Miksi sotien jälkeen 1945-1949 lapsia tehtiin runsaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin uskalsi tehdä lapsia, koska naisten elämä oli helpompaa. Oli mummot ja suku auttamassa samassa pihapiirissä lastenhoidossa, eikä ollut niin isoja vaatimuksia kuin nykyään. Töitäkin sai kansakoulupohjalta ja eläke oli taattu. Naisille ei muutenkaan asetettu nykyajan kaltaisia vaatimuksia, että pitää olla uranainen, kaunis ja kasvattaa lapset ja miehelle halukas sängyssä, ettei se jätä.

Elämä oli hitaampaa ja rauhallisempaa ja lapsien kanssa perheet eivät olleet niin yksin, kuin nykyään, vaan naiset saivat keskittyä talon töihin ja mummot ja anopit hoisivat lapsia kaverina. Nykyään Et-lehden tilaajamummot matkustelee ulkomailla ja ajattelee vain itseään, eikä auta nuoria pareja, kuten ennen autettiin,

Ennen ei nuoret muuttaneet opiskelun vuoksi toiselle puolelle Suomea ja perustaneet perhettä siellä. Siispä suku ja lastenhoitoapu oli lähellä. Moni oli myös yksinäinen leski ison lapsilauman kanssa.

Naisille on aina esitetty erilaisia ihanteita aikansa mediassa. Tuon ajan naisten tuli olla hoikkia, ulkonäköön kiinnitettiin huomiota (hiukset laitettu, meikitkin tunnettiin, vaatteita ommeltiin muodin mukaan). Kun katsoo ajan elokuvia, niin kyllä ne tähdet olivat aikansa ulkonäöllisiä esikuvia. Myös hyvä emäntä, säästeliäs ja toimelias perheenäiti oli sellainen ihanne, mitä naisen piti olla. Vaatimuksia oli silloinkin.

Mitä varmaan eläkkeeseen ja työhön tulee, niin aina ihmiset ovat eläneet epävarmuudessa. Ei kukaan tiedä tulevaisuudesta. Tuo, että oi varma työpaikka, on jälkiviisautta nykyisyydestä käsin katsottuna. Töitä oli, juu, mutta niistä ei maksettu isoa palkkaa. Työttömyyttäkin oli, ja esim. miehet muuttivat 1950-luvulla tukkityömaiden perässä korpiin asumaan. Eläkejärjestelmääkin vasta kehitettiin ja se todennäköisesti muuttuu edelleen meidänkin tulevaisuudessamme.

Nuo nykyajan ET-lehden tilaajamummot (hauskasti sanottu!) ovat itse niitä sota-aikojen lapsia, jotka ovat joutuneet hoitamaan pienempiä sisaruksiaan (joita oli monta...) pakosta koko oman lapsuutensa ajan, eli luulenpa että ovat saaneet lastenhoidosta tarpeekseen. Ei se tietenkään ole syy olla olematta yhteyksissä omiin lastenlapsiinsa, mutta voisiko tässäkin olla joku lapsuudentrauma takana?

Sota-ajan lapset ovat kyllä jo isoisoäiti-iässä.

Riippuu ihan mummosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin uskalsi tehdä lapsia, koska naisten elämä oli helpompaa. Oli mummot ja suku auttamassa samassa pihapiirissä lastenhoidossa, eikä ollut niin isoja vaatimuksia kuin nykyään. Töitäkin sai kansakoulupohjalta ja eläke oli taattu. Naisille ei muutenkaan asetettu nykyajan kaltaisia vaatimuksia, että pitää olla uranainen, kaunis ja kasvattaa lapset ja miehelle halukas sängyssä, ettei se jätä.

Elämä oli hitaampaa ja rauhallisempaa ja lapsien kanssa perheet eivät olleet niin yksin, kuin nykyään, vaan naiset saivat keskittyä talon töihin ja mummot ja anopit hoisivat lapsia kaverina. Nykyään Et-lehden tilaajamummot matkustelee ulkomailla ja ajattelee vain itseään, eikä auta nuoria pareja, kuten ennen autettiin,

Ennen ei nuoret muuttaneet opiskelun vuoksi toiselle puolelle Suomea ja perustaneet perhettä siellä. Siispä suku ja lastenhoitoapu oli lähellä. Moni oli myös yksinäinen leski ison lapsilauman kanssa.

Naisille on aina esitetty erilaisia ihanteita aikansa mediassa. Tuon ajan naisten tuli olla hoikkia, ulkonäköön kiinnitettiin huomiota (hiukset laitettu, meikitkin tunnettiin, vaatteita ommeltiin muodin mukaan). Kun katsoo ajan elokuvia, niin kyllä ne tähdet olivat aikansa ulkonäöllisiä esikuvia. Myös hyvä emäntä, säästeliäs ja toimelias perheenäiti oli sellainen ihanne, mitä naisen piti olla. Vaatimuksia oli silloinkin.

Mitä varmaan eläkkeeseen ja työhön tulee, niin aina ihmiset ovat eläneet epävarmuudessa. Ei kukaan tiedä tulevaisuudesta. Tuo, että oi varma työpaikka, on jälkiviisautta nykyisyydestä käsin katsottuna. Töitä oli, juu, mutta niistä ei maksettu isoa palkkaa. Työttömyyttäkin oli, ja esim. miehet muuttivat 1950-luvulla tukkityömaiden perässä korpiin asumaan. Eläkejärjestelmääkin vasta kehitettiin ja se todennäköisesti muuttuu edelleen meidänkin tulevaisuudessamme.

Nuo nykyajan ET-lehden tilaajamummot (hauskasti sanottu!) ovat itse niitä sota-aikojen lapsia, jotka ovat joutuneet hoitamaan pienempiä sisaruksiaan (joita oli monta...) pakosta koko oman lapsuutensa ajan, eli luulenpa että ovat saaneet lastenhoidosta tarpeekseen. Ei se tietenkään ole syy olla olematta yhteyksissä omiin lastenlapsiinsa, mutta voisiko tässäkin olla joku lapsuudentrauma takana?

Naisihanteista sota-ajalla: ahkeruus, säästeliäisyys ja uhrautuvaisuus. Tehtiin töitä pitkiä päiviä ja kaaduttiin kuolemanväsyneinä sänkyyn. Muotia seurattiin, muttei ollut varaa ostaa (tehtiin kierrätyskankaista) eikä oikein sopinut muutenkaan ajan moodiin. Hillittyä kauneutta ja puhtautta korostettiin, ”maalattuja naisia” pidettiin arveluttavina. Sodan jälkeen tuli pehmennys eli permanentti hiuksiin, meikattiin, ommeltiin vaatteet itse. Ihailtiin elokuvatähtiä ja ajan tyylikkäitä julkkiksia, joita naistenlehdet esittelivät.

Ja kyllä aviovaimoille asetettiin silloinkin paineita, ajan lehdissä ja avioliitto-oppaissa neuvottiin, miten kotirouvan on keksittävä kiintoisia puheenaiheita, kun puoliso tulee kotiin ja katsottava, että on itse edustavan näköinen. Kodin tuli olla puhdas, ruoan miellyttävää, lasten siistejä ja hyväkäytöksisiä. Tai muuten - hui kauhistus - aviomies kääntyy kohti kiintoisampia kohteita. Avioliiton onnellisuuden (ja puolison uskollisuuden) väitettiin lepäävän naisen harteilla. Siinä on painetta kerrakseen...

Olen tutkinut aihetta ;-)

Hyvin sanottu tuo, että vaikka on ollut pulaa, oli usko siitä että parempaan ollaan menossa. Nyt tilanne on päinvastoin. Juuri tämä on se, mikä näiltä nykypoliitikoilta on jäänyt ymmärtämättä.

miehet tuli takas niin kaikkia panetti

Minä, minä ,minä,minä,minä  kulttuuria ei vielä ollut keksitty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset olivat vahvoja, joten pystyivät toteuttamaan niitä asioita, jotka tekevät pitkällä aikavälillä tyytyväiseksi. Nyt ei ole ihmiset joutuneet tekemään kovasti töitä lapsesta asti, joten pysyvät laiskoina tai sitten romahtavat johonkin pikkujuttuun.

Kyllä, sinnikkyys, kilvoittelu itsensä kanssa ja työnteko olivat oikein ohjenuorana kasvatuksessakin.

Kouluissa piti ahkeroida aivan eri tavalla kuin nykyisin: alkaisiko nykyajan ala-astelaiset kantamaan halkoja opettajattaren asunnolle ja luokkiin? Entä kuorimaan perunat keittolan emännän apuna? Poimimaan astiallisen puolukoita koulun keittiöön?

Myös uhrautuminen jonkun ylemman asian puolesta oli hienoa. Oli koti, uskonto ja isänmaa. Itsekkyys, laiskuus ja mukavuudenhalu oli tuomittavaa. Piti toimia yhteisön hyväksi.

Nykyihmisistä niin kaukana kuin olla voi.

Juu, tuskin nykyteinejä kiinnostaisi vahtia tärkeitä kohteita, kutoa ampumalapasia talvisodan taistelijoille tai pyykätä käsin lumipukuja avannossa. Tehdä ilmaista duunia, EVVK.

Varmaan nykyteinit myös nutisematta sulattaisivat ruumiit saunassa, pesisivät ne ja pukisivat valkoisiin vaatteisiin ennen kuin ne lähetetään kotiseudulle haudattavaksi, niinkuin teini-ikäiset lotat tekivät sodan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu tuo, että vaikka on ollut pulaa, oli usko siitä että parempaan ollaan menossa. Nyt tilanne on päinvastoin. Juuri tämä on se, mikä näiltä nykypoliitikoilta on jäänyt ymmärtämättä.

Kyllä! Miltä tulevaisuus näyttää tavallisen kansalaisen silmin: pelkkiä kiristyksiä rahallisesti, EU pakottaa kaikenlaisiin järjettömiin maksuihin ja sääntöihin, työttömyyttä opinnoista huolimatta, meille tulvii kehitysmaista köyhiä huollettaviksi, syrjäytymistä, rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, keskiluokka katoaa, itsekkyyttä ja ahneutta, kasvavaa rikollisuutta. On kadonnut sellainen vanhanaikainen kaveria ei jätetä -mentaliteetti. Nyt on vain ”jokainen on oman onnensa seppä”. Poliitikot ajavat omaa etuaan ja päätökset tehdään omien sijoitusten, ei maan edun mukaan.

Tulevaisuus on pelkkää talousahdinkoa, turvattomuutta, monikulttuurisuutta ja luonnonkatastrofia. Hallitsematonta sekoilua, koska emme itse ohjaa omaa maatamme, vaan globalisaatio ja EU ohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille syntynyt. Kaupunkilaiset isovanhempani eivät tehneet kuin kaksi lasta 40-luvulla, koska osasivat ehkäistä.

Miten he ehkäisivät?

Kondomit. Olivat molemmat sairaalassa töissä, joten sieltä niitä ilmeisesti hankkivat tai apteekista. Eipä tullut koskaan tarkemmin kysyttyä yksityiskohtia.

Enpä usko että tiedät noin tarkkaan isovanhempiesi petipuuhista?

Entä jos mummu pihtasi? Tai papalla oli sotavamma, joka esti enemmän lisääntymisen?

Tai pappa/mummu tykkäsikin siitä toisesta sukupuolesta? Ja avioliitto ja 2 lasta oli kulissin vuoksi ja yhteiskunnan takia?

Kaikki sellaisia asioita joita tuskin levitellään jälkipolville.

Mummu pihdannut, hah! Silloin ei naiset pihdannut, miehelle oli pakko antaa. Miehet tekivät myös ruumiillista työtä mikä pisti hormonit kohdalleen ja muijaa nussittiin harva se yö.

Vierailija kirjoitti:

Silloin uskalsi tehdä lapsia, koska naisten elämä oli helpompaa. Oli mummot ja suku auttamassa samassa pihapiirissä lastenhoidossa, eikä ollut niin isoja vaatimuksia kuin nykyään. Töitäkin sai kansakoulupohjalta ja eläke oli taattu. Naisille ei muutenkaan asetettu nykyajan kaltaisia vaatimuksia, että pitää olla uranainen, kaunis ja kasvattaa lapset ja miehelle halukas sängyssä, ettei se jätä.

Elämä oli hitaampaa ja rauhallisempaa ja lapsien kanssa perheet eivät olleet niin yksin, kuin nykyään, vaan naiset saivat keskittyä talon töihin ja mummot ja anopit hoisivat lapsia kaverina. Nykyään Et-lehden tilaajamummot matkustelee ulkomailla ja ajattelee vain itseään, eikä auta nuoria pareja, kuten ennen autettiin,

Ei lapsia siihen aikaan suunniteltu, niitä vaan tuli.

Vierailija kirjoitti:

Sota-ajan lapset ovat kyllä jo isoisoäiti-iässä.

No eikä ole jos ei joka polvessa ole ihan teininä niitä lapsia tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sota-ajan lapset ovat kyllä jo isoisoäiti-iässä.

No eikä ole jos ei joka polvessa ole ihan teininä niitä lapsia tehty.

Teininä? Keskimääräinen sotavuosien lapsi on syntynyt 1943. Jos teki lapsen 30-vuotiaana (melko iäkkäänä ikäluokkaansa nähden), synnytti siis 1973. Jos kyseinen lapsi synnytti 35-vuotiaana, lapsi syntyi 2008 ja on siis nyt 10-vuotias. Melko myöhään on siis synnytetty, jos lapset ovat vielä hoidettavassa iässä. Keskimäärin isovanhemmiksi tulevat nyt 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sota-ajan lapset ovat kyllä jo isoisoäiti-iässä.

No eikä ole jos ei joka polvessa ole ihan teininä niitä lapsia tehty.

Teininä? Keskimääräinen sotavuosien lapsi on syntynyt 1943. Jos teki lapsen 30-vuotiaana (melko iäkkäänä ikäluokkaansa nähden), synnytti siis 1973. Jos kyseinen lapsi synnytti 35-vuotiaana, lapsi syntyi 2008 ja on siis nyt 10-vuotias. Melko myöhään on siis synnytetty, jos lapset ovat vielä hoidettavassa iässä. Keskimäärin isovanhemmiksi tulevat nyt 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet.

Joo mutta otsikossa puhuttiin sotien jälkeen syntyneestä suuresta ikäluokasta 1945-49.

Tuohon aikaan oli luonnollista, että lapsia tuli ja vielä myöhemminkin. Lapset eivät olleet myöskään ihmeelllinen projekti niinkuin nykyään, kun kaikkien pitäisi olla niin fiksuja, osaavia ja täydellisiä jo ekaluokalle mennessään. Pitää olla esikoulu, että osaa olla koulussa. Ja kohta esikoulun esikoulu, että osaa olla esikoulussa. Ei tuolloin valtaosalla ollut esim. mitään harrastuksia. Lapset kulki siinä vaan mukana, kun vanhemmat teki töitä. Vauva nukkui vaunussa ja isompi sisarus katsoi perään, äiti ja isä oli heinäpellolla. Isommat lapset leikki keskenään.

Minun äitini muistelee 50-lukua elämänsä parhaana aikana, vaikka oli monta pientä lasta. Hän kyllä muistaa miten raskasta oli ja rahasta oli ainainen puute, työtä melkein aina aamusta iltaan. Mutta, hän sanoo, että silloin oli elämässä enemmän iloa ja rauhaa kuin nykyään. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire, aika meni verkalleen, aina ehti jututtaa naapuria, vaihtaa kuulumiset kaupanmyyjän kanssa, pistäytyä iltasella naapurin kutimien kera, käydä tervehtimassa sukulaismummot ja -papat. Olivat myös vähään tyytyväisiä ja aina lapsen syntymä oli iloinen ja onnellinen tapahtuma. Naapurit ja sukulaiset toivat silloin kasan pullarinkeleitä, kakkuja, rieskoja, ruokaakin, joku naapurin emäntä kävi tekemässä navettatyöt muutaman viikon ajan. 

Nykyään kaiken täytyy olla täydellistä. Naisen vartalo menee pilalle raskaudesta, rinnat imetyksestä, alapää synnytyksestä. Ei ehdi tehdä uraa. Koti ei pysy täydellisen siistinä ja tyylikkäänä. Ei ole aikaa hoitaa parisuhdetta. Mistä lie sitten johtuu, että on niin paljon kaikkia mahdollisia ongelmia? 

Isoäidiksi tullaan keskimäärin alle 60-vuotiaana. Sota-aikana syntyneet ovat reilusti yli 70-vuotiaita eli aika iäkkäitä ainakin jos ensimmäistä kertaa saavat lastenlapsia.

Hukattu nuoruus sodassa ja täytyi mennä tuolloin avioon vielä naimaiässä.Lapset saivat myös isille muuta ajateltavaa ja maalla tarvitsi käsipareja edelleen.Myös kova usko tulevaan myös.Yleisintä oli sitten miesten työhulluus johon paettiin pahaa oloa ja niinkään ryyppääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sota-ajan lapset ovat kyllä jo isoisoäiti-iässä.

No eikä ole jos ei joka polvessa ole ihan teininä niitä lapsia tehty.

Teininä? Keskimääräinen sotavuosien lapsi on syntynyt 1943. Jos teki lapsen 30-vuotiaana (melko iäkkäänä ikäluokkaansa nähden), synnytti siis 1973. Jos kyseinen lapsi synnytti 35-vuotiaana, lapsi syntyi 2008 ja on siis nyt 10-vuotias. Melko myöhään on siis synnytetty, jos lapset ovat vielä hoidettavassa iässä. Keskimäärin isovanhemmiksi tulevat nyt 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet.

Joo mutta otsikossa puhuttiin sotien jälkeen syntyneestä suuresta ikäluokasta 1945-49.

Ainakaan he eivät ole varsinaisessa pikkulasten isoäiti-iässä, eivät ole olleet enää pitkään aikaan. Oma isoäitini on juuri suuria ikäluokkia, syntynyt 1946, äitini 1968 ja minä 1993 eli olen 25v. Näin muutkin ystävieni isoäidit.

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei muutenkaan asetettu nykyajan kaltaisia vaatimuksia, että pitää olla uranainen, kaunis ja kasvattaa lapset ja miehelle halukas sängyssä, ettei se jätä.

Olet niin väärässä kuin olla voi.

Hankipa vaikka antikvariaatista esim. sen ajan Kotiliesi-lehtiä. Niissä korostetaan jatkuvasti, että naisen on oltava aina kaunis ja huoliteltu miestä varten. On petos miestä kohtaan, kun naisen ulkonäkö iän myötä rapistuu. Sen ajan naisten tehtävä oli nimenomaan olla kunnianhimoisia uranaisia. Se ura oli lasten ja kodinhoito. Ei voinut sanoa, ettei jaksa. Jokaisen naisen oli suhtauduttava uraansa erittäin kunnianhimoisesti, muuta ei hyväksytty.

Nykyään naiset pääsevät PALJON helpommalla. Jokainen saa näyttää siltä miltä haluaa. Kenenkään ei ole pakko huolehtia ulkonäöstään. Nykyään jokainen saa mennä sieltä mistä aita on matalin, niin työelämässä kuin kodinhoidossakin. Nykyajan nainen saa tehdä helppoa rutiinityötä, kotona kodinkoneet tekevät kotityöt. Saa ihan vapaasti sanoa, ettei pidä siivoamista ja ruoanlaittoa elämänsä tärkeimpänä asiana, eikä kukaan paheksu sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei muutenkaan asetettu nykyajan kaltaisia vaatimuksia, että pitää olla uranainen, kaunis ja kasvattaa lapset ja miehelle halukas sängyssä, ettei se jätä.

Olet niin väärässä kuin olla voi.

Hankipa vaikka antikvariaatista esim. sen ajan Kotiliesi-lehtiä. Niissä korostetaan jatkuvasti, että naisen on oltava aina kaunis ja huoliteltu miestä varten. On petos miestä kohtaan, kun naisen ulkonäkö iän myötä rapistuu. Sen ajan naisten tehtävä oli nimenomaan olla kunnianhimoisia uranaisia. Se ura oli lasten ja kodinhoito. Ei voinut sanoa, ettei jaksa. Jokaisen naisen oli suhtauduttava uraansa erittäin kunnianhimoisesti, muuta ei hyväksytty.

Nykyään naiset pääsevät PALJON helpommalla. Jokainen saa näyttää siltä miltä haluaa. Kenenkään ei ole pakko huolehtia ulkonäöstään. Nykyään jokainen saa mennä sieltä mistä aita on matalin, niin työelämässä kuin kodinhoidossakin. Nykyajan nainen saa tehdä helppoa rutiinityötä, kotona kodinkoneet tekevät kotityöt. Saa ihan vapaasti sanoa, ettei pidä siivoamista ja ruoanlaittoa elämänsä tärkeimpänä asiana, eikä kukaan paheksu sitä.

Toki näin, mutta ei silloinkaan kaikkialla ja kaikki niin tehneet. Kotityöt toki tehtiin, mutta ulkonäköön ei niin hulluna panostettu, kuten eivät nykyisinkään kaikki naiset.