Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä liian kevyt syy erota? En keksi enää muuta ratkaisua
29.05.2018 |
En viitsi tästä ystävillekään avautua, niin kirjoitan tänne.
Olen pohtinut eroa miehen menojen vuoksi. Mies on käytännössä joka viikonloppu poissa kotoa. Lisäksi hän tekee vuorotyötä eli arkisinkaan emme aina ehdi nähdä, tämän lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa. Ja en tarkoita, että meidän pitäisi koko ajan nyhjätä keskenämme, mutta haaveilisin, että edes yksi viikonloppu kuukaudesta olisi pyhitetty meille.
Tämä asia on hiertänyt suhdettamme aktiivisesti viimeiset kolme vuotta. Ollaan keskusteltu asiasta paljon ja yritetty vaikka mitä kalenteriin merkkaamisesta lähtien ym. ja mies aina lupaa vähentää menojaan tai panostaa enemmän parisuhteessa vietettyyn aikaan. Muutosta tapahtuukin aina hetkeksi, mutta sitten palataan vanhoihin tapoihin.
Tänään ymmärsin, että ei meistä kumpikaan ole "väärässä", ollaan vaan liian erilaisia. Minulla ei ole oikeutta rajoittaa mieheni menemisiä, jos niiden rajoittaminen tekee hänet onnettomaksi. Miehellä ei ole oikeutta sanoa, että ajattelen väärin kun haluaisin viettää enemmän yhteistä aikaa.
Eilen taas asiasta keskusteltiin. Mies on ollut kavereiden kanssa menossa edelliset kaksi viikonloppua. Ajattelin, että tuleva viikonloppu vietettäisiin yhdessä sillä ensi viikolla mies lähtee ystävien kanssa reissuun. No nyt viikonlopulle miehelle tulikin taas "pakollinen" meno. Ja mä olen ihan loppu tämän asian kanssa. Eihän tästä tule mitään, ollaan molemmat jo yli kolmekymppisiä. En halua perustaa perhettä näin epävakaaseen tilanteeseen. Ehkä oltaisiin onnellisempia erillään; mun ei tarvitsisi stressata miehen menoilla, eikä miehen tarvitsisi stressata minun mieleni pahoittamisella.
Kaikki muut asiat parisuhteessamme on hyvin. Kotityöt jakautuvat puoliksi, mies on auttavainen, seksiä on (silloin kun mies on kotona), raha-asiat jaetaan puoliksi ym.
Ja mies ei haluaisi erota. Viime alkusyksystä tästä vaihtoehdosta keskusteltiin, kun syyskuussa totesin, että emme ole koko kesän aikana olleet kuin yhden viikonlopun yhdessä. Ja vaikeaa se olisi erota, rakkautta on.
Läheisille eromme tulisi varmaan yllätyksenä, päällisin puolin kun meillä on kaikki kunnossa. Uskon, että mieskin yllättyisi erosta. Mutta en tiedä mitä muuta vaihtoehtoa tässä enää on jäljellä kuin repäistä itsensä irti.
Kommentit (77)
Voi kuinka kuulostaa tutulta.
Olemme olleet yhdessä lähes 15 vuotta. Mies on ollut aina hyvin työorientoitunut, kuten aikanaan itsekin.
Sen lisäksi hänellä on ollut tiettyjä harrastuksia. Ennen lasta kävimme myös paljon yhdessä esim teatteri- ja konserttireissuilla. Lapsen tultua nämä vähenivät pariin kertaan vuodessa, kun saamme kauempana asuvia isovanhempia hoitajaksi.
Mies edelleen pitkiäkin päiviä töissä ajoittain sekä työreissuilla vähintään kerran kuukaudessa. Harrastukset ovat alkaneet lisääntyä entisestään. Viikonloppuisinkin tuntuu että käy vaan pyörähtämässä kotona ja taas mennään. Lapsi on nyt 9 eikä koko aikaa tarvitse huolenpitoa, mutta kun on erityislapsi niin en kovin monia tunteja halua yksin kotona pitää, koulupäivän jälkeen on kumminkin aina yksin kotona.
Tämä alkanut myös minua rassaamaan, mies on sitä mieltä että kyllä se lapsi kotona yksin pärjää. Minulla on pari säännöllistä harrastusta joihin pääsen jos miehellä ei ole työreissuja tai mahdollisesti jotain harrastuksiin liittyviä talkoita tms. Hän ei kyllä omia menojaan peru ihan vähällä. Nyt on taas mennyt pari viikkoa että en ole omiin harrastuksiin päässyt lainkaan miehen työreissujen vuoksi. Harrastuksiakin tuntuu keksivän koko ajan lisää.
Olen siis siinä mielessä samassa tilanteessa kuin sinä, että pohdin vakavissani eroa. Miksi ihmeessä olemme lainkaan yhdessä kun mies ei viihdy kotona. Käytännössä kotona ei olla juuri lainkaan yhtä aikaa, yösydämet sentään. Siksi vielä pohdin että eron jälkeen olisin varmasti täysin yksinhuoltaja, eipä tuota lasta uskalla isälle antaa kun saisi olla isäviikolla kaiket illat ja suuren osan viikonloppua yksin kotona. Siihen loppuisi omatkin pari kertaa viikossa tapahtuvat harrastukset. Mies muuten menee niidenkin aikana kokouksiin /lenkille ja jättää lapsen surutta yksin, tästä olen hänelle maininnutkin jo melkoisen kipakkaan sävyyn. Mielestäni on selkeästi enemmän koulussa ongelmia jos on enemmän yksin kotona. Mies jopa perustelee että "kysyin lapselta lähtisikö mukaan muttei halunnut".
Samoin tietysti talouspuoli olisi huomattavasti rankempaa yhden tuloilla. Vieläkö jaksan kärsiä muutaman vuoden että lapsi oikeasti pärjää enemmän yksinkin. Mieliala alkaa olla melkoisen masentunut tilanteen johdosta. Sehän tietysti oikeuttaa miehen olemaan entistä enemmän poissa kotoa. Muutenkin tekee isoja (hankinta)päätöksiä joko kuulematta minua lainkaan tai kysyy muttei kunnioita mielipidettäni ollenkaan.
Tsemppiä - minun neuvoni on että älä ainakaan lasta hanki tuohon tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne, paljon miettimisen aihetta ja paljon sen suuntaista mitä itsekin olen jo ajatellut.
Suhteemme ei ole aina ollut tällainen. Suhteen alkuvuosina vietimme enemmän aikaa yhdessä.
Ehkä viimeisenä oljenkortena ehdotan miehelle tuota pariterapiaa. On myös totta, että mieheen voisi vaikuttaa se, jos en olisi niin helposti saatavilla ts. järjestäisin menoa itselleni silloin kun meillä olisi yhteistä aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet omistushaluinen määräilijä, joka näkee miessuhteensa omien pyrkimystensä ja elämänsä sisällön toteuttamisen välikappaleena. Tarkastele rehdisti speksejäsi. Ja miehenäsi olisin jo muualla.
Ihan tuli just sulta täyttä paskaa. Mä ap:n miehenä olisin jo ITSE ehdottanut eroa, koska tajuaisin itsekin miten jyrään naiseni yli joka viikonloppu ja preferoin kaikkea muuta paitsi parisuhdeaikaa, ja sitä paitsi mun frendit olisi jo kysynyt että eikö sulla ole naisen kanssa mitään yhteistä elämää. Mies ei tuosta muutu, eli ero on täydellisen oikea vastaus. M40.
Niin ja vastataan vielä kun joku sitä kysyi, että mies tulee erinomaisesti toimeen minun perheeni ja sukulaisteni kanssa. Miehen ystävillä osalla on jo perhe ja osa asuu ulkomailla, sehän toimii myös syynä miehelle miksi jollekin reissulle on ihan pakko päästä. "Kun Mikkokin pääsee nyt tulemaan tälle reissulle, niin harvoin nykyään nähdään" tai "Lauri on tullut ulkomailta käymään, ei nähdä kun puolen vuoden päästä seuraavan kerran" jne. Nämä reissut vaan tahtovat olla aina yön yli kestäviä siinä missä minä oman kaveriporukan kanssa tapaan esim. kahvilla tai kävelyllä tms.
Tämä on itsellekin niin ristiriitaista kun mies on muuten erittäin huomioonottava, kaikessa muussa paitsi tässä asiassa.
Ap
Voi Aloittaja. Kyllä se ero taitaa olla paras vaihtoehto.
Tai sitten kokeilette tuota parisuhdeterapiaa vielä. Toki myös asumuseroa voi kokeilla, jos se herättelisi miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotaanpas toista näkökulmaa asiaan.
Minä olen meidän parisuhteessa se menevämpi osapuoli ja ai että mua ahdistaisi, jos puoliso pakottaisi viettämään "parisuhdeaikaa" ja kököttämään kotona hänen kanssa.
Nämä minun menemiseni ovat olleet ongelmana aikaisemmissa parisuhteissa, mutta nyt olen suhteessa ihmisen kanssa, joka ymmärtää minua. Ei olla koettu edes tarvetta muuttaa yhteen, näin on hyvä.
Jos ei kerran sovi toisen kanssa yhteen, niin eihän sitä pakko ole olla parisuhteessa. En ikinä ymmärrä tällaisia aloituksia. Jos toiveet ja arvot ovat noin kaukana toisistaan, niin joko pitää opetella joustamaan asioissa tai sitten erotaan. Toista ei pidä pakottaa johonkin haluamaansa muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N
No ei ole kevyt syy erota! Mun korvaan kuulostaa pahasti siltä, että mies ei rakasta sua. Jos rakastaisi, haluaisi viettää enemmän aikaa kanssasi. Yksi viikonloppu yhdessä viime kesänä, apua!!! En kestäisi yhtään tuota. Ansaitset parempaa! Ja jos tuohon tulee vielä lapsi, niin avot. Nyt voi olla yksinäistä, mutta sitten on raskasta, ihan tosi raskasta ja ero tulee tod näk joka tapauksessa ja riitaisissa merkeissä.
its about you not him kirjoitti:
Yksi kysymys: Haluatko tuollaisen parisuhteen? Jos haluat, pysy suhteessa ja työskenetele itsesi kanssa löytääksesi onnellisuutesi sisältäsi. Jos et, eroa, äläkä katso taaksesi. Keep it simple..
Tässä on ikävä kyllä se ainoa järkevä neuvo asiaan... Kyse on siitä, millaisen parisuhteen SINÄ haluat ja millaisen MIEHESI haluaa. Valitettavasti se toive ei aina ole molemmilla samanlainen, vaikka sitä rakkautta olisi tällä hetkellä kuinka paljon hyvänsä.
Ja jos yksi murheesi on se, ettet halua tehdä lapsia tällaisen miehen kanssa (mutta haluat niitä jonkun kanssa), niin ehkä nyt kolmekymppisenä ei kannata istua aidalla jahkailemassa enää montaa vuotta. Vielä rasittavampaa elämä olisi semi-yksinhuoltajana ja eroaminen tuskallisempaa lasten pyöriessä jaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei rakasta sinua, mutta ei uskalla erota sillä pelkää yksin olemista ja sinkkuutta.
Oon eri mieltä. Saattaa hyvin myös rakastaa, mutta kaipaa vaan eri asioita kuin AP ja tykkää elää elämäänsä ja arkeaan eri tavalla. Joillekin parisuhdeaika on tärkeämpää kuin toisille, ihmiset on erilaisia.
AP, olette asiasta jo ilmeisesti paljon keskustelleet, mies on tietoinen tilanteesta mutta loppujen lopuksi mikään ei ole silti muuttunut. Olette varmaan vain liian erilaisia joten eipä tuossa taida mikään enää auttaa.
Ihminen jolla ei ole omia mielenkiinnon kohteita on rasittava. Jokainen tarvitsee omaa aikaa. Kukaan ei jaksa nysvätä vain puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna menisin joskus yli yön kestävälle reissulle.
Laivalle, hotelliin tms. Ihan vain piristääksesi itseäsi ja muutenkin.
Nyt tuntuu, että mies luottaa, että käyt niissä kahvittelureissuilla muutaman tunnin ja muulloin olet kotona.
Hän sitä vastoin käy yön yli tai pidemmillä reissuilla.
Mikä hätä hänellä on, itse saa vapaasti olla ja mennä ja kumppani on kotona.
En sanoisi etteikö ehkä mies rakasta, mutta on kuitenkin itsekäs ja käyttää nyt olevaa tilannetta hyväkseen.
Kokeilisin tuleeko mies mustasukkaiseksi jos itse menen samalla tyylillä.
Jos tulisi, niin kysyisin miksi minä en saa tehdä samaa kuin hänkin.
Vastauksesta riippuisi paljon miten jatkaisin.
52, ei kukaan ole vaatinut olemaankaan koko aikaa kumppanin kanssa.
Mutta joku kohtuus pitäisi olla.
Sopivasti omaa aikaa ja sopivasti parisuhdeaikaa.
Kun parisuhteessa kuitenkin ollaan.
Miksi täällä aina joku haluaa mennä äärimmäisyyksiin, joko tai, rasittavaa. Tai sitten tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuossa ketjun alkupuolella kyselit, onko vielä jotain mitä voisit tehdä?
Voitteko mennä pariterapiaan vielä puhumaan tilannetta auki sillä kärjellä, että teette siellä päätöksen suhteenne jatkumisesta. Joko se jatkuu siten, että jonkin elementin on muututtava tai sitten se ei voi jatkua. Samanlaisena jatkuminen niin, että sinä koko ajan toivot ja odotat tekee tilanteesta kiduttavan ja epätasapainoisen. Terapiassa voisi nähdä syvemmälle ja myös haastaa siihen, että sitoutumista katsotaan suoraan silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolla ei ole omia mielenkiinnon kohteita on rasittava. Jokainen tarvitsee omaa aikaa. Kukaan ei jaksa nysvätä vain puolison kanssa.
Mutta miksi olla "parisuhteessa" jos kaikista "kavereista" juuri puolisoaan tapaa vähiten?
Vain kakarat jaksaa koko ajan nysvätä toisten kakaroiden kanssa.
Ap, ymmärrän hyvin tunteitasi.
Minulla tilanne oli, että miehellä oli hyvin vaativa reissutyö, jonka takia olin paljon yksinäni. Olen melko introvertti ja vietän jonkun verran aikaa mielelläni myös yksinäni, mutta ongelmaksi homma muodostui, kun mies ei ymmärtänyt, ettei hän voi reissutyön lisäksi viettää suurinta osaa vapaa-ajasta harrastusten parissa ja kavereita näkemässä.
No, aikani asiasta kitisin, eikä mitään muutosta kuitenkaan tapahtunut. Lopulta auttoi, että vedin muutamat todella kovat skitsot asiasta ja uhkasin _todella_vakavasti_ erolla. Jotenkin kummallisella tavalla tämä hermoromahdusmainen reaktioni johti hedelmälliseen ja syvälliseen keskusteluun, johon emme aikaisemmin olleet päässeet. Mies alkoi rajoittaa menemisiään ja etsiä aikaa parisuhteelle ja nykyään koen saavani tarpeeksi parisuhdeaikaa.
Näinkin voi siis käydä.
Mihin yhdessäolon määrään aapee sitten olisit tyytyväinen? Kuitenkin varmaan vietätte arki-iltoja yhdessä? Onko se sitten niin paha, että mies on välillä viikonloppuja poissa? Ehkä olet vaan valinnut vääränlaisen miehen itsellesi, ota joku toinen kotihissukka.
Oi, mulle tuli aivan exä mieleen. Jotenkin tuttua tuo, että "nyt se ja se kaveri pääsisi reissuun, pakko lähteä ei olla nähty pitkään aikaan!" Ja niitä kavereitahan riitti, joita ei oltu nähty pitkään aikaan. Ihan vuoden ympäri.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä joskus ollut toisenlainen suhde vai onko se aina ollut vähän niin ja näin? Meillä vähän tuollaista, kun oli ongelma. Ongelman poistuttua mies pystyi taas olemaan normaalisti lähellä.