Syvästi introvertit, kuinka nopeasti väsytte ihmisseurassa?
Koen itse olevani aika vahvasti introvertti, mutta eilen tajusin olevani jopa enemmän kuin luulinkaan. Pääasiallisesti välttelen ihmisiä, käyn töissä ja minulla on muutama ystävä, joita näen toisinaan. Selvästi pinnalliset kontaktit (asiakaspalvelutilanteet) ja aidosti läheiset ihmiset eivät kuitenkaan kuluta energiaani.
Eilen tapasin ystäväni lapsuudenperhettä, tunnin verran osaa heistä, jolloin jaksoin olla sosiaalisempi ja jutustella, sitten katsoimme yhdessä yhden esityksen, jonka jälkeen tapasin taas uusia jäseniä. Ja silloin tajusin olevani aivan loppu. En väsynyt, vain lamaantunut. Tuntui kuin kaikki energia olisi valunut pois, jaksoin lähinnä hymyillä oikeissa kohdissa, mutta en jaksanut enää osallistua keskusteluun. Yllättävän nopeasti oli pankki tyhjä.
Koin taas sen nuoruudesta tutun ulkopuolisuuden tunteen; miksi minä en osaa olla kuin muut. Miksen osaa normaalia jutustelua kuin hetken kerrallaan, heittää kevyttä läppää ja nauraa suvereenisti muiden joukossa. Harvoin nykyään joudun näin raakasti kasvotusten erilaisuuteni kanssa, kun yksinkertaisesti en juuri hommaudu tilanteisiin, joissa pitäisi antaa itsestään jotain. Kyllä mahtoivat taas pitää erikoisena ja ujona. :D
Kommentit (23)
Tunnissa. Ehdoton maksimi kaksi tuntia. Jos siitä venyy, olen kanttuvei loppupäivän ja päässä myllertää.
Helpottaa lukea tätä ketjua siitä näkökulmasta että olen ollut huolissani siitä miten tämänsuuntainen jaksaminen vähenee koko ajan. Joillakin tuntuu kuitenkin olevan huimasti pahempi tilanne. Itselläni hyvä esimerkki äitienpäivä, vierailu molemmissa mummoloissa, toisessa paikalla enemmänkin tuttua, rakasta ja hyvätapaista lähisukua ja toisessa vain meidän perhe ja isovanhemnat. Oli kiva päivä, silti illalla niin väsynyt että oksetti.
Jos tapaan ystävän, käyn syömässä ja kahvilla hänen kanssaan olen sen jälkeen ihan finaalissa. Toinen missä väsynyt on ostoskeskukset. Tunti riittää, väsyn kovasti siitä hälinästä, melusta ym.