Lue keskustelun säännöt.
Uskotko oikeasti, että lihavat ovat lihavia siksi etteivät tiedä mitkä ruuat lihottaa, tai että pitäisi kuluttaa sen mitä syö?
30.05.2018 |
Tähän asiaan törmää täällä jatkuvasti, että lihavat ovat niin tyhmiä kun eivät tiedä ravitsemuksesta mitään.
Kuitenkin sanotaan että suurin osa lihavista on jatkuvalla laihdutuskuurilla, vetävät ties mitä kaalisoppaa tabaskolla.
Vai olisko kuitenkin niin, että lihavuus ei liity älykkyyteen millään lailla?
Ja nyt puhutaan siis oikeasti lihavista, ei pikkuisen ylipainoisista.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihominen ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin kalori on kalori -hokijat ehkä ajattelevat. Itsekuri ei auta monessakaan asiassa elämässä, sillä joskus ei ole mahdollista taistella myrskyä vastaan yksin.
- Tunnesyöjillä on takana usein surua, traumaa, epäonnistumisia, ahdistusta, masennusta... ja myös iloon voi syödä. Tunnesyöjällä aivot ovat erityisen koukuttuneet syömisen tuomaan hyvänolon tunteeseen. Aivan kuten alkoholistilla tai vaikka seksiaddiktilla.
- Osalla ihmisistä ei erity kylläisyyshormonia normaalisti. Heidän annoskokonsa ovat valtavia, koska mikään ei lopeta syömisen nautintoa. Ähky tulee viiveellä vasta, kun jopa tuhansia kaloreita on jo nautittu.
- Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että heillä on nälän tunne useammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. He voivat syödä koko päivän "jotain pientä" tai vaikka isoakin. Vaikka suuresta ateriasta olisi vain hetki aikaa, aivot etsivät lisää ruokaa.
- Lapsena lihominen ja useat antibioottikuurit muuttavat kroppaa pysyvästi. Rasvasoluja muodostuu paljon ja ne eivät enää kehosta lähde - pienenevät vain kooltaan. Monet lapset ovat jo 2-vuotiaina lihavia. Tällaisen ihmisen aikuisuus voi olla jatkuvaa taistelua jo silloin alkanutta lihavuutta vastaan.
- Suolistobakteerit vaikuttavat myös. Laihat jotka syövät "mitä vaan" ovat sisältä täysin erilaisia kuin "pullan katsomisestakin" lihavat. Ulosteensiirtoja kokeillaan jo. Edes paatunein kalorijankuttaja ei varmaan voi väittää että jos Matti ja Maija syövät 500kcal viinerin, he molemmat imeyttävät siitä tasan 500kcal? Tai että koska Matti oli jo syönyt 2000, se 500 meni suoraan vyötärölle, mutta koska Maija söi vain 1000, viineri meni heti käyttöön? Kroppa ei yksinkertaisesti toimi niin.
- 60-kiloinen laihduttanut tarvitsee lopun ikäänsä vähemmän kaloreita kuin aina 60-kiloisena ollut. Lisäksi laihduttaneen näläntunne voimistuu, koska aivot haluavat kerätä menetetyn vararavinnon takaisin. Siinä laitettaisiin itse kunkin itsekuri koetukselle. Loppuelämäksi.
- Insuliini ja erityisesti insuliiniresistenssi. Liian pitkä aihe tähän, mutta kannattaa lukea tästä jos kiinnostaa. Erittäin mielenkiintoista.
- Joillakin tulee elämssä kohdalle sairaus tai lääkitys. Itse väheksyin tätä, kunnes jouduin kortikosteroidikuurille. Heräsin jopa yöllä siihen, että mielessä pyöri vain ruoka. 24 tuntia päivässä ajattelin vain ruokaa. Ruokaa. RUOKAA. NYT HETI. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa eikä lääkäri varoittanut tästä mitenkään. Kuurin aikana tuli painoa 8kg lisää,vaikka havahduin asiaan ja taistelin sitä vastaan. Niitä kiloja pudotan edelleen koska tiukassa ovat, alle 1000kcal en halua pudottaa mutta yli sen eivät meinaa lähteä. Ennen kuuria olin 20 vuotta 58-kiloinen ilman ongelmia.
Niin mutta tokihan kyse on vain ITSEKURISTA?
En näe tuossa yhtäkään kohtaa, jota ei itsekuri ratkaisisi. Toki masentuneena ja sairaana se itsekuri on isompi vaatimus kuin terveenä, mutta se ei poista itsekurin roolia. Itse siis nimenomaan näen sen itsekurin ymmärrettävänä syynä, johon voi olla monenlaisia selityksiä.
Kun nimenomaan itsekuri ei voita noita haasteita. Siihen tarvitaan ymmärrystä syistä ja seurauksista, strategisesti tehty suunnitelma kokonaiseen tervehtymiseen, valtavasti tukea, usein terapiaa tai lääkärin apua... ja niin edelleen.
Esim. lapsesta asti lihava ahmismishäiriöinen joka on insuliiniresistentti ja ei eritä kylläisyyshormonia EI parane/laihdu pysyvästi sillä että "hän nyt vaan ei ota sitä keksiä". Eihän alkoholistikaan parane itsekurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Minun äitini mummo on valokuvassa pyöreä palloeroinen iäkkäänäkin eikä siihen aikaan maaseudulla ollut pikaruokaloita, sokeria eikä varmaan rasvaakaan mielinmäärin syötäväksi. Alkoholia hän ei taatusti juonut. Suvussamme on vain kaksi alkoholistia mutta pyöreitä ihmisiä senkin edestä enemmän. Äitini mummo on puolestaan pahan nälkäajan ja espanjantaudinkin kynsistä selvitynyttä populaa, jonka geenit jatkuvat suvussamme.
Tuo on itsestäänselvyys koska nälkävuosina laihimmat pakkasivat kuolemaan ensimmäisenä. Ekoonjääneille jäi mahdollisuus lisääntyä. Usein niillä eloonjääneillä lisääntyjillä oli tarpeeksi rasvaa kuukautiskiertoa ja munasolun kypsymistä varten.
Eipäs vaan elämäntavasta.