Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä liian kevyt syy erota? En keksi enää muuta ratkaisua
29.05.2018 |
En viitsi tästä ystävillekään avautua, niin kirjoitan tänne.
Olen pohtinut eroa miehen menojen vuoksi. Mies on käytännössä joka viikonloppu poissa kotoa. Lisäksi hän tekee vuorotyötä eli arkisinkaan emme aina ehdi nähdä, tämän lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa. Ja en tarkoita, että meidän pitäisi koko ajan nyhjätä keskenämme, mutta haaveilisin, että edes yksi viikonloppu kuukaudesta olisi pyhitetty meille.
Tämä asia on hiertänyt suhdettamme aktiivisesti viimeiset kolme vuotta. Ollaan keskusteltu asiasta paljon ja yritetty vaikka mitä kalenteriin merkkaamisesta lähtien ym. ja mies aina lupaa vähentää menojaan tai panostaa enemmän parisuhteessa vietettyyn aikaan. Muutosta tapahtuukin aina hetkeksi, mutta sitten palataan vanhoihin tapoihin.
Tänään ymmärsin, että ei meistä kumpikaan ole "väärässä", ollaan vaan liian erilaisia. Minulla ei ole oikeutta rajoittaa mieheni menemisiä, jos niiden rajoittaminen tekee hänet onnettomaksi. Miehellä ei ole oikeutta sanoa, että ajattelen väärin kun haluaisin viettää enemmän yhteistä aikaa.
Eilen taas asiasta keskusteltiin. Mies on ollut kavereiden kanssa menossa edelliset kaksi viikonloppua. Ajattelin, että tuleva viikonloppu vietettäisiin yhdessä sillä ensi viikolla mies lähtee ystävien kanssa reissuun. No nyt viikonlopulle miehelle tulikin taas "pakollinen" meno. Ja mä olen ihan loppu tämän asian kanssa. Eihän tästä tule mitään, ollaan molemmat jo yli kolmekymppisiä. En halua perustaa perhettä näin epävakaaseen tilanteeseen. Ehkä oltaisiin onnellisempia erillään; mun ei tarvitsisi stressata miehen menoilla, eikä miehen tarvitsisi stressata minun mieleni pahoittamisella.
Kaikki muut asiat parisuhteessamme on hyvin. Kotityöt jakautuvat puoliksi, mies on auttavainen, seksiä on (silloin kun mies on kotona), raha-asiat jaetaan puoliksi ym.
Ja mies ei haluaisi erota. Viime alkusyksystä tästä vaihtoehdosta keskusteltiin, kun syyskuussa totesin, että emme ole koko kesän aikana olleet kuin yhden viikonlopun yhdessä. Ja vaikeaa se olisi erota, rakkautta on.
Läheisille eromme tulisi varmaan yllätyksenä, päällisin puolin kun meillä on kaikki kunnossa. Uskon, että mieskin yllättyisi erosta. Mutta en tiedä mitä muuta vaihtoehtoa tässä enää on jäljellä kuin repäistä itsensä irti.
Kommentit (77)
Eihän se niinkään voi olla, että arkisin ollaan kumppanin kanssa ja viikonloput vietetään kaverien kanssa.
Kyllä viikonloppuna pitää olla aikaa myös sille kumppanille.
Ei tietysti joka viikonloppu olla kumppanin kanssa pakosta, mutta ei myöskään ole selitys, että nyt se ja se kaveri tarvii mun seuraa...ei aina ole *pakko* mennä kavereiden kanssa.
Silloin varsinkaan jos on jo suunniteltu yhteistä tekemistä kumppanin kanssa.
Yhteisellä sopimiselle saatetaan muuttaa suunnitelmia, mutta ei yksipuolisesti.
Eikä niin, että kumppani on aina se, joka häviää kavereille.
Eihän tämä uskoakseni toimisi toisinkaan päin, jos vilkkaampi menijä olisi naispuolinen?
Mies melkein aina viikonloppuna kotona ja nainen kavereittensa kanssa yöreissuilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se niinkään voi olla, että arkisin ollaan kumppanin kanssa ja viikonloput vietetään kaverien kanssa.
Kyllä viikonloppuna pitää olla aikaa myös sille kumppanille.
Ei tietysti joka viikonloppu olla kumppanin kanssa pakosta, mutta ei myöskään ole selitys, että nyt se ja se kaveri tarvii mun seuraa...ei aina ole *pakko* mennä kavereiden kanssa.
Silloin varsinkaan jos on jo suunniteltu yhteistä tekemistä kumppanin kanssa.Yhteisellä sopimiselle saatetaan muuttaa suunnitelmia, mutta ei yksipuolisesti.
Eikä niin, että kumppani on aina se, joka häviää kavereille.Eihän tämä uskoakseni toimisi toisinkaan päin, jos vilkkaampi menijä olisi naispuolinen?
Mies melkein aina viikonloppuna kotona ja nainen kavereittensa kanssa yöreissuilla?
No se toimiminen ei riipu sinänsä mitenkään sukupuolesta tietenkään vaan lähinnä juuri siitä mitä nyt sitten suhteelta haluaa. Minulle sopii mainiosti että mies menee viikonloput usein menojaan, koska olen varsin introvertti itse. Edellisessä suhteessa koin todella ahdistavaksi kun mieskin oli tällaista enimmäkseen kotona nyhjäävää tyyppiä ja vielä aika huomionkipeä tai ainakin hölötti jatkuvasti jotain mitä piti teeskennellä kuuntelevansa.
Yleensä nuo miehet jotka ei ikinä vietä aikaa naisensa kanssa ovat niitä jotka myös pettävät puolisoaan jatkuvasti. On niin nähty.
Aloituksesta tuli mieleen, että pariskunta viettää kyllä aikaa myös viikonloppuisin kotona, mutta samalla mies myös harrastaa ja näkee kavereitansa ( esimerkiksi " viikonloppu, joka on pyhitetty meille"). Miksi ylipäätänsä pitää olla viikonloppu, jolloin pariskunta on yhdessä sen 3d/24h? Jos mies esimerkiksi käy perjantai-iltana baarissa kavereiden kanssa ja lauantaina iltapäivällä jalkapallotreeneissä niin silti pariskunnalle jää rutkasti aikaa kaksin olemiselle ( perjantai alkuilta, lauantaiaamu/päivä/ilta ja sunnuntaina koko päivä). Ongelma tuntuu lähinnä apn omalta liioittelulta, kun miehellä on viikonloppuisin omaakin elämää.
Etköhän sinä itse tiedä jo mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi luulee että vaimo on yhtä kuin äiti joka odottaa kotona ja hoitaa asiat. Mies joka rakastaa vaimoaan viihtyy kyllä enemmän kotona. Kaverit ovat toissijaisia parisuhteessa.
En jaksanut lukea kuin aloituksen mutta on pakko vastata. Sano miehellesi että sinä harrastat tästä lähin seksiä vain lauantai-iltaisin ja sunnuntaiaamuina. Oli hän kotona tai ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita keskustella asiasta vielä. Sano ettet halua tollaista kämppissuhdetta enää jaksa. Emme mekään hirveästi mitään yhdessä nyhväämistä miehen kanssa harrasta, hän käy töissä ja salilla + muu urheilu, minä olen viimeisilläni raskaana ja meillä on jo yksi lapsi. Mutta en ole sidottu kotiin, mies karsii omista menoistaan jos minulla on menoja tai olen todella väsynyt/huonovointinen nyt raskauden aikana ollut.
Aina ollaan edes joku pieni hetki pyritty sopimaan joka viikolle jolloin ollaan ihan vaan kahdestaan. Katsotaan vaikka joku leffa, syödään iltapala yhdessä tai ihan vaan istutaan sohvalla vierekkäin.
Tuntuu että jos toisella on joka viikonlopulle jotain muuta tekemistä kuin puolison kanssa olemista, niin hän välttelee puolisoa. Kyllä rakkaudelle ja romantiikalle sekä yhteiselle rauhalliselle ajalle pitää voida löytää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotaanpas toista näkökulmaa asiaan.
Minä olen meidän parisuhteessa se menevämpi osapuoli ja ai että mua ahdistaisi, jos puoliso pakottaisi viettämään "parisuhdeaikaa" ja kököttämään kotona hänen kanssa.
Nämä minun menemiseni ovat olleet ongelmana aikaisemmissa parisuhteissa, mutta nyt olen suhteessa ihmisen kanssa, joka ymmärtää minua. Ei olla koettu edes tarvetta muuttaa yhteen, näin on hyvä.
Kiva homma, mukava kuulla, että toimii. Toimii varmasti monissa muissakin suhteissa. Kaikkien ihmisten kanssa se ei toimisi, kuten esim. AP:n kanssa. Siitähän tässä onkin kyse, erilaisista tarpeista. Jos se olotila jatkuu vuosia, niin alkaahan se kalvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette asiasta keskustelleet? Ilmeisesti aiheesta on kuitenkin paljon puhuttu?
Mä on toiminnan kannalla. Omassa parisuhteessa oli yhdessä vaiheessa vähän samankaltaista ongelmaa. Mies ymmärsi oman käytöksensä vasta kun aloin käyttäytyä samalla tavalla häntä kohtaan. Esim. kun mies tuli reissultaan kotiin, niin en ollutkaan kotona odottamassa valmiin ruoan kanssa vaan olin lähtenyt yöksi muualle. Ei tarvinnut montaa kertaa toistaa, kun meni perille.
71 jatkaa vielä. Menin siis yöksi kaverin luo ja kerran olin hotellissa yötä. Miehen viesteihin vastasin olevani reissussa, "jutellaan sitten kun osutaan saman katon alle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä hei.
Kiitos vastauksistanne. Ajattelin tänään ottaa asian puheeksi miehen kanssa. Ollaan eri vuoroissa ja mies kotiutuu myöhään, mutta itselläni on sellainen olo, että tämä asia on nyt pakko saada selvitettyä.
Ajattelin ehdottaa pariterapiaa ja keskustella myös erosta vaihtoehtona. Pohdinnan jälkeen nuo ovat ne vaihtoehdot mitä itse olen valmis toteuttamaan.
Moni on ehdottanut tuota, että miehelle tekisi hyvää maistaa omaa lääkettään. Ehkä niin. Nyt olen huomannut typistyneeni sosiaalisena ihmisenä, sillä en uskalla sopia mitään menoja niille päiville kun tiedän miehellä olevan vapaata, koska jos hän ehtisikin viettää aikaa kanssani. Monesti kuitenkin lopputulos on se, että olen yksin kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten olette asiasta keskustelleet? Ilmeisesti aiheesta on kuitenkin paljon puhuttu?
Mä on toiminnan kannalla. Omassa parisuhteessa oli yhdessä vaiheessa vähän samankaltaista ongelmaa. Mies ymmärsi oman käytöksensä vasta kun aloin käyttäytyä samalla tavalla häntä kohtaan. Esim. kun mies tuli reissultaan kotiin, niin en ollutkaan kotona odottamassa valmiin ruoan kanssa vaan olin lähtenyt yöksi muualle. Ei tarvinnut montaa kertaa toistaa, kun meni perille.
Minä taas en kannata tällaista toimintaa. Jotenkin lapsellista. Jos asiat eivät puhumalla selviä, niin sitten on parempi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette asiasta keskustelleet? Ilmeisesti aiheesta on kuitenkin paljon puhuttu?
Mä on toiminnan kannalla. Omassa parisuhteessa oli yhdessä vaiheessa vähän samankaltaista ongelmaa. Mies ymmärsi oman käytöksensä vasta kun aloin käyttäytyä samalla tavalla häntä kohtaan. Esim. kun mies tuli reissultaan kotiin, niin en ollutkaan kotona odottamassa valmiin ruoan kanssa vaan olin lähtenyt yöksi muualle. Ei tarvinnut montaa kertaa toistaa, kun meni perille.
Minä taas en kannata tällaista toimintaa. Jotenkin lapsellista. Jos asiat eivät puhumalla selviä, niin sitten on parempi erota.
Joskus se samalla mitalla takaisin antaminen vaan toimii tehokkaimmin.
Miksi te naiset kuvittelette voivanne muuttaa miestä? Tässäkin tapauksessa on merkit varmasti olleet alusta asti nähtävissä, mutta aloittaja on ruusunpunaiset lasit silmillään ajatellut voivansa muuttaa miehen mieleisekseen persoonaksi. Turha sitä nyt enää tässä vaiheessa on itkeä, oma valinta. Mies on ollut koko ajan oma itsensä, eikä esittänyt muuta.
Alue: Aihe vapaa
Minusta nuo "miehesi ei rakasta/arvosta sinua", "jos miehesi rakastaisi niin haluaisi olla kanssasi koko ajan" ja "miehesi pitää sinua vain panopuuna"-tyyliset kommentit ovat hivenen yksisilmäisiä. Itse olen kaikissa suhteissani ollut osittain kuin tuo ap:n mies eikä niissä ikinä ole ollut kyse rakkauden tai arvostuksen puutteesta vaan ihan vain yksinkertaisesti siitä että tarpeet ja odotukset parisuhteelta eivät kohtaa. Kun rakastaa niin sitä sitten lupailee enemmän aikaa ja yhteistä tekemistä mutta kun se on itselle liikaa ja väkinäistä niin pikkuhiljaa tilanne aina ajautuu limboon jossa toinen kokee olevansa yksin ja toinen kokee ahdistusta ja/tai syyllisyyttä.
Ikävä sanoa mutta tuohon ei hyvin todennäköisesti auta muu kuin kumppanin vaihto. Miehesi pitäisi katsoa peiliin ja ymmärtää, että sinä et ole sopiva kumppani hänelle eikä ole hyväksi teille kummallekaan että hän lupauksillaan roikottaa sinua suhteessa jossa tuskin kumpikaan tulette pidemmän päälle olemaan onnellisia. Enkä nyt sinänsä miestäkään tilanteestanne syyllistä, niihin lupauksiin uskoo aina ainakin jonkin aikaa itsekin kunnes huomaa ettei niitä taaskaan onnistunut pitämään.