Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kirjoittelisi tässä ketjussa, jos kaivattuni olisi sinkku ja lapseton. Ja pelkästä salasuhteesta en haaveile.

Ok, missä sitten kirjoittelisit?

Jossain ihan muualla ja ihan muista jutuista. Päädyin kirjoittelemaan tänne, koska ihastuin ensi kertaa elämässäni varattuun, jolla on lapsia. Jos hän olisi edes sinkku, en kaipaisi täällä, vaan olisin jo pyytänyt treffeille ja saanut ne pakit - jos ne ylipäätään ovat tullakseen.

Et saisi pakkeja

Minulla on taas jokusen viikon päästä edessä arki, jossa lapset ovat toisaalla joka toinen viikonloppu (ja tietysti erikseen sovittaessa). Vaikeaa se olisi toiselle sanoa, että nähdään kahden viikon välein, vaikka en välttämättä koko aikaa kylki kyljessä haluaisikaan olla. Siispä lueskelen tätä ketjua ja joskus raapustankin jotain.

Tuotakin olen miettinyt, että jos kaivattuni eroaa ja lapset ovat hyvin tiiviisti nimenomaan hänellä... että miten se suhde sitten kehittyisi. Toisaalta olen niin lätkässä, että sopeutuisin varmaan kaikkeen. Jonkinlaista lohtua tuo myös se, että olisi mahdollista saada ripaus yhteistä aikaa myös työpaikalla/töiden jälkeen. Asia erikseen on, kuinka nopeasti hänen eronsa jälkeen kehtaisin edes alkaa viritellä suhdetta, vaikka leiskuvia tunteita olisikin...

Jotenkin kyllä karua, miten kehittymättömiä aikuisia täällä tallustaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kyllä karua, miten kehittymättömiä aikuisia täällä tallustaa.

Totta. Sinä olet hyvä esimerkki, kun teet päätelmiä ihmisistä yksittäisten kommenttien perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kyllä karua, miten kehittymättömiä aikuisia täällä tallustaa.

En tiedä onko samaan asiaan, mutta heräsin juuri päiväunilta ja luin muutama viimeistä sivua. Kyllä tämä ketju näyttää olevan suurimmalle osalle jotain ihmeen fantasia roolipeliä ilman kunnollista roolihahmoa. Jos joku aikuinen ihminen loukkaantuu kysyessään jotain tyhmää kun siihen kysymykseen vastaa joku toinen urpo niin ehkä kannattaa katsoa peiliin ja lopettaa kysymästä tyhmiä yhden lauseen anonyymejä joskus sukupuolettomiakin kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kyllä karua, miten kehittymättömiä aikuisia täällä tallustaa.

Totta. Sinä olet hyvä esimerkki, kun teet päätelmiä ihmisistä yksittäisten kommenttien perusteella.

Tietyt kommentit kyllä kertoo ihmisestä hyvin paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kyllä karua, miten kehittymättömiä aikuisia täällä tallustaa.

Totta. Sinä olet hyvä esimerkki, kun teet päätelmiä ihmisistä yksittäisten kommenttien perusteella.

Tietyt kommentit kyllä kertoo ihmisestä hyvin paljon

No okei. Tämän meidän sananvaihdon perusteella päättelen, että kumpikaan meistä ei ole kovin mukava ihminen.

Miks ei nähty vaikka sunei lapset oli sun exälläs koko viikon?

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

En tiedä, olenko enää hengissä silloin. En kuitenkaan ole kovin nuori nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Tuotakin olen miettinyt, että jos kaivattuni eroaa ja lapset ovat hyvin tiiviisti nimenomaan hänellä... että miten se suhde sitten kehittyisi. Toisaalta olen niin lätkässä, että sopeutuisin varmaan kaikkeen. Jonkinlaista lohtua tuo myös se, että olisi mahdollista saada ripaus yhteistä aikaa myös työpaikalla/töiden jälkeen. Asia erikseen on, kuinka nopeasti hänen eronsa jälkeen kehtaisin edes alkaa viritellä suhdetta, vaikka leiskuvia tunteita olisikin...

Juuh niin damn fuck kaivatulla on silti ne lapset vaikka eroaisikin....

No, onneksi voi aina jäädä ”ylitöihin” ja lipsauttaa vahingossa vaikka niin över, että sossut hakee ne......

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

En ihmettelisi, vaikka rakastettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

Heh, hän olisi silloin n. 50 v ja minä n. 60 v. Ei ainakaan olisi hirveänä erotiikkaa. Tai mistä sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me päädytään yhteen sitten 15 vuoden päästä, kun molempien lapset ovat isoja? Luuletko, että rakastetaan toisiamme vielä silloin?

Heh, hän olisi silloin n. 50 v ja minä n. 60 v. Ei ainakaan olisi hirveänä erotiikkaa. Tai mistä sen tietää.

Ette te missään nuoruuden kukoistuksessa nytkään siis ole, joten mitä väliä

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sellaista meistä, että jos tämä onkin pelkkää himoa ja halua? Mitä jos emme tulisi toimeen muualla kun sängyssä.

Minullakin tuli hiljattain kaivatusta mieleen, että mitä jos meillä ei olisi edes mitään puhuttavaa.

Ei oikeasti välttämättä olisi.

Mulla on sellainen tilanne, että vaikuttaa ettei mitään puhuttavaa oikein olisi. Ja minun puoleltani se johtuu suurimmaksi osaksi vain siitä, että jäädyn ja menen lukkoon, koska en voi näyttää todellisia tunteita, innostusta ja hölistä ties mistä päivittäisestä hutusta. Ei "suhde" tähän ihmiseen ole sellainen, että näin voisi tehdä. Jos voisi avoimesti puhua ja tavata vailla huolen häivää, niin tilanne olisi varmasti eri. Ja ne hetken kun ei puhuisi, voisi olla vain lähellä, tehdä omia juttuja tai häiritä toisen henkilökohtaista tilaa ;D

Vierailija
</p>

<p>Ette te missään nuoruuden kukoistuksessa nytkään siis ole, joten mitä väliä[/quote kirjoitti:

Niin, muistan kun veli täytti 25 ja hän tuntui tosi vanhalta. Tai kun eka kaveri täytti 30 ja laulettiin kolmekymppistä. Tai kun itse täytti 40. Ja omat vanhemmat tuntuivat ikälopuilta, kun täyttivät peräkanaa 45 v. Voihan se elämä olla ihan makoisaa 60-vuotiaana, mutta vakavasti puhuen sydän ei varmaan jaksaisi odottaa 15 vuotta. Jossain vaiheessa pitäisi unohtaa se toinen, jotta voisi vilpittömin mielin rakastaa jotakuta toista, jota en varmaakaan ole edes tavannut vielä. Molemmat vanhempani muuten kuolivat alle 60-vuotiaina, joten en usko kirkkain silmin, että aikaa on enää loputtomiin. Niin kovasti kun juuri nyt rakastankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ei nähty vaikka sun lapset oli sun exälläs?

Oliko? sulla on mennyt nyt viikonloput ja laskemiset sekaisin jossain vaiheessa. Kyttääpä vähän tarkemmin jatkossa. 

Ei oooo menny sekasin. Ja vaikka oiskin niin oltais voitu kyllä nähdä jo edellisviikolla! Eli miks ei olla nähty?