Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?

Ehkä siksi, että en halua nähdä sua, mutta erään toisen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?

Ehkä siksi, että en halua nähdä sua, mutta erään toisen kyllä.

Ai kenet vai? Joku Tinder-match?

En kestä enää, kuolen kohta nauruun tän ketjun tän päiväisille :DFFDF

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sellaista meistä, että jos tämä onkin pelkkää himoa ja halua? Mitä jos emme tulisi toimeen muualla kun sängyssä.

Minullakin tuli hiljattain kaivatusta mieleen, että mitä jos meillä ei olisi edes mitään puhuttavaa.

Ei oikeasti välttämättä olisi.

Mulla on sellainen tilanne, että vaikuttaa ettei mitään puhuttavaa oikein olisi. Ja minun puoleltani se johtuu suurimmaksi osaksi vain siitä, että jäädyn ja menen lukkoon, koska en voi näyttää todellisia tunteita, innostusta ja hölistä ties mistä päivittäisestä hutusta. Ei "suhde" tähän ihmiseen ole sellainen, että näin voisi tehdä. Jos voisi avoimesti puhua ja tavata vailla huolen häivää, niin tilanne olisi varmasti eri. Ja ne hetken kun ei puhuisi, voisi olla vain lähellä, tehdä omia juttuja tai häiritä toisen henkilökohtaista tilaa ;D

Minun kaivattuni (n) tuntuu menevän lukkoon nimenomaan minun seurassani. Se harmittaa. Onneksi on tilanteita, joissa hän innostuu höpöttämään jollekin toiselle samassa seurueessa olevalle. Häntä on hauska katsella, sillä hän on aika kova elehtimään ja heilumaan kun pääsee vauhtiin. Ja perjantaina hän näytti melkeinpä tanssivan, kun selitti jotain. Meissä on aika paljon samaa, joten totta kai minäkin olen valitettavasti aika lailla lukossa nimenomaan hänen seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sellaista meistä, että jos tämä onkin pelkkää himoa ja halua? Mitä jos emme tulisi toimeen muualla kun sängyssä.

Minullakin tuli hiljattain kaivatusta mieleen, että mitä jos meillä ei olisi edes mitään puhuttavaa.

Ei oikeasti välttämättä olisi.

Mulla on sellainen tilanne, että vaikuttaa ettei mitään puhuttavaa oikein olisi. Ja minun puoleltani se johtuu suurimmaksi osaksi vain siitä, että jäädyn ja menen lukkoon, koska en voi näyttää todellisia tunteita, innostusta ja hölistä ties mistä päivittäisestä hutusta. Ei "suhde" tähän ihmiseen ole sellainen, että näin voisi tehdä. Jos voisi avoimesti puhua ja tavata vailla huolen häivää, niin tilanne olisi varmasti eri. Ja ne hetken kun ei puhuisi, voisi olla vain lähellä, tehdä omia juttuja tai häiritä toisen henkilökohtaista tilaa ;D

Ookke:)

Meillä olisi kyllä ollut sata tilaisuutta puhua jos puhuttavaa olisi, eli eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää huomenta E-nainen.  T. E-mies.

E:t on parhaita.

E:t on parhaita ja mä olen yks niistä. Kunpa miehetkin tajuis sen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen miettinyt, että jos kaivattuni eroaa ja lapset ovat hyvin tiiviisti nimenomaan hänellä... että miten se suhde sitten kehittyisi. Toisaalta olen niin lätkässä, että sopeutuisin varmaan kaikkeen. Jonkinlaista lohtua tuo myös se, että olisi mahdollista saada ripaus yhteistä aikaa myös työpaikalla/töiden jälkeen. Asia erikseen on, kuinka nopeasti hänen eronsa jälkeen kehtaisin edes alkaa viritellä suhdetta, vaikka leiskuvia tunteita olisikin...

Juuh niin damn fuck kaivatulla on silti ne lapset vaikka eroaisikin....

No, onneksi voi aina jäädä ”ylitöihin” ja lipsauttaa vahingossa vaikka niin över, että sossut hakee ne......

Mitenhän monen viattoman lapsen sydän on särkynyt, kun ilkeä kaltaisesi sairas on tehnyt nimettömän, perättömän lasun jostain perheestä, ja lapset on viety vanhemmiltaan.

Tämäkin viikonloppu on mennyt sinua miettien mies. Kuten kaikki muutkin viikonloput ovat menneet kuluneen vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?

Ehkä siksi, että en halua nähdä sua, mutta erään toisen kyllä.

Ai kenet vai? Joku Tinder-match?

Sitäkö et kyttäämiselläsi ole saanut selvitettyä? Luuletko että vapaaehtoisesti kerron? Ei pitäis millään muotoa edes kuulua sulle mun suhdeasiat kuin mitkään muutkaan asiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen miettinyt, että jos kaivattuni eroaa ja lapset ovat hyvin tiiviisti nimenomaan hänellä... että miten se suhde sitten kehittyisi. Toisaalta olen niin lätkässä, että sopeutuisin varmaan kaikkeen. Jonkinlaista lohtua tuo myös se, että olisi mahdollista saada ripaus yhteistä aikaa myös työpaikalla/töiden jälkeen. Asia erikseen on, kuinka nopeasti hänen eronsa jälkeen kehtaisin edes alkaa viritellä suhdetta, vaikka leiskuvia tunteita olisikin...

Juuh niin damn fuck kaivatulla on silti ne lapset vaikka eroaisikin....

No, onneksi voi aina jäädä ”ylitöihin” ja lipsauttaa vahingossa vaikka niin över, että sossut hakee ne......

Mitenhän monen viattoman lapsen sydän on särkynyt, kun ilkeä kaltaisesi sairas on tehnyt nimettömän, perättömän lasun jostain perheestä, ja lapset on viety vanhemmiltaan.

Mitä v***ua?:D

PS. En ole tehnyt ikinä lasua kenestäkään eikä kenenkään lapsia viedä perättömän ilmoituksen vuoksi.....

Yhden lasun saatan kyllä joutua tekemään, mutta tarkkailen vielä!

Minkä verran olet miettinyt jonkinlaista salasuhdetta, perheellinen nainen? Mitä se tarkoittaisi sinulle? Eli kuinka pitkälle menisit siinä?  Ja kuinka kauan sen toisen miehen (vapaan/varatun) pitäisi odottaa lopullista päätöstäsi? Entä voisitko kunnioittaa itseäsi tai häntä, jos ryhtyisitte siihen ? Voisiko sellaisen pelin jälkeen rakentua luottamuksellinen suhde hänen kanssaan? Vai miettisittekö te molemmat, että tekeekö se toinen saman tempun jonkun toisen kanssa vaikkapa 10 vuoden kuluttua?

Mietin monenlaisia asioita, lähinnä lasten takia. Se, että mietin näitä, ei todellakaan tarkoita, että ryhtyisin salasuhteeseen kanssasi. Tai jos ryhtyisin, se saattaisi olla luonteeltaan enemmän henkinen. Vaikea sanoa. Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin ollut kova pala purtavaksi jopa pyhimyksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?

Ehkä siksi, että en halua nähdä sua, mutta erään toisen kyllä.

Ai kenet vai? Joku Tinder-match?

Sitäkö et kyttäämiselläsi ole saanut selvitettyä? Luuletko että vapaaehtoisesti kerron? Ei pitäis millään muotoa edes kuulua sulle mun suhdeasiat kuin mitkään muutkaan asiani.

Ei vai? Miks ite sit utelet mun asioita? Ja oot niin kiihkossa aina?

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin viikonloppu on mennyt sinua miettien mies. Kuten kaikki muutkin viikonloput ovat menneet kuluneen vuoden aikana.

Samoin on ollut minulla nainen, olet aina yhtä rakkaana mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?

Ehkä siksi, että en halua nähdä sua, mutta erään toisen kyllä.

Ai kenet vai? Joku Tinder-match?

Sitäkö et kyttäämiselläsi ole saanut selvitettyä? Luuletko että vapaaehtoisesti kerron? Ei pitäis millään muotoa edes kuulua sulle mun suhdeasiat kuin mitkään muutkaan asiani.

Ei vai? Miks ite sit utelet mun asioita? Ja oot niin kiihkossa aina?

Relatkaa nyt. Kuinka moni teistä yhdistelee palstatodellisuuksia oikeaan todellisuuteen ja kohtelee jotain ihmistä/ihmisiä eri tavalla näiden kirjoituksien perusteella? Joskus ehkä jopa juoruaa täältä luettua juttuja totena eteenpäin?

Miks et ikinä laita mulle viestii???? Eikö kiinnosta vai?????

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

Tämä rakkaus on niin syvää, että kyllä me päädytään yhteen ja rakastetaan vielä silloinkin toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

15 vuodessa kerkiää tapahtumaan aika paljon, ehkä sä kerkiit sillä välin ihastumaan johonkin nuorempaan, etkä sä sitte enää edes muista mua silloin enään.

Voisimmeko saada jotenkin sen tapaamisen aikaiseksi? En jaksa enää odottaa. Haluan saada selvyyden mitä tunnet minua kohtaan oikeasti. Omat tunteet tiedän, rakastan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran olet miettinyt jonkinlaista salasuhdetta, perheellinen nainen? Mitä se tarkoittaisi sinulle? Eli kuinka pitkälle menisit siinä?  Ja kuinka kauan sen toisen miehen (vapaan/varatun) pitäisi odottaa lopullista päätöstäsi? Entä voisitko kunnioittaa itseäsi tai häntä, jos ryhtyisitte siihen ? Voisiko sellaisen pelin jälkeen rakentua luottamuksellinen suhde hänen kanssaan? Vai miettisittekö te molemmat, että tekeekö se toinen saman tempun jonkun toisen kanssa vaikkapa 10 vuoden kuluttua?

Mietin monenlaisia asioita, lähinnä lasten takia. Se, että mietin näitä, ei todellakaan tarkoita, että ryhtyisin salasuhteeseen kanssasi. Tai jos ryhtyisin, se saattaisi olla luonteeltaan enemmän henkinen. Vaikea sanoa. Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin ollut kova pala purtavaksi jopa pyhimyksille.

Hyviä kysymyksiä ja samoja on tullut itsekin mietittyä. Salasuhteeseen, johon kuuluisi seksi, ei minusta olisi. Sen tiedän. Mielestäni olemme jo kuitenkin henkisessä salasuhteessa, vaikka emme tunteista puhukaan, ja sen kanssa pystyn elämään.

Minusta ainoa oikea tapa meille päätyä kumppaneiksi, olisi tavata kun olemme molemmat tahoillamme eronneet ja niin, että ero ei johtuisi siitä, että haluamme toisemme, vaan siitä että suhteet olivat huonoja.

Silloin meillä olisi hyvät, ehkä jopa parhaat, mahdollisuudet onnistua ja olla hyvin onnellisia yhdessä.