Lue keskustelun säännöt.
Miksi sotien jälkeen 1945-1949 lapsia tehtiin runsaasti?
28.05.2018 |
Oli pula-aikaa ja kaikki joutui tekemään käsin itse, mm.talot. Vaikka ehkäisyä ei ollut, varmasti isoa lapsilaumaa myös haluttiin. Nyt taas lapsia ei haluta tehdä, vaikka elintaso on korkeampi kuin koskaan.
Kommentit (58)
Mieti nyt. Ainoa mielihyvää tuottava asia joka oli kaiken lisäksi ilmaista, aikana jolloin kaikesta oli pulaa.
Seurauksena toki lapsosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen pysyvyyteen saattoi luottaa.
Ei kaikille syntynyt. Kaupunkilaiset isovanhempani eivät tehneet kuin kaksi lasta 40-luvulla, koska osasivat ehkäistä.
No juuri se, että kunnollisia ehkäisykeinoja ei ollut, vanhat parit pääsivät jälleen pysyvästi saman peiton alle ja uusia suhteita solmittiin ahkerasti. Enkä usko, että pula-aika oli silloin elettynä niin kamalaa kuin nykyajan ylellisyyksiin tottunut ajattelee.
No miettipä - nuoret miehet ovat olleet viisi vuotta sodassa eikä ole ollut mitään tietoa, pääseekö sieltä elävänä kotiin.
Vihdoin koittaa rauha ja pääsee tyttöjä riiaamaan. Uskotaan tulevaan, huomiseen ja rakastutaan. Ihan luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille syntynyt. Kaupunkilaiset isovanhempani eivät tehneet kuin kaksi lasta 40-luvulla, koska osasivat ehkäistä.
Tuo on totta. Minun taustasta tulevilla, eli maalla asuvilla, muutaman luokan kansakoulua käyneillä suurin syy oli varmasti tietämättömyys, eli se ehkäisyn puute.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille syntynyt. Kaupunkilaiset isovanhempani eivät tehneet kuin kaksi lasta 40-luvulla, koska osasivat ehkäistä.
Miten he ehkäisivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista oli myös taloudellista hyötyä. Perhettä perustavat saivat halvalla tontin ja edullista ”kodinperustamislainaa”. Olikohan se niin, että jos lapsia oli väh. 3, sai osan lainasta anteeksi. Viidellä lapsella sai jo sitten vapautuksen lainan takaisinmaksusta kokonaan.
Ehkäisystä sanoisin, että kondomit tunnettiin jo silloinkin, mutta harva niitä kai käytti. Kortsuja pystyi tilaamaan postitse tai ostamaan apteekeista. Mutta kukapa pikkukylällä kehtasi apoteekkiin astua moisia ostamaan?
Oletan, että sota-aikana nuorten perheen ja parisuhteiden perustaminen jäi. Normaalitilaan palattua sekin asia korjaantui, ruuhkana tosin, kun useampi ikäluokka alkoi hommiin yhtä aikaa.
JA totta tuokin, että nykyajan nuorten usko tulevaisuuteen on heikoilla, joten enpä ihmettele, ettei moni uskalla lapsiakaan hankkia. Voi päätyä niin helposti työttömäksi tai olla työttömänä jo nyt. Lisäksi kouluissa on paasattu maailman tuhoutumisesta ja ekokatastrofista jo 90-luvulta asti, joten mikäpä ihme se on, ettei hanki jälkeläisiä tänne saastuvalle planeetalle kärsimään kansainvaelluksista, puhtaan veden puutteesta, ruoan loppumisesta ja sodista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodissa kuoli niin monta, että sieluilla oli kiire päästä takaisin jatkamaan kesken jääneitä elämiään.
En tiedä miten mummu ja ukki selvisivät yhdellä lapsella.
Ukki oli syntynyt 1893, mummu 1906, naimisiin menivät 1932, isä syntyi 1934. Olivat naimisissa ukin kuolemaan (1981) asti. Tämä ei liity sodanjälkeisiin vuosiin, mutta olen joskus ihmetellyt tuota.
Äidin perheessä (s.1935) oli kuusi lasta (1934-1943) ja olisi varmaan enemmänkin, ellei ukki olisi kaatunut rintamalla 1944.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittoja solmittiin paljon, joten lapsia syntyi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista oli myös taloudellista hyötyä. Perhettä perustavat saivat halvalla tontin ja edullista ”kodinperustamislainaa”. Olikohan se niin, että jos lapsia oli väh. 3, sai osan lainasta anteeksi. Viidellä lapsella sai jo sitten vapautuksen lainan takaisinmaksusta kokonaan.
Samat konstit käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sota-aikanakin seurusteltiin, mutta ehkei uskallettu vakavammin alkaa, koska pelättiin että toisen korjaa kuolo.
Mummoni muisteli, että he kyllä tunsivat vaarini kanssa jo kansakoulusta toisensa, mutta vasta sodan jälkeen menivät vakavin aikein yhteen, koska tosiaan ajateltiin, että siippa voi hyvinkin tulla arkussa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten mummu ja ukki selvisivät yhdellä lapsella.
Ukki oli syntynyt 1893, mummu 1906, naimisiin menivät 1932, isä syntyi 1934. Olivat naimisissa ukin kuolemaan (1981) asti. Tämä ei liity sodanjälkeisiin vuosiin, mutta olen joskus ihmetellyt tuota.
Äidin perheessä (s.1935) oli kuusi lasta (1934-1943) ja olisi varmaan enemmänkin, ellei ukki olisi kaatunut rintamalla 1944.
Ei raskaus ja hedelmällisyys silloinkaan ollut niin itsestäänselvää. Isoisovanhemmillani oli yhdeksän lasta, heistä viisi ei saanut lapsia ollenkaan vaikka olikin naimisissa ja lapsia toivottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista oli myös taloudellista hyötyä. Perhettä perustavat saivat halvalla tontin ja edullista ”kodinperustamislainaa”. Olikohan se niin, että jos lapsia oli väh. 3, sai osan lainasta anteeksi. Viidellä lapsella sai jo sitten vapautuksen lainan takaisinmaksusta kokonaan.
Samat konstit käyttöön!
No juu, juurikin sodan jälkeen tuli yleiseksi perhepolitiikka, jossa tuettiin lastentekoa palveluilla mm. neuvolat, äitiysavustukset, kouluruokailu, lapsilisä, äitiyspakkaus....
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sota-aikanakin seurusteltiin, mutta ehkei uskallettu vakavammin alkaa, koska pelättiin että toisen korjaa kuolo.
Mummoni muisteli, että he kyllä tunsivat vaarini kanssa jo kansakoulusta toisensa, mutta vasta sodan jälkeen menivät vakavin aikein yhteen, koska tosiaan ajateltiin, että siippa voi hyvinkin tulla arkussa kotiin.
Mutta toisaalta tehtin myös niinkin, että naimisiin mentiin melko lyhyen tuntemisen jälkeen, tyyliin seuraavalla lomalla.
Naisilla ei ollut häiriintyneitä ideologioita ja vaatimuksia miehistä ja lasten tekemisestä. Lisäksi naiset osasivat arvosta elämää ja kehittyvien lasten abortointi oli syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoja solmittiin paljon, joten lapsia syntyi paljon.
Jopa sen ajan lehdistö ja elokuvat oli valjastettu puhumaan avioliittojen ja uskollisuuden puolesta. Ihmisiä oikein yllytettiin naimisiin. Tarvittiin lisää kansalaisia kaatuneiden tilalle.
Toki avioerojakin sitten alkoi tulla, kun kiireessä naitiin ja post-traumaattisesta syndroomasta kärsineet miesraukat riehuivat kodeissaan. Ajatelkaa, miten nykyään olisi kaikenlaista terapiaa sodista selvinneille - heillä ei silloin ollut kuin viinanjuonti ja sotatilanteiden puinti muiden miesten kanssa humalassa.
Ehkäisyn puute oli ykkössyy. Mutta tietenkin tuohon aikaan oli myös toiveikkuutta. Ihmiset uskoivat, että ollaan menossa kohti parempaa, toisin kuin nyt.
Ennenkaikkea siis uskottiin, että omat lapset tulevat elämään parempaa ja vauraampaa elämää kuin vanhempansa. Nykynuoria syystäkin huolestuttaa nyt syntyvien lasten tulevaisuus.