Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä liian kevyt syy erota? En keksi enää muuta ratkaisua
29.05.2018 |
En viitsi tästä ystävillekään avautua, niin kirjoitan tänne.
Olen pohtinut eroa miehen menojen vuoksi. Mies on käytännössä joka viikonloppu poissa kotoa. Lisäksi hän tekee vuorotyötä eli arkisinkaan emme aina ehdi nähdä, tämän lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa. Ja en tarkoita, että meidän pitäisi koko ajan nyhjätä keskenämme, mutta haaveilisin, että edes yksi viikonloppu kuukaudesta olisi pyhitetty meille.
Tämä asia on hiertänyt suhdettamme aktiivisesti viimeiset kolme vuotta. Ollaan keskusteltu asiasta paljon ja yritetty vaikka mitä kalenteriin merkkaamisesta lähtien ym. ja mies aina lupaa vähentää menojaan tai panostaa enemmän parisuhteessa vietettyyn aikaan. Muutosta tapahtuukin aina hetkeksi, mutta sitten palataan vanhoihin tapoihin.
Tänään ymmärsin, että ei meistä kumpikaan ole "väärässä", ollaan vaan liian erilaisia. Minulla ei ole oikeutta rajoittaa mieheni menemisiä, jos niiden rajoittaminen tekee hänet onnettomaksi. Miehellä ei ole oikeutta sanoa, että ajattelen väärin kun haluaisin viettää enemmän yhteistä aikaa.
Eilen taas asiasta keskusteltiin. Mies on ollut kavereiden kanssa menossa edelliset kaksi viikonloppua. Ajattelin, että tuleva viikonloppu vietettäisiin yhdessä sillä ensi viikolla mies lähtee ystävien kanssa reissuun. No nyt viikonlopulle miehelle tulikin taas "pakollinen" meno. Ja mä olen ihan loppu tämän asian kanssa. Eihän tästä tule mitään, ollaan molemmat jo yli kolmekymppisiä. En halua perustaa perhettä näin epävakaaseen tilanteeseen. Ehkä oltaisiin onnellisempia erillään; mun ei tarvitsisi stressata miehen menoilla, eikä miehen tarvitsisi stressata minun mieleni pahoittamisella.
Kaikki muut asiat parisuhteessamme on hyvin. Kotityöt jakautuvat puoliksi, mies on auttavainen, seksiä on (silloin kun mies on kotona), raha-asiat jaetaan puoliksi ym.
Ja mies ei haluaisi erota. Viime alkusyksystä tästä vaihtoehdosta keskusteltiin, kun syyskuussa totesin, että emme ole koko kesän aikana olleet kuin yhden viikonlopun yhdessä. Ja vaikeaa se olisi erota, rakkautta on.
Läheisille eromme tulisi varmaan yllätyksenä, päällisin puolin kun meillä on kaikki kunnossa. Uskon, että mieskin yllättyisi erosta. Mutta en tiedä mitä muuta vaihtoehtoa tässä enää on jäljellä kuin repäistä itsensä irti.
Kommentit (77)
Itse varmaan lähtisin ainakin, jos lapsia ei vielä ole kuvioissa, joita ero satuttaisi. Tuollainen suhde kun ei selvästi tyydytä sitä mitä suhteelta eniten kaipaat, eli yhdessäoloa ja läheisyyttä sen puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuommoinen ole mistään kotoisin. Mies laittaa kaverinsa ja työt sinun edelle eli olet vain panopuu. Opettele arvostamaan itseäsi ja etsi mies, joka arvostaa sinua myös.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun tekee mieli erota, mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä. Miksi ihmeessä pitäisi olla joku "painava" syy?
Lähinä siksi, kun en ole itsekään varma tekeekö minun mieli erota.
Tuo on kyllä rankkaa, siinä on tunne, että miehelle kaikki muu on tärkeämpää mitä puoliso. Yksi vaihtoehto on, että alat itsekin elää omat menot tärkeimpinä. Jos mies ehdottaa jotain yhteistä menoa, voit sanoa, että sori, minulla on muuta tai perut yhteisen jutun ihan viime tingassa. Joillekin ei tepsi muu kuin oma lääke.
Jos teille tulee lapsia, niin tuossa suhteessa olet kuin yksinhuoltaja. Mikäli saat apua muualta ja asennoidut alusta asti niin, että miehestä ei ole apua, niin pärjäät. Mies voi olla kaikesta huolimatta lapselle hyvä isä vaikkei käytännön juttuihin osallistukaan. "Harmi", että miehessä ei ole muita huonoja puolia, juoposta olisi helpompi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet luultavasti oikeassa siinä, että olette liian erilaisia, eikä se ole mikään kevyt syy erota. Kun ei runsas keskustelu ole asiaa parantanut, ei tilanteeseen todennäköisesti ole tulossa parannusta. Se, että et ole riemusta kiljuen eroamassa ei tarkoita, sitä etteikö eroaminen silti olisi hyvä ajatus, joskus yhteisestä elämästä ei vain voi tulla mitään, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon.
Minä erosin, koska mies oli suurinpiirtein aina pois. Hän oli kaikinpuolin luotettava ja mukava mies, mutta koska hän ei hirveästi viitsinyt järjestää parisuhdeaikaa, rakkauteni kuoli pikkuhiljaa ja parin vuoden harkinnan jälkeen ilmoitin, että on reilua molemmille, että eroamme. Mieheni ei mielestäni tehnyt mitään väärää, ei hän poissa ollut esim. juhlinnan vuoksi, toki niihin harrastuksiin, joiden vuoksi hän oli pois, kuului välillä juhlintaa, mutta miehelläni oli pari niin aikaavievää harrastusta, että totesin, etten halua esim. perustaa perhettä hänen kanssaan, koska todennäköisesti olisin ollut aikalailla "yksinhuoltaja".
Myös omassa tapauksessani mies ei olisi halunnut erota, mutta meillä oli parisuhteen hoitamisesta senverran erilaiset näkemykset, että koin reiluutena sekä häntä että itseäni kohtaan sen, että päädymme eri teille. Nähdäkseni, nyt 15 vuoden jälkeen, hän on onnellisesti uusissa naimisissa naisen kanssa, jolla on tismalleen samat harrastukset eikä heillä ole lapsia. Minulla on perhe.
Myös meidän lähipiirille eromme tuli yllätyksenä, mutta tottakai läheisimmille ihmisille kerroimme asian todellisen syyn, muut saivat puolestani ajatella ihan mitä halusivat.
Ymmärrän sinua, ap, joten tsemppiä pohdintoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei,tuli paha mieli puolestasi.
Tuossa tilanteessa kyllä sinuna varmaan eroaisin ja muuttaisin omilleni.
Onneksi ette ole ehtineet perustaa perhettä tuollaiseen yhtälöön. Se vaatisi paremman ja tasaisemman pohjan,mielellään tasapainossa ja onnellisena elävän parin.
Vaikka omalla kohdallani pelottaisi myös että jään sitten vanhaksi piiaksi yksin,mies löytää pian uuden,rauhoittuu ja perustaa sen perheen.
Vaikka todellisuudessa voisi olla niinkin että mies ei "rauhoitu" (hänen elämänsä tärkeysjärjestys ei muutu) ikinä ja jatkaa tuolla tapaa aina eikä sinulla olisi mahdollisuutta saada omaa onneasi ja sinua ja yhteistä aikaa arvostavaa puolisoa koskaan. Vaikea paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun tekee mieli erota, mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä. Miksi ihmeessä pitäisi olla joku "painava" syy?
Lähinä siksi, kun en ole itsekään varma tekeekö minun mieli erota.
Vakava keskustelu miehen kanssa siitä, mitä kumpikin toivoisitte elämältä kokonaisuudessaan. Entä millainen on yhteisen elämänne 5-vuotissuunnitelma, esim. perhe ja lapsia. Lasten hankinta alkaa olla kolmekymppisen naisen biologisesta näkökulmasta ajankohtaista. Jos perhe on yhteinen tavoite, miten se toteutetaan?
Parisuhde on kompromissi, jossa molemmat osapuolet luopuvat jostain saadakseen muuta tilalle. Miehesi ei ole luopunut poikamieselämästään, vaikka asuukin kanssasi. Sinä taas joudut rajoittamaan elämääsi, koska haluaisit enemmän yhteistä aikaa, mutta joudutkin olemaan yksin vasten tahtoasi.
Aikuinen ihminen, joka on parisuhteessa, asettaa tämän suhteen elämässään ensimmäiseksi. Muu meneminen suhteutetaan parisuhteeseen, eikä niin, että käydään kotona vaihtamassa vaatteet ja imuroimassa, ihan kuten äiti opetti. Onko mies vaihtanut sinut äitiinsä?
Jos etusijalla ovat kaveruussuhteet ja lähes kaiken vapaa-ajan viettäminen kavereiden kanssa, ja vaimon kanssa ollaan velvollisuudesta yksi viikonloppu kesäsässä, miettisin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Lähinnä kai tässä pohdin, että onko vielä jotakin asiaa mitä voisi kokeilla ennen eroa. Toisaalta on aika vahva tunne, ettei mies tule muuttumaan enkä minä tule muuttumaan..
Ap
Alleviivaisin aikaisempaa kommenttia parisuhteesta kompromissina, ja vaikka teillä on ollut yritystä, sitä ei ole löytynyt. Lapsiperheellisen silmin katsottuna esimerkiksi lasten hankintaa ei teille voi suositella, koska se käytännössä ankkuroi sinut 24/7 hoitajaksi tai pakottaa miehen pois lähes kokonaan itselleen turvallisista ystäväsuhteista, koska vuorotöistä ei ehkä voi tinkiä.
Asumisero + miettimisaika tai suoraan ero voivat olla ihan järkeviä vaihtoehtoja tässä, mutta ensin voisi olla viimeisen testin paikka tekemällä kesästä selkeä ajanjakso, jossa parisuhteelle on varattu vähintään yksi viikonloppu kuukaudesta. Jos mies ei suostu tähän (oletan nyt, että sinä järjestäisit oman aikataulusi siihen malliin), eiköhän se ole siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne on todellakin noin, että olette jo paljon keskustelleet ja poissaolojen syy on lähinnä kavereiden kanssa oleminen, en miettisi enää vaihtoehtoja, jos oloni olisi ollut noinkin pitkään onneton. Voihan olla, että mies muuttuu 10 vuoden sisään, mutta se on pitkä aika olla onneton ja tuntea yksinäisyyttä. Koska et voi ennustaa tulevaisuutta, kannattaa miettiä eroa menneisyyden valossa, sieltä löytyy faktaa.
Miehenä sanoisin, että ei tuosta ukosta kyllä perhe-elämään ole. Varmaan kiva kaveri ja hyvä rakastaja, mutta jos puuttuu noin totaalisesti tahto viettää aikaa yhdessä, etsi joku parempi. Ja tee se pian, asia ei vetkuttelulla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun tekee mieli erota, mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä. Miksi ihmeessä pitäisi olla joku "painava" syy?
Lähinä siksi, kun en ole itsekään varma tekeekö minun mieli erota.
Se asia sinun on ratkaistava ihan itse.
No eihän tuo nyt oikein hyvältä kuulosta. Ja ettei kukaan pahoita mieltään, on erikseen mainittava, että ei tarvitse koko aikaa nyhjätä yhdessä, vaan molemmilla saa olla omat menot. 🙄 Mutta parisuhde on nimenomaan PARISUHDE, eli siinä on kaksi ihmistä, joiden molempien toiveet pitäisi ottaa huomioon.
Itse erosin aikanaan silloisesta avomiehestäni jokaviikonloppuisen juomisen takia. Olimme nuoria kylläkin, ettei perhe yms. Ollut edes ajankohtainen. Mutta mies oli ollut opiskelija/työtön useamman vuoden ja töihin päästyään sitte pääsi hyville tienesteille ja sitten oli kiva kun pääsi viihteelle laskematta joka euroa. Eikä siinä mitään, se oli ok hetken aikaa ja ihan ymmärrettävääkin ja tosiaan ikää molemmilla alle 25, joten se viihteellä käymin olikin vielä osa elämää enemmän.
Muutaman kuukauden jälkeen alkoi tympimään, kun viikonloppuisin ei tehty mitään muuta. Yritin ehdottaa kompromissia, että yksi viikonloppu kuukaudessa tehdään jotain muuta ihan selvinpäin.
No, seuraavan kolmen kuukauden aikana hän oli yhden perjantain selvinpäin, mökötti tietokoneen edessä, koska en antanut hänelle rahaa kaljaan ja baarikierrokseen 😂
Siis kun juttuun liittyi vielä miehen pohjaton itsekkyys raha-asioissa. Silloin kun oltiin köyhiä tai minä tienasin hieman enemmän, rahat olivat yhteisiä, mutta miehen tulojen noustua hänellä kuulemma on aina ollut periaate, että jokainen tulee toimeen sillä mitä tienaa ja rahat ovat omia ja miten sitten kun minulta loppuu rahat kesken kuukauden, turha tulla kinuamaan lisää. Paitsi että se meni niin, että menot maksettiin puoliksi, minä elin säästeliämmin ja rahaa jäi säästöönkin, kun taas mies pisti kuukaudessa toista tonnia viikonloppuihin ja loput muuten vain shoppailuun ja oli p.a. ennen seuraavaa tiliä eikä oikein tykännyt siitä, kun muistutin häntä omasta periaatteestaan 😂 Siitä se ajatus sitten lähti, että eiköhän tää oo nyt nähty.
No jos et, ap, ole valmis tekemään tilanteelle mitään vaan halusit nyt vaan tehdä oman avauksen tänne, niin etköhän ole jo saanut "hetkesi estradilla". Olet jo saanut hyviä neuvoja, kokemuksen syviä, mutta edelleenkin vatvot, että haluatko vai et, niin eiköhän tämä asia ole sitten aikalailla käsitelty ja ap voi vetäytyä jatkamaan elämäänsä. Turhaan tätä täällä hyväntahtoiset ihmiset vatvovat, kun autettava ei ole kuitenkaan täysin motivoitunut.
On surullista, jos tyydyt tuohon elämään, sillä et viihdy siinä, koet jatkuvasti pettymisiä miehesi suhteen. En usko, että on järkeä jatkaa tuollaista yhteiseloa, jota ei käytännössä edes ole.
Itse tuollaisissa suhteissa olleena ja nyt lopulta toivomani kaltaisen kumppanin kanssa onnellisesti seurustelevana sanoisin, ettei kannata jäädä löyhään hirteen nykyisesi kanssa. Jopa kirjoitetun tekstin välityksellä tuntuu surusi ja pettymyksesi. Minä olin aina ennen tyytymätön yhdessä vietetyn ajan määrään ja laatuunkin, kunnes tapasin nykyiseni. Olemme toistemme parhaat kaverit, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Hänellä on myös paljon aikaa vievä harrastus (vapaalasku) ja nytkin on lähdössä vajaaksi kahdeksi viikoksi kavereineen laskureissulle. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meillä on niin paljon yhteistä aikaa sekä arkena että viikonloppuisin.
Ajattelin aina, ettei kaikkea voi saada. Nykyisin ajattelen, ettei voikaan, jos tyytyy siihen mitä on. Jos on jatkuvasti pettynyt siihen, miten oma parisuhde toimii, se muuttuu elämänlaatua parantavasta ja ihmistä kannattelevasta voimasta sitä latistavaksi ja sen arvoa alentavaksi voimaksi. Silloin ei auta kuin tehdä rohkeita ratkaisuja ja suunnata kohti uutta ja tuntematonta. Yleensä eron jälkeen surun hellitettyä huomaa, että ratkaisu oli oikea ja elämä yksin on parempaa ja onnellisempaa kuin yhdessä sopimattoman kumppanin kanssa. Oikein paljon voimia ja onnea sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä!
Ehdottomasti eroa,ei noin nuorena kannata päiviä tuhlata ikävässä parisuhteessa.Vielä ,jos lapsen erehtyisit tekemään,olisit kotiin sidottu seuraavaksi 10 vuodeksi ja mies sen kuin liihottelisi entiseen tapaan.Läheltä olen seurannut tapausta.Ei kumpikaan siitä mihinkään muutu tuossa suhteessa.
Nyt on vielä helppo erota,kun ei ole lapsia.
Kaunis kesä edessä-alappas katsella ympärillesi,ehkä sopivampi kumppani odottaa kulman takana.
Jos sinun tekee mieli erota, mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä. Miksi ihmeessä pitäisi olla joku "painava" syy?