Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä tyttäreni liikunnannumeroa
30.05.2018 |
On ollut joka kerta, kun on numerotodistuksen saanut, 8. Tyttö on liikunnallinen ja lahjakas monessa lajissa (voitti mm. yleisurheilussa kultaa!) Ja on sitten muissa lajeissa suunnilleen muiden luokkansa tyttöjen tasolla, paria lajia lukuunottamatta. Osallistuu aina tunneille, ja valitsi liikunnan valinnaiseksi. Opettaja oli antanut tänään suullisen arvioinnin todistuksesta niille, jotka halusivat, ja nämä näkivät siis myös todistuksensa etukäteen. Numero oli taas 8, ja tyttö kysyi, miksi. Opettaja selitti, että jos "katsoo kokonaisuutena hänen liikunnallisia kykyjään, ei se riitä 9 asti." Tyttö kertoi minulle myös, että viimevuonna eräs tyttö oli osallistunut vain parille sisäliikuntatunnille, mutta oli siitä huolimatta saanut 9, kuten tytön muutkin luokan tytöt. Mikä logiikka opettajalla oikein tässä on? Tyttöä selvästi harmitti, sillä oli yrittänyt kovasti nostaa liikannumeroaan ja yrittänyt osallistua mahdollisimman aktiivisesti. Miksi opettaja antoi tytölle huonomman numeron, kuin muille? Tyttö on kuudennella.
Kommentit (111)
se voi olla niinkin että samaan liikuntaryhmään (joka voi olla isokin) on osunut useimpia pm-tason tai jopa sm-tason kilpaurheilijoita, joita hehkutetaan paikallislehdissä, joten he on osuneet open silmään ja joille ope antaa 10:jä tai 9. He ei voi varmaan antaa kovin monelle 10 tai 9. muuten näyttäisi epäilyttävältä, en tiedä miten heitä ohjeisteteaan, ehkä he laittaa oppilaat tulosten mukaan paremmuusjärjestykkseen, ja esim.
vain 0-3 voi saada 10,
max 5 hlöä yksin,
ja loput 7-8 .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pärstäkerroinkin vaikuttaa, vaikka ei saisi. Tai vaikkei olisi oma pärstäkään. Minut otti eräs aineopettaja silmätikukseen, koska kolme vuotta vanhempi isosiskoni oli häiriköinyt koko yläkouluaikansa.
Numero ei koskaan noussut hänen opetuksessaan yli kasin, vaikka sain kokeista kymppejä ja osallistuin tunneilla. Jouduin joskus luokastakin ulos, kun luin annetun ohjeen mukaan kirjaa itsekseni. Yhtäkkiä vain tuli määräys poistua luokasta (90-lukua, silloin vielä mahdollista), ilman mitään selitystä. Rehtori ohikulkiessaan kysäisi, miksi minä (joka olin ihan poikkeuksetta hyvämaineinen ja -käytöksinen oppilas) olin käytävällä. Sanoin etten tiedä alkuunkaan, tänne vain määrättiin :D
Meillä poika sai matikasta ysin vaikka kasi olisi kuulunut. Huono tietyillä osa-alueilla.
Vaikuttaa epäreilulta arvostelulta. Opettaja antaa numeroita naaman perusteella. Toivottavasti tyttö ei lannistu ja yläasteella numerot kohdallaan kun eri opettajat 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä taito- ja taideaineista ei pitäisi antaa numeroita. Harrastin innokkaasti eri joukkuelajeja,en valittanut tunnilla jne. Kaikki motivaatio mureni pala palalta siinä kun opettaja katsoi vaan listasta kuinka kovaa pitäisi milläkin luokalla juosta,kuinka kauas työntää kuulaa jne. Sain kasin. Valittajat jotka ei olisi halunnut edes tehdä mitään ettei kynsi katkea,saivat ysiä. Kuviksessa tuli seiskaa koska en ollut kovin taitava,mutta yritin parhaani. Ja kyllä siitä mua pilkattiin kun muut sai parempia numeroita. Jos halutaan pitää nuoret kiinnostuneena liikuntaan pitäisi liikuntatuntien olla ennemminkin tutustumista erilaisiin urheiluihin ja ylemmillä luokilla motivointia oman kunnon ylläpitoon niin että liikunnasta tulisi arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei varmaan ole siinä liikunnallisessa lahjakkuudessa. Eikös nykyään se sosiaalisuus (muiden huomioon ottaminen, ryhmässä toimiminen yms) ole suurin liikunnan numeron määrittäjä...
Vaikka itse olenkin erittäin sosiaalinen, niin minusta on kamalaa jos tuollainen LUONTEENPIIRRE vaikuttaa jokaisessa kouluaineessa numeroa alentavasti. Kun kuitenkin jokainen ihminen on sellainen kuin on, toinen on parempi joukkuelajeissa, toinen parempi niissä missä toimitaan yksin ja joku ei ole hyvä missään liikuntalajissa, mutta kuitenkin yrittää parhaansa ja on ilolla mukana, vaikka taidot ei niin hyvät olisikaan.
Minustakin on kamalaa että annetaan numero noin henkilökohtaisesta asiasta, ymmärtäisin jos numero tulisi asenteesta liikuntaa kohtaan yleisesti, mutta jos se tulee siitä, että kuka on oikeasti taitava, ketterä jne. niin ihan hirveää, koska nuo asiat on hyvin paljon kiinni neurologiasta, itselläni on karkeamotoriikka ja hienomotoorikka huonoa ja tämä johtuu neurologisesta poikkeamasta (adhd:n liitännäisiä), jolle en voi mitään, eikä mikään harjoittelu tätä poikkeamaa poista. Sain itse aina 7 liikunnasta peruskoulussa, vaikka harrastin aktiivisesti yhtä lajia myös koulun ulkopuolella ja tykkäsin liikunnasta, en vain ollut siinä "hyvä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä myös taideaineiden ja käsitöiden kohdalla, eli joko ei numeroa ollenkaan tai sitten numero siitä asenteesta siihen hommaan, koska jälleen: Kaikilla ei ole hienomotoriikka yhtä hyvää kuin toisilla, eikä sellaista pitäisi arvostella, mikä voi ihmisillä olla ominaisuus jolle ei voi mitään.
Tietysti tuota voisi toisaalta laajentaa muihinkin aineisiin, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti jne. mutta päntätä kuitenkin jokainen voi halutessaan, motoriikkaa ei hyväksi saa, jos siihen ei alunperin ole tarpeeksi palikoita.
- 67
Liikkanumero on pahimpia ns. pärstäkerroin numeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan numeron määrää pärstäkerroin. Ala-asteella oli myös opettajan lellikkejä. Kerran tulin kolmanneksi pitkänmatkanjuoksussa, mutta koulujen välisiin kisoihin opettaja määräsi ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi tulleet oppilaat. Kun hän ei sattunut minusta pitämään. Kerran meidät laitettiin hihtämään kauhealla pakkasella, ja sormeni paleltuivat niin että turposivat jne. Koululiikunta on liikunnan ilon tappaja. Alle kouluikäisenä rakastin hiihtoa ja minusta povattiin kilpahiihtäjää. Ala-asteelta päästyäni päätin että en enää ikinä hiihdä. Päätös on pitänyt ja olen kohta 30v. Nykysin harrastan rullaluistelua ja uintia... eli lajeja, joita meille ei koulussa opetettu.
Ja numeroni oli aina 7. Lukiossa sitten 8, ja kiva opekin,
-70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla huonot numerot johtuivat siitä, että harrastin väärää lajia. Osallistuin aina, tein parhaani ja olin muille ystävällinen, silti numero oli aina 6. Samalla monelta tunnilta lintsanneet, tunnilla mahdollisimman vähän tekijät ja ilkeilijät saivat 8–9. Minä harrastin kilpauintia, he naisvoimistelua. Opettaja itse osallistui aktiivisesti naisvoimistelijoiden toimintaan ja niitä oppilaita aina suosittiin. Kun opettaja vaihtui, numero nousi 9.
Olin yläasteella aina paras kaikessa liikkunassa mitä ikänä koulutunneilla keksittiin järjestää missä pystyttiin kilpaileemaan tai mittaamaan tyyliin nopeus, pituus, kestävyys ja peleissä tein lajista riippumatta kasan maaleja ja joukkueeni voitti aina. Telinevoimistelussa olin myös hyvä ja kaikki koulussa opetetut liikkeet onnistuivat. Notkeus hyvä ja tanssi ok. Edustin aina koulua joka lajissa ja sain nimeni koulun seinälle muutamaan kohtaan missä koulun yleisurheiluennätyksiä. Numero aina 9. Luokallani pari voimistelijatyttöä ketkä omassa lajissaan parempia tietenkin kuin minä mutta peleissä ja yleisurheilussa tai talvilajeissa huonoja. Heillä 10.
Vasta kun hain urheilulukioon koska minulla oli myös kilpaurheilulaji nosti ope numeroni 10 viimeisenä keväänä koska sanoi etten muuten pääse urheilulukioon. Mainitsi vielä että se oli ainoa syy, oikea tasoni on 9. Tavallaan reilu että nosti edes sitten ja pääsin urheilulukioon mutta kaivelee yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei varmaan ole siinä liikunnallisessa lahjakkuudessa. Eikös nykyään se sosiaalisuus (muiden huomioon ottaminen, ryhmässä toimiminen yms) ole suurin liikunnan numeron määrittäjä...
Niinhän sitä voisi luulla, mutta taitaa olla se aktiivisuus ja innokkuus opettajan näkökulmasta mistä sen numeron saa. Ja tässä usein mennään ja tehdään minä-minä-minä ensin asenteella. Peleissä ei syötellä ja vaihtopenkille ei tulla, sekä huudellaan syötä mulle, vaikka olisi sijoittunut huonoon paikkaan. Eli röyhkeydellä tulee se aktiivisen osallistujan numero....
Liikunnan numeroon vaikuttaa varmasti eniten se, ketkä sattuu omemaan opettajan suosikkeja. Tyttösi ei jostain syystä ole. Mitenkään muuten tuota ei voi selittää.
Mulla putosi aikoinaan kasista seiskaan ja nousi taas kasiin. Seiskan sain kun oikeasti yritin nostaa arvosanaa ja otin lisäliikuntaa, aloitin uusia harrastuksia ja liikuin kaiken vapaa-aikani. Lainasin koululta välineitä kotiinkin ja tein yhdessä open kanssa harjoitteluohjelmia, minulla oli erittäin hyvä kunto ja asenne osallistuva ja muita kannustava, opettajakin kiitteli ja kehui tunneilla. Lannistuin seiskasta niin, että lakkasin yrittämästä ja numero oli taas seuraavassa todistuksessa noussut samaan 8 kuin ennenkin. 9 saivat vain open suosikit, joilla ei ollut mitään erityistaitoja, esim. toisten opettajien lapset. 10 ei saanut kukaan. Koulun vaihdon jälkeen liikunnan numero oli aina 9 tai 10.
Minulla oli liikkanumero yläasteella aina 7 vaikka kuinka annoin kaikkeni. Sitten liikunnanopettaja vaihtui ja numeroni pomppasi siltä seisomalta ysiin. Sanoisin että paikalleen jämähtänyt liikunnannumero voi olla myös osoitus opettajan laiskuudesta ja sokeudesta...
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei varmaan ole siinä liikunnallisessa lahjakkuudessa. Eikös nykyään se sosiaalisuus (muiden huomioon ottaminen, ryhmässä toimiminen yms) ole suurin liikunnan numeron määrittäjä...
Tämä kuulostaa kyllä ihan vitsiltä. Ainakin tällaiselle, jolla oli aina seiska liikunnasta ja jota se kympin tyttö kiusasi nonstop liikuntatunnilla ( seisoi pituusjonossa takana) - arvosteli ja nokki koko ajan - "ei noin", "katso nyt kuinka teet väärin" jäkäjäkäjäkä. En tietenkään ollut myöskään liikunnanopen suosikki - niin tunnelma oli se, että sekä oppilaat että ope haukkuu jatkuvasti. Koska huonous liikunnassa oli melkein rikollista ja validi syy jokaisen käydä kimppuun.
Itsellä ala-asteen liikunnanopettaja sanoi, että jos osaa kävellä käsillään muutaman metrin, niin numeroksi kymppi eikä tunneille enää tarvitse osallistua halutessaan.
oliko lapsesi luokan hiihtokisoissa mones, jatkoiko koulujen välisiin hiihtokisoihin? Kyllä se numero tulee suoraan näistä tuloksista. Oliko lapsesi koulujen yleisurheilukisoissa? Saiko mitaleita? En tiedä miten nykyään kouluissa näitä kisoja on, esim. hiihtoa kuin ennen oli.Ei välttämättä.