Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti ei kuulemma syö vanhainkodissa ja hoitajat eivät muka voi asialle mitään
30.05.2018 |
Äitini sai vihdoin ja viimein paikan muistisairaiden palvelukeskuksesta. Oli sitä jo odotettukin. Äitini paino on kuitenkin laskenut nyt parin kuukauden aikana aivan silmiinpistävästi. Joskus kun olen mennyt ruokailun jälkeen paikalle ja kysynyt söikö äiti mitään, niin hoitajat vain sanovat, että ei. Lautanenkin oli otettu jo edestä pois! Äitini ei ole aina halunnutkaan syödä koska ruoka on pahaa, mutta itse olen pienellä maanittelulla saanut hänet helposti syömään. Joskus äiti on alkanut syömään, kun häntä on ns. syöttänyt.
Onko siis niin, etteivät hoitajat edes yritä auttaa syömisessä? Se ei nyt syö ja sillä hyvä - niinkö? Tietenkin minulle sanotaan, että voisin itse hoitaa äitini, mutta ihmettelen kyllä miten minä näin ilman koulutustakin olisin selvästi parempi hoitaja kuin he.
Kommentit (275)
Luin vain aloituksen, joten kommentoin vain siihen. Meidän äiti kieltäytyi myös syömästä palvelutalossa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin että tein hänelle tuttuja kotiruokia ja syötin itse.
Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet suolaisempaan ruokaan, laitosten ruoat on hyvin vähän maustettuja yhtään mitenkään. On tietenkin totta, että suolainen ruoka on epäterveellistä, mutta onko sillä hirveästi väliä, kun henkilö on jo 80+ ja täysin ulkona tästä maailmasta? Voisi edes ruoasta nauttia, siitäkin kuitenkin maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa!
Tänne on vastannut usea, jotka eivät ole tätä kokeneet omaisen roolissa.
Vanhus kyllä söisi, jos joku jaksaa syöttää kärsivällisesti.
Ei saa vastata, että ei ole aikaa. Pitää vaatia, että sitä aikaa on oltava ihmisen hengissä pitämiseksi. Ei voi olla niin, että ihminen kääntyy ravinnon puutteeseen ja hoitajat sanovat, että ei ole aikaa syöttää vanhuksen hitaaseen tahtiin!
Ap:n äiti oli laihtunut rajusti hoitoon jouduttuaan.
Nyt se kysymys: Miksi muistisairasta ja usein muutenkin monisairasta pitää väkisin pitää hengissä vuodesta toiseen? Kun kerran syöminen ei oikein enää onnistu, niin se on luonnon tapa sanoa, että elämä on lopussa. Ei ihme, että vanhustenhoitokulut kasvaa ja kasvaa, kun lääkkeillä ja kaikenlaisella pelleilyllä pitkitetään loputtomiin elämää, joka ei ole enää elämää edes. Senkin resurssin voisi käyttää niiden vielä kohtuullisessa kunnossa olevien auttamiseen ja nuorempien hoitoon. Elämällä on kaarensa ja joskus se loppuu, vaikka se kamalaa onkin.
Kyllä se usein painaa. Niin kuin muutkin työt. En koe yhtään huonoa omaatuntoa siitä, jos potilas ei syö kunnolla ruokaansa hitauden/haluttomuuden/nielemisvaikeutensa tms. takia. Syö seuraavalla ruoalla tai sitten saa nesteet suonensisäisesti. Haloo herätkää nyt todellisuuteen! T. Sama sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa muistisairasta vituttaa ainainen maanittelu ja ruuan suuhun tunkeminen. Miksi hän herää aamuisin, toivoo kuolevansa pois toisten armoilta? Miksi pitkittää kärsimyksiä, varsinkin jos makaa sängyssä 20 tuntia vuorokaudessa. Kyllä omaiset on itsekkäitä.
Syöminen voi oikeasti olla ainoa muistisairasta päivän onnen hetkiä, vaikka suljin hyvin hitaasti . Syöminen on kuitenkin (tarkoituksellisesti ) ihmiselle nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta, ettei kallis hoitopaikka viitsi edes hitaasti syöttää. Jos lapsi menee sinne päivittäin kerran syöttämään, niin eivät sitten muilla aterioilla syötä tätä vanhusta senkään vertaa. Kaikki jääkin sitten sen omaisen kontolle.
Näin juuri, ja silti siitä hoitopaikasta maksetaan maltaita!
Käyn joka toinen päivä äitini luona ja syötän hänet. Eipähän kuole nälkään, mutta kova jano hänellä on aina.
-ei ap, muuten samanlainen tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaiettua suomalaista eutanasiaa ja arkipäivää maamme kaikissa vanhusten hoitolaitoksissa. Hoitajat eivät ehtineet ruokkia minun äitiänikään, mutta onneksi sisareni asui lähempänä ja kävi säännöllisesti syöttämässä hänet. Muuten äitiparka olisi kuivunut ja kuollut nälkään parissa viikossa.
Kun en ole itse vielä tuota tilannetta oman läheisen kanssa kohdannut, olen varmasti jäävi sanomaan, mutta:
Kun ihminen on menettänyt kykynsä syödä ja juoda, vaikka edessä on ruokaa ja juomaa, ja kysymys on nimenomaan vanhuudesta ja muistisairaudesta, miksi vanhusta pitää väkisin pitää elossa? Mitä ne muutamat kuukaudet tai viikot auttaa? Kun ei se elämä muutenkaan ole enää millään lailla mielekästä, muistisairauksiin kun yleensä liittyy liuta muitakin ikäviä oireita, masennusta, aggressiivisuutta, pelkotiloja jne. Ja parannusta ei ole.
Eli pakotitte äitinne laitokseen.
Huh Huh.
Kokeile itse asua laitoksessa edes viikko.
Miksi pitäisi syödä ja elää kun ei ole enää mitään kivaa odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, ettei ole aikaa eikä kyllä viitseliäisyyttä käyttää tuhottomasti aikaa syöttämiseen. Niinku on jo kirjoitettu, syötettävä/avustettavia voi olla monta ja hoitajia vähän. Usein oma ruokatauko painaa päälle ja nälkä itselläkin kova. Itse en ainakaan jaksa kovin kauaa tuputtaa, jos potilas kieltäytyy avaamasta suutaan/syömästä. Tervetuloa omaiset avustamaan läheisiänne, jos teillä on aikaa. T. Sairaanhoitaja
Jaa, että oma ruokataukosi painaa päälle. Nääntykööt se vanhus nälkäänsä.
Jätettäisiinkö hitaasti syövä lapsi syöttämättä sairaalassa tai lastenkodissa "kun on niin kiire".
Sitä aikaa vaan pitää olla!
Meinaatko ettei vanhusten hoitajien tarvitse syödä työpäivän aikana?
Pari ehdotusta:
Aletaan vaatia korkeampia veroja, että saataisiin enemmän hoitajia vanhuksille.
Tai pyydetään saada maksaa isompia kuukausimaksuja yksityisille hoitokodeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa!
Tänne on vastannut usea, jotka eivät ole tätä kokeneet omaisen roolissa.
Vanhus kyllä söisi, jos joku jaksaa syöttää kärsivällisesti.
Ei saa vastata, että ei ole aikaa. Pitää vaatia, että sitä aikaa on oltava ihmisen hengissä pitämiseksi. Ei voi olla niin, että ihminen kääntyy ravinnon puutteeseen ja hoitajat sanovat, että ei ole aikaa syöttää vanhuksen hitaaseen tahtiin!
Ap:n äiti oli laihtunut rajusti hoitoon jouduttuaan.
Nyt se kysymys: Miksi muistisairasta ja usein muutenkin monisairasta pitää väkisin pitää hengissä vuodesta toiseen? Kun kerran syöminen ei oikein enää onnistu, niin se on luonnon tapa sanoa, että elämä on lopussa. Ei ihme, että vanhustenhoitokulut kasvaa ja kasvaa, kun lääkkeillä ja kaikenlaisella pelleilyllä pitkitetään loputtomiin elämää, joka ei ole enää elämää edes. Senkin resurssin voisi käyttää niiden vielä kohtuullisessa kunnossa olevien auttamiseen ja nuorempien hoitoon. Elämällä on kaarensa ja joskus se loppuu, vaikka se kamalaa onkin.
Miksi moi vammaisia ja syvästi kehitysvammaisille lapsia pidetään väkisin hengissä?
Vanhus on sentään tehnyt tuottavaa työtä ja maksanut vetoja, mutta nämä ovat vain ja ainostaan kuluerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi ei syö niin hoitaja ei sille mitään voi. Itse hoitaja aina yritin syöttääkkin asiakkaitani ja jos ei syö, pidin huolta, että vanhuksella oli käden ulottuvilla aina jotain suupalaa jos vaikka nälkä sittenkin yllättää. Voit käydä apteekista hakemassa äidillesi nutrition erittäin kaloripitoisia juomia, jos ne maistuisivat paremmin. Omakohtainen kokemus on, että monelle vanhukselle on se laihtuminen normaalia varsinkin kun muuttaa pois kotoa, paikka on outo ja muistinkaan ei toimi enää normaalisti. Itsekin viimeinen asia päässä olisi ruoka. Anna aikaa, hoitajat varmasti tekevät parhaansa, äitisi tottuu pian heihin ja hoitajat oppivat konstit saada äitisi syömään. Usko tai älä niin me vanhusten hoitajat todella pidämme asiakkaistamme ja ymmärrämme myös sinun murheesi omaisena.
Vierailija kirjoitti:
Eli pakotitte äitinne laitokseen.
Huh Huh.
Kokeile itse asua laitoksessa edes viikko.
Miksi pitäisi syödä ja elää kun ei ole enää mitään kivaa odotettavissa.
Sinulla on ilmeisesti pitkä kokemus muistisairaan kanssa elämisestä, eikö vaan, kun pakottamisesta puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takia kun heillä ole aikaa syöttää. Siihen menee yllättävän kauan, ja saattaa olla useita syötettäviä. Tää kokemus parinkymmemen vuoden takaa, kun olin hoitoapulaisena Koskelan sairaalassa. Mä auttoin syöttämisessä, ja yritin parhaani. Siihen meni mun oma ruokatauko useimmiten, ja alkoi kostautua. Toki olin vain jokusen viikon kerrallaan, mutta pidemmälle se ei toimisi.
Aikaa varmasti olisi. Heti ruokailun jälkeen hoitajat linnoittautuvat kansliaan ja olen joskus nähnyt heidän ottavan sitä samaa ruokaa mukaansa pikkulautasilla.
Siis hoitajan ruokatunti menee vanhuksesi syöttämiseen, ja hän ottaa pikkulautaselle vähän ruokaa, jota syö kansliassa kokouksen aikana, että jaksaisi jotenkin loppupäivän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta äidillesi niitä proteiinijuomia/ravinnejuomia apteekista. Jos ne maistuisi.
Juu, nutridrink compact protein. Siinä on paljon proteiinia pienessä pullossa. Ärsyttävän kallista se kyllä on. Ihan kohtuuton hinta.
Eihän sellaisia nyt kukaan syö. Olipa huono ehdotuskin.
Mitä tarkoitat. Miksi niitä sitten myydään apteekissa. Kyllä niitä kuule moni vanhus syö.
Kyllä varmaan puutostiloissa tarvitaan ja bodarit proteiinin ylimääräiseen saantiin. Mutta normaalin ihmisen normaalia ruokaa se ei ole! Ruoka on muutakin kuin jotakin proteiini litkua. Ihminen tarvitsee ruokaa ei litkuja.
Kyllä noita juomia oma isä juo, kun ruoka ei oikein enää maistu. Kyse on kuitenkin ihmisestä, joka on iäkäs ja hyvin huonokuntoinen. Sellaisista on tämänkin ketjun aloitus, ei terveestä aikuisesta tai bodarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työtön lähihoitaja. En kelvannut töihin, kun halusin antaa aikaa vanhuksille. Minulle sanottiin edellisessä paikassa, että olen liian hidas, kun syötin ja tein hoitotoimenpiteet rauhallisesti. Hoputettiin jatkuvasti olemaan nopeampi. Rauhallinen hoiva oli hitautta, sopimustani ei jatkettu. Alalla on piirit pienet, töitä ei löydy, ellei hosu kuin viimeistä päivää. Jospa joku perustaisi hoivapaikan, missä olisi oikeasti aikaa vanhuksille. Mutta taitaa olla turha toivo. Voitto on tärkeintä, ei ihminen.
En usko hetkeäkään juttuasi, tai sitten olet jossain paikkakunnalla, jossa on tasan kaksi alan työpaikkaa.
Ymmärrätkö muuten sitä, että jos sinä et tee sovittuja hommia sovitussa ajassa, niin sinun työparisi on se, jonka pitää sitten hosua vielä entistä enemmän, että kaikki tulee hoidetuksi?
Et vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takia kun heillä ole aikaa syöttää. Siihen menee yllättävän kauan, ja saattaa olla useita syötettäviä. Tää kokemus parinkymmemen vuoden takaa, kun olin hoitoapulaisena Koskelan sairaalassa. Mä auttoin syöttämisessä, ja yritin parhaani. Siihen meni mun oma ruokatauko useimmiten, ja alkoi kostautua. Toki olin vain jokusen viikon kerrallaan, mutta pidemmälle se ei toimisi.
Aikaa varmasti olisi. Heti ruokailun jälkeen hoitajat linnoittautuvat kansliaan ja olen joskus nähnyt heidän ottavan sitä samaa ruokaa mukaansa pikkulautasilla.
Siis hoitajan ruokatunti menee vanhuksesi syöttämiseen, ja hän ottaa pikkulautaselle vähän ruokaa, jota syö kansliassa kokouksen aikana, että jaksaisi jotenkin loppupäivän?
Tein kaksi vuotta töitä dementiaosastolla. Kertaakaan en sinä aikana ehtinyt syödä ruokaa tai käydä kahvilla työpäivän aikana. Kahden vuoden jälkeen olikin pakko lopettaa työt väsymyksen vuoksi. Liian tiukoille on vedetty hoitajien työtahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa!
Tänne on vastannut usea, jotka eivät ole tätä kokeneet omaisen roolissa.
Vanhus kyllä söisi, jos joku jaksaa syöttää kärsivällisesti.
Ei saa vastata, että ei ole aikaa. Pitää vaatia, että sitä aikaa on oltava ihmisen hengissä pitämiseksi. Ei voi olla niin, että ihminen kääntyy ravinnon puutteeseen ja hoitajat sanovat, että ei ole aikaa syöttää vanhuksen hitaaseen tahtiin!
Ap:n äiti oli laihtunut rajusti hoitoon jouduttuaan.
Nyt se kysymys: Miksi muistisairasta ja usein muutenkin monisairasta pitää väkisin pitää hengissä vuodesta toiseen? Kun kerran syöminen ei oikein enää onnistu, niin se on luonnon tapa sanoa, että elämä on lopussa. Ei ihme, että vanhustenhoitokulut kasvaa ja kasvaa, kun lääkkeillä ja kaikenlaisella pelleilyllä pitkitetään loputtomiin elämää, joka ei ole enää elämää edes. Senkin resurssin voisi käyttää niiden vielä kohtuullisessa kunnossa olevien auttamiseen ja nuorempien hoitoon. Elämällä on kaarensa ja joskus se loppuu, vaikka se kamalaa onkin.
Miksi moi vammaisia ja syvästi kehitysvammaisille lapsia pidetään väkisin hengissä?
Vanhus on sentään tehnyt tuottavaa työtä ja maksanut vetoja, mutta nämä ovat vain ja ainostaan kuluerä.
Ihan hyvä kysymys. Ja toisaalta eihän monia pidetäkään. Kyllä monille syvästi kehitysvammaisille lapsille laitetaan elvytys- ja toimenpidekielto, että ei väkisin pidetä hengissä jos tulee esim. keuhkokuume.
Mutta siis haluaisitteko te itse siis elää mahdollisimman pitkän elämän hinnalla millä hyvänsä? Vaikka ette itse enää pystyisi mihinkään ja tajuaisi mistään mitään, niin tärkeintä olisi kuitenkin kitua hengissä?
Itse en halua.
Huomatkaa tämä asia ihan oikeasti:
Vanhus syö paremmin TUTUN ihmisen syöttämänä..... omainen saa syötettyä paremmin kuin hoitaja.
Tämä oli ongelma itselläkin kun vanhainkodissa olin. Saatoin tunninkin istua vanhuksen vieressä ja yrittää maanitella muistisairasta syömään. Jossain kohtaa oli lopetettava, kunnioitettava toisen tahtoa "ei ole nälkä. en halua." Sitten tulee hullut omaiset huutamaan naama punaisena.......
Meillä pääsi ulos joka päivä kuka tahtoi. Ongelmana oli että halukkaita oli hyvin vähän.. masennus on voimakasta muistisairailla. Oli aktiviteettia, ulkoilua, musiikkia, vanhoja elokuvia, teemapäiviä, laulamista..
mutta se on hyväksyttävä että jossain vaiheessa jokainen meistä kuihtuu pois ellei kuole sitten äkillisesti. Olihan se sydäntäsärkevää katsoa vierestä mutta annoin niin hyvää hoitoa kuin oli mahdollista.
KÄYKÄÄ katsomassa niitä vanhempianne!!!! Niin moni itki yksinäisyyttään.
Ei niillä hoitajilla ole aikaa jäädä syöttämään ja maanittelemaan vanhuksia, jos eivät itse suostu syömään. Valitettavaahan se on, mutta ei ole hoitajien vika. Työntekijöitä pitäisi olla enemmän, jotta aikaa olisi kunnolla hoitaa, ulkoiluttaa jne. Kotihoidossa sama juttu, hirveä kiire siellä on hoitajilla. Poikaystäväni veli oli juuri työharjoittelussa ja juuri puhui siitä kun ei vaan kerkeä vaikka halua olisi. Juostaan vaan pää kolmantena jalkana ja tehdään vain välttämätön. Surullista. Tähän ollaan menty kun pitää säästää ja leikata. Vanhus- ja hoitajaparat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työtön lähihoitaja. En kelvannut töihin, kun halusin antaa aikaa vanhuksille. Minulle sanottiin edellisessä paikassa, että olen liian hidas, kun syötin ja tein hoitotoimenpiteet rauhallisesti. Hoputettiin jatkuvasti olemaan nopeampi. Rauhallinen hoiva oli hitautta, sopimustani ei jatkettu. Alalla on piirit pienet, töitä ei löydy, ellei hosu kuin viimeistä päivää. Jospa joku perustaisi hoivapaikan, missä olisi oikeasti aikaa vanhuksille. Mutta taitaa olla turha toivo. Voitto on tärkeintä, ei ihminen.
En usko hetkeäkään juttuasi, tai sitten olet jossain paikkakunnalla, jossa on tasan kaksi alan työpaikkaa.
Ymmärrätkö muuten sitä, että jos sinä et tee sovittuja hommia sovitussa ajassa, niin sinun työparisi on se, jonka pitää sitten hosua vielä entistä enemmän, että kaikki tulee hoidetuksi?
Et vissiin.
Juuri näin. Ei tätä työtä vaan voi tehdä hitaasti ja rauhallisesti, meitä on siihen liian vähän. Kun työkaveri tekee hitaasti niin toiset joutuu tekemään vielä omien hommien päälle ne hidastelijan työt. Kas kun kaikki asiakkaat pitää saada hoidettua. Näin se vaan menee. Syy ei ole hoitajien vaan päättäjien. Jos annat aikaa yhdelle, on se pois toiselta. Jos syötät yhtä asiakasta 30min. Niin millon ne muut saa ruuan? Kylmän ruuan jo silloin. Milloin ne pääsee vessaan ja päiväunille. Luultavasti työkaverisi ovat sinusta esimiehelle valittaneet.
Kannattaa perustaa vaikka oma kotiapua tarjoava firma, niin saa itse määritellä paljonko asiakkaita päivään ottaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä varmaan puutostiloissa tarvitaan ja bodarit proteiinin ylimääräiseen saantiin. Mutta normaalin ihmisen normaalia ruokaa se ei ole! Ruoka on muutakin kuin jotakin proteiini litkua. Ihminen tarvitsee ruokaa ei litkuja.