Lue keskustelun säännöt.
Olisitko elossa ilman nykyaikaista lääketiedettä ja voisitko hyvin ilman nykyaikaisia lääkkeitä.
29.05.2018 |
Minä olisin kuollut jo syntyessä, ja myöhemmin astmaan ja sokeritautiin jos olisin syntymästä selvinnyt. Nyt vietän ihan normaalia elämää.
Kommentit (78)
Ehkä en olisi elossa, ainakaan en voisi hyvin.
Päivittäisessä käytössä verenpaine- ja verenohennuslääkkeet. Malaria ja borrelioosi olisi ehkä myös nitistänyt minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Synnyin pikkukeskosena 35 vuotta sitten ja olin aika kauan sairaalassa ennen kuin olin tarpeeksi vahva, että minut sai viedä kotiin.
Olisin ehkä elossa. Minulla oli syntyessäni napanuora kaulan ympärillä, mutta tietääkseni synnyin silti alakautta.
Vauvaiässä sairastuin johonkin tautiin, jota piti hoitaa antibiooteilla. Olisin siis saattanut kuolla siihen.
Jos olisin selvinnyt vauvaiästä hengissä, niin sitten olisin hengissä ilman nykylääketiedettäkin. En ole sen jälkeen sairastunut niin, että olisin tarvinnut lääkkeitä tai sairaalakäyntejä. Tosin tietysti ilman rokotuksia olisin saattanut sairastella useammin ja vakavammin.
Jos olisin hengissä, voisin varmaan muuten hyvin, mutta hoitamaton purentavika saattaisi aiheuttaa ongelmia, esimerkiksi päänsärkyä. Lisäksi menkkakivut vaivaisivat, nyt saan ne helposti katoamaan särkylääkkeellä.
Kun synnyin en hengittänyt, joten olisin kuollut jo siihen, ellei joku olisi osannut elvyttää.
Jos olisin selvinnyt siitä olisin kuollut keuhokuumeeseen 18-vuotiaana.
Jos olisin selvinnyt siitä (ihmeen kaupalla) saattaisin elää, mutta olisin murtuneen jalan ja käden takia tosi kömpelö ja vaivalloinen.
Olisin myös saattanut kuolla verenmyrkytykseen, kun myöhemmin saamani haava tulehtui yhtenä kesänä.
Virtsatietulehdus olisi saattanut myös viedä henkeni.
Ainakaan en eläisi hyvin. Migreenit olisivat ajaneet minut hulluksi.
Sappikiviä ei olisi voitu leikata, ei ainakaan turvallisesti (isoäidin äitini kuoli 1920-luvulla sappileikkauksta seuranneeseen verenmyrkytykseen).
Jos silmälaseja osattaisiin hioa, näkisin sentäön jotain. Tosin ehkä näkö olisi pysynyt vanhana aikana parempana kun olisi ollut ulkona paljon enemmän.
Mikäli minulle olisi myös puhjennut menneinä aikoina paniikkihäiriö, elämä olisi ollut aikalailla siinä. Tai ainakin vaikeaa.
Nykyäön ei ole migreenin estolääkityksen lisäksi pysyväislääkitystä, mutta nuo vaivat ovat omat hoitonsa vaatineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurella todennäköisyydellä olisin ilman rokotuksia kuollut jo jäykkäkouristukseen. Tai johonkin muuhun.
Hengissä saattaisin näin 47-vuotiaana olla, ellen olisi kuollut umpisuolen puhkeamiseen teininä. Lapseni saisi varmaan jatkuvasti epileptisiä kohtauksia ilman lääkitystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olisin hengissä, ja saattaisin olla fyysisesti paremmassa kunnossakin kuin nyt, jos eläisin jossain 1800-luvun yhteiskunnassa. Tämä siitä syystä, että keski-ikäisenä vaivani ovat elintasosairauksia, II-tyypin diabetesta ja muita epäterveellisistä elintavoista johtuvia, joita tuskin olisi tullutkaan jos liikkuisin enemmän ja söisin vähemmän.
Minäkin olisin hyvin todennäköisesti päässyt hengestäni jo syntyessäni. Siitä, jos olisin hyvällä tuurilla jotakuinkin elinkelpoisena selvinnyt, olisin kyllä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi elossa. Synnyin keskosena ja jos jostain kumman syystä olisin jäänyt henkiin, olisin ennen kouluikää kuollut monta kertaa. Sain monta epilepsiakohtausta ja mulla oli siihen myös lääkitys.
Aikuisena en oo paljoa sairastellut *koputtaa puuta* kaksi antibioottikuuria, angiinaan ja virtsatietulehdukseen, mutta mistä tietää, vaikka jompikumpi niistä olisi ollut kohtalokas.
Jos ihmeen kaupalla omasta syntymästäni olisin selvinnyt, niin viimeistään ensimmäiseen synnytykseen olisin varmaan kuollut. Lapsi ainakin. Itsellänikin oli melko kriittiset tilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan olisi enää elossa. Jos ei mikään rokotusohjelmalla torjuttu pöpö olisi tappanut niin ihan perus flunssan jälkitautina tullut keuhkokuume olisi vienyt mennessään 10-vuotiaana. Olin ihan rajalla mutta tehohoito pelasti.
Maksatulehdukseen olisin varmaan kuollut jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että olisin elossa ja varmaan ihan hyvinvoiva.
Sitä miten perikoroniitti, vti tai angiina olisivat käyttäytyneet ilman antibiootteja on vaikea sanoa, mutta en voi sanoa että olisin varmuudella kuollut tai vammautunut.
Olisin luultavasti hengissä (olettaen, että mikään kulkutauti tai rokotteilla nykyään ehkäistävä sairaus ei olisi minua lapsena vienyt) ja voisin hyvin, mutta sitä en tiedä, kuinka kauan. Minulla on vain siitepölyallergia, mutta toisaalta voidaan kysyä, olisiko sitäkään ikinä puhjennut, jos ei elettäisi nykyaikaista steriiliä elämää.
Mitään isompaa minulla ei ole koskaan ollut. Toki jonkun antibiootin olen hengitysinfektioihin tai virtsatietulehdukseen syönyt - eli jos ne eivät olisi itsekseen parantuneet, niin sitten en olisi hengissä. Mutta muutoin kyllä.
Tuskin olisin elossa ilman (suonensisäisiä) antibiootteja. Lapsena sairastin keukokuumeen ja aikuisena sepsiksen sekä munuaisaltaan tulehduksen, joka olisi myös saattunut kehittyä urosepsikseksi ilman nopeaa hoitoonpääsyä.
En olisi saanut alkua ilman hormonihoitoja ja olisin kuollut tulehdukseen alle 1-vuotiaana.
Olisin kuollut, monta kertaa olen tarvinnut sairaalan apua. Jo lapsena olisin tukehtunut astman vuoksi, nuorena kuollut kurkkumätään tai virtsatulehduksiin, aikuisena hammastulehduksiin ja melanoomiin (leikattu kolmesti pois iholta), vatsasyöpään, jonka gastriitti olisi kehittänyt ilman happolääkitystä ja nyt olisin reuman runtelemana liikuntakyvytön. Kaikki lapseni olisivat myös kuolleet rhesustekijänpiikin puuttuessa verenmyrkytykseen. Ai niin, itseänikään ei olisi. Äitini vietiin 50-luvulla monesti ambulanssilla astman vuoksi sairaalaan. Astmaa on muuten ollut aina, sitä sanottiin vain hengenahdistukseksi tai rintataudiksi ja siihen on kuoltu aina, miljoonia vuosia jo. Kiitos lääketieteen ja ihmisen älyn, me kaikki olemme hengissä. Ja verotuksen ja ahkerien työntekijöiden myös.