Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä tyttäreni liikunnannumeroa
30.05.2018 |
On ollut joka kerta, kun on numerotodistuksen saanut, 8. Tyttö on liikunnallinen ja lahjakas monessa lajissa (voitti mm. yleisurheilussa kultaa!) Ja on sitten muissa lajeissa suunnilleen muiden luokkansa tyttöjen tasolla, paria lajia lukuunottamatta. Osallistuu aina tunneille, ja valitsi liikunnan valinnaiseksi. Opettaja oli antanut tänään suullisen arvioinnin todistuksesta niille, jotka halusivat, ja nämä näkivät siis myös todistuksensa etukäteen. Numero oli taas 8, ja tyttö kysyi, miksi. Opettaja selitti, että jos "katsoo kokonaisuutena hänen liikunnallisia kykyjään, ei se riitä 9 asti." Tyttö kertoi minulle myös, että viimevuonna eräs tyttö oli osallistunut vain parille sisäliikuntatunnille, mutta oli siitä huolimatta saanut 9, kuten tytön muutkin luokan tytöt. Mikä logiikka opettajalla oikein tässä on? Tyttöä selvästi harmitti, sillä oli yrittänyt kovasti nostaa liikannumeroaan ja yrittänyt osallistua mahdollisimman aktiivisesti. Miksi opettaja antoi tytölle huonomman numeron, kuin muille? Tyttö on kuudennella.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ala-asteella numeroiden antaminen taideaineissa (liikunta, kuvis, käsityö) on ihan naurettavaa. Tuonikäisiä lapsia pitäisi nimenomaan kannustaa liikkumaan ja tekemään käsillään, eikä vertailla numeroilla. Pahimmassa tapauksessa liikunnasta innostunut lapsi menettää motivaation liikuntaan toistuvien huonojen numeroiden vuoksi. Yläasteen päättötodistuksessa jo ymmärrän numeroarvosanan, kun sitä tarvitaan jos hakee liikunta- tai taidekouluihin. Mutta en jo valmiiksi itsestään epävarmoilla esiteineillä.
Mielestäni numeroarviointiin perustuvassa peruskoulussa ei voi jaotella oppiaineita noin. Miksi kuviksessa ja liikunnassa hyvä oppilas ei ansaitse kymppiään? Ja sitten matikassa hyvä saa kymppinsä.
Miksi kukaan ei ole huolissaan siitä, että joku lannistuu matematiikan opinnoissaan siksi, että saa vain huonoja numeroita? Kysehän on paljolti synnynnäisestä lahjakkuudesta, kun puhutaan kympin oppilaasta.
Samalla tavalla kuviksessa voi tulla paremmaksi harjoittelemalla ja noudattamalla tehtävänantoja. Jos taito- ja taideaineista ei anneta arvosanoja, niiden arvostus laskee. Joko luovutaan numeroarvioinnista kaikissa oppiaineissa tai pidetään ne yhteneväisesti kaikissa.
T. Kuvisopeäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetin viestiä, keskustelu meni näin:
Minä: "Hei! Lapseni sai jälleen liikunnannumeroksi 8, vaikka *selittää miksi se ei ole oikeutettua*, miksi näin?
Opettaja: Koin, että yleisesti lapsesi liikunnan taso ei ollut riittävä 9 saamiseen.
Minä: Mutta miksi? Mitä hänen pitäisi tehdä paremmin?
Opettaja: Se numero nyt on 8, eikä siihen voi vaikuttaa. Siitä on turha keskustella.
*Lisää turhaa jankkausta asiasta, kunnes luovutin*Että näin... No, kannatti yrittää.
Ap
Opettajan on pakko avata perusteet arvosanalle. Hän ei voi antaa numeroa sen perusteella, miten "kokee". Vaikka arvosana ei muutukaan, pyydä silti perusteet ja vaikkapa kehitysideoita, miten opettajan mielestä numeroa voisi parantaa.
Yläasteen numerot nyt voi kyllä oikeesti olla ihan mitä tahansa..
Meilläkin seiskalla suurin osa sai kasin tai ysin ja vain yksi tyttö vain sai 10. Se ihmetytti meitä ja osa vähän loukkaantuikin, kun ei ollut kauhean reilua, miksi juuri vain hän sai sen kympin. Se tyttö oli ihan hyvä (ei siis mitenkään älyttömän hyvä) lentopallossa, mutta muuten ei mitenkään ketään muita parempi muissa lajeissa, oli myös todella laiska jossain suunnistuksessa/lenkkeilyssä mitä opettaja ei ollut näkemässä. Oli myös koulukiusaaja se tyttö ja haukkui liikuntatunneillakin erästä toista.
Itse liikunnan opettajamme oli sellainen vanha, ylipainoinen ja todella nykyään epäliikunnallinen nainen, joka itse oli joskus nuoruudessaan harrastanut lentopalloa - kenties sitten sen vuoksi jotenkin samastui/tykästyi tuohon tyttöön, vaikka se ei siis kovin liikunnallinen ollutkaan eikä mikään monilahjakkuus. Oli aina välituntisin menossa kauppaan hakemaan jotain "mässyä" ja veteli ihan kokonaisia kääretorttuja ja karkkipusseja joka päivä, minkä vuoksia painoakin löytyi jo hieman extraa. Sen sijaan pari muuta tyttöä, joilla oli paljon liikunnallisempi habitus ja harrastukset, saivat tyyliin kasin, vaikka he olisivat ehkä ansainneetkin sen kympin kun olivat hyviä kaikissa lajeissa ja kannustivat muita.
No, kasiluokalla liikunnan opettaja vaihtui ja numerotkin muuttuivat kaikilla onneksi realistisemmiksi. Eli aika paljon ns naamakerrointakin voi olla niissä numeroissa mukana.
Ala-asteella koulussa kaikki jääkiekkoa taikka jalkapalloa harrastavat saivat 9 tai 10 arvosanaksi liikunnasta. Lihavat huonokuntoiset oppilaat saivat seiskan arvosanaksi jos edes yrittivät ja kaikki muut olivatkin sitten kasin oppilaita. Laita siis lapsesi harrastamaan jääkiekkoa taikka potkupalloa.
Kasi on ihan hyvä numero, pikkuisen noloa alkaa jankata siitä. Se, mitä tunneilta on tehty ja tapahtunut, on tyttäresi ja hänen opettajansa tiedossa.
Fiksumpaa olisi sinulta tukea lastasi ja sanoa, että kasin tyttö ei ole kasin lapsi, vaan rakastettava, täydellinen ja ihana oma tyttösi. Älkää nyt liikaa katselko numeroita ja laittako niille arvoa. Ihan hyvä opetus on myös se, että elämä on välillä epäreilua ja jotkut ihmiset nyt vain ovat ikäviä ja/tai onnettomia arvioimaan toisten suorituksia. Ja sitten jatkatte elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi liikunnasta edes annetaan numero? Jokaisen kyvyt on niin erilaiset eikä niitä juuri pysty parantamaan.
Täysin samaa mieltä! Kuvaamataidosta, liikunnasta ja musiikista pitäisi antaa arvosanaksi 'hyväksytty' tai 'hylätty'.
Kuvistaidot, liikunnallinen keho ja musikaalisuus saadaan syntymälahjana jos saadaan.
Meillä yläasteella 2000-luvun alussa kaikki saivat liikunnasta 8. Ei edes tarvinnut osallistua tunneille, silti sai kasin. Aika kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli taideainen kurssilla vähän samanlainen juttu. Sanottiin, että kurssia ei pääse läpi, jos kaikkia kurssitöitä ei ole tehtyinä. Osa teki kaiken vaaditun ja pyrki selkeästi kehittämään omaa osaamistaan ja visuaalista tyyliään. Nuori lady, joka ei tehnyt yhtään vaadittua työtä loppuun ja lintsasi suurimman osan tunneista, sai kiitettävän, ihan vain siksi, että opettaja piti hänen piirustusjäljestään. Nämä aidosti töitä tehneet ja opintoihin syventyneet saivat arvosanaksi "Hyvä".
Omalla, uhrheilua 5 pv viikossa harrastavalta tytöltä tippui liikunnannumero 10 -> 8, opettajan vaihtuessa. Tytär yritti kaikilla tavoilla nostaa numeroa edes ysiin, onnistui vasta/heti kun kyseinen liikunnanope jäi äitiyslomalle. Sen jälkeen numero on aina ollut taas 10. Onneksi tytär pääsee peruskoulusta ennen opettajan paluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain aikoinaan myös aina 8 vaikka olin paras mm.yleisurheilussa,suunnistuksessa ja koriksessa.Olin korisjoukkueessa ja edustin yu ja suunnistuskisoissa.Perustelu kasiin oli huono asenteeni muihin lajeihin...ja naamavipillä moni sai kiitettävän.
Liikunnan numeroon vaikuttaa mm. se harrastatko liikuntaa koulun ulkopuolella. Jalkapalloa harrastavat ovat yllättäen hyviä jalkapallossa ja saavat hyviä numeroita. Vaikka liikunnallisesti "lahjaton" antaisi tunnilla kaikkensa, mikä on liikunnan tarkoituskin, ei hän koskaan tule saamaan sen parempaa numeroa. Kasin liikka on hyvin perus näillä tavallisilla oppilailla, kuten itsellänikin aikoinaan. Valitettava kulttuuri, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin naisopettajien tytöille antamat numerot menevät täysin pärstäkertoimella. Pojista en tiedä, kun omassa perheessä on vain tyttöjä. Edustusjoukkueisiin niin yksilö- kuin joukkuelajissa kuulunut kilpaurheilija saattoi saada 7, "aktiivinen liikkuja" 9. Samassa todistuksessa oli tyttärelläni valinnaisesta liikunnasta 9, pakollisesta 8.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan numeroon vaikuttaa mm. se harrastatko liikuntaa koulun ulkopuolella. Jalkapalloa harrastavat ovat yllättäen hyviä jalkapallossa ja saavat hyviä numeroita.
Ei vaikuta ainakaan tytöillä. Oman lapseni opettaja laittoi joskus kaksi "jalkapallonharrastajaa" pelaamaan kahdestaan kaikkia muita oppilaita vastaan. Ole siinä sitten hyvä joukkuepelaaja - jota molemmat tytöt omassa joukkueessaan olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleisurheilussa ainakin on ne ihan selvät rajat joihin tulee yltää, jotta suoritus olisi kiitettävä tai erinomainen.Sikihän esim. yleisurheilussa liikkatunnilla meillä ainakin mitattiin satasen nopeus, pituushyppy, maratooni, jne.
NO sitten meillä oli koulujen välisiä kisoja, ja oli vaikka koulun koripallo tiimi, jonne pääsi luokalta parhaat, sama jalkapallossa, pesiksessä, jne.
Oliko lapsesi missään noissa joukkueissa? Ani harva on hyvä kaikessa. Mutta 8 ei mikään huono ole. Pärstäkerroinkin vaikuttaa, onko harmaa rivijäsen siellä tunnilla, vai yltääkö joka lajissa erityisiin suorituksiin...Tai jos on vaikka korkeushypun suomenmestari niin kaipa sillä pitäisi 10 irrota.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin naisopettajien tytöille antamat numerot menevät täysin pärstäkertoimella. Pojista en tiedä, kun omassa perheessä on vain tyttöjä. Edustusjoukkueisiin niin yksilö- kuin joukkuelajissa kuulunut kilpaurheilija saattoi saada 7, "aktiivinen liikkuja" 9. Samassa todistuksessa oli tyttärelläni valinnaisesta liikunnasta 9, pakollisesta 8.
Mutta kun se vapaa-ajan toiminta ei vaikuta, eikä lapsi ihmisenä, vaan se, mitä tekee juuri sillä tunnilla. Vaikka olisi maailmanmestari, mutta joka ilmoittaa, ettei tee kuntotestiä, niin numero on sen mukainen. Tai ei tee kunnolla.
Liikunnanopettajilla on kaikista opettajista tarkimmin dokumentoitu oppilaan suoritukset, ja sieltä ne numerot tulee. Ihan sama, mitä iltaisin tekee, jos on kuukautiset aina kun pitäisi ottaa uinnissa mitatut suoritukset, ei kiitettävää tule.
Mulla oli kasilla liikka 6. Ja oon nykyään ollu matkauimari vuosia, hiihdän, laskettelen ja lenkkeilen.
Eli en tajua mitä vouhkaat.
Koululiikuntatunneilla olin jalkapallossa keskinkertainen ja jääkiekossa huono. Liikuntanumero oli siis 8 vaikka yritin koko ajan parhaani.
Kreikkalais-roomalaisessa painissa vapaa-ajalla saavutin Itä-Suomen mestaruuskisoissa toisen sijan. Se ei riittänyt nostamaan arvosanaani. Pitänee odottaa milloin painista tulee Suomen kansallislaji. Sen jälkeen painijat saavat kymppejä numeroksi ja jääkiekkoilijat kaseja.
Silloin minäkin saan Itä-Suomen toiseksi parhaan arvosanan liikunnasta.
sanon vielä että ne "erinomainen" rajat ainakin yleisurheilussa on varmasti aika kovat. Ei sitä voi käsittää sellainen joka ei ole ollut vaikka paikallisen yleisurheilujoukkueen jäsen koskaan. Koko luokan paras ureilija voikin olla maan vertailussa ikäryhmänsä pahnan pohjimmaisena, kun ne muut on suomenmestaruustasolla ,tai piirinmestareita. Että ihan hyvä ettei se 10 itrtookaan kovin helpolla. Mitä niille oikeille lahjakkuuksille sitten jäisi annettavaksi, heitäkin kun on. ilman seurataustaa on ihan mahdoton saada ilman piikkareita kunnon tuloksia , harjoittelematta aktiivisesti vaikka satasella, pituushypyssä. Ei teil oo hajuukaan.
Tuo on juuri ongelma taitolajien numeroarvioinnissa. Jotkut opettajat antavat 10 ja 9 vain huippulahjakkaille, tosissaan urheileville lapsille ja sitten on näitä "kukaan ei ole täydellinen" -opettajia. Aivan naurettavaa. Kouluissa tarvittaisiin ehdottomasti valtakunnalliset, aukottomat kriteerit kullekin arvosanalle.
Ei kannata pistää liian suurta painoarvoa ja ihmetystä alakoulun liikuntanumerolle. Sillä ei tee jatkossa mitään,