Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Postimies Pate, kiitos kun soitit. Oli ihanaa kuulla äänesi ja kauniit sanasi. Nyt vaan ikävä on entistäkin suurempi. Kaipaan sua niin! Rakkaudella Murusi
Ajastaika kirjoitti:
Kellot ja kalenterit mittaavat aikaa. Minä mittaan rakkautta. Millä luotaimella selvitän tämän tunteen syvyyden? Millä termostaatilla mittaan lämmön, jota tunnen, kun sinua ajattelen? Mikä frekvenssimittari rekisteröisi ja analysoisi sinun miettimisestä seuraavien hymähdysten, kulmien kohotusten ja virnistysten taajuuden ja intensiteetin? Ja millä ihmeen tutkalla saan mitattua tiheyden tästä hellyyden pöllystä, joka minua koko ajan ympäröi? On tämä saatana työmaa.
Olisi kiva kuulla hänestä lisää? Ainakin hän saa sinut hymyilemään.
Yksi stalkki kiusaa henkilöllä joka on hetki sitten kuollut tapaturmaisesti. Ei kovin fiksua, mutta ei voi ollakaan häneltä.
Vittumainen ja sairas tyyppi. Jätä rauhaan.
Haluaisin kunnioittaa tämän henkilön muistoa ilman kenenkään häiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai kai siinä on kyse vaan siitä, ettei ole tavannut sopivaa, jos ei edes tiedä haluaako ketään vai ei.
Kai jokainen haluaisi sopivan ihmisen, vaikka miten hyvin viihtyisi itsekseenkin?Tapasin about kuukausi sitten entuudestaan tuntemattoman naisen, jonka kanssa ollaan tän kuukauden aikana hengattu monta kertaa viikossa, kuljailtu kivoissa paikoissa, kävelty varmaan satoja kilometrejä ja juteltu ja naurettu ja itketty ja kaikkea.
Lähti vaan ihan lentoon.
Vaikea edes näin kuvailla, mutta siis tuli ekalla viikolla jo sellainen yhteneväisyyden tunne (vaikka ensimmäisellä kerralla hänet tavatessani olinkin hieman ärsyyntynyt ja varpaillaan) ja on vaan niin luontevaa, meidän persoonat ja kiinnostuksenkohteet, huumori, arvot yms. matchaa täydellisesti ja eilen varattiin jo eka yhteinen matka.
Huomenna se tulee taas yökylään.En ensinnäkään ole kokenut aikuisiällä tällaista ystävystymistä ja noin sopivaa ihmistä, ja tän kuukauden aikana olen ajatellut monen monta kertaa, etten ole kokenut IKINÄ mitään tällaista yhdenkään miehen kanssa.
Ja tän myötä standardit hypoteettista kumppania kohtaan nousi taas, ts. näin sen pitäisi mennä miehenkin kanssa.
Ja jotenkin noin on mennyt kaikilla niillä ystävilläkin, jotka ovat onnellisesti pariutuneita.
Tavallaan tosi helpottavaa tajuta, ettei ole edes vielä kohdannut sopivaa ihmistä.Mutta ihan selkeesti sä olet juuri tavannut sen sopivan ihmisen. Astu kaapista, älä pelkää.
Ei siinä olisi mitään pelättävää (perheessäni on jo yksi homoseksuaali ja setäni on transu, tosin hetero sellainen), mutta en viehäty toisista naisista sillä tavalla.
En koe naisia kohtaan seksuaalista halua, romanttisia tunteita jne.
Oletteko mustasukkaisia kaivatustanne? Millaisissa tilanteissa?
Mikähän siinä on, että mitä enemmän päätän unohtaa, sitä enemmän sinua ajattelen. Tämä on ihan toivotonta, enkö oikeasti unohda sinua koskaan? Haluaisin jo siirtyä elämässä eteenpäin enkä jaksaisi velloa tässä toivottomuuden tunteessa jota minussa aiheutat. Miksi tämä meni näin?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko mustasukkaisia kaivatustanne? Millaisissa tilanteissa?
En ole mustasukkaista tyyppiä. Näin kaivattuani töissä, vaikka meillä on/oli kummallakin eri työ ja oma työporukkamme. En ole varsinaisesti mustasukkainen, mutta tuli sellainen tunne, että minäkin haluaisin olla hänen kanssaan. Jos näin hänen vaikka juttelevan omien työkavereidensa kanssa, ajattelin, että voisinpa minäkin olla hänen kanssaan kahvitauoilla ja tehdä töitä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko mustasukkaisia kaivatustanne? Millaisissa tilanteissa?
Kyllä olen. Mutta muistutan sitten sina itseäni siitä, ettei minulla ole oikeutta olla. Joskus mietin, kokeeko se mies samanlaisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko mustasukkaisia kaivatustanne? Millaisissa tilanteissa?
Joskus olin, mutta sitten tajusin etten anyway saa häntä ikinä ja lopetin.
Tai siinä kuoli paljon muitakin lämpimiä tunteita häntä kohtaan, samalla sitten se mustasukkaisuuskin.
Mutta olen muutenkin aika mustasukkainen ihminen ja elämäni ensimmäiset kunnon kyyneleetkin tulivat 9kk ikäisenä, kun äitini leperteli toiselle vauvalle ja järkytyin syvästi.
Olen yhä nykyäänkin välillä mustasukkainen vanhemmistani ja milloin kenestäkin (paitsi kavereista).
Mihin rakastuit nykyisessä puolisossasi? Miksi ihastuit toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mihin rakastuit nykyisessä puolisossasi? Miksi ihastuit toiseen?
Rakastuin hänen luonteeseensa. Ihastuin toiseen, koska sellaista vaan sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että mitä enemmän päätän unohtaa, sitä enemmän sinua ajattelen. Tämä on ihan toivotonta, enkö oikeasti unohda sinua koskaan? Haluaisin jo siirtyä elämässä eteenpäin enkä jaksaisi velloa tässä toivottomuuden tunteessa jota minussa aiheutat. Miksi tämä meni näin?
Olen myös huomannut, että ei se auta mitään, vaikka kuinka päättäisin unohtaa sinut. Outoa, miten voit olla niin elävästi mielessä, vaikka ei olla nähty pitkään aikaan. Ajattelen sinua vieläkin melkein koko ajan. Olisipa tämä mennyt toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niin fiksu ja empaattinen mies ja olet usein lukenut tilanteita ja ihmisiä hyvin tarkkanäköisesti. Tiedän sen, sillä olet joskus kertonut ajatuksiasi minulle ja silloin olen miettinyt, että ymmärsitpä asian pienien vihjeiden perusteella. Olisi siis suorastaan järjenvastaista, ettet olisi huomannut myös kiinnostustani ja rakastumistani sinuun. Toisaalta voi olla, ettet halua huomata sitä, jos et itse tunne samoin minua kohtaan.
.
Oikein. En halua loukata.
Kaipaatko tässä ketjussa jotain toista henkilöä?
Pitää paikkansa, mutta se on ollutta ja mennyttä. Huomaan vain, että toisinaan joku henkilö on saattanut ihastua minuun tai jopa tehdä asian ihan selväksi. Silloin vain pyrin kohteliaasti ohittamaan asian ja jättää asian huomioimatta, jotta en loukkaisi. Ajatukset kun ovat ihan muualla, enkä taida enää koskaan tuntea vastaavaa mitä tämän yhden kaivatun kanssa.
Se ollut ja mennyt rakkautesi sai sellaiset tunteet sinussa aikaan, joita et taida enään koskaan tuntea? Näinkö menee?
Juuri tätä tarkoitan.
Onko tuo tunteiden palo A- kirjaimella alkava nainen?
Kyllä on.
Mikä hänessä oli erityistä ja kiehtovaa? Kerro jotain.
Mietin miksi viitsisin, kun ei sillä oikeastaan ole enää mitään väliä. Sanotaan nyt sitten niin, että jossain vaiheessa ajattelin hänellä olevan harvinaisen kaunis ja hyvä sydän. Vaikka jännitin näkemistä, niin lopulta aina rauhoituin hänen lähellään. Hänen läsnäolonsa tuntui vain todella hyvälle ja niin luontevalta. Kuin olisin kotona hänen kanssaan. Aivan kuin meidän kuuluisi olla yhdessä ja kummatkin tietäisimme sen. Jotenkin noin.
Montako kirjainta hänen ja sinun etu- ja sukunimissä on yhteensä? (jos sen verran tunnistetta)
Taitaa olla 24.
Mitä sinulle ja hänelle tapahtui? Miksi ette ole yhdessä?
Ehkä enemmänkin niin, että olisi pitänyt tapahtua jotain. Elämä on täynnä valintoja ja joskus valitsee huonosti ja sen kanssa on elettävä. Eipä siitä sen enempää. Niin kuin totesin, meni jo. Ei tämä muuksi muutu.
Olisit voinut sanoa ettet ole tämä joka oli eka viestin laittanut. Siis minä.
Ei tässä ole mitään jo "mennyt", en ole missään niin sanonut, sinä ehkä jossain?Oma kaipaus tähän mieheen on ja olen jättänyt tälle tilaa. Päästänyt jo ajatuksiin, se ei ole "mennyttä".
Tässä kommenttiketjussa jonkun tunteiden palon kohde on A-nainen ja nyt sä tässä samassa kommenttiketjusssa kaipaat jo miestä. Taitaa mennä aika sekaisin jo kuka kirjoittaa mitäkin!
Ensimmäisen viestin kirjoittaja kaipasi fiksua ja empaattista miestä. Hänelle vastanneen miehen kohde on A-nainen. Pitkän viestinvaihdon lopussa sivullinen ei enää selvästi erota kuka kommentoi ja selvästi väärinkäsityksiä on jo tullut. Toki aloittaja itsekin olisi voinut välillä lisätä selvennykseksi vaikka kirjaimet ap viestinsä loppuun. (sivusta)
Toi Sir Elwoodin hiljaisten värien ”Älä mee” on I H A N A!<3
Luulen, että meillä olisi ihanaa seksiä. Luotan sinuun niin paljon, että pääsisin kanssasi varmasti ihan uudelle tasolle seksuaalisuudessa. Tunneyhteys välillämme on niin vahva, että kaikki mitä tekisimme, olisi ihanaa ja täynnä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että meillä olisi ihanaa seksiä. Luotan sinuun niin paljon, että pääsisin kanssasi varmasti ihan uudelle tasolle seksuaalisuudessa. Tunneyhteys välillämme on niin vahva, että kaikki mitä tekisimme, olisi ihanaa ja täynnä rakkautta.
Miehelle vai naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että meillä olisi ihanaa seksiä. Luotan sinuun niin paljon, että pääsisin kanssasi varmasti ihan uudelle tasolle seksuaalisuudessa. Tunneyhteys välillämme on niin vahva, että kaikki mitä tekisimme, olisi ihanaa ja täynnä rakkautta.
Miehelle vai naiselle?
naiselle naiselta
Tolkien, ikävöin sua vieläkin. Tule pian kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko mustasukkaisia kaivatustanne? Millaisissa tilanteissa?
Toki, vaikka ei ole koskaan ollut mitään “oikeutta” olla, siis jos nyt koskaan ihmisellä on tuollaista oikeutta. Järjellä sen tajuaa, että on vain omaa riittämättömyyden tunnetta, mutta tunteet ne menevät järjestä ohi ohituskaistaa pitkin ja lällättävät mennessään.
Lyriikkaa
Tämä meidän kotoinen kielemme on niin hienoa, vivahteikas ja täynnä merkitystä.
Useasti ihmetellyt kun nykyisin telkkarista tulee kaikenmaailman Idoleita ja muita, ni ihmiset laulaa englanniksi? Oon vähän aatellut ettei taida lauluääni riittää suomeksi laulamiseen niin siksi valitsevat jonkun oudon kielen?!
Eipä ei kaipaukseni kohdetta ole näkynyt tai kuulunut, niinpä eilen ehtoolla hokasin että perkukeles, mullahan on Jallupullo tuolla jossain. Sitäpä siis naukkailemaan. Eksyinpä sitten youtubeen, jallupäissäni :D Eipä voi kuin ihmetellä miten hyvin jotkut ihmiset osaavat käyttää tätä meidän kieltämme?
Esimerkki: Garbo, Suomalainen unelma:
"Punainen talo ja velkainen maa
se on osa suomalaista unelmaa
ja lauantai-iltana odotetaan
onnettaren suudelmaa
se on suomalainen unelma"
Hienoa lyriikkaa, ammennettu suomalaisuudesta.
Mutta tämähän on kaipausketju? No jallupäissäni luonnollisesti youtubesta löytyi seuraavat sanat ja omistan nämä lyriikat sille punaisena kihisevälle stalkkerilleni, ehkäpä voit ottaa yhteyttä. Meillä aikuisilla on näet tapana keskustelemalla selvitellä asiat, vinkkinä vaan sulle keski-ikäiselle naiselle:D
"Mä oon leikkinyt niin kauan, mä tahtoisin viimein jo lopettaa
Mä oon liian monta kertaa herännyt, kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua
Kun mä pyydän:
Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää
Tää ei oo sattumaa, tää on kohtaloo, tää on kaikki tässä nyt
Sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-