Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.
Ihme hihhulointia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.
Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.
Itse olet sivistymättön, kun vastaat noin rumasti ihmiselle, joka vain toivoo jotain hyvää tapahtuvaksi. Vaikka sitten siellä seuraavassa elämässä.
Hyvää voi tapahtua jo tässä elämässä jos ei vaan passiivisesti odottele sitä "seuraavaa parempaa elämää".
Parantumattomasti sairailla ei mahda ainakaan olla paljoa hyvää tarjolla loppuelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.
Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.
Itse olet sivistymättön, kun vastaat noin rumasti ihmiselle, joka vain toivoo jotain hyvää tapahtuvaksi. Vaikka sitten siellä seuraavassa elämässä.
Hyvää voi tapahtua jo tässä elämässä jos ei vaan passiivisesti odottele sitä "seuraavaa parempaa elämää".
Parantumattomasti sairailla ei mahda ainakaan olla paljoa hyvää tarjolla loppuelämässä.
Oloa tuskin helpottaa jos on uskonut valinneensa istelle kyseisen sairauden..
Vierailija kirjoitti:
Mä en kadu sitä, että ihastuin suhun raastavan palavasti. Sä sait mut tuntemaan jotain, mitä en ole koskaan ennen tuntenut. Enkä kadu sitä, että myös kerroin sen sulle! Mun sydämestä jäi pala sulle. Musta tuntui heti kun tavattiin,et oot miespuolinen versio musta. On ihan epäreilua, kun meistä ei koskaan voi tulla mitään! Ehkä joskus tavataan vielä jossain?
Sama fiilis. En kylläkään oo suoraan kertonut ihastumisesta. Ja kyllä mun mielestä voisi tulla jotain. Kyseinen heppu ei vaan taida olla samoilla fiiliksillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.
Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.
Itse olet sivistymättön, kun vastaat noin rumasti ihmiselle, joka vain toivoo jotain hyvää tapahtuvaksi. Vaikka sitten siellä seuraavassa elämässä.
Hyvää voi tapahtua jo tässä elämässä jos ei vaan passiivisesti odottele sitä "seuraavaa parempaa elämää".
Parantumattomasti sairailla ei mahda ainakaan olla paljoa hyvää tarjolla loppuelämässä.
Sitä suuremmalla syyllä pitäisi yrittää nauttia elämästä nyt, niin hyvin ja niin kauan kuin sairauden puitteissa suinkin voi. Ajatellaan nyt vaikkapa Stephen Hawkingia, joka sairastui 21 -vuotiaana, sai alussa kahden vuoden elinikäennusteen ja elikin sitten 76 -vuotiaaksi. Hänestä tuli vakavasta taudista huolimatta arvostettu tiedemies, jolla oli perhe ja lapsia. (sivusta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesän kuumuus sai tunteeni sinua kohtaan syttymään. Syksyn viileys tunteeni taas hiipumaan. Talven kylmyys vieköön tunteeni mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Kesän kuumuus sai tunteeni sinua kohtaan syttymään. Syksyn viileys tunteeni taas hiipumaan. Talven kylmyys vieköön tunteeni mennessään.
Toivottavasti et ole hän. Muuten mun sydän itkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää kestä puolisoani. Mä vihaan sitä. Se on kohdellut mua aina huonosti, ja me ollaan ihan erilaisia. Mä ansaitsen jotain parempaa. Jotain sellaista kuin sinä!
Vaikutat ihmiseltä, joka löytää aina ennemmin muista vikaa, kuin itsestäsi. Jos joku ei mene mielesi mukaan, se on aina sen toisen syy. Kaikki epäonni elämässäsi joshtuu aina jostain toisesta, ei itsestäsi. Elä sitten tollasen kanssa. Itse en ainakaan tieten tahtoen ottaisi sun kaltaista rinnalle, yksinelo on tuon rinnalla juhlaa.
Puolisoni on juuri tuollainen. Hänen mielestään olen syyllinen hänen väsymykseensä ja onnettomaan, pessimistiseen elämänasenteeseensa. Ja sitä kiukkua hän purkaa muhun, joka vain hiljaa ja päivä päivältä katkerampana nielee kaiken.
Onko hän aina ollut tuollainen vai muuttunut jonkun tapahtuman jälkeen? Elämäntilanne muuttunut tms? Ymmärtääkö hän yhtään miltä sinusta tuntuu?
Ajatuksia sivustaseuraajalta: Vaikuttaa siltä, että joku paha olo tai tyytymättömyys häntä vaivaa ja sellainen on helppo purkaa lähellä oleviin, vaikkei niin saisi missään nimessä tehdä. Ei tuollainen voi jatkua. Oletteko puhuneet asiasta? Haluatteko jatkaa yhdessä ja muuttaa tilanteen vai olisiko molemmille parempi erota, jotta voisitte olla onnellisia? Saisitteko apua esim. pariterapiasta? Ulkopuolisiakin syitä voisi miettiä. Stressiä, paineita, ongelmia töissä? Masentunut? Verensokeri heittelee tai kilpirauhasvaiva tms. väsyttää? Hormonijutut, esim. naisilla hormonaalinen ehkäisy, miehillä testosteronin väheneminen tai eturauhasvaivat? Tai sitten vaan luonteet ja tavat eivät sovi yhteen. Tilanne kuulostaa hyvin ikävältä ja hankalalta.
Ja kas! Taas on jankuttaja asiansa äärellä, jankuttamassa jonkun toisen avioliiton tilaa, parisuhdetta ja sitä mikä siinä mättää. Aina nokka toisten asioissa, vitt u mikä märehtijä.
Tänään metsässä oli kaunista. Olisitpa ollut rinnalla.
Usein jutellessamme olet niin rento ja hyväntuulinen, mielelläni ilahduttaisin sua aina. Sun seurassa olen itsekin vapaa ja onnellinen. Tiedetään kummatkin, että sitä muuta on elämässä paljon, entä jos jäätäisiin tähän, kun kerran on hyvä olla? Ratkaistaan tilanne jotenkin, osataanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tapailisimme, ja muina aikoina viestittelisimme, kuumentaisin sua tapailujemme välissä eroottisilla viesteillä ja kuvilla 💖
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää kestä puolisoani. Mä vihaan sitä. Se on kohdellut mua aina huonosti, ja me ollaan ihan erilaisia. Mä ansaitsen jotain parempaa. Jotain sellaista kuin sinä!
Vaikutat ihmiseltä, joka löytää aina ennemmin muista vikaa, kuin itsestäsi. Jos joku ei mene mielesi mukaan, se on aina sen toisen syy. Kaikki epäonni elämässäsi joshtuu aina jostain toisesta, ei itsestäsi. Elä sitten tollasen kanssa. Itse en ainakaan tieten tahtoen ottaisi sun kaltaista rinnalle, yksinelo on tuon rinnalla juhlaa.
Puolisoni on juuri tuollainen. Hänen mielestään olen syyllinen hänen väsymykseensä ja onnettomaan, pessimistiseen elämänasenteeseensa. Ja sitä kiukkua hän purkaa muhun, joka vain hiljaa ja päivä päivältä katkerampana nielee kaiken.
Onko hän aina ollut tuollainen vai muuttunut jonkun tapahtuman jälkeen? Elämäntilanne muuttunut tms? Ymmärtääkö hän yhtään miltä sinusta tuntuu?
Ajatuksia sivustaseuraajalta: Vaikuttaa siltä, että joku paha olo tai tyytymättömyys häntä vaivaa ja sellainen on helppo purkaa lähellä oleviin, vaikkei niin saisi missään nimessä tehdä. Ei tuollainen voi jatkua. Oletteko puhuneet asiasta? Haluatteko jatkaa yhdessä ja muuttaa tilanteen vai olisiko molemmille parempi erota, jotta voisitte olla onnellisia? Saisitteko apua esim. pariterapiasta? Ulkopuolisiakin syitä voisi miettiä. Stressiä, paineita, ongelmia töissä? Masentunut? Verensokeri heittelee tai kilpirauhasvaiva tms. väsyttää? Hormonijutut, esim. naisilla hormonaalinen ehkäisy, miehillä testosteronin väheneminen tai eturauhasvaivat? Tai sitten vaan luonteet ja tavat eivät sovi yhteen. Tilanne kuulostaa hyvin ikävältä ja hankalalta.
Ja kas! Taas on jankuttaja asiansa äärellä, jankuttamassa jonkun toisen avioliiton tilaa, parisuhdetta ja sitä mikä siinä mättää. Aina nokka toisten asioissa, vitt u mikä märehtijä.
Kun ei sitä omaakaan elämää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään metsässä oli kaunista. Olisitpa ollut rinnalla.
Usein jutellessamme olet niin rento ja hyväntuulinen, mielelläni ilahduttaisin sua aina. Sun seurassa olen itsekin vapaa ja onnellinen. Tiedetään kummatkin, että sitä muuta on elämässä paljon, entä jos jäätäisiin tähän, kun kerran on hyvä olla? Ratkaistaan tilanne jotenkin, osataanko?
Itsekin kävin tänään metsässä ja ajattelin miltä tuntuisi mies olla siellä sinun kanssasi ja pidellä kiinni kädestäsi. Se olisi niin ihanaa! Olen usein miettinyt että ihan arkisetkin asiat tuntuisivat ihanilta kun saisin tehdä ne yhdessä sinun kanssasi. Jos tietäisin että ajattelet samoin, olisiko minulla enää voimia vastustaa. Luulen että ei..
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailisimme, ja muina aikoina viestittelisimme, kuumentaisin sua tapailujemme välissä eroottisilla viesteillä ja kuvilla 💖
Dick piceillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli laittaa sinulle viestiä. Enää en viitsi kun aikaa kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli laittaa sinulle viestiä. Enää en viitsi kun aikaa kulunut.
Onko kuukausia, vuosia, pitkäkin aika?
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kahta naista
TOIVOTTAVASTI ET OLE MUN KAIVATTUNI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli laittaa sinulle viestiä. Enää en viitsi kun aikaa kulunut.
Onko kuukausia, vuosia, pitkäkin aika?
Kuukausista puhutaan. Juttu tosin junnannut jo pidemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kahta naista
Etunimien ekat kirjaimet?
Ketju on lukittu.
Ajatuksia sivustaseuraajalta: Vaikuttaa siltä, että joku paha olo tai tyytymättömyys häntä vaivaa ja sellainen on helppo purkaa lähellä oleviin, vaikkei niin saisi missään nimessä tehdä. Ei tuollainen voi jatkua. Oletteko puhuneet asiasta? Haluatteko jatkaa yhdessä ja muuttaa tilanteen vai olisiko molemmille parempi erota, jotta voisitte olla onnellisia? Saisitteko apua esim. pariterapiasta? Ulkopuolisiakin syitä voisi miettiä. Stressiä, paineita, ongelmia töissä? Masentunut? Verensokeri heittelee tai kilpirauhasvaiva tms. väsyttää? Hormonijutut, esim. naisilla hormonaalinen ehkäisy, miehillä testosteronin väheneminen tai eturauhasvaivat? Tai sitten vaan luonteet ja tavat eivät sovi yhteen. Tilanne kuulostaa hyvin ikävältä ja hankalalta.