Lue keskustelun säännöt.
Uskotko oikeasti, että lihavat ovat lihavia siksi etteivät tiedä mitkä ruuat lihottaa, tai että pitäisi kuluttaa sen mitä syö?
30.05.2018 |
Tähän asiaan törmää täällä jatkuvasti, että lihavat ovat niin tyhmiä kun eivät tiedä ravitsemuksesta mitään.
Kuitenkin sanotaan että suurin osa lihavista on jatkuvalla laihdutuskuurilla, vetävät ties mitä kaalisoppaa tabaskolla.
Vai olisko kuitenkin niin, että lihavuus ei liity älykkyyteen millään lailla?
Ja nyt puhutaan siis oikeasti lihavista, ei pikkuisen ylipainoisista.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Minun äitini mummo on valokuvassa pyöreä palloeroinen iäkkäänäkin eikä siihen aikaan maaseudulla ollut pikaruokaloita, sokeria eikä varmaan rasvaakaan mielinmäärin syötäväksi. Alkoholia hän ei taatusti juonut. Suvussamme on vain kaksi alkoholistia mutta pyöreitä ihmisiä senkin edestä enemmän. Äitini mummo on puolestaan pahan nälkäajan ja espanjantaudinkin kynsistä selvitynyttä populaa, jonka geenit jatkuvat suvussamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tähän ole yhtä ja oikeaa vastausta. Toki tyhmät ihmiset tekevät huonoja valintoja ymmärtämättä niiden huonoutta mutta eivät kaikki. Osa lihavista syö koska ei ole motivaatiota muuttaa ruokailutottumuksia - tietynlaisen ruuan makuelämys on heille tärkeämpää kuin sen haittavaikutukset. Tämä liittyy usein masennukseen joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen tunne saavansa mistään muusta samanlaista mielihyvää kuin syömisestä. Masentunut ei myöskään juuri välitä omasta terveydestään koska ajattelee ettei terveellinen ravintokaan parantaisi häntä.
Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten ylipaino koostuu suurimmiten iloon syömisestä. Syödään paljon ja ennen kaikkea raskaasti kun ollaan yhdessä esim. sukulaisten tai ystävien kanssa.
Hmm. no mun lihavuus ei kyllä tuohon perustu. Aika harvoin näen sukulaisia ja ystäviä, eikä syödä yleensä mitenkään erikoisesti. En pysty ravintolassakaan syömään normaalia enenpää, en voi sietää ähkyä oloa. Kyllä mun lihavuus johtuu siitä että palkitsen iltaisin itseni suklaalla kun olen selvinnyt taas yhdestä päivästä hengissä, ja hyvä kirja tai telkkariohjelma kaipaa suklaata tai vastaavaa seurakseen ollakseen todella hyvä, sama juttu myös toisinpäin, kun mulla on hyvää syötävää, pitää olla hyvää lukemista tai katsomista sen kanssa.
Tosta pakkomielteestä pääsee kyllä eroon. Jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se varsinaisesti ole älystä kiinni, mutta moni ihminen arvioi pahasti pieleen syömistensä määrän. Jos on tottunut syömään paljon, iso annos tuntuu ihan normaalilta. Samoin napostelulla ja sokerisilla- ja alkoholijuomilla saa kerrytettyä ylimääräistä huomaamatta. Itselleen on mukava valehdella, jos jotain tekee mieli. Vähän samalla logiikalla ihmiset tekee muitakin pieniä, huonoja päätöksiä.
Runsaan ylipainon taustalla taas on yleensä syömishäiriö, jolloin kyse on sairaudesta.
70-luvulla ruokalautasen keskimääräinen läpimitta oli 19 senttiä. Nykyään se on jopa 27 senttiä astiastosta riippuen. Tuossa on hurja prosentuaalinen ero. Sen lisäksi naiset kuluttavat nykyään päivässä 140 kcal vähemmän päivässä kuin 70-luvulla koska monet kotitaloustyöt ovat helpottuneet koneiden ansioista. Jokainen voi laskea kuinka suuret kalorierot syntyvät vuodessa kun astiat ja annoskoot ovat suurentuneet ja arki vaatii vähemmän fyysisiä ponnisteluja. Enhän minäkään ole tullut sinulle naapurista kävellen kylään väittelemään aiheesta vaan ihan kotisohvalta käsin naputtelen tätä kommenttia. Kirjoittaminen ei kuluta juuri laisinkaan energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavalle sanotaan, että laihduta. Alkoholistille ei koskaan sanota parannusohjeeksi, että ”no älä juo” tai narkkareille, että ”älä enää käytä huumeita” kaikilla näillä voi olla sama syy taustalla, se vain ilmenee eri tavoin. Ei ole itsekurista kiinni vaan taustalla on syvempiä asioita.
Lihavilla ei sen kummenpaa syvällistä kuin vääränlainen ruoka.
Tässä sinä olet 100% väärässä. Katso vaikka sarjaa Hengenvaarallisen lihavat tai vaikka Suurin pudottaja, jokaisella lihavalla on menneisyyden taakka ja/tai masennus. Ja addiktio on kaikilla.
Suomessa on todella vähän petipotilaana makaavia lihavia. Ehkä Suomen roskaruoan kalleudesta on jotain hyötyäkin? Toiseksi hegenvaarallisesti lihavan läheiset voivat myös kontrolloida toista syöttämällä kaloripitoista ruokaa. Feederismi alkaa olla Suomessakin tuttu käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä "raskaat luut" ja muut tekosyyt on vaan urbaanilegendaa selityksinä, mutta joskus tuli puhetta ylipainoisen ystäväni kanssa siitä mitä hän pitää suurimpana syynä lihavuuteensa (ja lapsensa lihavuuteen). Se on kuulemma geenit. Ymmärrän että jotkut lihovat herkemmin kuin toiset ja geeneillä varmasti on jokin osuus siinä, mutta väittäisin että siihen vaikuttaa myös se että hän syö koko ajan sipsejä, suklaapatukoita, keksejä, roskaruokaa ja juo paljon alkoholia. Että en tiedä sitten miten yleistä tuollainen itsepetos on. Hän ainakin oli täysin sokea omille syömisilleen. Kirkkain silmin vielä väitti että syö ihan tavallista ruokaa, mutta sitä ehkä vähän liikaa. Vaikka joka kerta kun tavataan, hän syö rasvaista ja sokerista höttöä. En tiedä mikä tuollaiseen auttaa. Hänkin on ihan älykäs, suorittanut teknisen alan korkeakouluopinnot, mutta tämä on joku sokea piste.
Minun äitini mummo on valokuvassa pyöreä palloeroinen iäkkäänäkin eikä siihen aikaan maaseudulla ollut pikaruokaloita, sokeria eikä varmaan rasvaakaan mielinmäärin syötäväksi. Alkoholia hän ei taatusti juonut. Suvussamme on vain kaksi alkoholistia mutta pyöreitä ihmisiä senkin edestä enemmän. Äitini mummo on puolestaan pahan nälkäajan ja espanjantaudinkin kynsistä selvitynyttä populaa, jonka geenit jatkuvat suvussamme.
No et sinä etkä minä olla oltu katsomassa mitä hän syö. Lihoa voi vaikka perunalla tai leivällä jos sitä syö tarpeeksi kauan enemmän kuin tarvitsee. Ei noita mystisesti ylipainoisia ole nälkäaikoina tai vankileireillä. Uskon että geenit vaikuttavat enemmän sitä kautta että jonkinlaisella perimällä ruoasta saa suuremman mielihyvän. Energian määrä on kuitenkin vakio, ei se tyhjästä synny se rasva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ei muuten hallita. Jos tarvitset itsekuria siihen, ettet söisi jotain mättöä, niin tarkista ruokavaliotasi. Ratkaisu löytyy siitä, ei itsekurista.
Kun sitä itsekuria tarvitsee siihen ruokavalion tarkastamiseen. Itsekuria tarvitsee siihen, että valitsee ne terveelliset vaihtoehdot. Itsekuria tarvitsee siihen, ettei lapa sitä *askaa kurkusta alas.
Minulla sitä itsekuria ei ole. Tiedän, miten pitäisi syödä lahtuakseen ja pysyäkseen terveenä, mutta minulla ei ole itsekuria estämään itseäni lappaamasta karkkia ja jäätelöä suuhuni.
Mikä se juttu sitten sulla henkisesti on, että miksi sulla ei ole sitä "itsekuria", mitä saat siitä henkisesti että lapat karkkia ja jäätelöä?
Dopamiinit tai jotkin muut ilomömmöt aivoissa liikkeelle. Hetken ilon ja joskus myös lohdun.
Tiedostan, että voisin paljon paremmin pitkässä juoksussa, jos en söisi noita. Silti syön. Lopettaminen vaatisi itsekuria, jota minulla ei ole.
Eli oikeasti se itsekuri ei riitä jos et puutu siihen syyhyn miksi tarvitset ruuasta saatavaa mielihyvähormoniryöppyä. Johonkin tarvitset sen ilon ja lohdun ja jostain se on saatava. Siksi monet addiktit vaihtuu toisiin, alkoholisti tulee vahvasti uskoon jne.
Niin no, olen diagnosoitu vaikeasti masentuneeksi ja onpa kaksisuuntaistakin väläytelty, jolloin masennus olisi osa loppuelämää. Silti en viitsisi syyttää masennusta tästä. Ihan itse lapan sen kaiken suuhuni ja nielen, ei masennus. Tiedän paremmin, en vain jaksa tai viitsi. Karkkipussi on helpompi kuin itsetehty wokki, esimerkiksi. Nopeaa ja vaivatonta. Jos olisi sitä itsekuria, voisin pakottaa itseni tekemään ruokaa ja syömään terveellisesti. Se auttaisi masennuksenkin kanssa. Nyt on itsesyytökset ja itseinho aina, kun syö noita herkkuja... Ja sitten tarvitseekin lohtua taas niistä herkuista. Itsekurilla tämän oravanpyörän saisi pysäytettyä.
Oletko sinä sitä mieltä, että niin kauan kuin minulla on masennus, en voi laihtua? Vai miten voisin laihtua masennuksen kanssa?
Kyllä se niin vaan on että koska olet masentunut niin et jaksa etkä viitsi. Mitä muuta se masennus aiheuttaa kuin juuri sitä että ei jaksa, viitsi, ei kiinnosta vaikka haluaisikin? Ja valmista salaattiakin saa kaupasta, yhtä helppo syödä kuin karkkipussi, silti ostat kaupasta sen karkkipussin. Totuus on se, että vaikka sulla olis sielä kaapissa se salaatti, niin sun tekee mieli syödä se karkkipussi. Sun aivot sanoo että syö karkkia, tulee parempi mieli. Ja itsesyytökset ja itseinho on vielä salakavalampi niinkuin itsekin kerrot, ne johtuu myös siitä että olet masentunut, jos olisit "normaali" ymmärtäisit ettei se itseinho mitään auta, vaan se että seuraavalla kerralla et syö karkkia vaan tekaiset sitä vokkia joka tulee viidessä minuutissa valmiiksi.
Ei masennuksen kanssa voi laihtua kuin ne joilla masennus aiheuttaa sen että lopettaa syömisen lähes kokonaan, ja siitä tulee se rauhoittava fiilis mielelle kun maha on tyhjä, syöminen inhottaa, eihän sekään ole tervettä.
Masennusta on monenlaista. Ei kaikki makaa himassa pesemättöminä mättämässä roskaruokaa.
Mun masennus ilmenee hyperaktiivisuutena - en uskalla pysähtyä tai ahdistus yms paha olo saa kiinni.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa ruuan kanssa, näistä mielialoista ja ahdistuksesta huolimatta ruoka on ainoita asioita joista voin nauttia ilman syyllisyyttä (ja lihomatta). Ehkä se on tuo terve kontrollointitarve mikä pitää tämänkin kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ehdottomasti samaa mieltä!
Tänään oli hirveä nälkä kun olin liikenteessä ja tietty mieleen putkahti jäätelö ja munkkikahvit. Melkein kuola valui. Otin sitten pelkän kahvin ja banaanin ja olin tosi tyytyväinen. Sain vähän hiilareita mutta kaliumia ja magnesiumia mitä ehdottomasti tarvitsin.
Ihan vaan normi itsekurilla pystyn miettimään joka kerran mitä syön ja miten paljon. Ei se sen kummempaa vaadi (sairaus ja kortisonilääkitys eri asiat). Silti en ikinä jää mistään hyvästä paitsi, joinakin päivinä voin hyvin ottaa sen jätskin tai munkin mutta tänään se olisi ollut liikaa.
t hoikka/normaalipainoinen viimeiset 58v
Nimimerkkisi kertoo oleellisen. Olet ilmeisesti ollut koko elämäsi hoikka/normaalipainoinen. Painonhallinta ei siis ole sinulle koskaan ollut vaikeaa, jotain sellaista mikä vaatii jatkuvaa taistelua ja tuottaa jatkuvia epäonnistumisen tunteita. Et oikeastaan voi puhua niiden puolesta, joille juuri tämä elämän osa-alue ei ole koskaan sujunut niin luonnostaan ja kivuttomasti kuin sinulle. Tämä on sama kuin jos minä ihmisenä, joka ei ole koskaan juonut itseäni kunnolla humalaan enkä tuntenut edes tarvetta siihen, menisin alkoholistille kertomaan, kuinka helppoa on ottaa lasi vettä viinin sijaan ja jos ottaa silloin tällöin viiniä tai pari saunaolutta, se ei haittaa, koska eihän se mitään kummempaa itsekuria vaadi lopettaa juomista siihen.
Ihan samanlaisia ne syömähimot on laihoillakin, he eivät vain syö yli tarpeen/vääränlaista ravintoa. Väittäisin että 99% syntyy normaalipainoisina joten tuo on ihan hankittu "ominaisuus". Mitä enemmän syö sitä enemmän tekee mieli, kyse on vain siitä ettei halua/viitsi pysyä kohtuullisuudessa. Laiskuutta ja itsekurin puutetta. Mutta kukin tyylillään, jos mua haittaa 1-2 kilon painonnousu mutta sinulle 30kg on ihan ok niin fine. Kumpikin kannetaan kilomme ja maksetaan niistä johtuvat sairauskulut yms .... vai?
Alkoholismi on valitettava asia joka on merkitty sairaudeksi (ihmettelen tätä kun joitain oikeita sairauksia ei hyväksytä) mutta lihavuus ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän miten tulee syödä mutta en syö niin. Olen liikalihava koska syön suruun ja iloon. Kun menee huonosti, syön. Kun menee hyvin, palkitsen itseäni syömällä. Nyt hyvinä aikoina menee paremmin ruuankin kanssa, mutta huonoina aikoina syön järjettömät kasat. "Turvaruokani" josta haen lohtua, sattuvat vielä olemaan pahimpia rasvapaukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiinni älykkyydestä.
Se on kiinni itsekurista.
Itsekurilla ei painoa hallita.
No hallitaanhan. Itsekurilla ei laita niitä mättöjä suuhun ja lähtee lenkille.
-eri
Ehdottomasti samaa mieltä!
Tänään oli hirveä nälkä kun olin liikenteessä ja tietty mieleen putkahti jäätelö ja munkkikahvit. Melkein kuola valui. Otin sitten pelkän kahvin ja banaanin ja olin tosi tyytyväinen. Sain vähän hiilareita mutta kaliumia ja magnesiumia mitä ehdottomasti tarvitsin.
Ihan vaan normi itsekurilla pystyn miettimään joka kerran mitä syön ja miten paljon. Ei se sen kummempaa vaadi (sairaus ja kortisonilääkitys eri asiat). Silti en ikinä jää mistään hyvästä paitsi, joinakin päivinä voin hyvin ottaa sen jätskin tai munkin mutta tänään se olisi ollut liikaa.
t hoikka/normaalipainoinen viimeiset 58v
Nimimerkkisi kertoo oleellisen. Olet ilmeisesti ollut koko elämäsi hoikka/normaalipainoinen. Painonhallinta ei siis ole sinulle koskaan ollut vaikeaa, jotain sellaista mikä vaatii jatkuvaa taistelua ja tuottaa jatkuvia epäonnistumisen tunteita. Et oikeastaan voi puhua niiden puolesta, joille juuri tämä elämän osa-alue ei ole koskaan sujunut niin luonnostaan ja kivuttomasti kuin sinulle. Tämä on sama kuin jos minä ihmisenä, joka ei ole koskaan juonut itseäni kunnolla humalaan enkä tuntenut edes tarvetta siihen, menisin alkoholistille kertomaan, kuinka helppoa on ottaa lasi vettä viinin sijaan ja jos ottaa silloin tällöin viiniä tai pari saunaolutta, se ei haittaa, koska eihän se mitään kummempaa itsekuria vaadi lopettaa juomista siihen.
Ihan samanlaisia ne syömähimot on laihoillakin, he eivät vain syö yli tarpeen/vääränlaista ravintoa. Väittäisin että 99% syntyy normaalipainoisina joten tuo on ihan hankittu "ominaisuus". Mitä enemmän syö sitä enemmän tekee mieli, kyse on vain siitä ettei halua/viitsi pysyä kohtuullisuudessa. Laiskuutta ja itsekurin puutetta. Mutta kukin tyylillään, jos mua haittaa 1-2 kilon painonnousu mutta sinulle 30kg on ihan ok niin fine. Kumpikin kannetaan kilomme ja maksetaan niistä johtuvat sairauskulut yms .... vai?
Alkoholismi on valitettava asia joka on merkitty sairaudeksi (ihmettelen tätä kun joitain oikeita sairauksia ei hyväksytä) mutta lihavuus ei ole sairaus.
Ai että ahmimishäiriö ei ole sairaus? Sanotko todella, että olen ihan terve, kun en pysty lopettamaan syömistä, vaan syömättömyys johtaa mm. paniikkikohtauksiin. Ainoa mikä helpottaa näitä ahdistusoireita, on syöminen, nimenomaan tietyt ruoat joita olen syönyt jo 15 vuotta. En rauhoitu ennen kuin olen ähkyssä, syönyt itseni sairaaksi, halkeamaisillani. Sitten saankin uuden ahdistuskohtauksen koska olen niin kauhea ja ällö läski, ja kun kauppa aamulla aukeaa, alkaa uusi rutiini. Dieetti kestää tasan siihen päivään kun tulee joku vastoinkäyminen, ja sitten on helvetti irti.
En mitään muuta haluaisi kuin lopettaa syömisen. Olen syönyt mm. makuaistin turruttavia lääkkeitä, mutta se ei lopeta mättämistä, sillä kyse on enemmän opitusta tavasta kuin siitä, että tykkäisin ruoasta. Monet ruoat maistuvat jopa vähän pahoilta, mutta ahdan niitä silti, koska ne ovat ainoa keino helpottaa oloa.
Mutta en saa lääkitystä, koska lihavuutta ei voi lääkitä millään, enkä pääse osastolle jossa olisin ilman ruokaa ja sitten sitä ahdistusta lääkittäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kyseessä on suurimmassa osassa tapauksista älykkyysongelma. Tietysti huono älyllinen taso ei varmaan ainakaan paranna tilannetta, jos on taipuvainen lihomaan. Enemmänkin kyse on siitä, että kielletään asioita. Tiedättehän mitä, "terveellinen kotiruoka" ihmisille merkitsee. Se voi olla esimerkiksi kattilallinen makaronimössöä, jossa on jauhelihapaloja.
Lihavuus on ensisijaisesti mielenterveyden ja tunnepuolen ongelma. Syömisen avulla säädellään omaa oloa ja aivokemiaa. Ruoasta haetaan usein myös lohtua ja helpotusta stressiin.
Minä en tajua miksi täällä jankutetaan koko ajan siitä itsekurista. Onko sillä lopulta väliä, johtuuko joku asia itsekurin puutteesta tai vaikka tyhmyydestä? Ei itsekuria saa kaupasta ostettua lisää yhtään sen enempää kuin älyäkään. Tuntuu, että tällaisissa keskusteluissa halutaan jatkuvasti liittää ylipaino johonkin toiseen negatiiviseksi miellettyyn piirteeseen. Milloin tyhmyyteen, milloin henkiseen heikkouteen ja milloin mielenterveysongelmiin. Minulle jää vaan epäselväksi, että miten tällaisen assosiaation löytyminen muuttaisi tilannetta.
Ilmeisesti näillä ketjuilla onkin tavoitteena pelkästään huonoitsetuntoisten hoikkien ylemmyydentunnon pönkittäminen. Tieteellinen, todellisia syitä ja ratkaisuja etsivä lihavuustutkimus on sitten erikseen, mutta eihän näitä kitkeriä pahanilmanlintuja faktat kiinnosta. Kunhan päästään omassa päässä lokeroimaan lisää ihmisiä sinne huonojen ihmisten laatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin New Yorkissa reilu 5 v sitten vuoden verran.
Olin työvaihdossa ja syntyperältään Suomalainen halusi tulla Helsinkiin.
Vaihdoimme asuntoja päittäin, oli helppo homma.
Hän kehui yhtä palvelua paljon. Sanoi työpäivät ovat todella pitkät, mutta tämä on hyvä apu.
Tämä oli edistynyt askel painonvartijoista. Minulla oli oma ohjaaja, jossa ekalla kerralla oli mitat ja taustat ja parin pv päästä minulle tuli ruokalähetys.
Annospurkkeja oli 8. Niissä oli klo ajat, milloin piti mikin syödä.
Laihduin vuodessa lähes 20 kg. En ollut missään vaiheessa nälkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua miksi täällä jankutetaan koko ajan siitä itsekurista. Onko sillä lopulta väliä, johtuuko joku asia itsekurin puutteesta tai vaikka tyhmyydestä? Ei itsekuria saa kaupasta ostettua lisää yhtään sen enempää kuin älyäkään. Tuntuu, että tällaisissa keskusteluissa halutaan jatkuvasti liittää ylipaino johonkin toiseen negatiiviseksi miellettyyn piirteeseen. Milloin tyhmyyteen, milloin henkiseen heikkouteen ja milloin mielenterveysongelmiin. Minulle jää vaan epäselväksi, että miten tällaisen assosiaation löytyminen muuttaisi tilannetta.
Ilmeisesti näillä ketjuilla onkin tavoitteena pelkästään huonoitsetuntoisten hoikkien ylemmyydentunnon pönkittäminen. Tieteellinen, todellisia syitä ja ratkaisuja etsivä lihavuustutkimus on sitten erikseen, mutta eihän näitä kitkeriä pahanilmanlintuja faktat kiinnosta. Kunhan päästään omassa päässä lokeroimaan lisää ihmisiä sinne huonojen ihmisten laatikkoon.
Minä ainakin mässäilijänä haluan tulla mieluummin lokeroiduksi sinne itsekurin puutteen kuin tyhmyyden puolelle. En pidä siitä, jos minua pidetään idioottina. Siksi näissä ketjuissa haluan korostaa, että kyse on itsekurin puutteesta. Se leima on helpompi sietää (koska sehän on totta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihominen ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin kalori on kalori -hokijat ehkä ajattelevat. Itsekuri ei auta monessakaan asiassa elämässä, sillä joskus ei ole mahdollista taistella myrskyä vastaan yksin.
- Tunnesyöjillä on takana usein surua, traumaa, epäonnistumisia, ahdistusta, masennusta... ja myös iloon voi syödä. Tunnesyöjällä aivot ovat erityisen koukuttuneet syömisen tuomaan hyvänolon tunteeseen. Aivan kuten alkoholistilla tai vaikka seksiaddiktilla.
- Osalla ihmisistä ei erity kylläisyyshormonia normaalisti. Heidän annoskokonsa ovat valtavia, koska mikään ei lopeta syömisen nautintoa. Ähky tulee viiveellä vasta, kun jopa tuhansia kaloreita on jo nautittu.
- Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että heillä on nälän tunne useammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. He voivat syödä koko päivän "jotain pientä" tai vaikka isoakin. Vaikka suuresta ateriasta olisi vain hetki aikaa, aivot etsivät lisää ruokaa.
- Lapsena lihominen ja useat antibioottikuurit muuttavat kroppaa pysyvästi. Rasvasoluja muodostuu paljon ja ne eivät enää kehosta lähde - pienenevät vain kooltaan. Monet lapset ovat jo 2-vuotiaina lihavia. Tällaisen ihmisen aikuisuus voi olla jatkuvaa taistelua jo silloin alkanutta lihavuutta vastaan.
- Suolistobakteerit vaikuttavat myös. Laihat jotka syövät "mitä vaan" ovat sisältä täysin erilaisia kuin "pullan katsomisestakin" lihavat. Ulosteensiirtoja kokeillaan jo. Edes paatunein kalorijankuttaja ei varmaan voi väittää että jos Matti ja Maija syövät 500kcal viinerin, he molemmat imeyttävät siitä tasan 500kcal? Tai että koska Matti oli jo syönyt 2000, se 500 meni suoraan vyötärölle, mutta koska Maija söi vain 1000, viineri meni heti käyttöön? Kroppa ei yksinkertaisesti toimi niin.
- 60-kiloinen laihduttanut tarvitsee lopun ikäänsä vähemmän kaloreita kuin aina 60-kiloisena ollut. Lisäksi laihduttaneen näläntunne voimistuu, koska aivot haluavat kerätä menetetyn vararavinnon takaisin. Siinä laitettaisiin itse kunkin itsekuri koetukselle. Loppuelämäksi.
- Insuliini ja erityisesti insuliiniresistenssi. Liian pitkä aihe tähän, mutta kannattaa lukea tästä jos kiinnostaa. Erittäin mielenkiintoista.
- Joillakin tulee elämssä kohdalle sairaus tai lääkitys. Itse väheksyin tätä, kunnes jouduin kortikosteroidikuurille. Heräsin jopa yöllä siihen, että mielessä pyöri vain ruoka. 24 tuntia päivässä ajattelin vain ruokaa. Ruokaa. RUOKAA. NYT HETI. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa eikä lääkäri varoittanut tästä mitenkään. Kuurin aikana tuli painoa 8kg lisää,vaikka havahduin asiaan ja taistelin sitä vastaan. Niitä kiloja pudotan edelleen koska tiukassa ovat, alle 1000kcal en halua pudottaa mutta yli sen eivät meinaa lähteä. Ennen kuuria olin 20 vuotta 58-kiloinen ilman ongelmia.
Niin mutta tokihan kyse on vain ITSEKURISTA?
Vierailija kirjoitti:
Asuin New Yorkissa reilu 5 v sitten vuoden verran.
Olin työvaihdossa ja syntyperältään Suomalainen halusi tulla Helsinkiin.
Vaihdoimme asuntoja päittäin, oli helppo homma.Hän kehui yhtä palvelua paljon. Sanoi työpäivät ovat todella pitkät, mutta tämä on hyvä apu.
Tämä oli edistynyt askel painonvartijoista. Minulla oli oma ohjaaja, jossa ekalla kerralla oli mitat ja taustat ja parin pv päästä minulle tuli ruokalähetys.
Annospurkkeja oli 8. Niissä oli klo ajat, milloin piti mikin syödä.
Laihduin vuodessa lähes 20 kg. En ollut missään vaiheessa nälkäinen.
Varmasti laihduitkin, mutta et oppinut mitään painonhallinnasta, koska sait kaiken valmiina mietittynä.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin kalori on kalori -hokijat ehkä ajattelevat. Itsekuri ei auta monessakaan asiassa elämässä, sillä joskus ei ole mahdollista taistella myrskyä vastaan yksin.
- Tunnesyöjillä on takana usein surua, traumaa, epäonnistumisia, ahdistusta, masennusta... ja myös iloon voi syödä. Tunnesyöjällä aivot ovat erityisen koukuttuneet syömisen tuomaan hyvänolon tunteeseen. Aivan kuten alkoholistilla tai vaikka seksiaddiktilla.
- Osalla ihmisistä ei erity kylläisyyshormonia normaalisti. Heidän annoskokonsa ovat valtavia, koska mikään ei lopeta syömisen nautintoa. Ähky tulee viiveellä vasta, kun jopa tuhansia kaloreita on jo nautittu.
- Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että heillä on nälän tunne useammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. He voivat syödä koko päivän "jotain pientä" tai vaikka isoakin. Vaikka suuresta ateriasta olisi vain hetki aikaa, aivot etsivät lisää ruokaa.
- Lapsena lihominen ja useat antibioottikuurit muuttavat kroppaa pysyvästi. Rasvasoluja muodostuu paljon ja ne eivät enää kehosta lähde - pienenevät vain kooltaan. Monet lapset ovat jo 2-vuotiaina lihavia. Tällaisen ihmisen aikuisuus voi olla jatkuvaa taistelua jo silloin alkanutta lihavuutta vastaan.
- Suolistobakteerit vaikuttavat myös. Laihat jotka syövät "mitä vaan" ovat sisältä täysin erilaisia kuin "pullan katsomisestakin" lihavat. Ulosteensiirtoja kokeillaan jo. Edes paatunein kalorijankuttaja ei varmaan voi väittää että jos Matti ja Maija syövät 500kcal viinerin, he molemmat imeyttävät siitä tasan 500kcal? Tai että koska Matti oli jo syönyt 2000, se 500 meni suoraan vyötärölle, mutta koska Maija söi vain 1000, viineri meni heti käyttöön? Kroppa ei yksinkertaisesti toimi niin.
- 60-kiloinen laihduttanut tarvitsee lopun ikäänsä vähemmän kaloreita kuin aina 60-kiloisena ollut. Lisäksi laihduttaneen näläntunne voimistuu, koska aivot haluavat kerätä menetetyn vararavinnon takaisin. Siinä laitettaisiin itse kunkin itsekuri koetukselle. Loppuelämäksi.
- Insuliini ja erityisesti insuliiniresistenssi. Liian pitkä aihe tähän, mutta kannattaa lukea tästä jos kiinnostaa. Erittäin mielenkiintoista.
- Joillakin tulee elämssä kohdalle sairaus tai lääkitys. Itse väheksyin tätä, kunnes jouduin kortikosteroidikuurille. Heräsin jopa yöllä siihen, että mielessä pyöri vain ruoka. 24 tuntia päivässä ajattelin vain ruokaa. Ruokaa. RUOKAA. NYT HETI. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa eikä lääkäri varoittanut tästä mitenkään. Kuurin aikana tuli painoa 8kg lisää,vaikka havahduin asiaan ja taistelin sitä vastaan. Niitä kiloja pudotan edelleen koska tiukassa ovat, alle 1000kcal en halua pudottaa mutta yli sen eivät meinaa lähteä. Ennen kuuria olin 20 vuotta 58-kiloinen ilman ongelmia.
Niin mutta tokihan kyse on vain ITSEKURISTA?
Niin ja tähän päälle vielä mielenterveydelliset, sosiaaliset, emotionaaliset, taloudelliset jne. ongelmat. Plus että näitä kaikki asioita voi olla käynnissä monta yhtä aikaa.
Olepa vaikka jo lapsena lihonut tunnesyöjä, jolla on liian vähän kylläisyyshormonia? Tai vaikka antibioottikuureilla/lääkkeillä suoliston tuhonnut, jatkuvasti nälkäinen, köyhä ahmimishäiriöinen? Tai jojolaihduttanut, itseään vihaava insuliiniresistentti henkisesti väkivaltaisessa parisuhteessa?
Katsotaan kuinka pitkälle "itsekurisi" riittää...
Vierailija kirjoitti:
Lihominen ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin kalori on kalori -hokijat ehkä ajattelevat. Itsekuri ei auta monessakaan asiassa elämässä, sillä joskus ei ole mahdollista taistella myrskyä vastaan yksin.
- Tunnesyöjillä on takana usein surua, traumaa, epäonnistumisia, ahdistusta, masennusta... ja myös iloon voi syödä. Tunnesyöjällä aivot ovat erityisen koukuttuneet syömisen tuomaan hyvänolon tunteeseen. Aivan kuten alkoholistilla tai vaikka seksiaddiktilla.
- Osalla ihmisistä ei erity kylläisyyshormonia normaalisti. Heidän annoskokonsa ovat valtavia, koska mikään ei lopeta syömisen nautintoa. Ähky tulee viiveellä vasta, kun jopa tuhansia kaloreita on jo nautittu.
- Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että heillä on nälän tunne useammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. He voivat syödä koko päivän "jotain pientä" tai vaikka isoakin. Vaikka suuresta ateriasta olisi vain hetki aikaa, aivot etsivät lisää ruokaa.
- Lapsena lihominen ja useat antibioottikuurit muuttavat kroppaa pysyvästi. Rasvasoluja muodostuu paljon ja ne eivät enää kehosta lähde - pienenevät vain kooltaan. Monet lapset ovat jo 2-vuotiaina lihavia. Tällaisen ihmisen aikuisuus voi olla jatkuvaa taistelua jo silloin alkanutta lihavuutta vastaan.
- Suolistobakteerit vaikuttavat myös. Laihat jotka syövät "mitä vaan" ovat sisältä täysin erilaisia kuin "pullan katsomisestakin" lihavat. Ulosteensiirtoja kokeillaan jo. Edes paatunein kalorijankuttaja ei varmaan voi väittää että jos Matti ja Maija syövät 500kcal viinerin, he molemmat imeyttävät siitä tasan 500kcal? Tai että koska Matti oli jo syönyt 2000, se 500 meni suoraan vyötärölle, mutta koska Maija söi vain 1000, viineri meni heti käyttöön? Kroppa ei yksinkertaisesti toimi niin.
- 60-kiloinen laihduttanut tarvitsee lopun ikäänsä vähemmän kaloreita kuin aina 60-kiloisena ollut. Lisäksi laihduttaneen näläntunne voimistuu, koska aivot haluavat kerätä menetetyn vararavinnon takaisin. Siinä laitettaisiin itse kunkin itsekuri koetukselle. Loppuelämäksi.
- Insuliini ja erityisesti insuliiniresistenssi. Liian pitkä aihe tähän, mutta kannattaa lukea tästä jos kiinnostaa. Erittäin mielenkiintoista.
- Joillakin tulee elämssä kohdalle sairaus tai lääkitys. Itse väheksyin tätä, kunnes jouduin kortikosteroidikuurille. Heräsin jopa yöllä siihen, että mielessä pyöri vain ruoka. 24 tuntia päivässä ajattelin vain ruokaa. Ruokaa. RUOKAA. NYT HETI. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa eikä lääkäri varoittanut tästä mitenkään. Kuurin aikana tuli painoa 8kg lisää,vaikka havahduin asiaan ja taistelin sitä vastaan. Niitä kiloja pudotan edelleen koska tiukassa ovat, alle 1000kcal en halua pudottaa mutta yli sen eivät meinaa lähteä. Ennen kuuria olin 20 vuotta 58-kiloinen ilman ongelmia.
Niin mutta tokihan kyse on vain ITSEKURISTA?
En näe tuossa yhtäkään kohtaa, jota ei itsekuri ratkaisisi. Toki masentuneena ja sairaana se itsekuri on isompi vaatimus kuin terveenä, mutta se ei poista itsekurin roolia. Itse siis nimenomaan näen sen itsekurin ymmärrettävänä syynä, johon voi olla monenlaisia selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ja on. Joku syö iloon, joku suruun joku siksi että on riippuvainen ruuasta /sokerista. Joku ei vaan välitä. Joku ei kykene elintaparemonttiin (ja miksi ei?).
Melkein kaikki noista tietävät, että se mässääminen johtaa lihomiseen.
Kaikilta noilta puuttuu itsekuri.
Ei tarvitse edes mässätä, kun ihan helposti tavallisella ruuallakin lihoaa vaikka 1 kilon vuodessa, vaikka 20 vuotiaasta. Ja niin vain olet 40 vuotiaana 20kg ylipainoinen. Ihan mässäämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se varsinaisesti ole älystä kiinni, mutta moni ihminen arvioi pahasti pieleen syömistensä määrän. Jos on tottunut syömään paljon, iso annos tuntuu ihan normaalilta. Samoin napostelulla ja sokerisilla- ja alkoholijuomilla saa kerrytettyä ylimääräistä huomaamatta. Itselleen on mukava valehdella, jos jotain tekee mieli. Vähän samalla logiikalla ihmiset tekee muitakin pieniä, huonoja päätöksiä.
Runsaan ylipainon taustalla taas on yleensä syömishäiriö, jolloin kyse on sairaudesta.
70-luvulla ruokalautasen keskimääräinen läpimitta oli 19 senttiä. Nykyään se on jopa 27 senttiä astiastosta riippuen. Tuossa on hurja prosentuaalinen ero. Sen lisäksi naiset kuluttavat nykyään päivässä 140 kcal vähemmän päivässä kuin 70-luvulla koska monet kotitaloustyöt ovat helpottuneet koneiden ansioista. Jokainen voi laskea kuinka suuret kalorierot syntyvät vuodessa kun astiat ja annoskoot ovat suurentuneet ja arki vaatii vähemmän fyysisiä ponnisteluja. Enhän minäkään ole tullut sinulle naapurista kävellen kylään väittelemään aiheesta vaan ihan kotisohvalta käsin naputtelen tätä kommenttia. Kirjoittaminen ei kuluta juuri laisinkaan energiaa.
Olen huomannut saman noissa lautasissa. Olisin halunnut ostaa sellaiset 22cm lautaset, mutta ei, kaikki sellaisia 27cm halkisijaltaan. Sitten on noita n. 18cm hedelmälautasia. Mielestäni ihmisten tulisi pyrkiä tosiaan noihin pienempiin lautasiin, jos lihavuus on ongelma. Sillä kuinka paljon lautaselle mahtuu niin on oikeasti pidemmän päälle merkitystä.
En tiedä kenen intresseissä nuo jumbolautaset ovat?
Meille markkinodaan kokoajaan herkkuja, joten ihmekö tuo, että noihin markkinontimanipulointeihin monet sortuvat ja sitten niitä herkkuja ostavat ja syövät.
Sinä et ole tarpeeksi motivoitunut. Tupakoitsijoita neuvotaan laittamaan tupakkarahat säästöön ja lähtemään vaikka matkalle säästyneillä rahoilla. Ihan sama menetelmä toimii myös sellaisten ostosten suhteen, jotka eivät ole kunnon ruokaa. Kannattaa kaartaa väärien hyllyjen vierestä ja ajatella vaikka tulevaa lomaa, jota varten säästät rahaa.
Vielä enemmän palkitsee kun käyttää Finelin ruokapäiväkirjaa ja kirjaa sinne puhelimella kaiken syömänsä ja juomansa. Illalla on kiva katsoa kuinka on saanut kasaan päivän aikana tarvitut ravintoaineet. Finelin ruokapäivä koukuttaa ihan oikeasti koska siinä palaute tulee heti ja juuri sinulle räätälöitynä. Pöperöproffan opein riittää kun 80% päivistä menee nappiin ja 20% päivistä voi olla rennommin otettuja.