Lue keskustelun säännöt.
Tein aloituksen jossa kysyin voisitteko kuvitella seurustelevanne kehitysvammaisen ihmisen kanssa
01.06.2018 |
Aloitus poistettiin kahdesti. Onko kehitysvammaisuus siis tabu? Vai yritetäänkö se häivyttää tästä yhteiskunnasta? Kysyin myös voisitko ajatella seurustelevasi vammautuneen, loukkaantyneen tai masentuneen henkilön kanssa, vai pitääkö kunppanin olla kaikinpuolin moitteeton, täydellinen ja viimeisen päälle? En näe tässä siis mitään syytä aloituksen poistoon. Kaikki ihmiset eivät voi olla viimeisen päälle täydellisiä vaan vikoja voia olla, jollain vaikka anoreksia ja toinen on ylipainoinen. Täydellinen ihmine on utopinen harha. Kehitysvamma, vammaisuus, masennus jne, ei saa olla suomessa tabu aihe eikä ne katoa lakaisemalla matonalle. Ne on hyväksyttävä tai on rasisti. Rasismi ei liity rotuihin vaan erillaosuudesta johtuvaan syrjintää. Ketä tahansa voidaan syrjiä ulkonäkönsä tai ominaisuuksiensa takia ja se on rasismia.
Kommentit (88)
En halua mennä lähellekään kehvoja missään tilanteessa. Saati sitten että seurustelisin.
Syynä tähän se, että kun olin teini, niin jouduin useamman kerran saman down-pojan seksuaalisten "lähestymisyritysten" kohteeksi. Jäi ikuinen kammo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua mennä lähellekään kehvoja missään tilanteessa. Saati sitten että seurustelisin.
Syynä tähän se, että kun olin teini, niin jouduin useamman kerran saman down-pojan seksuaalisten "lähestymisyritysten" kohteeksi. Jäi ikuinen kammo.
Palstamammojen mielestä nämä on niin ihkuja toisin me adhd:t. Tai vaikkapa juopot ja narkkarit, joita saa pilkata ja syyttää jopa omista ongelmista.
En tietenkään seurustelisi KV:n kanssa, hehän ovat älyltään lapsen tasolla. En mä mikään pedari ole.
Vierailija kirjoitti:
Lähenee heikkolahjaisuuskin (tiedän, poliittisin korrektein termein laaja-alaiset oppimisvaikeudet) älyllistä kehitysvammaa, muttei lääketieteessä sitä vielä ole virallistettu vammaisuudeksi saadakseen eläkkeet, kuntoutukset ym. Konkretiassa se on kuitenkin vammaisuutta, jos miettii, että on vaikeudet saada ammatti ja pärjätä jopa arkisissa asioissa.
Minulla on tosiaan tämä diagnoosi, enkä ole nyt huumorinaisia, jos sitä epäilette. Tuskinpa joku psykologi mutuilisi tällaisilla asioilla, saati lääkäri. Minulla itselläni on valitettavasti samat miesvaatimukset kuin muillakin naisilla: pitää olla yli 170 cm ja arvostan myös etevyyttä miehissä. En kaipaa small talkin jauhajaa, vaan sellaista, jonka kanssa kykenen keskustelemaan politiikasta ja historiasta, jotka minua kiinnostaa. On kait mahdollista, että haluan pariutua ylöspäin, vaikken ole koskaan mistään hypergamian havittelusta puhunut. Olenko nyt hyväksikäytetty raukka, kun kelpuutan lähinnä "normaaleja" miehiä? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että joku normaalilla älyllä varustettu etsisi omatoimisesti kehitysvammaista. Totta kai näitä iljettävä hyväksikäyttäjiä on olemassa. Itsehän sellaiselle sanoisin jo suorat sanat ja näyttäisin ovea, vaikka voihan se puolustautuminen olla riskipeliä hoikalle ja 153 cm naiselle.
Tapaamani normaaliälyiset miehet ovat olleet suoraan sanoen sokeita matalalle älykkyydelleni, mikä välillä tuntuu rankalta, kun annan muille itsestäni fiksun kuvan, vaikka lausunnot sanoo ihan muuta minusta. Ja jos sanon omaavani autismin (sanon ennemmin Aspergerin) piirteitä, niin sitäkään ei tahdota uskoa. Helpompaa olisi ollakin älyllisesti kehitysvammainen, jolloin saisi matalan älykkyyden anteeksi.
On myös toinenkin syy, miksi suosin ennemmin "normaalia" kumppania. Haluan ihan aatetoverin, mutta sellaisia on vaikeaa löytää, mitä olen tutkinut Autismi liittoa, ja varmaan voisi käydä niin, ettei kaikki autistiset ehkä tulisi toimeen kanssani aatteiden ollessa ristiriidassa, vaikka muuten en missään lobbaa aatteitani, etenkään työpaikalla. Eikä ole tarkoitus mennä naimisiin diagnoosin kanssa. Olen vain omien diagnoosieni kanssa naimisissa - nyt ja aina. Takerrun aina niihin miettiessä ammatinvalintaa.
En tosin ole sulkenut täysin pois vaikkapa fyysisesti rajoitteista riippuen siitä, minkälaiset ne rajoitteet on. En minä reumasairaana kykenisi kenenkään hoitajaksi ollessani fyysisesti heikko. Siitäkään ei ole pelkoa, että miehestä tulisi minulle omaishoitaja. Ihan itse otan selvää mahdollisista palveluista ja asioin apteekissa itse hakemassa reseptilääkkeen. Eli kyllä, etsin minua pidempää ja vahvempaa miestä, ja kyllä menisi valikoima suppeaksi, jos rajaisin omanlaisiin.
Siis voisin tykätä alyllisesti ihan eri tasolla olevasta mutta en varmaan seurustella. Sellainennsuhde ei tarjoaisi stimuloivia keskusteluja eikä olisi tas-arvoinen. En myöskään voisi harrastaa seksiå sellaisennhenkilön kanssa, se olisi epäeetistä..
Muun kaltaiset kehityshäiriöt saattavat olla ok. Tunnen erään nätin naisen joka on tosi välkky ja tosi nätti mutta cp-vamman takia vähän laahaa. Ei olisi minkäönnlaista ongelmaa seurustella tai harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähenee heikkolahjaisuuskin (tiedän, poliittisin korrektein termein laaja-alaiset oppimisvaikeudet) älyllistä kehitysvammaa, muttei lääketieteessä sitä vielä ole virallistettu vammaisuudeksi saadakseen eläkkeet, kuntoutukset ym. Konkretiassa se on kuitenkin vammaisuutta, jos miettii, että on vaikeudet saada ammatti ja pärjätä jopa arkisissa asioissa.
Minulla on tosiaan tämä diagnoosi, enkä ole nyt huumorinaisia, jos sitä epäilette. Tuskinpa joku psykologi mutuilisi tällaisilla asioilla, saati lääkäri. Minulla itselläni on valitettavasti samat miesvaatimukset kuin muillakin naisilla: pitää olla yli 170 cm ja arvostan myös etevyyttä miehissä. En kaipaa small talkin jauhajaa, vaan sellaista, jonka kanssa kykenen keskustelemaan politiikasta ja historiasta, jotka minua kiinnostaa. On kait mahdollista, että haluan pariutua ylöspäin, vaikken ole koskaan mistään hypergamian havittelusta puhunut. Olenko nyt hyväksikäytetty raukka, kun kelpuutan lähinnä "normaaleja" miehiä? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että joku normaalilla älyllä varustettu etsisi omatoimisesti kehitysvammaista. Totta kai näitä iljettävä hyväksikäyttäjiä on olemassa. Itsehän sellaiselle sanoisin jo suorat sanat ja näyttäisin ovea, vaikka voihan se puolustautuminen olla riskipeliä hoikalle ja 153 cm naiselle.
Tapaamani normaaliälyiset miehet ovat olleet suoraan sanoen sokeita matalalle älykkyydelleni, mikä välillä tuntuu rankalta, kun annan muille itsestäni fiksun kuvan, vaikka lausunnot sanoo ihan muuta minusta. Ja jos sanon omaavani autismin (sanon ennemmin Aspergerin) piirteitä, niin sitäkään ei tahdota uskoa. Helpompaa olisi ollakin älyllisesti kehitysvammainen, jolloin saisi matalan älykkyyden anteeksi.
On myös toinenkin syy, miksi suosin ennemmin "normaalia" kumppania. Haluan ihan aatetoverin, mutta sellaisia on vaikeaa löytää, mitä olen tutkinut Autismi liittoa, ja varmaan voisi käydä niin, ettei kaikki autistiset ehkä tulisi toimeen kanssani aatteiden ollessa ristiriidassa, vaikka muuten en missään lobbaa aatteitani, etenkään työpaikalla. Eikä ole tarkoitus mennä naimisiin diagnoosin kanssa. Olen vain omien diagnoosieni kanssa naimisissa - nyt ja aina. Takerrun aina niihin miettiessä ammatinvalintaa.
En tosin ole sulkenut täysin pois vaikkapa fyysisesti rajoitteista riippuen siitä, minkälaiset ne rajoitteet on. En minä reumasairaana kykenisi kenenkään hoitajaksi ollessani fyysisesti heikko. Siitäkään ei ole pelkoa, että miehestä tulisi minulle omaishoitaja. Ihan itse otan selvää mahdollisista palveluista ja asioin apteekissa itse hakemassa reseptilääkkeen. Eli kyllä, etsin minua pidempää ja vahvempaa miestä, ja kyllä menisi valikoima suppeaksi, jos rajaisin omanlaisiin.
Pakko sanoa koko heikkolahjaisuutesi olevan täyttä potaskaa, vaikka olenkin vain maallikko. Voin uskoa muita vaikeuksia olevan, mutta että heikkolahjaisuutta. Mitä viittasit toisiin autisteihin, niin vaikutat siltä että osaat punnita politiikkaa. Jos siis viitannet Autismiliiton kantaa ottamista pridetykseen, niin onnea, olet sentään järjissäsi.
En voisi seukata henkisesti kehitysvammaisen kanssa. Jokin fyysinen vajavaisuus ei olisi este, kunhan pää on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän riippuu. Jos kyseessä olisi jotenkin henkisesti vajavainen niin en haluasi tuntea seurustelevani lapsen kanssa. Varmaan loputkin rajaisin pois koska mieshän on automaattisesti hyväksikäyttävä sika, jos seurustelee millään tavallaa rajoittuneen kanssa. En halua sitä leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähenee heikkolahjaisuuskin (tiedän, poliittisin korrektein termein laaja-alaiset oppimisvaikeudet) älyllistä kehitysvammaa, muttei lääketieteessä sitä vielä ole virallistettu vammaisuudeksi saadakseen eläkkeet, kuntoutukset ym. Konkretiassa se on kuitenkin vammaisuutta, jos miettii, että on vaikeudet saada ammatti ja pärjätä jopa arkisissa asioissa.
Minulla on tosiaan tämä diagnoosi, enkä ole nyt huumorinaisia, jos sitä epäilette. Tuskinpa joku psykologi mutuilisi tällaisilla asioilla, saati lääkäri. Minulla itselläni on valitettavasti samat miesvaatimukset kuin muillakin naisilla: pitää olla yli 170 cm ja arvostan myös etevyyttä miehissä. En kaipaa small talkin jauhajaa, vaan sellaista, jonka kanssa kykenen keskustelemaan politiikasta ja historiasta, jotka minua kiinnostaa. On kait mahdollista, että haluan pariutua ylöspäin, vaikken ole koskaan mistään hypergamian havittelusta puhunut. Olenko nyt hyväksikäytetty raukka, kun kelpuutan lähinnä "normaaleja" miehiä? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että joku normaalilla älyllä varustettu etsisi omatoimisesti kehitysvammaista. Totta kai näitä iljettävä hyväksikäyttäjiä on olemassa. Itsehän sellaiselle sanoisin jo suorat sanat ja näyttäisin ovea, vaikka voihan se puolustautuminen olla riskipeliä hoikalle ja 153 cm naiselle.
Tapaamani normaaliälyiset miehet ovat olleet suoraan sanoen sokeita matalalle älykkyydelleni, mikä välillä tuntuu rankalta, kun annan muille itsestäni fiksun kuvan, vaikka lausunnot sanoo ihan muuta minusta. Ja jos sanon omaavani autismin (sanon ennemmin Aspergerin) piirteitä, niin sitäkään ei tahdota uskoa. Helpompaa olisi ollakin älyllisesti kehitysvammainen, jolloin saisi matalan älykkyyden anteeksi.
On myös toinenkin syy, miksi suosin ennemmin "normaalia" kumppania. Haluan ihan aatetoverin, mutta sellaisia on vaikeaa löytää, mitä olen tutkinut Autismi liittoa, ja varmaan voisi käydä niin, ettei kaikki autistiset ehkä tulisi toimeen kanssani aatteiden ollessa ristiriidassa, vaikka muuten en missään lobbaa aatteitani, etenkään työpaikalla. Eikä ole tarkoitus mennä naimisiin diagnoosin kanssa. Olen vain omien diagnoosieni kanssa naimisissa - nyt ja aina. Takerrun aina niihin miettiessä ammatinvalintaa.
En tosin ole sulkenut täysin pois vaikkapa fyysisesti rajoitteista riippuen siitä, minkälaiset ne rajoitteet on. En minä reumasairaana kykenisi kenenkään hoitajaksi ollessani fyysisesti heikko. Siitäkään ei ole pelkoa, että miehestä tulisi minulle omaishoitaja. Ihan itse otan selvää mahdollisista palveluista ja asioin apteekissa itse hakemassa reseptilääkkeen. Eli kyllä, etsin minua pidempää ja vahvempaa miestä, ja kyllä menisi valikoima suppeaksi, jos rajaisin omanlaisiin.
Pakko sanoa koko heikkolahjaisuutesi olevan täyttä potaskaa, vaikka olenkin vain maallikko. Voin uskoa muita vaikeuksia olevan, mutta että heikkolahjaisuutta. Mitä viittasit toisiin autisteihin, niin vaikutat siltä että osaat punnita politiikkaa. Jos siis viitannet Autismiliiton kantaa ottamista pridetykseen, niin onnea, olet sentään järjissäsi.
On yksi autistinen tehnyt minuun tuttavuutta ja kertoi olevansa minunkaltainen isänmaallinen ihminen. Välillä sitä miettii, että onko häveliästä olla autistinen ja samaan aikaan perinteisiä arvoja kannattava lukuun ottamatta uskontoa ollessani ateisti. Silti kynnykseni on matala myöntää tämä ääneen ja lohdutan itseäni sillä, että ei muillakaan ole helppoa tuota myöntää johtuen tämän ajan poliittisesta korrektiudesta.
Ymmärrän miehiä paremmin kuin naisia ja tulenkin yleensä heidän kanssa toimeen. Parisuhteeseehan tämä tuonee helpotusta, eikä minun kanssa tarvitse tapella Excel-taulukon kanssa kotitöistä, enkä valita miehen tehdessä kotitöitä "väärin" tai sitten tekemättömytdestä, minkälaiseen asenteeseen olen törmännyt joidenkin naisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi seurustella kehitysvammaisen kanssa. Parisuhde ei voi olla tasavertainen, jos toinen ei ole älyllisesti ja käsityskyvyltään normaalin aikuisen tasolla. Kyse ei ole tasa-arvosta tai ra sis mis ta. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja suuri osa lievästikin kehitysvammaisista tarvitsee apua pärjäkseen arjessa. Kehitysvammaisillakin on tietenkin oikeus rakkauteen, ja yleensä he seurustelevat toisen kehitysvammaisen kanssa. Mielestäni siinä on hyväksikäytön makua, jos terve ihminen deittailee kehitysvammaisia tai houkuttelee heitä seksiin. Sellaisia miehiä on. Yleensä hieman reppanoita, jotka eivät ole saaneet tervettä naista.
Vastaako huippuälykäs ja normiälykäs? Ei varmaan usein tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mitään. Seurustelen vain sellaisten kanssa, joiden kanssa voisin kuvitella tekeväni lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En voisi seurustella kehitysvammaisen kanssa. Parisuhde ei voi olla tasavertainen, jos toinen ei ole älyllisesti ja käsityskyvyltään normaalin aikuisen tasolla. Kyse ei ole tasa-arvosta tai ra sis mis ta. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja suuri osa lievästikin kehitysvammaisista tarvitsee apua pärjäkseen arjessa. Kehitysvammaisillakin on tietenkin oikeus rakkauteen, ja yleensä he seurustelevat toisen kehitysvammaisen kanssa. Mielestäni siinä on hyväksikäytön makua, jos terve ihminen deittailee kehitysvammaisia tai houkuttelee heitä seksiin. Sellaisia miehiä on. Yleensä hieman reppanoita, jotka eivät ole saaneet tervettä naista.
Itsekin näen heidät ihan reppanoina. Minua ei ole onneksi mitkään reppanat onnistuneet houkuttelelmaan, vaikka olenkin virallisesti heikkolahjainen älyn puolesta. Yrittäisivät nekin reppanat etsiä ikätasoaansa vastaavaa seuraa vaikkapa ulkomailta. Sinnehän ne jotkut atm-miehiksi luokitellutkin, jos siihen kategoriaan luokitellaan miesten lyhyys, nörttiys tai vammaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa ihmiset hyvät edes perusasioista asiaa. Tuli tässäkin keskustelussa vastaan sana "fyysinen kehitysvamma". Mitään fyysistä kehitysvammaa ei ole olemassakaan! Kehitysvamma on aina älyllistä ja sitä voi olla fyysisesti terveellä ihmisellä, kun sitten taas fyysisesti vammainen (johon nyt liikunta- ja aistivammatkin luokitellaan) voi olla ketä tahansa älykkäämpi. Muistakaapa vaikkapa kuurosokea Helen Keller, joka osasi monta eri kieltä monivammaisuudestaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähenee heikkolahjaisuuskin (tiedän, poliittisin korrektein termein laaja-alaiset oppimisvaikeudet) älyllistä kehitysvammaa, muttei lääketieteessä sitä vielä ole virallistettu vammaisuudeksi saadakseen eläkkeet, kuntoutukset ym. Konkretiassa se on kuitenkin vammaisuutta, jos miettii, että on vaikeudet saada ammatti ja pärjätä jopa arkisissa asioissa.
Minulla on tosiaan tämä diagnoosi, enkä ole nyt huumorinaisia, jos sitä epäilette. Tuskinpa joku psykologi mutuilisi tällaisilla asioilla, saati lääkäri. Minulla itselläni on valitettavasti samat miesvaatimukset kuin muillakin naisilla: pitää olla yli 170 cm ja arvostan myös etevyyttä miehissä. En kaipaa small talkin jauhajaa, vaan sellaista, jonka kanssa kykenen keskustelemaan politiikasta ja historiasta, jotka minua kiinnostaa. On kait mahdollista, että haluan pariutua ylöspäin, vaikken ole koskaan mistään hypergamian havittelusta puhunut. Olenko nyt hyväksikäytetty raukka, kun kelpuutan lähinnä "normaaleja" miehiä? Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että joku normaalilla älyllä varustettu etsisi omatoimisesti kehitysvammaista. Totta kai näitä iljettävä hyväksikäyttäjiä on olemassa. Itsehän sellaiselle sanoisin jo suorat sanat ja näyttäisin ovea, vaikka voihan se puolustautuminen olla riskipeliä hoikalle ja 153 cm naiselle.
Tapaamani normaaliälyiset miehet ovat olleet suoraan sanoen sokeita matalalle älykkyydelleni, mikä välillä tuntuu rankalta, kun annan muille itsestäni fiksun kuvan, vaikka lausunnot sanoo ihan muuta minusta. Ja jos sanon omaavani autismin (sanon ennemmin Aspergerin) piirteitä, niin sitäkään ei tahdota uskoa. Helpompaa olisi ollakin älyllisesti kehitysvammainen, jolloin saisi matalan älykkyyden anteeksi.
On myös toinenkin syy, miksi suosin ennemmin "normaalia" kumppania. Haluan ihan aatetoverin, mutta sellaisia on vaikeaa löytää, mitä olen tutkinut Autismi liittoa, ja varmaan voisi käydä niin, ettei kaikki autistiset ehkä tulisi toimeen kanssani aatteiden ollessa ristiriidassa, vaikka muuten en missään lobbaa aatteitani, etenkään työpaikalla. Eikä ole tarkoitus mennä naimisiin diagnoosin kanssa. Olen vain omien diagnoosieni kanssa naimisissa - nyt ja aina. Takerrun aina niihin miettiessä ammatinvalintaa.
En tosin ole sulkenut täysin pois vaikkapa fyysisesti rajoitteista riippuen siitä, minkälaiset ne rajoitteet on. En minä reumasairaana kykenisi kenenkään hoitajaksi ollessani fyysisesti heikko. Siitäkään ei ole pelkoa, että miehestä tulisi minulle omaishoitaja. Ihan itse otan selvää mahdollisista palveluista ja asioin apteekissa itse hakemassa reseptilääkkeen. Eli kyllä, etsin minua pidempää ja vahvempaa miestä, ja kyllä menisi valikoima suppeaksi, jos rajaisin omanlaisiin.
Pakko sanoa koko heikkolahjaisuutesi olevan täyttä potaskaa, vaikka olenkin vain maallikko. Voin uskoa muita vaikeuksia olevan, mutta että heikkolahjaisuutta. Mitä viittasit toisiin autisteihin, niin vaikutat siltä että osaat punnita politiikkaa. Jos siis viitannet Autismiliiton kantaa ottamista pridetykseen, niin onnea, olet sentään järjissäsi.
On yksi autistinen tehnyt minuun tuttavuutta ja kertoi olevansa minunkaltainen isänmaallinen ihminen. Välillä sitä miettii, että onko häveliästä olla autistinen ja samaan aikaan perinteisiä arvoja kannattava lukuun ottamatta uskontoa ollessani ateisti. Silti kynnykseni on matala myöntää tämä ääneen ja lohdutan itseäni sillä, että ei muillakaan ole helppoa tuota myöntää johtuen tämän ajan poliittisesta korrektiudesta.
Ymmärrän miehiä paremmin kuin naisia ja tulenkin yleensä heidän kanssa toimeen. Parisuhteeseehan tämä tuonee helpotusta, eikä minun kanssa tarvitse tapella Excel-taulukon kanssa kotitöistä, enkä valita miehen tehdessä kotitöitä "väärin" tai sitten tekemättömytdestä, minkälaiseen asenteeseen olen törmännyt joidenkin naisten kohdalla.
En usko paskaakaan diagnoosiisi. Siinä on oltava jotain vialla, koska kirjoitat paremmin kuin moni palstalainen. Itsekään en aina edes viitsi katsoa miten kirjoitan. Olisiko koulukiusaaminen tehnyt enemmän tuhoa ja näin olet alkanut uskoa että vikaa on itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 jatkaa... En voisi seurustella kehitysvammaisen kanssa ainakaan luultavasti. Tiedän kuitenkin, että maailmalla on downeja, joilla on yliopistotutkinto (on myös ihmisiä, joilta on poistettu puolet aivoista ja osa heistäkin on erittäin älykkäitä. Nämä on jänniä asioita). Harvinaistahan se on, mutta ehkä löytyisi joitain kiinnostavia yksilöitä. Kaipaan suht älykästä kumppania.
Noin muuten mua ei kyllä vammat tai sairaudet pysäyttäisi.
No tämä on vähän urbaanilegendaa, joko he ovat käyneet "erityisyliopiston" tai sitten heillä ei ole oikeasti down (jonkinlainen mosaiikki voi olla kyseessä).
Joo, no, ehkä näin. Näin joskus youtubessa yhden down-naisen puheen ko. syndroomasta. Hänessä ainoa erityisesti huomattava asia oli suht paha puhevika. Hän vaikutti erittäin syvälliseltä ja älykkäältä ihmiseltä. Ehkä hän on mosaiikki. Ylivoimaisesti suurin osa heistä taitaa kuitenkin olla erittäin pahasti kehitysvammaisia. Jotkut on kyllä kivoja tyyppejä.
Kuinka lievä tällainen downin mosaikismi voi olla? Voiko jollakulla olla se ilman, että kukaan koskaan huomaa mitään? Meni aika kiinnostavaksi...
Pablo Pineda on ainoa down-henkilö, joka on suoritunut yliopistosta. Joko hänellä on mosaikismin muoto tai todella lievä down ilman kehitysvammaa, mikä on aika harvinaista. Jotain poikkeavaa siinä täytyy olla, jos on oikeasti diagnosoitu Downin syndrooma mosaikismin sijaan ja on silti selvinnyt yliopistosta. Yliopisto kun vaatii oikeasti itsenäistä opiskelua ja pitää osata ymmärtää sekä soveltaa oppimiaan asioita. ADHD tai lukihäiriö voidaan huomioida, mutta mitään helpotuksia ei voi antaa, vaan asiat pitää osata samalla lailla kuin muutkin. Siellä ei voi pelkällä muistilla pärjätä, mikä voi olla hyvä jopa kehitysvammaisella, sillä heilläkin voi vaihdella taitoprofiilit. Omassa lähipiirissä on tällainen lievästi kehitysvammainen, joka muistaa kaiken lukemansa ulkoa, muttei ymmärrä mitä vaikkapa lakikirjan pykälässä oleva asia tarkoittaa käytännössä.
En voi kuvitella, koska en tiedä, millaista se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 jatkaa... En voisi seurustella kehitysvammaisen kanssa ainakaan luultavasti. Tiedän kuitenkin, että maailmalla on downeja, joilla on yliopistotutkinto (on myös ihmisiä, joilta on poistettu puolet aivoista ja osa heistäkin on erittäin älykkäitä. Nämä on jänniä asioita). Harvinaistahan se on, mutta ehkä löytyisi joitain kiinnostavia yksilöitä. Kaipaan suht älykästä kumppania.
Noin muuten mua ei kyllä vammat tai sairaudet pysäyttäisi.
No tämä on vähän urbaanilegendaa, joko he ovat käyneet "erityisyliopiston" tai sitten heillä ei ole oikeasti down (jonkinlainen mosaiikki voi olla kyseessä).
Joo, no, ehkä näin. Näin joskus youtubessa yhden down-naisen puheen ko. syndroomasta. Hänessä ainoa erityisesti huomattava asia oli suht paha puhevika. Hän vaikutti erittäin syvälliseltä ja älykkäältä ihmiseltä. Ehkä hän on mosaiikki. Ylivoimaisesti suurin osa heistä taitaa kuitenkin olla erittäin pahasti kehitysvammaisia. Jotkut on kyllä kivoja tyyppejä.
Kuinka lievä tällainen downin mosaikismi voi olla? Voiko jollakulla olla se ilman, että kukaan koskaan huomaa mitään? Meni aika kiinnostavaksi...
Pablo Pineda on ainoa down-henkilö, joka on suoritunut yliopistosta.
Mistä tiedät? Maaimassa on lukuisia yliopistoja, ja tuskinpa kaikki minnekään raportoivat, millaiset henkilöt heillä tutkintoja ovat suorittaneet.
Olisiko seksi rikos? Täyttäisikö jonkun hyväksikäytön tms rikoksen määritelmän?
Ehkä se poistettiin kun joku sanoi sen oikean syyn miksi ihmiset eivät halua seurustella kehitysvammaisten kanssa, eli koska he olisivat kumppanina vain taakka eivätkä ole fyysisesti viehättäviä