Lue keskustelun säännöt.
Olisitko elossa ilman nykyaikaista lääketiedettä ja voisitko hyvin ilman nykyaikaisia lääkkeitä.
29.05.2018 |
Minä olisin kuollut jo syntyessä, ja myöhemmin astmaan ja sokeritautiin jos olisin syntymästä selvinnyt. Nyt vietän ihan normaalia elämää.
Kommentit (78)
En olisi hengissä. En viitsi avata sen enempää, mutta leikkauksista tosi nuorella iällä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lääketiede ja älykkäiden ihmisten tekemä tutkimus on pelastanut elämäni.
Kaikki kiitos Jumalalle! (uskovaisten logiikkaa)
Minä olisin ilmeisesti syntynyt kuolleena kun hätäsektiolla olen tullut maailmaan.
Olisin kuollut ekaan synnytykseen ja siinä synnytyksen jäkeiseen verenvuotoon. Menetin 3.5 litraa verta. Jouduin istukan käsinirroitukseen.
Olisin kuollut jo murrosiässä pahaan hammastulehdukseen, tai myöhemmin rajuihin virtsatietulehduksiiin jotka olisivat lopulta nitistäneet munuaiseni.
Jos näihin en olisi menehtynyt, olisin murtuneen jalan takia rampa ja kierokoipinen klenkkaaja. Olisin myös ollut aikalailla hampaaton jo alle kolmenkympin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kuollut lapsena diabetekseen ja kuolisin nytkin ilman pumpusta tulevaa insuliinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompia sairauksia ei ole ollut, mutta en ole varma miten olisi käynyt ekassa synnytyksessä. Lapsi oli iso ja kasvotarjonnassa, joten avustettiin imukupilla ulos. Kaipa sitä ennenkin keinot tuollaiseen olisi keksitty. Voi tosin olla, että lapsi olisi kuollut/ vammautunut synnytyksessä.
Täällä toinen, jonka hengen olisi vienyt varmaan joko hammas- tai virtsatietulehdus.
Jos noista olisi selvinnyt, niin malariaan olisi kyllä aika varmasti kuollut ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti, ainakin siltä kantilta että ei ole mitään sairauksia, allergioita tai koskaan tarvinnut muutenkaan lekurilla juosta. Edes hampaille ei oo ikinä tarvinnut tehdä mitään hammaskiven rapsutusta suurempaa toimenpidettä.
Tähän kohtaan vois puun koputtaminen olla ihan paikoillaan :-D
Olisin todennäköisesti hengissä ja voisin ihan ok. Tosin on mahdollista, että olisin kuollut toiseen synnytykseen. Lapsi oli perätilassa ja tehtiin suunniteltu keisarinleikkaus, mutta tarjottiin kuitenkin mahdollisuutta alatiesynnytykseen. Se olisi saattanut sujua ihan hyvin - tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin, mutta lapseni olisi nyt syvästi kehitysvammainen ilman suomalaista terveysseulontaa ja hoitoa. Aika hurja ajatus!
Parikymppisenä sain ärhäkän streptokokki-bakteerin, jota häädettiin kolme viikkoa suonensisäisellä antibiootilla. Ilman lääkettä olisin luultavasti kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin, mutta lapseni olisi nyt syvästi kehitysvammainen ilman suomalaista terveysseulontaa ja hoitoa. Aika hurja ajatus!
Tai itseasiads akun tarkemmin mietin niin en olekaan niin varma omasta elämästänikään. Hampaissa on paha kiillevaurio, joten ne ovat aina reikiintyneet pahasti. Mistäpä tiedän josko sitä kautta olisi tullut akuutti tulehdus ja henki mennyt. Samoin kaikki rokotukset yms., joiden vaikutusta pitkällä juoksulla ei edes ajattele tällaista kysymystä pohtiessa.
Mä olisin ensinnäkin rampa, koska mulla on synnynnäisesti epämuodostuneet lonkat, joten en olisi koskaan oppinut kävelemään tai ainakin jalat olisi muljahdelleet pois sijoiltaan yhtenään. Ennen lonkkatyynyjen ym. keksimistä ja vastasyntyneiden tarkkaa seurantaa samaiset lonkkaongelmat oli yleinen syy siihen, ettei lapsi koskaan oppinut kävelemään.
Olisin saattanut kuolla parikymppisenä angiinaan, joka kehitti jälkitauteja. Kyseessä sattui olemaan resistentti kanta, jolle löytyi lopulta yksi ainoa toimiva antibiootti. Tämäkin siksi, että ymmärsin saaneeni tartunnan kaveriltani, joka oli sairastanut jo vuoden ja syönyt kymmenen antibioottikuuria, kunnes lääkärit älysivät alkaa tutkia resistentin bakteerin mahdollisuutta. Kun kaverini osasi kertoa, mikä antibiootti hänellä toimi, ei minun tarvinnut kärsiä samaa rumbaa läpi keuhkokuumeineen ja hengenvaarallisine komplikaatioineen.
Reilu vuosi sitten sairastuin autoimmuunisairauteen, joka ainakin olisi tehnyt minusta toimintakyvyltäni merkittävästi rajoittuneen ja saattaa joskus jopa uhata henkeä, mikäli sairaus alkaa tuhota sisäelimiä. Onnekseni omalla kohdallani kortisonilääkitys on pysäyttänyt oireet ja kehoni tuntuu jopa toipuneen niistä. Nähtäväksi jää, joudunko jatkamaan tällä tai muulla lääkityksellä lopun elämää, vai sammuuko sairaus itsestään yhtä äkisti ja arvaamatta kuin alkoikin. Ja vastaus: ei, en olisi hyvinvoiva, terve tai kenties edes elossa ilman modernia lääketiedettä ja sen keksintöjä.
En olisi edes syntynyt koska äitini olisi kuollut umpilisäkkeen puhkeamiseen varhaisteini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin, mutta lapseni olisi nyt syvästi kehitysvammainen ilman suomalaista terveysseulontaa ja hoitoa. Aika hurja ajatus!
Tai itseasiads akun tarkemmin mietin niin en olekaan niin varma omasta elämästänikään. Hampaissa on paha kiillevaurio, joten ne ovat aina reikiintyneet pahasti. Mistäpä tiedän josko sitä kautta olisi tullut akuutti tulehdus ja henki mennyt. Samoin kaikki rokotukset yms., joiden vaikutusta pitkällä juoksulla ei edes ajattele tällaista kysymystä pohtiessa.
Rokotukset onkin merkittävä pointti jota ei tule ajatelleeksi. Meitä voisi olla aika paljon vähemmän ilman niitä.
Mahdoton tietenkin sanoa, mutta mitään isoa leikkausta tai muuta sairautta ei tähän elinikään mennessä ole tullut, eli sen perusteella varmaan olisi elossa. Kiertäviä tauteja on toki paljon vähemmän, ravinnonsaanti helppoa ym. ym., eli ei tuota voi varmaksi sanoa.
Lapsella ei todennäköisesti olisi ollut yhtä hyvä tuuri, mutta toisaalta hän ei olisi hedelmöittynyt ja kehittynyt ilman modernia lääketiedettä. Jännä ajatella.
Saattaisin olla hengissä, mutta olisin todennäköisesti melko lailla invalidi ilman paria leikkausta. Jos jotenkin pärjäisin elossa, olisin kovissa kivuissa melko usein ja toisten armoilla.
No jos olisin selvinnyt 2 vuotiaana pahasta kurkunpääntulehduksesta (ambulanssilla sairaalaan) niin olisin kuollut ekaan synnytykseen.