Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Olemme viettäneet jo niin paljon aikaa yhdessä, että jos se ei olisi naurettavaa ja mahdotonta, voisimme ihan yhtä hyvin seurustella. Me jo tappelemme kuin pariskunta. Toisaalta voisi olla ihanaa kokea myös ne "seurustelun hyvät puolet", mutta ollaan nyt näin ja nahistellaan, kun mikään muu ei käy :D
Koitit auttaa mutta jäljelle jäi lopulta vaan ikävä ja tuska.
Päästit liian monta ihmistä meidän väliin.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus meistä kahdesta, iho ihoa vasten, peiton alla kahdestaan. Niin kaunis ja kuumottava. Voin melkein tuntea tuoksusi ja ihosi lämmön. Olet niin rakas.
Kenelle tämä?
Vierailija kirjoitti:
"Pienet" sanasesi aiheuttivat sen etten voisi enää olla normaalisti/oma itseni aeurassasi. Alkaisin vain kontrolloida käyttäytymistäni ja sanokani ja lopulta kyllästyisit seuraani kun et saisi mitään irti.
No worries buddy, ei susta saanut aiemminkaan mitään irti.:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miksi tänne vielä sulle kirjoitan, enkö osaisi jo lopettaa? Ehkä toivoisin sun mulle joskus vastaavan, jotta tietäisin sunkin mua kaipaavan.
Mulle tää palsta on ollut paikka jonne purkaa mun tunteita sua kohtaan, joihin en koskaan saanut kokea vastavuoroisuutta. En ole enää lainkaan surullinen, vain edelleen kaipaan sua. Sä jätit muhun lähtemättömän vaikutuksen kauneudellasi, älykkyydellääsi ja sillä jollain määrittelemättömällä joka sai mut tuntemaan löytäneeni ihmisen, joka ymmärtäisi täysin kuka minä olen, ensimmäisen kerran elämässäni.
Siksi vielä kirjoitan tälle hullulle palstalle.Sun palvoma nainen seurustelee toisen miehen kanssa. Koita jo hellittää.
En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta kyllä mua naurattaa nämä jotka luulevat tunnistavansa jotain kirjoittajia. Varmaan satoja samoja samanlaisia tilanteita käynnissä tässäkin maassa ja ilman tunnisteita kuitenkin haluat väkisin tunnistaa joksikin?
Itselläkin oli yksi tilanne, jonka sain selvitetyksi. Viikkoa myöhemmin luin kuinka joku kyseli joltain toiselta "etsitkö sinä sitä X". Olikohan joku joka olisi halunnut olla se kaivattu, vaikka valitettavasti ei ollut muuta kuin omissa mielikuvissaan?
Jos se oli kysymys henkilöstä, jonka nimi oli hukassa, niin kysyjä olin minä, enkä todellakaan kuvitellut olevani kaipauksen kohteena. Kunhan vaan osallistuin ketjuun sivusta, kun joidenkin tarinat jäävät mieleen ja niihin toivoo jonkun closuren.
Kiva, että mietit heti ivallisesti. Onnea sun kaipaukselles.
Ja mikähän antaa sinulle oikeuden alkaa manipuloida toisten tunteita tällä tavalla? Et voi tietää kenenkään tilannetta, ne ovat aina yksilöllisiä. Oletan sinunkin jotain ikävöivän, et kai muuten tällä palstalla olisi. Jos sinulla ovat asiat menneet huonosti, pitääkö toisten haaveet tappaa myös? Tuo on julmaa.
Tota, luitkohan nyt kommenttini ihan hiukkasen väärin? 😂 En ole tappanut kenenkään toiveita, totesin vain kun tunnistin itseni, että en ole kuvitellut olleeni hänen kaipauksen kohteenaan. Ei kannata irroittaa asioita niiden alkuperäisistä yhteyksistä.
Itse en kaipaa ketään. Lueskelen tätä ketjua vain siksi, että täällä on välillä hienoja tarinoita ja tunnelmia. Niiltä osin siis, kun sinunlaisesi hullut eivät höpötä omiaan.
Luin kyllä oikein. Kehotit toista luopumaan naisen haaveilusta sanoen, että naisella on toinen mies. Mistä ihmeestä meistä kukaan tietää, mikä todellinen tilanne on?
Öööh, enhän kehoittanut??? Oletko ihan sekaisin? 😂
Lue tuo 3911/3709. Viestini ei ollut tarkoitettu sinulle.
No älä sitten lainaa minua ja kommentoi minulle! 😂
Saat anteeksi. Vaikka et pahoitella tajunnutkaan.
Tänään olen pääasiassa syönyt korealaista porkkanasalaattia. Seuraavaksi lennän nuolena Zeniin.
Vierailija kirjoitti:
Olemme viettäneet jo niin paljon aikaa yhdessä, että jos se ei olisi naurettavaa ja mahdotonta, voisimme ihan yhtä hyvin seurustella. Me jo tappelemme kuin pariskunta. Toisaalta voisi olla ihanaa kokea myös ne "seurustelun hyvät puolet", mutta ollaan nyt näin ja nahistellaan, kun mikään muu ei käy :D
Ok sitten.
Ystäväni... teen reissuvalmisteluja, siksi en ole palstaillut.
Olet ajatuksissa kuitenkin. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin miksi tänne vielä sulle kirjoitan, enkö osaisi jo lopettaa? Ehkä toivoisin sun mulle joskus vastaavan, jotta tietäisin sunkin mua kaipaavan.
Mulle tää palsta on ollut paikka jonne purkaa mun tunteita sua kohtaan, joihin en koskaan saanut kokea vastavuoroisuutta. En ole enää lainkaan surullinen, vain edelleen kaipaan sua. Sä jätit muhun lähtemättömän vaikutuksen kauneudellasi, älykkyydellääsi ja sillä jollain määrittelemättömällä joka sai mut tuntemaan löytäneeni ihmisen, joka ymmärtäisi täysin kuka minä olen, ensimmäisen kerran elämässäni.
Siksi vielä kirjoitan tälle hullulle palstalle.Sun palvoma nainen seurustelee toisen miehen kanssa. Koita jo hellittää.
En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta kyllä mua naurattaa nämä jotka luulevat tunnistavansa jotain kirjoittajia. Varmaan satoja samoja samanlaisia tilanteita käynnissä tässäkin maassa ja ilman tunnisteita kuitenkin haluat väkisin tunnistaa joksikin?
Itselläkin oli yksi tilanne, jonka sain selvitetyksi. Viikkoa myöhemmin luin kuinka joku kyseli joltain toiselta "etsitkö sinä sitä X". Olikohan joku joka olisi halunnut olla se kaivattu, vaikka valitettavasti ei ollut muuta kuin omissa mielikuvissaan?
Jos se oli kysymys henkilöstä, jonka nimi oli hukassa, niin kysyjä olin minä, enkä todellakaan kuvitellut olevani kaipauksen kohteena. Kunhan vaan osallistuin ketjuun sivusta, kun joidenkin tarinat jäävät mieleen ja niihin toivoo jonkun closuren.
Kiva, että mietit heti ivallisesti. Onnea sun kaipaukselles.
Ja mikähän antaa sinulle oikeuden alkaa manipuloida toisten tunteita tällä tavalla? Et voi tietää kenenkään tilannetta, ne ovat aina yksilöllisiä. Oletan sinunkin jotain ikävöivän, et kai muuten tällä palstalla olisi. Jos sinulla ovat asiat menneet huonosti, pitääkö toisten haaveet tappaa myös? Tuo on julmaa.
Tota, luitkohan nyt kommenttini ihan hiukkasen väärin? 😂 En ole tappanut kenenkään toiveita, totesin vain kun tunnistin itseni, että en ole kuvitellut olleeni hänen kaipauksen kohteenaan. Ei kannata irroittaa asioita niiden alkuperäisistä yhteyksistä.
Itse en kaipaa ketään. Lueskelen tätä ketjua vain siksi, että täällä on välillä hienoja tarinoita ja tunnelmia. Niiltä osin siis, kun sinunlaisesi hullut eivät höpötä omiaan.
Luin kyllä oikein. Kehotit toista luopumaan naisen haaveilusta sanoen, että naisella on toinen mies. Mistä ihmeestä meistä kukaan tietää, mikä todellinen tilanne on?
Öööh, enhän kehoittanut??? Oletko ihan sekaisin? 😂
Lue tuo 3911/3709. Viestini ei ollut tarkoitettu sinulle.
No älä sitten lainaa minua ja kommentoi minulle! 😂
Saat anteeksi. Vaikka et pahoitella tajunnutkaan.
No, anteeksi sitten. Happy?
Olisitpa täällä, tarvitsen sinua, rakas.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä.
Niin on.
Tuu mun luo ennen kuin muutan pois. Voitas panna vikaa kertaa hyvästeiksi, kun et parisuhdetta halua. Sit ehkä 10v. päästä tavata uusiks ja kattoa, oisko silloin mahista parisuhteellemme. Toki voi olla, että olen jo tavannut jonkun toisen hyvän miehen ja perustanut perheen ja joudut katsoa kateellisena sivulta meidän onnea.
Tapasin sut ensimmäisen kerran viime syksynä, olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa, sitten aloitit sinä ja, vaikka joka päivä tekemisissä oltiinkin, en ensin huomannut sua muuten kuin työkaverina, mutta, kun aikaa kului, huomasin sun käyvän mun mielessä yhä useammin. Vaikka kuinka koitin taistella sitä tunnetta vastaan, joka sai mut takeltelemaan ja nolostumaan joka kerta, kun puhuit mulle, lopulta ymmärsin ihastuneeni suhun.
Ensi reaktioni sen tajuttuani oli, että olen likainen ja kamala ihminen, en halunnut tuntea sillä tavalla, mulla oli mies kotona, jonka luokse palata aina töiden jälkeen ja josta välitin todella paljon ja jota en halunnut satuttaa.
Ja arvaa, mä koitin, koitin niin pirun paljon päästä niistä perhosista vatsassa eroon, jotka tunsin joka kerta, kun kävit ajatuksissani, joka kerta, kun puhuit mulle. Halusin vältellä sitä tunnetta, välttelin sua. Kun tulit kysymään jotain, vastasin lyhyesti ja käännyin kannoillani, pakenin pois paikalta, kun jäin sun kanssa kahden, vetäydyin syrjään enkä jutellut. En tiedä huomasitko, niin hyvin koitin sen tehdä, mutta, jos kuitenkin huomasit, niin ei se ei ollut siksi, että oisin inhonnut sua, päinvastoin. Ja musta tuntu kamalalta. Niin ristiriitaiselta. Samalla, kun vältin kontaktia sun kanssa niin samalla kaikki mitä oisin halunnut tehdä oli puhua sulle. Kaikki ne kerrat, kun en puhunut sulle, mitään muuta en olisi niin paljon halunnutkaan kuin puhua.
Mä oikeesti pidin susta. Vaikka en sua tuntenutkaan, en saanut aikaiseksi tutustua, loin susta oman mielikuvan. Mielikuvan ihmisestä, joka on huomaavainen, avulias, vähän hölmö, mutta uskottava. Pelastit paskimmankin päivän sun hassuttelulla, jaksoit aina tuoda valoa päiviin. En tiedä onko mun kuvitelmat susta vaan harhaa, enhän mä sua tunne, millainen oikeesti olet, mutta näin mä ajattelin susta. Ja ajattelen edelleen.
Edelleen käyt välillä mielessäni hetken aikaa. Mitä sulle kuuluu? Oispa mulla rohkeutta kysyä. Oispa mulla rohkeutta kertoa tää kaikki sulle. Mutta ei mulla ole.
Tiedän, et ehkä koskaan tuu lukemaan tätä, mutta, jos ihmeen kaupalla eksyt tänne ja näät tämän niin tiedä, salaa aina toivoin, että oisit huomannut mut. Mikael..
T. Ujo.
Parasta kesätekemistä: maata nurmella, kuunnella lintujen laulua ja ajatella kaivattua.
Vierailija kirjoitti:
Olisitpa täällä, tarvitsen sinua, rakas.
Minäkin tarvitsen sinua. Ikävä.
Keitit hyvää kahvia tänään. Ja näytit hyvältä.
Miksi mies välillä esität, ettet huomaa kun tulet näkökenttään (sanotaan vaikka saman suoran päähän)?
Ajatus meistä kahdesta, iho ihoa vasten, peiton alla kahdestaan. Niin kaunis ja kuumottava. Voin melkein tuntea tuoksusi ja ihosi lämmön. Olet niin rakas.