Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niin fiksu ja empaattinen mies ja olet usein lukenut tilanteita ja ihmisiä hyvin tarkkanäköisesti. Tiedän sen, sillä olet joskus kertonut ajatuksiasi minulle ja silloin olen miettinyt, että ymmärsitpä asian pienien vihjeiden perusteella. Olisi siis suorastaan järjenvastaista, ettet olisi huomannut myös kiinnostustani ja rakastumistani sinuun. Toisaalta voi olla, ettet halua huomata sitä, jos et itse tunne samoin minua kohtaan.
.
Oikein. En halua loukata.
Kaipaatko tässä ketjussa jotain toista henkilöä?
Pitää paikkansa, mutta se on ollutta ja mennyttä. Huomaan vain, että toisinaan joku henkilö on saattanut ihastua minuun tai jopa tehdä asian ihan selväksi. Silloin vain pyrin kohteliaasti ohittamaan asian ja jättää asian huomioimatta, jotta en loukkaisi. Ajatukset kun ovat ihan muualla, enkä taida enää koskaan tuntea vastaavaa mitä tämän yhden kaivatun kanssa.
Se ollut ja mennyt rakkautesi sai sellaiset tunteet sinussa aikaan, joita et taida enään koskaan tuntea? Näinkö menee?
Juuri tätä tarkoitan.
Onko tuo tunteiden palo A- kirjaimella alkava nainen?
Kyllä on.
Mikä hänessä oli erityistä ja kiehtovaa? Kerro jotain.
Mietin miksi viitsisin, kun ei sillä oikeastaan ole enää mitään väliä. Sanotaan nyt sitten niin, että jossain vaiheessa ajattelin hänellä olevan harvinaisen kaunis ja hyvä sydän. Vaikka jännitin näkemistä, niin lopulta aina rauhoituin hänen lähellään. Hänen läsnäolonsa tuntui vain todella hyvälle ja niin luontevalta. Kuin olisin kotona hänen kanssaan. Aivan kuin meidän kuuluisi olla yhdessä ja kummatkin tietäisimme sen. Jotenkin noin.
Miten huomasit että hänellä on kaunis ja hyvä sydän? Tekikö hän jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiselle kirjoitti:
Kohtaaminen,
hetket yhdessä,
tunteet kahden,
elettyä elämää.
Oletko minua vahvempi,
vai osaatko vain vaientaa,
äänen sisälläsi.
Minä en siihen pysty,
se kuuluu korviini,
kun olen yksin,
kuulen sen kuiskauksen,
keskellä ihmisten,
älä luovuta,
on viesti sen.
❤️❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta sitten tunsin kipinän, kun sain kävellä vierelläsi pitkin pimeitä katuja. Se riitti minulle silloin, ja olisi riittänytkin, olenhan realisti. Voiko sitä enää saada takaisin? Miksi mietin sitä vieläkin?
Miksi niitä syyspimeitä katuja yhdessä kuljitte? Ja miksette enää kulje, jos se pelkästään teille riittäisi niin eihän tuo nyt niin paljoa ole vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en laittanut anonyymiä hyvänyöntoivotusta eilen illalla se ei todellakaan tarkoita ettenkö olisi ajatellut sinua tai ettenkö olisi ajatellut samaa. Tuntuu vaan vaaralliselta tehdä siitä koko ajan jatkuvasti ja tarkasti toistuvaa tapaa. Etten tuottaisi pettymystä, jos joskus syystä tai toisesta en sitten joku ilta voisikaan tehdä samoin. Tiedän kyllä, että järjellä ymmärtäisit asian erinomaisesti, sitä vain pelkään että joskus sydän saattaa tulkita liikaa. Toivottavasti voit hyvin.
Sun pitäisi vähän tarkentaa, että kenelle sä olet tarkoittanut niitä hyvänyöntoivotuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en laittanut anonyymiä hyvänyöntoivotusta eilen illalla se ei todellakaan tarkoita ettenkö olisi ajatellut sinua tai ettenkö olisi ajatellut samaa. Tuntuu vaan vaaralliselta tehdä siitä koko ajan jatkuvasti ja tarkasti toistuvaa tapaa. Etten tuottaisi pettymystä, jos joskus syystä tai toisesta en sitten joku ilta voisikaan tehdä samoin. Tiedän kyllä, että järjellä ymmärtäisit asian erinomaisesti, sitä vain pelkään että joskus sydän saattaa tulkita liikaa. Toivottavasti voit hyvin.
Sun pitäisi vähän tarkentaa, että kenelle sä olet tarkoittanut niitä hyvänyöntoivotuksia?
Ei se uskalla. Voisi pian joku tunnistaa. Treffit on pelottavia. Kaukaa on kiva katsella.
Haaveilin juuri nainen rakastelusta kanssasi. Kuvittelen usein millaista se olisi. Malttaisin riisua sinut hyvin hitaasti, joka hetkestä nauttien. Haluaisin rakastella kanssasi ilman mitään kiirettä, kiihkeästi ja hellästi. Haluaisin olla rakastajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä on kuin syöpä joka syö sisältäpäin, vallaten tilaa kaikelta kauniilta ja terveeltä. Puhumattomuus ja epätietoisuus sen suurinta polttoainetta.
Tule ja vie mut. Ota. Omista. Rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin juuri nainen rakastelusta kanssasi. Kuvittelen usein millaista se olisi. Malttaisin riisua sinut hyvin hitaasti, joka hetkestä nauttien. Haluaisin rakastella kanssasi ilman mitään kiirettä, kiihkeästi ja hellästi. Haluaisin olla rakastajasi.
Minäkin haaveilen usein rakastelusta kanssasi, se olisi varmasti juuri niin hellää ja kiihkeää kuin sinä osaat olla. Haluan sinua niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä on kuin syöpä joka syö sisältäpäin, vallaten tilaa kaikelta kauniilta ja terveeltä. Puhumattomuus ja epätietoisuus sen suurinta polttoainetta.
Tule ja vie mut. Ota. Omista. Rakasta.
Tulisin heti jos näyttäisit ensin vihreää valoa! Enkä miettis enää seurauksia! Niin mieletön ikävä! 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin sinut ensimmäisen kerran 2012 alkuvuodesta, jolloin älykkyytesi ja karismasi teki minuun vaikutuksen. Kasvoit minuun, koska olit aina läsnä ja lämmin. Viimeisen kerran kahden kesken vietin aikaa kanssasi huhti-toukokuussa 2012 laivan kannella tupakalla, enkä ole vieläkään unohtanut katsettasi. Oltiin silloin hiljaa. Päässäni juoksi liian monta ajatusta sinusta ja kaikesta mitä tilanteeseen liittyi. Olisin halunnut tarttua sinuun, mutten voinut, en uskaltanut. Vielä nykyäänkin kun muistelen sinua, lämmin aalto pyyhkäisee ylini ja toivon, että sinulla on kaikki hyvin.
Kiitos, nainen, että olit ja olet olemassa. Kukaan ei ole ollut minulle arvoisesi sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä etin sut uudelleen seuraavas elämässä ;(.... Toises ajassa ja paikassa ;(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olit ihmeellisintä ja merkittävintä mitä mun elämässä on tapahtunut. Olit ensimmäinen nainen joka on koskaan läpäissyt mun suojakuoren ja koskettanut sydäntäni. En edes tiennyt että niin voisi käydä, mutta niin siinä kävi.
Olin, mutta olenko enää? Mitä tunnet minua kohtaan nyt?
Olet edelleen se ensimmäinen nainen jota kuvasin. Jatkan elämääni joka on suhteellisen onnellista, sillä mulla on jo kaikkea sitä mitä onnelliseen elämään tarvitaan. Kaikki sinuun liittyvä tuntuu etäiseltä, kuin unelta, sillä jo yli kaksi vuotta on kulunut viime kohtaamisestamme. Jos tulisit uudestaan eteeni, en tiedä mitä tapahtuisi. Ehkä vielä ei ole sen aika. Voi olla ettei se aika tule koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä etin sut uudelleen seuraavas elämässä ;(.... Toises ajassa ja paikassa ;(
Hyi, spooky ajatus, että tyyppi josta ei tässä elämässä välitä ja toivoo hänen painuvan mahdollisimman kauas itsestä, niin vainoaiskin seuraavassa elämässä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olit ihmeellisintä ja merkittävintä mitä mun elämässä on tapahtunut. Olit ensimmäinen nainen joka on koskaan läpäissyt mun suojakuoren ja koskettanut sydäntäni. En edes tiennyt että niin voisi käydä, mutta niin siinä kävi.
Olin, mutta olenko enää? Mitä tunnet minua kohtaan nyt?
Olet edelleen se ensimmäinen nainen jota kuvasin. Jatkan elämääni joka on suhteellisen onnellista, sillä mulla on jo kaikkea sitä mitä onnelliseen elämään tarvitaan. Kaikki sinuun liittyvä tuntuu etäiseltä, kuin unelta, sillä jo yli kaksi vuotta on kulunut viime kohtaamisestamme. Jos tulisit uudestaan eteeni, en tiedä mitä tapahtuisi. Ehkä vielä ei ole sen aika. Voi olla ettei se aika tule koskaan.
Ei tule, siitä pidän huolen. Jättäisit jo rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua rakas.
Niin on.
Odotatko multa yhteydenottoa mies vai etkö vain halua olla tekemisissä?
Ketju on lukittu.
Kolme vuotta sitten tunsin kipinän, kun sain kävellä vierelläsi pitkin pimeitä katuja. Se riitti minulle silloin, ja olisi riittänytkin, olenhan realisti. Voiko sitä enää saada takaisin? Miksi mietin sitä vieläkin?