Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Milloin te tapasitte ekan kerran ja missä yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan paskaa... Haluan nähdä sut. En tiiä miks, ehkä se selviäis sitten. Eniten haluaisin vaan halata sua pitkään. Millään muulla ei oo väliä. Eikö tää lopu koskaan?
Ota yhteyttä.
En. En vaan pysty. Haluan kohdata luonnossa, en viestin välityksellä. Enkä voi ehdottaa tapaamista noin vaan. Jos saisin ees jonkin merkin...
Sori kun utelen mutta mikä sellanen merkki vois esimerkiksi olla?
Itsellä sama tilanne kun sulla ja odotan jotain merkkiä (?) ja mietin miten ite voisin vaikuttaa. En uskalla laittaa viestiä kun en tiedä nykyisestä elämäntilanteesta juurikaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Milloin te tapasitte ekan kerran ja missä yhteydessä?
Noin puolitoista vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan paskaa... Haluan nähdä sut. En tiiä miks, ehkä se selviäis sitten. Eniten haluaisin vaan halata sua pitkään. Millään muulla ei oo väliä. Eikö tää lopu koskaan?
Ota yhteyttä.
En. En vaan pysty. Haluan kohdata luonnossa, en viestin välityksellä. Enkä voi ehdottaa tapaamista noin vaan. Jos saisin ees jonkin merkin...
Hm... 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Miksi sinulla on mielestäsi suurempi oikeus onneen kuin muilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Milloin te tapasitte ekan kerran ja missä yhteydessä?
Noin puolitoista vuotta sitten.
Missä yhteydessä tapasitte?
Tämä on vaan silkkaa himoa, saisinpa suudella sinua joka paikkaan..
Minun mielestäni kärsit läheisriippuvuudesta, passiivis-aggressiivisuudesta, misogyniasta, välttelevästä kiintymistyylistä ja heikosta itsetunnosta. Olet fiksu, joten voit käsitellä ongelmiasi rakentavin keinoin niin, ettet tuntisi jatkuvaa tarvetta satuttaa ongelmiisi syytöntä ja ulkopuolista. Sanasi loukkaavat mutta eivät vaikuta syvemmin, koska kykenen pitämään etäällä kaltaisesi huonokäytöksiset, loukkaavasti puhuvat ihmiset. Itsesi vuoksi toivon, että pääsisit jo kaunoistasi ja löytäisit omat rajasi. Niin minäkin teen ja sysään sinut jälleen syrjään. En pidä ystävänäni ihmistä, joka kerta toisensa jälkeen puhuu mitä mieleen tulee tarkoituksenaan satuttaa toista kykenemättä kontrolloimaan tunnetilaansa, kuten aikuisen jo pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kärsit läheisriippuvuudesta, passiivis-aggressiivisuudesta, misogyniasta, välttelevästä kiintymistyylistä ja heikosta itsetunnosta. Olet fiksu, joten voit käsitellä ongelmiasi rakentavin keinoin niin, ettet tuntisi jatkuvaa tarvetta satuttaa ongelmiisi syytöntä ja ulkopuolista. Sanasi loukkaavat mutta eivät vaikuta syvemmin, koska kykenen pitämään etäällä kaltaisesi huonokäytöksiset, loukkaavasti puhuvat ihmiset. Itsesi vuoksi toivon, että pääsisit jo kaunoistasi ja löytäisit omat rajasi. Niin minäkin teen ja sysään sinut jälleen syrjään. En pidä ystävänäni ihmistä, joka kerta toisensa jälkeen puhuu mitä mieleen tulee tarkoituksenaan satuttaa toista kykenemättä kontrolloimaan tunnetilaansa, kuten aikuisen jo pitäisi.
Noi on joo murtoosa mun ongelmista, mut misogyniassa osuit naulan kantaan 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Milloin te tapasitte ekan kerran ja missä yhteydessä?
Noin puolitoista vuotta sitten.
Missä yhteydessä tapasitte?
Kerro sinä missä yhteydessä tapasit hänet, jos aika osui oikeaan.
Ikävä sinua, jonka nimiselle on ihan oma sarja Arabialla. Ostin yhden kipposen tänään. Se on ollut suosikkisarjojani jo ennen kuin edes tapasin sinut. Mukava sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kärsit läheisriippuvuudesta, passiivis-aggressiivisuudesta, misogyniasta, välttelevästä kiintymistyylistä ja heikosta itsetunnosta. Olet fiksu, joten voit käsitellä ongelmiasi rakentavin keinoin niin, ettet tuntisi jatkuvaa tarvetta satuttaa ongelmiisi syytöntä ja ulkopuolista. Sanasi loukkaavat mutta eivät vaikuta syvemmin, koska kykenen pitämään etäällä kaltaisesi huonokäytöksiset, loukkaavasti puhuvat ihmiset. Itsesi vuoksi toivon, että pääsisit jo kaunoistasi ja löytäisit omat rajasi. Niin minäkin teen ja sysään sinut jälleen syrjään. En pidä ystävänäni ihmistä, joka kerta toisensa jälkeen puhuu mitä mieleen tulee tarkoituksenaan satuttaa toista kykenemättä kontrolloimaan tunnetilaansa, kuten aikuisen jo pitäisi.
Hyvin olet sisäistänyt kehoituksen KVG, sieltä oppii sun kaltainen kyökkitsykoloki kaikkea kivaa, joita sitten erittäin viisaana viljellä esim näillä saiteilla kuin ammattilainen ikään. ;D
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua, jonka nimiselle on ihan oma sarja Arabialla. Ostin yhden kipposen tänään. Se on ollut suosikkisarjojani jo ennen kuin edes tapasin sinut. Mukava sattuma.
Onko ko sarja edelleen myynnissä vai onko joku "poistunut myynnistä" -sarja?
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kärsit läheisriippuvuudesta, passiivis-aggressiivisuudesta, misogyniasta, välttelevästä kiintymistyylistä ja heikosta itsetunnosta. Olet fiksu, joten voit käsitellä ongelmiasi rakentavin keinoin niin, ettet tuntisi jatkuvaa tarvetta satuttaa ongelmiisi syytöntä ja ulkopuolista. Sanasi loukkaavat mutta eivät vaikuta syvemmin, koska kykenen pitämään etäällä kaltaisesi huonokäytöksiset, loukkaavasti puhuvat ihmiset. Itsesi vuoksi toivon, että pääsisit jo kaunoistasi ja löytäisit omat rajasi. Niin minäkin teen ja sysään sinut jälleen syrjään. En pidä ystävänäni ihmistä, joka kerta toisensa jälkeen puhuu mitä mieleen tulee tarkoituksenaan satuttaa toista kykenemättä kontrolloimaan tunnetilaansa, kuten aikuisen jo pitäisi.
Miten voi samassa persoonassa olla läheisriippuvuus ja välttelevä kiintymystyyli?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua, jonka nimiselle on ihan oma sarja Arabialla. Ostin yhden kipposen tänään. Se on ollut suosikkisarjojani jo ennen kuin edes tapasin sinut. Mukava sattuma.
Sirkka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen tunne, että tulemme rakastamaan toisiamme koko elämän ajan. Tarpeeksi olemme jo toisistamme nähneet, jotta tunteiden on ollut mahdollista kasvaa näin suuriksi. Miehelle.
Minullakin on samanlainen tunne, koska en ole rakastanut ketään tällä tavalla elämäni aikana. Miten me pystytään elämään sen asian kanssa?
Millä tavalla rakkaus, jota koet minua kohtaan eroaa aikaisemmista kokemistasi? En tiedä voiko tämän kanssa elää, mutta onko vaihtoehtojakaan?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.
Mistä sen tietää että on kohdannut sen oikean? Mistä se varmuus tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan paskaa... Haluan nähdä sut. En tiiä miks, ehkä se selviäis sitten. Eniten haluaisin vaan halata sua pitkään. Millään muulla ei oo väliä. Eikö tää lopu koskaan?
Ota yhteyttä.
En. En vaan pysty. Haluan kohdata luonnossa, en viestin välityksellä. Enkä voi ehdottaa tapaamista noin vaan. Jos saisin ees jonkin merkin...
Sori kun utelen mutta mikä sellanen merkki vois esimerkiksi olla?
Itsellä sama tilanne kun sulla ja odotan jotain merkkiä (?) ja mietin miten ite voisin vaikuttaa. En uskalla laittaa viestiä kun en tiedä nykyisestä elämäntilanteesta juurikaan..
Mikä tahansa auttais, mistä vois arvella, että toinen haluaa olla tekemisissä. Jutteleminen nähdessä, kuulumisten kysyminen viestillä tai joku toivotus vaikka syntymäpäivänä tai yleisenä juhlapäivänä, somessa ainakin ois helppo jättää ees jotain jälkiä itestään tai postata jotain, mistä voi arvailla. Ja toisinpäin sit se, miten näihin reagoi.
Sulle sanosin, että eihän toisen ihmisen elämäntilanne tai sen tietäminen oo sun vastuulla. Ja ei kai varatunkaan tarvi eristyksissä elää, vaan voi pitää yhteyttä. Jos siis muuten uskaltaisit, ni älä anna ton estää sua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaan silkkaa himoa, saisinpa suudella sinua joka paikkaan..
Samat sanat! <3
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sinua, jonka nimiselle on ihan oma sarja Arabialla. Ostin yhden kipposen tänään. Se on ollut suosikkisarjojani jo ennen kuin edes tapasin sinut. Mukava sattuma.
Muumi? Sylvi? Esteri? Anneli?
Sillä tavalla, että tiedän vain sinun olevan minulle se oikea, vaikka en aiemmin uskonut sellaiseen. Tekisin vuoksesi ihan mitä tahansa, vaikka et edes pitäisi minusta. Rinnassa tuntuu koko ajan kauhea ikävä, eikä se lähde pois muuten kuin sinun seurassasi. Kai vaihtoehtoja aina on, vaikka ne tuntuisivatkin pelottavilta. Jokaisella on mielestäni oikeus onneen ainoassa elämässään.