Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua ja ikävöin. Entä sinä minua? Miehelle.

Arvaa vain kuinka paljon...

E kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Meksiko vai Brasilia? Kumpaa kannatat mies?

Meksikoa, koska olen uhkapelannut Englantia mestariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä ollessa katse hakee sua yhtenään, mutta niin turhaan. Naiselle.

Samat sanat, mutta naiselta miehelle. Odotin niin kovasti näkeväni sut tänään, toisin kävi.

Jaa miksi turhaan, olinko eri työvuorossa?

Kirjoittaisitpa sinäkin tänne ajatuksiasi joskus. Tai jos kirjoitat, niin en tunnista koskaan sua.

Uuuuu sait yhden yhdys sanan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Töissä ollessa katse hakee sua yhtenään, mutta niin turhaan. Naiselle.

Mikä siitä tekee turhaa? Ei katseet kohtaa vai ei riitä?

Miehelle, jonka näin ja hain katsetta mutta jäin kaipaamaan lisää.

naiselta naiselle kirjoitti:

Kirjoittaisitpa sinäkin tänne ajatuksiasi joskus. Tai jos kirjoitat, niin en tunnista koskaan sua.

Kerro jotain naisestasi (jos haluat). Minä kirjoitan tänne joka päivä naiselta naiselle, mutta nykyään en alapeukutusmyrskyn ja viestien poistamisen takia halua mainita sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sille silti mitään voi, jos ihastuu toiseen. Voi tapahtua ihan kenelle vaan.

Ei siitä ollutkaan kyse vaan siitä, lähteekö niitä tunteita ruokkimaan ja tekemään jopa jotain siirtoja ihastuksen suuntaan vai ei.

Tunteet nyt on tunteita, niitä tulee ja menee.

Tunteiden takana on ihmiset. Minulle ei ole yhdentekevää menettää ihmisiä joita haluan ja rakastan. Tämä koskee myös niitä joista kiinnostun ja joihin ihastun. En tahdo ajatella että nämä ovat tusinakamaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jopa sanonut sun nimen täällä joitakin aikoja sitten kännissä. Enää en uskalla edes alkukirjainta laittaa. Mutta kaipaan niin helvetisti!

Olen kirjoittanut nimesi tänne selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä ollessa katse hakee sua yhtenään, mutta niin turhaan. Naiselle.

Samat sanat, mutta naiselta miehelle. Odotin niin kovasti näkeväni sut tänään, toisin kävi.

Jaa miksi turhaan, olinko eri työvuorossa?

Olit.

Haluan avautua jonnekin, koska en voinut kilahtaa sinulle. Et ollut lainkaan oma itsesi ja toivottavasti löydät syy-seuraussuhteen toiminnallesi. Minä tajuan, mutta en tässä vaiheessa aio kritisoida. Minua loukkaa, että et vieläkään sisimmässäsi arvosta parisuhdettani. Mikä sinut sai uskomaan, että mielipiteeni olisi muuttunut? Pukeutumiseniko? Sinun menestyksesikö? Et vieläkään usko, että suhteeni voi toimia? Kumppanini on hyvä ihminen, ja minulla on aina ollut luontevaa hänen kanssaan. Vaikka olisit monien mielestä ihannekumppani minulle, näen lukuisia syitä, miksi juttumme ei toimisi parisuhteena.

Pelkkä spontaani intiimialueen kosketus ei olisi ollut niin merkille pantavaa siinä tilanteessa. Mutta kun sitä edelsi todella pitkä ja kiusallinen tuijotus, jota yritin väistää. Tiedän sen ilmeen. Sellainen ihastuneen miehen second change -tapitus. Sen hetkisellä aivotoiminnallasi siis tiesit, minkä siirron olit tekemässä. Se ei ollut huti.

On sinun päätettävissäsi, haluatko jatkaa toveruutta. Minä pystyn siihen, kuten ennenkin. Mutta en halua, että läsnäoloni saa olosi vaikeaksi. Tuntuuko sinusta, että liskoaivosi ottavat seurassani vallan? Koetko, että leikin vain tunteillasi ja käytän sinua hyväksi? Uskotko, että teen valintoja vain rahan perässä? Pesen käteni näistä. Kiitän seurasta, ystävyydestä, läpänheitosta, keskusteluista ja siitä erityisestä yhteydestä ja ymmärryksestä, joka meillä on ollut. Minulle se on vilpitöntä ja pyyteetöntä.

Kerrot vitsejä silmät tuikkien ja suu leveässä virneessä, nainen. Taidat tulla aika hyvin juttuun miesten kanssa? Et kuitenkaan minun. Ehkä inhoat minua, ehkä pelkäät. Miksi, sitä en tiedä. Useimmat muut naiset ovat minulle enemmän kuin ystävällisiä: läpsivät olalle, tulevat liian lähelle ja vitsailevat tarttuvansa kohta takamukseeni. Silloin sinäkin saatat virnistää, mutta et lähde mukaan leikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Haluan avautua jonnekin, koska en voinut kilahtaa sinulle. Et ollut lainkaan oma itsesi ja toivottavasti löydät syy-seuraussuhteen toiminnallesi. Minä tajuan, mutta en tässä vaiheessa aio kritisoida. Minua loukkaa, että et vieläkään sisimmässäsi arvosta parisuhdettani. Mikä sinut sai uskomaan, että mielipiteeni olisi muuttunut? Pukeutumiseniko? Sinun menestyksesikö? Et vieläkään usko, että suhteeni voi toimia? Kumppanini on hyvä ihminen, ja minulla on aina ollut luontevaa hänen kanssaan. Vaikka olisit monien mielestä ihannekumppani minulle, näen lukuisia syitä, miksi juttumme ei toimisi parisuhteena.

Pelkkä spontaani intiimialueen kosketus ei olisi ollut niin merkille pantavaa siinä tilanteessa. Mutta kun sitä edelsi todella pitkä ja kiusallinen tuijotus, jota yritin väistää. Tiedän sen ilmeen. Sellainen ihastuneen miehen second change -tapitus. Sen hetkisellä aivotoiminnallasi siis tiesit, minkä siirron olit tekemässä. Se ei ollut huti.

On sinun päätettävissäsi, haluatko jatkaa toveruutta. Minä pystyn siihen, kuten ennenkin. Mutta en halua, että läsnäoloni saa olosi vaikeaksi. Tuntuuko sinusta, että liskoaivosi ottavat seurassani vallan? Koetko, että leikin vain tunteillasi ja käytän sinua hyväksi? Uskotko, että teen valintoja vain rahan perässä? Pesen käteni näistä. Kiitän seurasta, ystävyydestä, läpänheitosta, keskusteluista ja siitä erityisestä yhteydestä ja ymmärryksestä, joka meillä on ollut. Minulle se on vilpitöntä ja pyyteetöntä.

Tämä on kaipausketju. En usko että kukaan joka todella tahtoo olla pelkkä ystävä, eikä takana olisi toive romantiikasta.

Ja se tunne välittyy sille miehelle. Siksi mies vaivaantuu. Ei tuota ole jos välillä ei ole yksipuolinen ihastuminen.

En tiedä mikä tuo avautuminen nyksäsi varakkuudesta on. Miten se kiinnostaa yhtään ketään? 😂😂😂

Ei ystävän tarvitse todistaa toiselle yhtään mitään. Ystävyys on selvää.

Lopeta paskanjauhaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot vitsejä silmät tuikkien ja suu leveässä virneessä, nainen. Taidat tulla aika hyvin juttuun miesten kanssa? Et kuitenkaan minun. Ehkä inhoat minua, ehkä pelkäät. Miksi, sitä en tiedä. Useimmat muut naiset ovat minulle enemmän kuin ystävällisiä: läpsivät olalle, tulevat liian lähelle ja vitsailevat tarttuvansa kohta takamukseeni. Silloin sinäkin saatat virnistää, mutta et lähde mukaan leikkiin.

Miksi hän inhoaisi sinua?

Ehkä tuo on sinun oma pelko ettei hän pidä sinusta?

Mitä tapahtuisi jos sinä lähestyisit häntä?

Oisin antanu tiiät sen itsekkin.

Jos saisimme pienen hetken kahdestaan, mitä tekisimme? Miehelle.

Marko, odotathan mua vielä vähän? Pian olen vapaa ja voidaan aloittaa meidän rakkaustarina :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan avautua jonnekin, koska en voinut kilahtaa sinulle. Et ollut lainkaan oma itsesi ja toivottavasti löydät syy-seuraussuhteen toiminnallesi. Minä tajuan, mutta en tässä vaiheessa aio kritisoida. Minua loukkaa, että et vieläkään sisimmässäsi arvosta parisuhdettani. Mikä sinut sai uskomaan, että mielipiteeni olisi muuttunut? Pukeutumiseniko? Sinun menestyksesikö? Et vieläkään usko, että suhteeni voi toimia? Kumppanini on hyvä ihminen, ja minulla on aina ollut luontevaa hänen kanssaan. Vaikka olisit monien mielestä ihannekumppani minulle, näen lukuisia syitä, miksi juttumme ei toimisi parisuhteena.

Pelkkä spontaani intiimialueen kosketus ei olisi ollut niin merkille pantavaa siinä tilanteessa. Mutta kun sitä edelsi todella pitkä ja kiusallinen tuijotus, jota yritin väistää. Tiedän sen ilmeen. Sellainen ihastuneen miehen second change -tapitus. Sen hetkisellä aivotoiminnallasi siis tiesit, minkä siirron olit tekemässä. Se ei ollut huti.

On sinun päätettävissäsi, haluatko jatkaa toveruutta. Minä pystyn siihen, kuten ennenkin. Mutta en halua, että läsnäoloni saa olosi vaikeaksi. Tuntuuko sinusta, että liskoaivosi ottavat seurassani vallan? Koetko, että leikin vain tunteillasi ja käytän sinua hyväksi? Uskotko, että teen valintoja vain rahan perässä? Pesen käteni näistä. Kiitän seurasta, ystävyydestä, läpänheitosta, keskusteluista ja siitä erityisestä yhteydestä ja ymmärryksestä, joka meillä on ollut. Minulle se on vilpitöntä ja pyyteetöntä.

Tämä on kaipausketju. En usko että kukaan joka todella tahtoo olla pelkkä ystävä, eikä takana olisi toive romantiikasta.

Ja se tunne välittyy sille miehelle. Siksi mies vaivaantuu. Ei tuota ole jos välillä ei ole yksipuolinen ihastuminen.

En tiedä mikä tuo avautuminen nyksäsi varakkuudesta on. Miten se kiinnostaa yhtään ketään? 😂😂😂

Ei ystävän tarvitse todistaa toiselle yhtään mitään. Ystävyys on selvää.

Lopeta paskanjauhaminen.

Olipa sekava viesti. Ekan lauseen tajusin ja tiedän olleeni offtopic. Ei ollut muutakaan paikkaa. Halusin sen vain ulos. Oma keskustelu olisi saanut turhaa huomiota.

Vastaus kysymykseesi: jos tämän "ystävän" mielestä olen lompakkoloinen, niin en halua sitten olla tekemisissä.

Minustakin ystävyyden pitäisi olla selvää. Vuosikausiin ei minun sitä tarvinnut kyseenalaistaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisimme pienen hetken kahdestaan, mitä tekisimme? Miehelle.

Ottaisin sut syliini, kertoisin lopultakin tunteistani ja suutelisin.