusmista välttämättä. Vaatii minimissään vain halun olla parisuhteessa ja sen, että kumpikin osapuoli kelpuuttaa toisensa.
Aijaa, olen sitten tosi vanhanaikainen. Itse en olisi aikoinaan kyennyt edes seksiin, jos en olisi ollut hullaantunut tähän tulevaan mieheeni ja paljon myöhemmin lasteni isään. Tunne oli vahvasti molemminpuoleinen. Tuota huumaa kesti se luvatut pari vuotta ja loput 28 vuotta on menty tottumuksen voimalla. Kumpikaan ei ole liiaksi vilkuillut sivulle. Paitsi tänä keväänä mies ilmoitti, ettei olekaan enää "sitä tunnetta" minua kohtaan ja haluaa avioeron.
Tässä on käynyt perinteiset, eli miehellä ei ole ollut vuosiin sitä tunnetta, mutta nyt on löytynyt joku, joka on sen tunteen taas herättänyt. Ollut taustalla luultavasti pidempään ja saaneet asiat sille mallille, että nyt voivat alkaa yksiin. Mies ei lähde toimivasta kodinhoitaja/talouden jakamisjärjestelystä ellei uusi beibe ole valmiina odottamassa, todennäköisesti nuorempi ja hehkeämpi.
Niinpä, ja sitten ihmetellään, kun keski-ikäiset naiset ovat ruvenneet lähtemään suhteista/ottamaan avioeroja. On se parempaa olla vaikka sinkkuna, mieluummin kun on sellaisen kanssa joka on lakannut rakastamasta jo vuosia sitten ja pitää vain kodinkoneena niin kauan kunnes parempi löytyy.
Ja sitten ne viisikymppiset ukot oikeasti luulee, että ne nuoremmat ja hehkeämmät naiset alkavat heille kodinkoneiksi :D No oikeasti nuori ja hehkeä voi hetken leikkiä, mutta siihen se jää, hän etsii itsensä ikäisen.
Eivät ala nuoret naiset kodinkoneiksi, eikä ne vanhemmatkaan naiset tämmöistä hyypiötä katsele. Ne vanhat naiset toipuvat erosta, ottavat kissan ja alkavat harrastaa kaikkea kivaa, kun miehet juovat itsensä kuoliaaksi silkkaa yksinäisyyttään, ja uli-sevat takaisin sinne alkuperäiseen kotiin . Vaan eipä niitä takaisin juuri kukaan ota.
Alkuhuumassa nuoria naisia ei ikänsäkään puolesta kiinnosta lisääntyminen. Kun vuosia on vierähtänyt ja intohimo hiipumaan päin, niin biologinen kello alkaa päristä ja tuossa vaiheessa viisikymppistä ukkoa ei voisi vähempää kiinnostaa yölliset vaipanvaihdot, koska omat lapset on jo aikuisia...
Alue: Aihe vapaa
Olis varmaan pitänyt laittaa hymiö kommenttini perään, kun heti kuvitellaan, että pidän palstamiesten juttuja tieteellisesti todistettuna faktana 😂