Lue keskustelun säännöt.
Uskotko oikeasti, että lihavat ovat lihavia siksi etteivät tiedä mitkä ruuat lihottaa, tai että pitäisi kuluttaa sen mitä syö?
30.05.2018 |
Tähän asiaan törmää täällä jatkuvasti, että lihavat ovat niin tyhmiä kun eivät tiedä ravitsemuksesta mitään.
Kuitenkin sanotaan että suurin osa lihavista on jatkuvalla laihdutuskuurilla, vetävät ties mitä kaalisoppaa tabaskolla.
Vai olisko kuitenkin niin, että lihavuus ei liity älykkyyteen millään lailla?
Ja nyt puhutaan siis oikeasti lihavista, ei pikkuisen ylipainoisista.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ehdottomasti samaa mieltä!
Tänään oli hirveä nälkä kun olin liikenteessä ja tietty mieleen putkahti jäätelö ja munkkikahvit. Melkein kuola valui. Otin sitten pelkän kahvin ja banaanin ja olin tosi tyytyväinen. Sain vähän hiilareita mutta kaliumia ja magnesiumia mitä ehdottomasti tarvitsin.
Ihan vaan normi itsekurilla pystyn miettimään joka kerran mitä syön ja miten paljon. Ei se sen kummempaa vaadi (sairaus ja kortisonilääkitys eri asiat). Silti en ikinä jää mistään hyvästä paitsi, joinakin päivinä voin hyvin ottaa sen jätskin tai munkin mutta tänään se olisi ollut liikaa.
t hoikka/normaalipainoinen viimeiset 58v
Olisitko masentuneena valinnut munkin vai banaanin?
Eipä noissa eroa ole, molemmat täynnä sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?
Dopamiinit tai jotkin muut ilomömmöt aivoissa liikkeelle. Hetken ilon ja joskus myös lohdun.
Tiedostan, että voisin paljon paremmin pitkässä juoksussa, jos en söisi noita. Silti syön. Lopettaminen vaatisi itsekuria, jota minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Jos tarvitset itsekuria hallitaksesi syömisiäsi, niin eikö kellot soita, että tietosi hyvästä ravinnosta eivät ole juuri sinulle parasta syömistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun se ruokavalion tarkastaminen ei riitä, vaan se pitää myös toteuttaa. Ja siinä toteutusvaiheessa se itsekurin puute romauttaa koko jutun.
Samalla tavalla minä tiedän, että graduni ei valmistu itsekseen. Olen tehnyt hienot aikataulutkin sitä varten, mutta ei ne aikataulut gradua edistä, ellen istu alas sitä noudattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Jos tarvitset itsekuria hallitaksesi syömisiäsi, niin eikö kellot soita, että tietosi hyvästä ravinnosta eivät ole juuri sinulle parasta syömistä?
En ymmärrä kysymystäsi. Tiedän, mitä minun pitäisi syödä, mutta en syö sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tähän ole yhtä ja oikeaa vastausta. Toki tyhmät ihmiset tekevät huonoja valintoja ymmärtämättä niiden huonoutta mutta eivät kaikki. Osa lihavista syö koska ei ole motivaatiota muuttaa ruokailutottumuksia - tietynlaisen ruuan makuelämys on heille tärkeämpää kuin sen haittavaikutukset. Tämä liittyy usein masennukseen joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen tunne saavansa mistään muusta samanlaista mielihyvää kuin syömisestä. Masentunut ei myöskään juuri välitä omasta terveydestään koska ajattelee ettei terveellinen ravintokaan parantaisi häntä.
Ajattelet siis että niin tyhmiä ihmisiä on, että eivät tiedä minkälainen ruokavalio lihottaa? Eivät tiedä että tupakasta saa suurella todennäköisyydellä keuhkosyövän tai keuhkoahtaumataudin? Tai että viina aiheuttaa terveysongelmia ja tuhoaa harmaita aivosoluja? Tai että jos pelaa kaikki rahansa, tulee taloudellisia vaikeuksia? Tai että jos harrastaa irtosuhteita voi joutua raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi? Tai jos laihduttaa liikaa voi sairastua sen takia? Tai jos tekee rikoksia, voi joutua vankilaan?
En ole edellinen mutta - ilmeisesti:D
Vai - tekeekö fiksu ihminen rikoksen, pettääkö, tappaako, juoko viinaa niin että siitä tulee ongelma? no ei.
Toki tupakka ja viina aiheuttaa addiktion mutta luulisi jo ensimmäisistä merkeistä ymmärtävänsä ettei ko aine sovi.
Tai ehkä sinun mielestäsi tapot ja murhat on vain huonoa tsäkää tai pettäminen pelkkä vahinko?? Jos harrastaa irtosuhteita tietää tasan ja tarkkaan ne riskit, ei ongelmat tule ylläreinä.
Ihmisellä tulee addiktio mihin vaan mistä tulee hyvä olo. Aivot toimii niin. Kun ensimmäisen kerran saat kokemuksen jostain, aivot reksiteröi sen että onko kokemus hyvä vai huono, jos se on hyvä, niin aivot saavat ihmisen haluamaan sitä lisää ja aivot vahistaa sitä hyvänolon tunnetta ja addiktio on pian valmis. Päihteet aiheuttaa usein fyysisen addiktion vielä henkisen lisäksi, mutta kyllä henkinen on myös erittäin vahva.
Isäni oli alkoholisti koko elämänsä ja menetti sen takia kaiken, lopulta henkensäkin kuusikymppisenä. Kysyin joskus häneltä että onko se kännissä olo niin kivaa että se on kaiken arvoista, hän vastasi että joo. Isän kuoleman jälkeen luin hänen papereistaan jossa hän kertoi että oli juonut viinaa ensimmäisen kerran rippikoulun jälkeen, ja heti ensimmäisellä kerralla tiesi että tämä on mun juttu.
Kun ihmisen "järki" sanoo että älä syö suklaata, se lihottaa, sanoo aivot että syö vaan, siitä tulee niin hyvä olo ja mieli paranee, olet ansainnut sen kun sulla on kerran paha mieli. Ihan samalla tavalla aivot huijaa ihmisen vaikka olemaan syömättä ollenkaan vaikka keho on kuolemassa nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?
Dopamiinit tai jotkin muut ilomömmöt aivoissa liikkeelle. Hetken ilon ja joskus myös lohdun.
Tiedostan, että voisin paljon paremmin pitkässä juoksussa, jos en söisi noita. Silti syön. Lopettaminen vaatisi itsekuria, jota minulla ei ole.
Eli oikeasti se itsekuri ei riitä jos et puutu siihen syyhyn miksi tarvitset ruuasta saatavaa mielihyvähormoniryöppyä. Johonkin tarvitset sen ilon ja lohdun ja jostain se on saatava. Siksi monet addiktit vaihtuu toisiin, alkoholisti tulee vahvasti uskoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ehdottomasti samaa mieltä!
Tänään oli hirveä nälkä kun olin liikenteessä ja tietty mieleen putkahti jäätelö ja munkkikahvit. Melkein kuola valui. Otin sitten pelkän kahvin ja banaanin ja olin tosi tyytyväinen. Sain vähän hiilareita mutta kaliumia ja magnesiumia mitä ehdottomasti tarvitsin.
Ihan vaan normi itsekurilla pystyn miettimään joka kerran mitä syön ja miten paljon. Ei se sen kummempaa vaadi (sairaus ja kortisonilääkitys eri asiat). Silti en ikinä jää mistään hyvästä paitsi, joinakin päivinä voin hyvin ottaa sen jätskin tai munkin mutta tänään se olisi ollut liikaa.
t hoikka/normaalipainoinen viimeiset 58v
Olisitko masentuneena valinnut munkin vai banaanin?
Eipä noissa eroa ole, molemmat täynnä sokeria.
Tutkitusti rasvan ja sokerin yhdistelmä on hyvin addiktoiva. Se ero noissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Miten se että hän sanoi että geenit, liittyy isoihin luihin?
Olisko hänelläkin kuitenkin se addiktio siinä takana? Jotain pahaa mieltä mielen perukoilla jota lääkitsee ruualla ja on opettanut lapsensakin siihen että ruualla rakastetaan, ruuasta tulee hyvä mieli, sitä saa palkinnoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?
Dopamiinit tai jotkin muut ilomömmöt aivoissa liikkeelle. Hetken ilon ja joskus myös lohdun.
Tiedostan, että voisin paljon paremmin pitkässä juoksussa, jos en söisi noita. Silti syön. Lopettaminen vaatisi itsekuria, jota minulla ei ole.
Eli oikeasti se itsekuri ei riitä jos et puutu siihen syyhyn miksi tarvitset ruuasta saatavaa mielihyvähormoniryöppyä. Johonkin tarvitset sen ilon ja lohdun ja jostain se on saatava. Siksi monet addiktit vaihtuu toisiin, alkoholisti tulee vahvasti uskoon jne.
Niin no, olen diagnosoitu vaikeasti masentuneeksi ja onpa kaksisuuntaistakin väläytelty, jolloin masennus olisi osa loppuelämää. Silti en viitsisi syyttää masennusta tästä. Ihan itse lapan sen kaiken suuhuni ja nielen, ei masennus. Tiedän paremmin, en vain jaksa tai viitsi. Karkkipussi on helpompi kuin itsetehty wokki, esimerkiksi. Nopeaa ja vaivatonta. Jos olisi sitä itsekuria, voisin pakottaa itseni tekemään ruokaa ja syömään terveellisesti. Se auttaisi masennuksenkin kanssa. Nyt on itsesyytökset ja itseinho aina, kun syö noita herkkuja... Ja sitten tarvitseekin lohtua taas niistä herkuista. Itsekurilla tämän oravanpyörän saisi pysäytettyä.
Oletko sinä sitä mieltä, että niin kauan kuin minulla on masennus, en voi laihtua? Vai miten voisin laihtua masennuksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Miten se että hän sanoi että geenit, liittyy isoihin luihin?
Olisko hänelläkin kuitenkin se addiktio siinä takana? Jotain pahaa mieltä mielen perukoilla jota lääkitsee ruualla ja on opettanut lapsensakin siihen että ruualla rakastetaan, ruuasta tulee hyvä mieli, sitä saa palkinnoksi?
Minusta se että suurin syy olisi geeneissä, on ihan yhtä idioottimainen ajatus kuin että paino tulisi niistä raskaista luista. Geeneillä on jonkinlainen osuus, mutta ei geeni mene kauppaan ja ostaa limsaa ja sipsiä. En minä tiedä miksi hän syö miten syö, varmasti on monenlaisia syitä taustalla aina lapsuudesta asti. Homma ei kuitenkaan voi koskaan muuttua miksikään, jos hän ei edes tiedosta syövänsä ihan mitä sattuun.
Minusta ylipainoa ei voi selittää pelkästään itsekurilla. Jos kaikilla olisi täsmälleen yhtä suuri ruoanhimo, niin silloin voisi sanoakin, että itsekuri ratkaisee, mutta todellisuudessa ihmisten olosuhteet ovat aina niin erilaiset, että olisi typerää verrata pelkästään ihmisten sisäistä maailmaa ja muut asiat huomioimatta. Eri ihmisten itsekuria on vaikea verrata, koska ei voi tietää miten he toimisivat samoissa olosuhteissa (tässä tapauksessa: jos ruokaa tekisi mieli samalla tavalla). Toisille on helpompaa elää "oikein" kuin toisille, on siis typerää sanoa, että sille jonka on helppo kieltäytyä, on parempi itsekuri. Eihän se vaadi itsekuria, jos se on helppoa!
Jos on jo hyvä putki päällä, niin sekin helpottaa jo kieltäytymisessä, koska kuolan valumisesta huolimatta saattaisikin olla vaikeampi elää siinä hetkessä sen kanssa, että sortuu epäterveelliseen. Jos taas on yleensäkin tapana herkutella, niin kieltäytyminen on vaikeampaa. On myös helpompi joutua kieltäytymään vain silloin tällöin kuin koko ajan.
Itsekuriakin tarvitaan, mutta ei pelkästään sen varassa voi elää. Onnistumisen salaisuus on siinä, että saa järkevällä tavalla toimimisen itselleen säännöllisesti suoritettuna helpoksi, totuttautumalla toisenlaiseen elämään. Siihenkin tarvitaan itsekuria, mutta itsekuria on parempi käyttää muihin asioihin kuin jatkuvaan kieltäytymiseen. Mieluummin sitä kannattaa käyttää vaikkapa siihen, että suunnittelee fiksun ruokalistan ja pysyy siinä, ja että pitää säännölliset ruoka-ajat.
Monet ihmisistä jotka vaikuttavat siltä, että heillä on hyä itsekuri, ovat todellisuudessa vain tottuneet elämään järkevästi, eli se on heille helpompaa, itsekuri heillä saattaa olla ihan keskitasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se varsinaisesti ole älystä kiinni, mutta moni ihminen arvioi pahasti pieleen syömistensä määrän. Jos on tottunut syömään paljon, iso annos tuntuu ihan normaalilta. Samoin napostelulla ja sokerisilla- ja alkoholijuomilla saa kerrytettyä ylimääräistä huomaamatta. Itselleen on mukava valehdella, jos jotain tekee mieli. Vähän samalla logiikalla ihmiset tekee muitakin pieniä, huonoja päätöksiä.
Runsaan ylipainon taustalla taas on yleensä syömishäiriö, jolloin kyse on sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tähän ole yhtä ja oikeaa vastausta. Toki tyhmät ihmiset tekevät huonoja valintoja ymmärtämättä niiden huonoutta mutta eivät kaikki. Osa lihavista syö koska ei ole motivaatiota muuttaa ruokailutottumuksia - tietynlaisen ruuan makuelämys on heille tärkeämpää kuin sen haittavaikutukset. Tämä liittyy usein masennukseen joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen tunne saavansa mistään muusta samanlaista mielihyvää kuin syömisestä. Masentunut ei myöskään juuri välitä omasta terveydestään koska ajattelee ettei terveellinen ravintokaan parantaisi häntä.
Ajattelet siis että niin tyhmiä ihmisiä on, että eivät tiedä minkälainen ruokavalio lihottaa? Eivät tiedä että tupakasta saa suurella todennäköisyydellä keuhkosyövän tai keuhkoahtaumataudin? Tai että viina aiheuttaa terveysongelmia ja tuhoaa harmaita aivosoluja? Tai että jos pelaa kaikki rahansa, tulee taloudellisia vaikeuksia? Tai että jos harrastaa irtosuhteita voi joutua raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai tapetuksi? Tai jos laihduttaa liikaa voi sairastua sen takia? Tai jos tekee rikoksia, voi joutua vankilaan?
En ole edellinen mutta - ilmeisesti:D
Vai - tekeekö fiksu ihminen rikoksen, pettääkö, tappaako, juoko viinaa niin että siitä tulee ongelma? no ei.
Toki tupakka ja viina aiheuttaa addiktion mutta luulisi jo ensimmäisistä merkeistä ymmärtävänsä ettei ko aine sovi.
Tai ehkä sinun mielestäsi tapot ja murhat on vain huonoa tsäkää tai pettäminen pelkkä vahinko?? Jos harrastaa irtosuhteita tietää tasan ja tarkkaan ne riskit, ei ongelmat tule ylläreinä.
Yksi huippuälykkäimmistä ihmisistä jonka tunsin, kuoli alkoholismiin. Riippuvuuksissa ei ole kyse älykkyydestä vaan siitä osaako löytää oikeat keinot riippuvuutensa hallintaan. Ihminen jolla on geneettinen taipumus riippuvuuksiin voi todella kokea että hänen on pakko juoda, että tulee paniikkikohtaus ellei juo, tai ettei elämässä ole mitään mieltä ilman sitä tuoppia. Tämä ei ole tervettä ajattelua mutta riippuvuus onkin sairaus.
Lihavan ihmisen elintoiminnot kuluttavat hieman vähemmän energiaa, koska mm rasvasta muodostunut lämpöeriste estää lämmön poistumista elimistöstä (->elimistö vähentää energian polttoa). Liikkuminen toki kuluttaa lihavalla ihmisellä enemmän energiaa, sillä suuremman massan liikuttamiseen tarvitaan suurempi määrä ryötä. Lisäksi lihavilla ihmisillä ruokailutottumukset kääntyvät enemmän suuntaan, kun syöt, syö ähkyyn oli kyseessä sitten salaatti tai hampurilainen. Salaatin syöminen ei auta laihdutuksessa, jos päälle kumoaa purkillisen salaattikastiketta. Kapearakenteisilla ihmisillä on oman havaintoni mukaan ruokailutottumukset enemmän nälän siirtämistä pienillä ruokamäärillä ja sen lisäksi monipuolisella ravinnolla, eikä sitä että mässäillään kilokaupalla rasvaisia ruokia. Sen lisäksi paikallaan istuminenkin on jatkuvaa liikehdintää, kuten jalan heiluttelua, kun taas lihavilla se on kirjaimellisesti vain paikallaan istumista. Harva ylipainoinen ihminen on lihava sairauden vuoksi. Syökää siis terveellisesti ja huolehtikaa liikkumisesta. Jos laihtuminen on hankalaa, syökää pieniä määriä päivässä, mutta ravinnepitoisia ruokia, jotta elimistö polttaisi omia rasvavarastojaan, mutta säilyy toimintakykyisenä ja terveenä. Alkakaa myös liikkumaan. Lihavuus on tyypillinen oire huonoista elintavoista.
Toiset reagoivat ikävään, suruun, turhautumiseen ylensyönnillä (itseensä kääntynyt aggressio), toiset esim v.ttuilemalla muille. (muihin kääntynyt aggressio).
Ylilihavilla yleensä on psyykkiset syyt taustalla ja lisäksi se valtava painolasti (pun not intended), että heidän surunsa on muiden nähtävillä ja haukuttavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?
Dopamiinit tai jotkin muut ilomömmöt aivoissa liikkeelle. Hetken ilon ja joskus myös lohdun.
Tiedostan, että voisin paljon paremmin pitkässä juoksussa, jos en söisi noita. Silti syön. Lopettaminen vaatisi itsekuria, jota minulla ei ole.
Eli oikeasti se itsekuri ei riitä jos et puutu siihen syyhyn miksi tarvitset ruuasta saatavaa mielihyvähormoniryöppyä. Johonkin tarvitset sen ilon ja lohdun ja jostain se on saatava. Siksi monet addiktit vaihtuu toisiin, alkoholisti tulee vahvasti uskoon jne.
Niin no, olen diagnosoitu vaikeasti masentuneeksi ja onpa kaksisuuntaistakin väläytelty, jolloin masennus olisi osa loppuelämää. Silti en viitsisi syyttää masennusta tästä. Ihan itse lapan sen kaiken suuhuni ja nielen, ei masennus. Tiedän paremmin, en vain jaksa tai viitsi. Karkkipussi on helpompi kuin itsetehty wokki, esimerkiksi. Nopeaa ja vaivatonta. Jos olisi sitä itsekuria, voisin pakottaa itseni tekemään ruokaa ja syömään terveellisesti. Se auttaisi masennuksenkin kanssa. Nyt on itsesyytökset ja itseinho aina, kun syö noita herkkuja... Ja sitten tarvitseekin lohtua taas niistä herkuista. Itsekurilla tämän oravanpyörän saisi pysäytettyä.
Oletko sinä sitä mieltä, että niin kauan kuin minulla on masennus, en voi laihtua? Vai miten voisin laihtua masennuksen kanssa?
Lihavoin tuosta viestistä ne kohdat, joista mielestäni voi lukea tosi selvästi masennuksesi. Tunnut syyllistävän itseäsi kohtuuttomasti, mikä on ihan ominaista masentuneelle. Sillä mietinkin, että vaikka sinulla onkin se asenne, että olet itse kokonaan syyllinen, niin veikkaanpa, että ilman masennusta tilanteesi olisi ihan muuta toista kuin nyt. Yritä olla armollisempi itsellesi; tuolla itsesi syyttelyllä vain pahennat tilannettasi. Yritä päästä oravanpyörästä siinä vaiheessa, kun vointisi on masennuksen kannalta muuten parempi. Syvässä masennuskaudessa on kenen tahansa turha yrittää tehdä radikaaleja muutosta elämäntapoihin.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?