klo 14:56 | 28.5.2018
Olen kaunis ja minulla on hyvä vartalo, voin sanoa näin itsekin. Silti, kelpaan kaikille miehille vain pantavaksi, mutten koskaan suhteeseen. Mikään suhteeni ei ole kestänyt paria kuukautta kauempaa, ja jättäjä on aina ollut mies. Olen kiltti, ymmärtäväinen ja minulla on aikaa miehelle. En ymmärrä, mikä minussa on vikana.
Tiedät jo vastauksen kysymykseen. Yrität liian korkeatasoisia miehiä.
Ei tavismiehillä ole varaa jättää parin kuukauden jälkeen tai ylipäätänsä milloinkaan.
Jospa katselisit muitakin kuin niitä alfamiehiä, jotka haluavat vain panoseuraa ennen seuraavaa jahdattavaa hametta.
Itseasiassa en, vaan minulla on ollut suhteita kaiken "tasoisten" (en pidä tuosta sanasta) miesten kanssa. Eräs exäni, jonka kanssa suhde kesti pari kuukautta, oli lapsellinen, epäsiisti ja melko syrjäytynyt. Silti jätti.
ap
Yhyyhyy.
Etsit vääränlaisia miehiä. Se sinussa on vikana.
Lue edellinen vastaukseni. Eikä minulla edes ole mitään väliä miehen ulkonäöllä.
ap
Millainen tunne-elämä sinulla on ja mistä asioista olet kiinnostunut?
Epäilen tuota väitettä että ei olisi väliä miehen ulkonäöllä..
Millaiset kriteerit sulla on miehelle?
Olen tunteellinen, mutta pidän sen kaiken sisälläni. Yleensä en osaa ilmaista kuin positiiviset tunteet.
Olen kiinnostunut oikeastaan vähän kaikesta, historiasta, tieteestä, taiteista ja varsinkin politiikasta. Luen paljon (sekä kirjoja että uutisia), piirrän ja urheilen.
ap
Ainoat kriteerit miehelle ovat uskollisuus ja se, että on aikaa minulle (en tarkoita, että pitäisi olla koko ajan kanssani, vaan edes esim. yksi soitto päivässä). Ainoa ulkonäkökriteeri on se, että mies on minua pidempi, joka ei ole vaikeaa koska olen n. 160-senttinen.
ap
Annat pesää liian helposti. Joten tasokkaat miehet kiertävät sinut kaukaa. Jos miellät nimittäin parin kuukauden tapailun suhteeksi, on ilman muuta selvää että seksiä on ollut heti kättelyssä.
Kannattaa oikeasti pitää ne jalat ristissä. Miehet, jotka eivät ole vakavissaan, tajuavat että sinulta ei saa ja kiertävät sinut kaukaa. Sen jälkeen voit tehdä valintasi niistä miehistä jotka ovat oikeasti etsimässä parisuhdetta, eivät helppoa hoitoa.
Tapailu erikseen, sitä on voinut kestää vaikka miten kauan, mutta puhuin nimenomaan siitä, kuinka pitkä itse suhde on ollut.
ap
Kukapa haluaisi naisen, jolle kelpaa käytännössä kuka hyvänsä? Eiköhän miehetkin halua jonkun, jolle he ovat erityisiä.
Kuulostaa ihan nillittäjämiesten naispuoliselta vastineelta. Siis provolta.
Fiksut ja kivat miehet harvemmin haluavat naista, jolla on tuollaisia typeriä kriteereitä
ohis
En tarkoita sitä, että olen epätoivoinen ja otan kenet hyvänsä, vaan sitä, että ihastun kaikenlaisiin ja kaiken "tasoisiin" miehiin, ulkonäöstä riippumatta.
ap
En hyväksy uskottomuutta suhteessa, enkä myöskään pidä siitä jos mies ei koskaan puhu minulle - ei sellaista voi edes suhteeksi kutsua. Enkä ole koskaan tavannut aikuista miestä, joka olisi minua lyhyempi.
ap
Tutulta kuulostaa. Itselläni on aivan sama tilanne. Kaunis ja kiltti on miehille mahdoton yhtälö. Tämän olen huomannut itsekin.
En tiedä, onko se toinenkaan laita sen mukavampi. Minulla on ollut elämässäni vain miehiä, jotka pakottavat minut jättämään heidät eli ihan helvettiä viimeinen vuosi tai pari, kun sinnikkäänä ja pitkämielisenä käännän kivet ja kannot ja sitten se klassinen, että "julmuri"nainen jättää miehen, joka on muka se, joka itkee perään, vaikkei voinut korjata käytöstään yhtään mitenkään.
Hei ap. Samankaltainen nainen täällä. Tapailemieni miesten puheiden mukaan olen kaikin puolin ihana ja ihanteellinen, mutta silti he jättävät. Syitä asiaan voi olla monia, mutta eräs eksistäni antoi ajattelemisen aihetta sanomalla, ettei hän tuntenut oloaan seurassani kovin halutuksi ja kaivatuksi. Hänelle jäi suudelmistamme, seksistämme ja treffeistämme sellainen vaikutelma, että olen mukana vain puolittain ja haen todellisuudessa kaverisuhdetta seurustelusuhteen sijaan.
Ja pakko näin jälkikäteen myöntää, että eksä taisi olla oikeassa. Minulla on kova ihastumisen ja lähellä olon kaipuu, mutta en ole tainnut vielä koskaan tavata miestä, joka olisi saanut suojakuoreni poistumaan ja mieleni hullaantumaan täysin. Yleensä olen jopa suhteen alussa täysin rationaalinen ja tyyni, perhoset eivät kierrä vatsassa tai muuta. Toinen näkeminen kyllä ilahduttaa mutta ihan yhtä suurta iloa olen saanut kavereiden ja muiden läheisten ihmisten näkemisestä.
Olenkin nykyään päätynyt siihen, että yritän nauttia yksinolosta ja oppia tuntemaan itseni paremmin ennen kuin ryntään uuteen suhteeseen. Deittailua ei toki tarvitse kokonaan lopettaa mutta pitää vain tehdä tarkasti selville toiselle ihmiselle, ettei hae mitään seksiä ja leffassa käyntiä kummempaa. Ja muista kommentoijista poiketen sanoisin, että kriteerejä ei kannata todellakaan laskea, päinvastoin. Uskon, että kun ihastuminen on tarpeeksi vahvaa ja molemminpuolista, kummallekaan ei tule ihan heti mieleen luovuttaa ja jättää.