Miksi ette voi ottaa mieheltä vastaan neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kertoa tuosta, koska olin naimisissa luokanopettajan kanssa. 

Ensinnäkin työelämä oli yhtä ja kotiolot jotain ihan muuta. Olimme nuoria ja tietämättömiä yhteen mennessä ja ainoa joka viitsi tutustua yhteenkään ohjekirjaan keittokirjasta alkaen olin minä. Silti sankari oli perheen pää ja mielipide löytyi oikein sukkelasti asiaan kuin asiaan. Koska kellit ja niin pois päin. En todellakaan suosittele, niistä kasvaa vuosi vuodelta enemmän kaikesta kaiken tietäviä kädettömiä. 

Ohjeet on amatööreille. Tosimies tietää mitä tekee, aina ja ohjeita katsomatta.

No tätä juuri tarkoitin. Ja sitten yhden seinän tapetoinnille löytyi kolmetuhatta tekosyytä, miksi sitä ei nyt vaan voi tehdä (12 vuotta).

Jotkut miehet kuvittelevat tuntevansa autoni paremmin kuin itse tunnen. Sellaisilta ei kiinnosta ottaa vastaan diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran monta kertaa astunut koiranpaskaan huomaamattani että en kyllä viitsi nokkiini ottaa jos joku varottaa reitilläni lojuvasta kikkareesta. Muihin esimerkkeihin on helpompi samaistua mutta tuosta kyllä tulee mieleen että neuvon vastaanottajallakin on joku ego-ongelma.

Ai juma. =D Se että sä olet noin toistaitoinen että jatkuvasti astut läjään etkä ikinä opi, ei tarkoita, että me muut olisimme. Hyvä että sinä arvostat siitä huomauttamista, kuulostatkin siltä että sua tarvii ohjata, mutta esim. mua ei kyllä tarvi neuvoa moisissa itsestäänselvissä asioissa.

Oikein mielelläni otan neuvoja vastaan. Jos se on hyvä, muutan toimintatapojani, mutta jos ei, sanon kiitos, mutta teen mieluummin omalla tavallani. Mielelläni opin uusia asioita. 

Koiranpaskoista saa kyllä varoittaa, niin minäkin teen joskus. 

Harvoin minua kyllä neuvotaan vaan yleensä kysytään neuvoa ja mielipidettä.

Otan oikein mielelläni vastaan neuvoja jos niitä kysyn, ihan riippumatta neuvojan sukupuolesta. Kysymättä tarjotut neuvot menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pyytämättä annettu neuvo on minulle sama asia kuin komentelu. Komentelija asettaa itsensä poikkeuksetta sen toisen henkilön yläpuolelle.

Yleensä kun mies neuvoo, hän tulee olan yli neuvomaan siksi, koska haluaa päteä. Pätemisneuvominen on yleensä sellaista, että ei itsekään tiedetä edes sen vertaa mitä tämä väkisinneuvottava, mutta typerien mölinöiden jälkeen paukutellaan kuitenkin kylillä henkseleitä että minäpäs neuvoin!

Mun mies ei ole kertaakaan osannut neuvoa mua missään. Sen sijaan häntä saa/pitää olla jatkuvasti neuvomassa. Ei haittaa, vaan mukavaa että miehellä on into oppia muutakin kuin kaljanjuontia sohvalla kaukosäädin kädessään.

Minun isäni ihmettelee tuota samaa. Hän on kaikkien alojen asiantuntija ja tunkee neuvojaan täysin epäsensitiivisesti joka rakoon ilman mitään käsitystä siitä milloin hänen neuvojaan kaivataan. Hän ei myöskään ole valmis ymmärtämään neuvottavan kantaa jos tämä yrittää tuoda esille että neuvo ei jostain syystä ole kovin hyvin sovellettavissa käytäntöön vaan kuuntelun ja yhdessä pohtimisen sijaan reaktio on "no jos ei kelpaa niin kärsi sitten".

Sanoisin että neuvomisen tapa vaikuttaa vastaanottoon enemmän kuin neuvojan genitaalit.

Vierailija kirjoitti:

Pyytämättä annettu neuvo on minulle sama asia kuin komentelu. Komentelija asettaa itsensä poikkeuksetta sen toisen henkilön yläpuolelle.

Itse en ole koskaan ajatellut asiaa noin. Minusta on mielenkiintoista nähdä miten toinen tekee saman asian eri tavalla. Siitä voi oppia uusia asioita. Esim. kokkaamisessa otan tosi mielelläni neuvoja vastaan vaikka itse osaankin kokata. Uudet niksit ovat aina tervetulleita. 

Hyvät neuvot otetaan aina vastaan kysymättäkin.