Olisitko elossa ilman nykyaikaista lääketiedettä ja voisitko hyvin ilman nykyaikaisia lääkkeitä.

Synnyin keisarileikkauksella, en todnäk siis olisi selvinnyt edes tähän maailmaan hengissä ja äitikin olisi varmaan kuollut, liian ahdas lantio kuulemma. Lapsuudessa sain punkin puremasta borrelioositartunnan, ties mihin sekin olisi johtanut ilman antibiootteja.

Vähän ohi aiheen, mutta meitä olisi ilman nykyaikaista lääketiedettä tosi paljon vähemmän ja näkisimme usein kuolleita (nykyisin on paljon aikuisia, jotka eivät ole nähneet kuollutta koskaan, minäkin vain kerran) ja joutuisimme suhtautumaan kuolemaan täysin toisella tavalla, kuin nyt.

Sitten aiheeseen. Minä olisin 35 vuodessa kuollut jo moneen kertaan, jos ei muuten niin oman käden kautta.

Jos pilkunnussimiset rokotteista tms. jätetään sikseen, niin olisin todennäköisesti elossa. Ei ainuttakaan antibioottikuuria takana, ei vakavia sairauksia, ei reikiä hampaissa, synnytys meni todella helposti ym. Toki olen saanut mm. oikomishoitoa ja polvi on leikattu, joten elämänlaatu olisi heikompi ilman ko. operaatioita. 

Olisin vammainen tai kuollut. Kilpirauhasen vajaatoiminta.

Olen elämäni aikana syönyt kaksi antibioottikuuria. En tiedä, olisiko elimistöni kyennyt taistelemaan taudinaiheuttajaa vastaan niin, että olisin kuitenkin pysynyt hengissä. Esim. viisaudenhampaan poiston jälkeen söin antibioottikuurin. Miten olisi käynyt jos ei olisi antibiootteja? Tietysti viisaudenhammaskin olisi pitänyt poistaa ilman puudutusta...

Muuta "henkeä uhkaavaa" ei ole ollut.

Jos ei olisi särkylääkkeitä, niin olisin aina välillä joutunut kärsimään jostain päänsärystä pitempään. Mitään oiretta tai terveyshaittaa, joka pitkäaikaisesti vaikuttaisi hyvinvointiin ja jonka modernit lääkkeet veisivät pois, ei ole ollut.

En tosiaan olis hengissä ilman modernia lääketiedettä. Jokapäiväinen lääkitys epilepsiaan pitää mut lähes kohtauksettomana, ja jos kohtaus tulee, kohtauslääkitys saa ne loppumaan, sillä lopetan hengittämisen kohtauksessa. 

Lisäks mulla on muita pitkäaikaissairauksia, jotka vaatii hoitoa, mutta ne tekee elämästä lähinnä vaan epämukavaa.

En tiedä olisinko syntynyt elossa, äidillä hyvin ahdas lantio ja  sai sektion. Ehkä minut olisi kiskottu ulos vaikeasti vammautuneena ja äiti olisi kuollut verenvuotoon.

Joku lukuisista virtsatietulehduksista, jotka alkoivat seksielämän myötä tai sitten tulehdus suussa viisaudenhampaiden poistamisen jälkeen olisi tappanut minut ilman antibiootteja.

Tai jos olisin näistä tulehduksista selvinnyt, raskausmyrkytys  viimeistään olisi minut vienyt.

Atopian ja  heinänuhan takia elämäni olisi myös ollut epämukavaa.

Minä OLEN elossa ilman nykyistä lääketiedettä. En ole käynyt kuin "määräaikaistarkastuksissa" mutta mitään ei ole ikinä löytynyt. Tietysti ainoa mahdollisuus olisi jos olisi ilman nykyaikaista synnytyssairaalaa kuollut jossain kotisynnytyksessä.

Olisin kuollut. 54v kaaduin anaalitapin päälle ja tarvittiin kolme lääkäriä leikkaamaan se pois suolesta.

 Olisin hampaaton, reuman takia liikuntakyvytön ja luultavasti leski sillä niin pahoja ovat miehen astmakohtaukset.

Minun ensimmäinen lapseni olisi kuollut 2009 piakkoin syntymän jälkeen. Sai jonkin tulehduksen ja oli tehohoidossa, koska mulla meni lapsivedet osittain (kalvoissa reikä) ja synnytystä kitkuteltiin sairaalassa 2 vrk - sitä kautta jokin pöpö pääsi häneen (eivät suostuneet käynnistämään synnytystä, koska oli viikonloppu). Terve 9-v poika nykyjään - onneksi. Olisinpa tiennyt tuon tartuntariskin, niin olisin osannut vaatia käynnistämistä.

Varmaan oisin elossa. Mulla ei oo mitään vakavaa tai sairaalahoitoa vaativaa ikinä ollut, ei ole ollut mitään mihin edes antibioottikuuria olisin tarvinnut. Vaikka eihän sitä tiedä vaikka joku jäykkäkouristus ois vienyt rokottamattomuuden takia, tai kuollut johonkin synnytykseen koska ilman ehkäisyä oisi varmaan lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta meitä olisi ilman nykyaikaista lääketiedettä tosi paljon vähemmän ja näkisimme usein kuolleita (nykyisin on paljon aikuisia, jotka eivät ole nähneet kuollutta koskaan, minäkin vain kerran) ja joutuisimme suhtautumaan kuolemaan täysin toisella tavalla, kuin nyt.

Sitten aiheeseen. Minä olisin 35 vuodessa kuollut jo moneen kertaan, jos ei muuten niin oman käden kautta.

Totta, mummini oli tottunut kuolleisiin ja sanoi minulle kerran että jos löydän  hänet  kuolleena niin  en  suotta pelkää, ei kuolleet mitään tee.  Kun mummi sitten  lopulta  menehtyi ,kaduttaa vieläkin etten kyennyt silittämään mummin  hiuksia kun arkun ääressä kävin hyvästelemässä ! ;( Halusin mutten pystynyt.  

Mummi itse taas oli  pitänyt kädestä sekä suukotellut pappaa  sairaalassa tämän kuoltua ja olisi varmaan itse  myös pessyt + pukenut jos olisi ollut pakko. Mummi oli sitä sukupolvea.

Vähän on siinä ja siinä. Luultavasti tekisin kohdunkaulansyövän takia pian kuolemaa, jos kuolo ei olisi korjannut lapsuudessa angiinan jälkitaudin takia tai vähän vanhempana viisaudenhampaan tulehdus ei olisi aiheuttanut mitään vakavaa.

En tiedä. Olen sairastanut psykoosin ja siitä pääsin eroon pikkuhiljaa käyttäen neuroleptejä. Tiedä sitten, olisiko psykoosi mennyt ohi ilman ko. lääkkeitä ja olisinko tehnyt itselleni jotain psykoosin aikana ilman lääkitystä. Toki lääkkeillä on haittavaikutuksensa ja niistäkin olen pääsyt "nauttimaan" ja kauhulla luen lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia aivoihin...

Olisin kuollut 1. tyypin diabetekseen 5-vuotiaana.

Sairastin tuhkarakon pienenä, siihen olisin voinut kuolla.

Olisin kuollut verenhukkaan teininä. Kuukautiseni vaan jatkuivat ja jouduin sairaalaan verenhukan vuoksi. Oli oikeasti hengen lähtö lähellä. En enää päässyt sängystä omin voimin ylös.

Jos siitä olisin selvinnyt niin kuolisin ennenpitkään 2 tyypin Diabetekseen. Toisaalta jos elettäisiin "ennen vanhaan" en tuskin olisi läskistynyt ja olis voinut jäädä saamatta d2.