Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Aiotko katsoa miehesi kanssa fudista vai istuskella täällä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat suudella mua ensi viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö pepustani?
Kyllä. Vähän väliä vilkuilen... huomaamattomasti, mukamas, mutta varmaan huomaat. Saakeli, veisit vaan minut kokonaan, helposti onnistuisit.
En ihmettele miksi osa ihmisistä ei saa hyvää kumppania. Rumaa kielenkäyttöä, katkeruutta eikä nähdä toisissa hyvää. Tietämättä asioista enempää, tuomitaan täysin. Niinkuin oma kokemus olisi ainoa totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista miestä sinä kaipaat, A?
Tiedätkö, millainen hän on sisimmiltään? Vai onko hän yhä arvoitus?
J, ollut jo aika kauan.
Monta kirjainta hänen etunimessä (kysytään kun tääkin)? Missä päin Suomea?
4 kirjainta. Itä-Suomi.
Olisiko tänään ollut teoriassa mahdollista puhua asioista? Tule puhumaan minulle, olisi paljon kerrottavaa, vähän avaisin arvoitusta. Tai sitten kuvittelen ja haaveilen vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkkuja elämänhalulleni. Oletko vielä ajatellut palata luokseni vai lähditikö lopullisesti? En oikein enää jaksaisi tätä toivottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuu jodeliin. Siellä voi poistaa viestit.
Olisitko valmis antamaan piniä ihastuksellesi jo eka treffeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi tänään?
Mulle sopisi paremmin ensi kuussa, koska on nyt kaikkea muuta puuhattavaa. Käviskö sulle silloin?
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin että vaikka ootkin tosi sosiaalinen, niin ehkä sulla ei silti ole silti tosi läheisiä ystäviä, vaan paljon kavereita ja vielä enemmän tuttuja. En vaan tiedä johtuuko se siitä että et osaa oikein luottaa kenenkään vai että sulle kelpaa ystäväksi vain riittävän korkeatasoiset ihmiset vai eikö sulla vain ole aikaa tai ehkä kaikkea noita ja vielä jotain muuta. Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että olet niin huolissaan siitä mitä muut ajattelee. Se selittäisi ainakin vaikeuden luottaa ja sen että ystävän pitäisi olla tarpeeksi edustava ja esittelykelpoinen. Sen lisäksi pitäisi tietty täyttyä muut ystävyyden vaatimukset eli kemioiden kohtaaminen, samalla aaltopituudella oleminen ja yhteiset mielenkiinnonkohteet. Jos olet vielä bi ja kaapissa, niin kemiat ei saa myöskään kohdata hitustakaan väärällä tavalla tai säikähdät ja pakenet. Kukaan ei ehkä koskaan täytä kaikkia vaatimuksia.
Mitäpä jos alkaisit suunnata mielenkiintosi omaan elämääsi ja sitä rataa? Onko ihan mahdoton rasti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista miestä sinä kaipaat, A?
Tiedätkö, millainen hän on sisimmiltään? Vai onko hän yhä arvoitus?
J, ollut jo aika kauan.
Monta kirjainta hänen etunimessä (kysytään kun tääkin)? Missä päin Suomea?
4 kirjainta. Itä-Suomi.
Olisiko tänään ollut teoriassa mahdollista puhua asioista? Tule puhumaan minulle, olisi paljon kerrottavaa, vähän avaisin arvoitusta. Tai sitten kuvittelen ja haaveilen vaan...
Ei ole yhteystietoja hänestä. Tuskin hänelläkään minun. Sattuman kauppaa että kohdattaisiin jossain ja vieläpä että tilanne antaisi periksi juttutuokiolle. Sellaista ei ole vielä eteemme tullut. Haluaisin kyllä jutella, olla kahden jne. Jo monta vuotta olen kaivannut häntä. Muuta en tänne kerro. Toivottava vain, että kohdataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin että vaikka ootkin tosi sosiaalinen, niin ehkä sulla ei silti ole silti tosi läheisiä ystäviä, vaan paljon kavereita ja vielä enemmän tuttuja. En vaan tiedä johtuuko se siitä että et osaa oikein luottaa kenenkään vai että sulle kelpaa ystäväksi vain riittävän korkeatasoiset ihmiset vai eikö sulla vain ole aikaa tai ehkä kaikkea noita ja vielä jotain muuta. Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että olet niin huolissaan siitä mitä muut ajattelee. Se selittäisi ainakin vaikeuden luottaa ja sen että ystävän pitäisi olla tarpeeksi edustava ja esittelykelpoinen. Sen lisäksi pitäisi tietty täyttyä muut ystävyyden vaatimukset eli kemioiden kohtaaminen, samalla aaltopituudella oleminen ja yhteiset mielenkiinnonkohteet. Jos olet vielä bi ja kaapissa, niin kemiat ei saa myöskään kohdata hitustakaan väärällä tavalla tai säikähdät ja pakenet. Kukaan ei ehkä koskaan täytä kaikkia vaatimuksia.
Mitäpä jos alkaisit suunnata mielenkiintosi omaan elämääsi ja sitä rataa? Onko ihan mahdoton rasti?!
Aika uskomattoman korkealentoista "analyysia". Ja hyvin paistaa läpi, että ei tunne kohdettaan kuin "hyvää päivää kirvesvartta" tyylisesti, ja selkeästi myös saanut kohteeltaan potkun persuuksille tyyliin "painu tampio niin kauas kuin pippuri kasvaa äläkä tuo paskanaamaasi enää ikinä eteeni" ja sekös näemmä nyt tampiota ottaa otsalohkoon ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin että vaikka ootkin tosi sosiaalinen, niin ehkä sulla ei silti ole silti tosi läheisiä ystäviä, vaan paljon kavereita ja vielä enemmän tuttuja. En vaan tiedä johtuuko se siitä että et osaa oikein luottaa kenenkään vai että sulle kelpaa ystäväksi vain riittävän korkeatasoiset ihmiset vai eikö sulla vain ole aikaa tai ehkä kaikkea noita ja vielä jotain muuta. Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että olet niin huolissaan siitä mitä muut ajattelee. Se selittäisi ainakin vaikeuden luottaa ja sen että ystävän pitäisi olla tarpeeksi edustava ja esittelykelpoinen. Sen lisäksi pitäisi tietty täyttyä muut ystävyyden vaatimukset eli kemioiden kohtaaminen, samalla aaltopituudella oleminen ja yhteiset mielenkiinnonkohteet. Jos olet vielä bi ja kaapissa, niin kemiat ei saa myöskään kohdata hitustakaan väärällä tavalla tai säikähdät ja pakenet. Kukaan ei ehkä koskaan täytä kaikkia vaatimuksia.
Mitäpä jos alkaisit suunnata mielenkiintosi omaan elämääsi ja sitä rataa? Onko ihan mahdoton rasti?!
Aika uskomattoman korkealentoista "analyysia". Ja hyvin paistaa läpi, että ei tunne kohdettaan kuin "hyvää päivää kirvesvartta" tyylisesti, ja selkeästi myös saanut kohteeltaan potkun persuuksille tyyliin "painu tampio niin kauas kuin pippuri kasvaa äläkä tuo paskanaamaasi enää ikinä eteeni" ja sekös näemmä nyt tampiota ottaa otsalohkoon ;D
Jos te tunnistitte itsenne tuosta mun analyysista, niin teidän kohdalla ainakin ymmärrän varsin hyvin sen jos teillä ei ole ystäviä. Syy on tosin joku ihan muu kuin analysoimani. Se vaikuttaa olevan totta että ihmisten todellinen luonne tulee esiin netissä anonyymina. Suurin osa on sellaisia, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin että vaikka ootkin tosi sosiaalinen, niin ehkä sulla ei silti ole silti tosi läheisiä ystäviä, vaan paljon kavereita ja vielä enemmän tuttuja. En vaan tiedä johtuuko se siitä että et osaa oikein luottaa kenenkään vai että sulle kelpaa ystäväksi vain riittävän korkeatasoiset ihmiset vai eikö sulla vain ole aikaa tai ehkä kaikkea noita ja vielä jotain muuta. Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että olet niin huolissaan siitä mitä muut ajattelee. Se selittäisi ainakin vaikeuden luottaa ja sen että ystävän pitäisi olla tarpeeksi edustava ja esittelykelpoinen. Sen lisäksi pitäisi tietty täyttyä muut ystävyyden vaatimukset eli kemioiden kohtaaminen, samalla aaltopituudella oleminen ja yhteiset mielenkiinnonkohteet. Jos olet vielä bi ja kaapissa, niin kemiat ei saa myöskään kohdata hitustakaan väärällä tavalla tai säikähdät ja pakenet. Kukaan ei ehkä koskaan täytä kaikkia vaatimuksia.
Mitäpä jos alkaisit suunnata mielenkiintosi omaan elämääsi ja sitä rataa? Onko ihan mahdoton rasti?!
Aika uskomattoman korkealentoista "analyysia". Ja hyvin paistaa läpi, että ei tunne kohdettaan kuin "hyvää päivää kirvesvartta" tyylisesti, ja selkeästi myös saanut kohteeltaan potkun persuuksille tyyliin "painu tampio niin kauas kuin pippuri kasvaa äläkä tuo paskanaamaasi enää ikinä eteeni" ja sekös näemmä nyt tampiota ottaa otsalohkoon ;D
Jos te tunnistitte itsenne tuosta mun analyysista, niin teidän kohdalla ainakin ymmärrän varsin hyvin sen jos teillä ei ole ystäviä. Syy on tosin joku ihan muu kuin analysoimani. Se vaikuttaa olevan totta että ihmisten todellinen luonne tulee esiin netissä anonyymina. Suurin osa on sellaisia, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä.
Miksi et kysy häneltä asiaa?
Erityisen typerää on käyttää arvuutteluun vuosikausia kun voisi vain keskustella ja kysyä.
Kaksi kuukautta poissa silmistä ja unohdin sinut. Nytkö tämä alkaa taas uudestaan, heti ensimmäisestä kohtaamisesta? Miksi? En jaksaisi enää, vaikka saatkin minut hymyilemään päiväkausiksi pelkän pikaisen näkemisen ansiosta.
Saattoi näyttää pahalta, mutta jos tietäisit mitä tein voisit olla aika ylpeä.
Ketju on lukittu.
😂 Mulla sama!