Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä liian kevyt syy erota? En keksi enää muuta ratkaisua
29.05.2018 |
En viitsi tästä ystävillekään avautua, niin kirjoitan tänne.
Olen pohtinut eroa miehen menojen vuoksi. Mies on käytännössä joka viikonloppu poissa kotoa. Lisäksi hän tekee vuorotyötä eli arkisinkaan emme aina ehdi nähdä, tämän lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa. Ja en tarkoita, että meidän pitäisi koko ajan nyhjätä keskenämme, mutta haaveilisin, että edes yksi viikonloppu kuukaudesta olisi pyhitetty meille.
Tämä asia on hiertänyt suhdettamme aktiivisesti viimeiset kolme vuotta. Ollaan keskusteltu asiasta paljon ja yritetty vaikka mitä kalenteriin merkkaamisesta lähtien ym. ja mies aina lupaa vähentää menojaan tai panostaa enemmän parisuhteessa vietettyyn aikaan. Muutosta tapahtuukin aina hetkeksi, mutta sitten palataan vanhoihin tapoihin.
Tänään ymmärsin, että ei meistä kumpikaan ole "väärässä", ollaan vaan liian erilaisia. Minulla ei ole oikeutta rajoittaa mieheni menemisiä, jos niiden rajoittaminen tekee hänet onnettomaksi. Miehellä ei ole oikeutta sanoa, että ajattelen väärin kun haluaisin viettää enemmän yhteistä aikaa.
Eilen taas asiasta keskusteltiin. Mies on ollut kavereiden kanssa menossa edelliset kaksi viikonloppua. Ajattelin, että tuleva viikonloppu vietettäisiin yhdessä sillä ensi viikolla mies lähtee ystävien kanssa reissuun. No nyt viikonlopulle miehelle tulikin taas "pakollinen" meno. Ja mä olen ihan loppu tämän asian kanssa. Eihän tästä tule mitään, ollaan molemmat jo yli kolmekymppisiä. En halua perustaa perhettä näin epävakaaseen tilanteeseen. Ehkä oltaisiin onnellisempia erillään; mun ei tarvitsisi stressata miehen menoilla, eikä miehen tarvitsisi stressata minun mieleni pahoittamisella.
Kaikki muut asiat parisuhteessamme on hyvin. Kotityöt jakautuvat puoliksi, mies on auttavainen, seksiä on (silloin kun mies on kotona), raha-asiat jaetaan puoliksi ym.
Ja mies ei haluaisi erota. Viime alkusyksystä tästä vaihtoehdosta keskusteltiin, kun syyskuussa totesin, että emme ole koko kesän aikana olleet kuin yhden viikonlopun yhdessä. Ja vaikeaa se olisi erota, rakkautta on.
Läheisille eromme tulisi varmaan yllätyksenä, päällisin puolin kun meillä on kaikki kunnossa. Uskon, että mieskin yllättyisi erosta. Mutta en tiedä mitä muuta vaihtoehtoa tässä enää on jäljellä kuin repäistä itsensä irti.
Kommentit (77)
Olet omistushaluinen määräilijä, joka näkee miessuhteensa omien pyrkimystensä ja elämänsä sisällön toteuttamisen välikappaleena. Tarkastele rehdisti speksejäsi. Ja miehenäsi olisin jo muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos et, ap, ole valmis tekemään tilanteelle mitään vaan halusit nyt vaan tehdä oman avauksen tänne, niin etköhän ole jo saanut "hetkesi estradilla". Olet jo saanut hyviä neuvoja, kokemuksen syviä, mutta edelleenkin vatvot, että haluatko vai et, niin eiköhän tämä asia ole sitten aikalailla käsitelty ja ap voi vetäytyä jatkamaan elämäänsä. Turhaan tätä täällä hyväntahtoiset ihmiset vatvovat, kun autettava ei ole kuitenkaan täysin motivoitunut.
Aloituksen ja sinun kommentin välissä on kulunut 47 minuuttia. Ihanko tosiaan sinä kuvittelet, että siinä ajassa ap on ehtinyt pohtia asiaa ja saanut tehtyä päätöksen? Jos ap ei ole puhunut asiasta kenenkään kanssa, niin kyllä sen vertaistuen saamiseen tarvitaan enemmän kuin kymmenen kommenttia.
Mun kaveri meni tuollaisen miehen kanssa naimisiin ja hankki lapsenkin. Kyseinen mies ei kauheasti juhli mutta harrastaa aikaavievää lajia, näkee kavereitaan jne. Olivat ennen lastenhankintaa asiasta keskustelleet monet kerrat, kun kaverini halusi viettää enemmän parisuhdeaika ja mies vähemmän. Kaverini kuvitteli, että mies muuttuisi lapsen myötä. Olivat kuulemma sopineetkin että mies olisi enemmän kotona. Mutta mies ei malttanut edes isyyslomalla olla vaan yritti kiskoa kaverini ja vastasyntyneen koko ajan mukaan jonnekin koska kotona oli tylsää. Taisi olla kaverini joka lopulta muuttui, koska pakotti miehen osallistumaan lapsen hoitoon palaamalla itse töihin ja aloittamalla oman harrastuksen ja lapsen kanssa yhdessä toisen. Kuulostaa siis siltä, että parisuhdeaikaa on vieläkin vähemmän.
En tiedä mitä heille nykyään kuuluu. Toivottavasti miehestäkin olisi kasvanut jo vanhempi.
Ei ole kevyt syy erota (ja tosiaan, mikä tahansa syy riittää, jos ihminen tosissaan haluaa erota, varsinkin jos ei ole lapsia). Ehkä saattaisit tulla tyytyväiseksi tuossa suhteessa, jos itse löytäisit paljon kiinnostavia harrastuksia ja panostaisit ystävyyssuhteisiin ja vaikka ystävien kanssa matkustamiseen, ja jos et halua lapsia. Mutta en näe järkeväksi alkaa muuttaa itseään ja tapojaan, kun kuitenkin voisit saada suhteen jossa voit olla oma itsesi ja saat toiselta mitä haluat.
Siis mitä sinä rakastat? Mies ei ole koskaan kotona, olette todella harvoin yhdessä jne. eli olisiko fiksumpaa tehdä niin, että sinä ryhdyt toimimaan kuten mies. Panostat itseesi ja omaan elämääsi, miestä (sitä ihanaa ja rakastavaa) näkisit muutaman kerran kuukaudessa. Muuten nauttisit siitä, että et ole kiinni kenessäkään ja olet vapaa etsimään uuden miehen, kuitenkaan vielä menettämättä tätä nykyistä. Jos miehelle riittää kiva kaveruus, niin miksi et nypi rusinoita pullasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kysymys: Haluatko tuollaisen parisuhteen? Jos haluat, pysy suhteessa ja työskenetele itsesi kanssa löytääksesi onnellisuutesi sisältäsi. Jos et, eroa, äläkä katso taaksesi. Keep it simple..
Moni tuollaisessa tilanteessa alkaa perustamaan perhettä uskoen ja uskotellen että kyllä se mies siitä vielä muuttuu ja sitten alkaa viettämään lapsen myötä yhdessä aikaa. Erittäin, erittäin harva muuttuu!
Yksikin tuttavani otti lopulta eron: hänen miestään kiinnosti työpäivän jälkeen kuntosalit ym muut enemmän kuin perhe, joka v-tun päivä oli päästävä aina jonnekin ja puolisonsa (eli perheenäiti) pienen vauvan kanssa pitkää päivää kahdestaan... viikonlopuksi löytyi aina myös kaikkea muuta. Sitten mies vielä ihmetteli mikä sille naiselle tuli kun lähtikin uuden miehen mukaan.... omg.
Uskaltakaa erota ennen perheen perustamista, vaikka kipeää tekisikin, jos on noin huonot lähtökohdat jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kyllä pariterapiaa tässä tilanteessa, kun on kerran halu olla yhdessä. Kokemuksesta voin sanoa että jo muutama käynti voi riittää vaikka olisi kuinka paha tilanne. Ei kannata jättää käyttämättä tuota mahdollisuutta, jos ei onnistu ratkaisemaan jotain pulmaa niin ei ole yhtään tyhmää käyttää apua kun sitä on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Olet omistushaluinen määräilijä, joka näkee miessuhteensa omien pyrkimystensä ja elämänsä sisällön toteuttamisen välikappaleena. Tarkastele rehdisti speksejäsi. Ja miehenäsi olisin jo muualla.
Joo, ikään kuin ikinä pääsisit tosielämässä "miehenäsi" -rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset tunnusta tosiasiaa : miehesi ei rakasta sua, muutenhan hän haluaisi kaikin keinoin viettää aikaa sun kanssasi!
Erotkaa jo, ei tuo vetkuttamalla miksikään muutu.
Miehesi ei rakasta sinua, mutta ei uskalla erota sillä pelkää yksin olemista ja sinkkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota "kissa pöydälle", juttele miehellesi ajatuksistasi ja tunteistasi. Voitte miettiä, mitä tilanteen ratkaisuksi voi tehdä, ja asettaa vaikka aikarajan, että jos asiat eivät muutu niin ero tulee. Esimerkiksi kesän loppu tms.
Sinun ei ole hyvä olla.
Haluatko, että sinulla ei ole hyvä olla seuraavat 20 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta kysyn, onko miehen kavereissa perheellisiä? Ovatko jatkaneet kavereiden kanssa juoksemista, kun ovat saaneet lapsia? Olen itse nähnyt, miten joistakin ennen menevistä miehistä on tullut kotona viihtyviä vanhetessaan. Mutta ei siitä ole takeita, eikä ap:lla nyt tietysti ole ikuisuutta aikaa odotella, jos perheen haluaa.
En kyllä emmärrä tuollaista parisuhdetta.
Parisuhteessa kumpikin haluaa olla toisensa kanssa omien harrastusten lisäksi. Ja se toisen kanssa olo on suurempi osuus kuin omat harrastukset.
Miehesi ei rakasta sinua eikä arvosta sinua. Tiedät sen itsekin, ei tuo ole rakkautta nähnytkään. Itse tein tuollaisen "miehen" kanssa valitettavasti lapset, eikä se muuttanut häntä. Lopulta toivoinkin, että olisi mahdollisimman paljon pois, koska paikalla ollessaan muutaman tunnin viikossa odotti, että kaikki menee hänen tahtonsa mukaan. Ero tuli.
Sinä olet miehesi saatavilla ja mahdollistat vapaamatkustamisen. Toki, sinä et voi pakottaa miestäsi vähentämään menojaan, mutta ei mies silloin kyllä ansaitse sinulta kaikkea tuota, mitä hän nyt saa. Jos hän hoitaisi työpaikkansa samalla mentaliteetilla, hän saisi potkut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä rankkaa, siinä on tunne, että miehelle kaikki muu on tärkeämpää mitä puoliso. Yksi vaihtoehto on, että alat itsekin elää omat menot tärkeimpinä. Jos mies ehdottaa jotain yhteistä menoa, voit sanoa, että sori, minulla on muuta tai perut yhteisen jutun ihan viime tingassa. Joillekin ei tepsi muu kuin oma lääke.
Jos teille tulee lapsia, niin tuossa suhteessa olet kuin yksinhuoltaja. Mikäli saat apua muualta ja asennoidut alusta asti niin, että miehestä ei ole apua, niin pärjäät. Mies voi olla kaikesta huolimatta lapselle hyvä isä vaikkei käytännön juttuihin osallistukaan. "Harmi", että miehessä ei ole muita huonoja puolia, juoposta olisi helpompi erota.
Mä tekisin sellaisen kokeilun, että olisin itse aina menossa, kun mies on kotona. Siitähän sen sitten näkee, mikä miestä oikeasti kiinnostaa. Eli en lähtisi kokeilematta, kun tunteita on. Monihan liihottaa nuorena, mutta rauhoittuu vanhemmiten. Tuleeko mies hyvin toimeen myös sinun kavereidesi seurassa? Entä sukulaistesi? Yksi vaihtoehtohan on *pakottaa* mies olemaan kotona, kun siellä on sun kavereitasi. Kokeile ja katso, miten lepattelija suhtautuu. - Kaikki on kiinni miehen _asenteesta_.
Erosin tuollaisesta suhteesta. Mieluummin yksin kuin yksin parisuhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Olen samoilla linjoilla. "Painava syy" on, mikä se kullekin on.
Aloin miettiä mitä mies suhteeltanne haluaa. Vakautatko sinä jotenkin hänen elämäänsä, olet eräänlainen ankkuri-aikuinen? Ilman liittoanne hänen elämänsä olisi kavereiden kanssa häiläämistä ja työvuoroja. Sehän olisi kolmikymppiselle miehelle jo vähän epäilyttävää. Siksi hän kestää mielummin huonoa omaatuntoa siitä, että aiheuttaa sinulle mielipahaa.
En missään nimessä tarkoita, että mies tekisi laskelmoidusti näin, tod. näk. hän ei itse tiedosta sitä ollenkaan.
Varmaan kaikissa suhteissa on vaiheita, joissa työkiireiden tai muiden juttujen takia ei nähdä kuin ohimennen eteisessä. Mutta ne ovat vaiheita, niillä on alku ja loppu. Johan te alatte olla toisillenne ihan vieraita ihmisiä kun ette juurikaan ole ja elä yhdessä!