Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa alkaa olla normaalimpi olo. Ei enää sellaista toivotonta ikävöintiä ja ahdistusta vaan voin saada iloa elämän pienistä asioista. En tarkoita, etten silti ikävöisi sinua. Ajattelen sinua edelleen päivittäin, mutta en haaveile mistään, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Olen vain onnellinen, että sain sinut elämääni edes lyhyeksi ajaksi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Tietysti jää mietityttämään se kaikki, mitä meidän välillä oli, mutta ehkä sitten kuvittelin kaiken. Tiedän, etten saa siihen koskaan vastauksia ja hyväksyn sen.

Jos todella hyväksyt sen että asiat jäi selvittämättä niin hyvä sinulle. Itseä taas todella kaivaa selvittämättömät asiat. 

Pakko sanoa sivusta, että tällaiset kommentit on itselle juuri niitä pahimpia koukkuja, jotka saa palaamaan ketjuun, vaikka haluaisi jo itsensä tästä vapauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vieläkin sinua aika usein, vaikka tiedän ettei meidän välillä tule koskaan mitään olemaan. Sen hyväksyminen on helpottanut mieltäni, ja kiitos sinulle että laitoit pisteen asialle. En ole tätä keskustelua juuri lukenut, enkä aio lukeakaan, kun ei ole tarvetta sekoittaa päätä yhtään enempää. Kunhan nyt vain lisään yhden kommentin hukkumaan tähän loputtomaan virtaan. 

Itse laitoin pisteen hieman vastentahtoisesti. Mies ei juuri osoittanut hienotunteisuutta ja johonkin oli pakko vetää raja. Silti muutaman kuukaudenkin jälkeen mietin että vedinkö sen liian aikaisin. En tiedä mitä miehen päässä liikkui viestien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa alkaa olla normaalimpi olo. Ei enää sellaista toivotonta ikävöintiä ja ahdistusta vaan voin saada iloa elämän pienistä asioista. En tarkoita, etten silti ikävöisi sinua. Ajattelen sinua edelleen päivittäin, mutta en haaveile mistään, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Olen vain onnellinen, että sain sinut elämääni edes lyhyeksi ajaksi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Tietysti jää mietityttämään se kaikki, mitä meidän välillä oli, mutta ehkä sitten kuvittelin kaiken. Tiedän, etten saa siihen koskaan vastauksia ja hyväksyn sen.

Jos todella hyväksyt sen että asiat jäi selvittämättä niin hyvä sinulle. Itseä taas todella kaivaa selvittämättömät asiat. 

Joskus asiat on vain pakko hyväksyä eikä muu auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa alkaa olla normaalimpi olo. Ei enää sellaista toivotonta ikävöintiä ja ahdistusta vaan voin saada iloa elämän pienistä asioista. En tarkoita, etten silti ikävöisi sinua. Ajattelen sinua edelleen päivittäin, mutta en haaveile mistään, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Olen vain onnellinen, että sain sinut elämääni edes lyhyeksi ajaksi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Tietysti jää mietityttämään se kaikki, mitä meidän välillä oli, mutta ehkä sitten kuvittelin kaiken. Tiedän, etten saa siihen koskaan vastauksia ja hyväksyn sen.

Jos todella hyväksyt sen että asiat jäi selvittämättä niin hyvä sinulle. Itseä taas todella kaivaa selvittämättömät asiat. 

Joskus asiat on vain pakko hyväksyä eikä muu auta. 

Monet kysymysmerkeiksi jääneet asiat voisi selvittää puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää kestä puolisoani. Mä vihaan sitä. Se on kohdellut mua aina huonosti, ja me ollaan ihan erilaisia. Mä ansaitsen jotain parempaa. Jotain sellaista kuin sinä!

Vaikutat ihmiseltä, joka löytää aina ennemmin muista vikaa, kuin itsestäsi. Jos joku ei mene mielesi mukaan, se on aina sen toisen syy. Kaikki epäonni elämässäsi joshtuu aina jostain toisesta, ei itsestäsi. Elä sitten tollasen kanssa.  Itse en ainakaan tieten tahtoen ottaisi sun kaltaista rinnalle, yksinelo on tuon rinnalla juhlaa.

Puolisoni on juuri tuollainen. Hänen mielestään olen syyllinen hänen väsymykseensä ja onnettomaan, pessimistiseen elämänasenteeseensa. Ja sitä kiukkua hän purkaa muhun, joka vain hiljaa ja päivä päivältä katkerampana nielee kaiken.

Onko hän aina ollut tuollainen vai muuttunut jonkun tapahtuman jälkeen? Elämäntilanne muuttunut tms? Ymmärtääkö hän yhtään miltä sinusta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa alkaa olla normaalimpi olo. Ei enää sellaista toivotonta ikävöintiä ja ahdistusta vaan voin saada iloa elämän pienistä asioista. En tarkoita, etten silti ikävöisi sinua. Ajattelen sinua edelleen päivittäin, mutta en haaveile mistään, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Olen vain onnellinen, että sain sinut elämääni edes lyhyeksi ajaksi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Tietysti jää mietityttämään se kaikki, mitä meidän välillä oli, mutta ehkä sitten kuvittelin kaiken. Tiedän, etten saa siihen koskaan vastauksia ja hyväksyn sen.

Jos todella hyväksyt sen että asiat jäi selvittämättä niin hyvä sinulle. Itseä taas todella kaivaa selvittämättömät asiat. 

Mikä sinua on jäänyt eniten mietityttämään?

Sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä aikaa alkaa olla normaalimpi olo. Ei enää sellaista toivotonta ikävöintiä ja ahdistusta vaan voin saada iloa elämän pienistä asioista. En tarkoita, etten silti ikävöisi sinua. Ajattelen sinua edelleen päivittäin, mutta en haaveile mistään, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Olen vain onnellinen, että sain sinut elämääni edes lyhyeksi ajaksi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Tietysti jää mietityttämään se kaikki, mitä meidän välillä oli, mutta ehkä sitten kuvittelin kaiken. Tiedän, etten saa siihen koskaan vastauksia ja hyväksyn sen.

Jos todella hyväksyt sen että asiat jäi selvittämättä niin hyvä sinulle. Itseä taas todella kaivaa selvittämättömät asiat. 

Mikä sinua on jäänyt eniten mietityttämään?

Viesti 14087 on minulta ja se vastaa kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ikävöitköhän sinä minua? Ajatteletkohan sä mua? Kunpa tietäisin.

Tiedät vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöitköhän sinä minua? Ajatteletkohan sä mua? Kunpa tietäisin.

Tiedät vastauksen.

Tuskin tietää jos täytyy sitä kysellä anonyymisti tuntemattomilta.

Minulla ei ole oikeastaan mitään erityisen negatiivista sanottavaa puolisostani. Joskus ihmiset vain kasvavat erilleen ja etääntyvät toisistaan. Ja kun ollaan tarpeeksi etäällä, niin on aika vaikea lähentyä toisiaan uudestaan. On tapahtunut vieraantuminen. Ei se ole mielestäni meidän kummankaan syy.

Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.

Tuun ihan kohta hulluksi! Tää ikävöiminen on niin raastavaa! Toivoisin että säkin joskus soittaisit mulle ihan vapaaehtoisesti. Mun olo helpottuis edes hetkeksi. Et ehkä voi käsittää miten vaikeaa mulla välillä on. Mun elämässä vaan on niin paljon vaikeita asioita tällä hetkellä ja vielä päälle nämä tunteet. Joskus musta tuntuu että soitan ja annan tulla kaikki mitä tunnen sua kohtaan. Aivan sama mitä siitä ajattelisit. Ehkä olis vaan hyvä että putoaisin takas maan pinnalle ja pystyisin pikkuhiljaa unohtamaan. Mutta en usko että pystyn unohtamaan enää koskaan. Sen verran vahvoja ovat nää tunteet. Kärsitään sitte loppuelämä tämän ikävän kanssa. 😔

Mä en kadu sitä, että ihastuin suhun raastavan palavasti. Sä sait mut tuntemaan jotain, mitä en ole koskaan ennen tuntenut. Enkä kadu sitä, että myös kerroin sen sulle! Mun sydämestä jäi pala sulle. Musta tuntui heti kun tavattiin,et oot miespuolinen versio musta. On ihan epäreilua, kun meistä ei koskaan voi tulla mitään! Ehkä joskus tavataan vielä jossain?

Vierailija kirjoitti:

Tuun ihan kohta hulluksi! Tää ikävöiminen on niin raastavaa! Toivoisin että säkin joskus soittaisit mulle ihan vapaaehtoisesti. Mun olo helpottuis edes hetkeksi. Et ehkä voi käsittää miten vaikeaa mulla välillä on. Mun elämässä vaan on niin paljon vaikeita asioita tällä hetkellä ja vielä päälle nämä tunteet. Joskus musta tuntuu että soitan ja annan tulla kaikki mitä tunnen sua kohtaan. Aivan sama mitä siitä ajattelisit. Ehkä olis vaan hyvä että putoaisin takas maan pinnalle ja pystyisin pikkuhiljaa unohtamaan. Mutta en usko että pystyn unohtamaan enää koskaan. Sen verran vahvoja ovat nää tunteet. Kärsitään sitte loppuelämä tämän ikävän kanssa. 😔

Ja tämä oli siis miehelle

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.

Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.

Olisi varmaan ihanaa olla ystäväsi. Ihan jo tässä elämässä. Älä anna periksi! Miten sydäntä särkevää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.

Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.

Itse olet sivistymättön, kun vastaat noin rumasti ihmiselle, joka vain toivoo jotain hyvää tapahtuvaksi. Vaikka sitten siellä seuraavassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti me voidaan ystävystyä seuraavassa elämässä. Ehkä jo lapsina, viimeistään nuoruudessa. Nauttia nuoruuden vapaudesta yhdessä: seikkailla, hassutella ja nauraa. Toivottavasti saan muutenkin seuraavassa elämässä olla enemmän sen kaltainen kuin sinä: energinen, älykäs ja terve. En tiedä miksi olen valinnut tähän elämään vain pelkkiä vastoinkäymisiä ja sairautta, mitä ihmettä minun sieluni kuvitteli niiden kautta oppivansa. Minusta itsestäni tuntuu ainakin, että kaikki vastoinkäymiset vie persoonaani vain huonompaan suuntaan. Tosin ehkä sen oppiläksyn määrää sittenkin joku korkeampi taho. Sitten mulla on ehkä tosi paljon huonoa karmaa ja mitään hyvää ei ole odotettavissa ehkä koskaan. Toivottavasti ei, sillä haluaisin niin valita seuraavaan elämääni terveyttä, iloa ja onnellisuutta. Haluaisin elää normaalia elämää, kuten suurin osa ja käyttää energiani asioihin, jotka vie minua oikeasti eteenpäin, en sairauksien kanssa taisteluun. Jos toiveeni toteutuu, niin ehkä seuraavassa elämässä ollaan tasavertaisia ja voidaan hyvinkin ystävystyä. Toivottavasti haluat seuraavan elämän nuoruudessa tuntea minut.

Aika kamala elämänkatsomus jos ajattelet että ihmiset jotenkin valitsevat mitä heille tapahtuu. Kuka valitsisi itselleen sairautta tms.? Tuo karman lakiin uskominen mahdollistaa Intiassakin sen kastijärjestelmän (vaikka virallisesti onkin tätä nykyä kielletty) ja sen mukana tulevan vääryyden, hyväksikäytön ja köyhyyden. Mielestäni kyseinen ajattelu ei ole kovinkaan sivistynyttä vaikka toki olisi mukava ajatella että kaiken saa aloittaa täysin alusta jonain toisena henkilönä.

Itse olet sivistymättön, kun vastaat noin rumasti ihmiselle, joka vain toivoo jotain hyvää tapahtuvaksi. Vaikka sitten siellä seuraavassa elämässä.

Hyvää voi tapahtua jo tässä elämässä jos ei vaan passiivisesti odottele sitä "seuraavaa parempaa elämää". 

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää kestä puolisoani. Mä vihaan sitä. Se on kohdellut mua aina huonosti, ja me ollaan ihan erilaisia. Mä ansaitsen jotain parempaa. Jotain sellaista kuin sinä!

Miksi olet sietänyt tuota huonoa kohtelua?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole oikeastaan mitään erityisen negatiivista sanottavaa puolisostani. Joskus ihmiset vain kasvavat erilleen ja etääntyvät toisistaan. Ja kun ollaan tarpeeksi etäällä, niin on aika vaikea lähentyä toisiaan uudestaan. On tapahtunut vieraantuminen. Ei se ole mielestäni meidän kummankaan syy.

Ap. Kysyy vielä: Miten sinä ja puolisosi. Oletteko onnellisia?