Lue keskustelun säännöt.
Millaiset on tyypillisiä KESKILUOKKAISEN kodin piirteitä?
27.05.2018 |
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Kommentit (87)
Mikään yhteiskunnallinen instanssi ei tue sitä, että Suomi olisi luokkayhteiskunta. Nämä luokitukset on lähinnä ihmisten päissä.
Viimeinenkin luokkayhteiskuntaa tukeva systeemi eli jako kansa- ja oppikoululaisiin romutettiin peruskoulun myötä 70-luvun alussa. Mikä sekään ei ollut puhtaasti luokkia toisistaan erottava laitos. Oppikouluun haettiin ja jos sai vaadittavan pistemäärän, pääsi sinne. Kukaan ei kysynyt, oletko herroja vai narreja.
Ne päässä olevat luokitukset on tietysti hyvin vahvoja.
En takuulla kuulu mihinkään luokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Yläluokkaa ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, ettei heidän tarvitse tehdä työtä elääkseen, ja jos he tekevätkin työtä, he tekevät sitä huvikseen, eivät taloudellisesta pakosta tai motiivista: heille mahdollinen työnsä on siis pikemminkin harrastus. Samoin yläluokkaa ovat nekin, jotka ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriseen asemaan, että he voivat suhteidensa avulla leijua joutilaina koko elämänsä.
Ja alaluokkaa on kaikki sosiaaliväki: työttömät (poislukien siis ehkä ansiosidonnaisella työttömyyskaudella olevat), sairaseläkeläiset, vangit ja vapaina kulkevat rikolliset, seksipalveluilla elävät jne.
Minä kuulun alaluokkaan.
Eli kun olet töissä olet keskiluokkaa, mutta jos jäät muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi, olet alaluokkaa jos et saa ansiosidonnaista, mutta sitten kun pääset taas töihin vaikka siivoojaksi, pääset takaisin keskiluokkaan? Eli elämänsä aikana voi olla vaikka kymmeniä kertoja välillä ala- ja välillä keskiluokkaa?
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Yläluokkaa ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, ettei heidän tarvitse tehdä työtä elääkseen, ja jos he tekevätkin työtä, he tekevät sitä huvikseen, eivät taloudellisesta pakosta tai motiivista: heille mahdollinen työnsä on siis pikemminkin harrastus. Samoin yläluokkaa ovat nekin, jotka ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriseen asemaan, että he voivat suhteidensa avulla leijua joutilaina koko elämänsä.
Ja alaluokkaa on kaikki sosiaaliväki: työttömät (poislukien siis ehkä ansiosidonnaisella työttömyyskaudella olevat), sairaseläkeläiset, vangit ja vapaina kulkevat rikolliset, seksipalveluilla elävät jne.
Minä kuulun alaluokkaan.
Eli kun olet töissä olet keskiluokkaa, mutta jos jäät muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi, olet alaluokkaa jos et saa ansiosidonnaista, mutta sitten kun pääset taas töihin vaikka siivoojaksi, pääset takaisin keskiluokkaan? Eli elämänsä aikana voi olla vaikka kymmeniä kertoja välillä ala- ja välillä keskiluokkaa?
Epävarmoista työsuhteista toiseen siirtyvät ja välillä työttömänä olevat kuuluvat prekariaattiin.
On työväenluokka, jolla ei ole ammatillista koulutusta. Tämän päälle tulee alempi keskiluokka, jolla on ammattikoulutus, mutta se ei ole akateeminen. Ylempi keskiluokka on akateemisia. Eliittissä koulutus ei ole ainoa merkittävä juttu, vaan siellä on myös vanhaa rahaa, suhteita, verkostoja ja sivistyspääomaa. Työtön kulttuurisuvun professori ei ole muutu työväenluokkaiseksi vaan pysyy aina ylemmässä keskiluokassa oli tulopohja mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Ei se siltä ehkä Pihtiputaalla näytä, mutta Helsingissä todellakin on eliittikouluja ja myös yksityiskouluja. Ja näiden kasvatit sijoittuvat yliopistoihin aivan toisella tavalla kuin maaseudulla.
No niin on joo yksityiskouluja. Edelleenkin toistan: niihin mennään keskiarvoilla, ei rahalla. Eräs tuttu maalaislähtöinen tuttava opettaa yhdessä arvostetussa yksityiskoulussa ja on kirjoittanut erään opetukseen liittyvän kirjan. Yliopistokoulutus ei kuitenkaan enää tee kenestäkään erityistä. Maisterikoulutus löytyy niin monelta. T: eri
Sosiaalinen tausta ja koulumenestys korreloi aika vahvasti. Keskiluokkaiset lapset kasvavat ympäristössä , jossa koulutusta arvostetaan. Keskiluokkaisilla vanhemmilla on myös se tieto siitä, että lukioissa on eroja. Duunariperheen lapsi voi olla hyvä koulussa, mutta ilman vanhempien ohjausta hän ei välttämättä ymmärrä hakea sinne huippulukioon.
Tavallaan näinkin. Tosin maanviljelijöiden lapsista ei voi ennustaa heidän tulevaa koulutuspolkuaan. Sieltä löytyy aikamoisia luokkaretkiä. Henkilökohtaisesti puistattaa ajatus siitä, että tällä palstalla puhutaan luokkayhteiskunnasta. Se on kuin raikas tuulahdus suoraan 1800-luvun Brittein saarilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Ei se siltä ehkä Pihtiputaalla näytä, mutta Helsingissä todellakin on eliittikouluja ja myös yksityiskouluja. Ja näiden kasvatit sijoittuvat yliopistoihin aivan toisella tavalla kuin maaseudulla.
No niin on joo yksityiskouluja. Edelleenkin toistan: niihin mennään keskiarvoilla, ei rahalla. Eräs tuttu maalaislähtöinen tuttava opettaa yhdessä arvostetussa yksityiskoulussa ja on kirjoittanut erään opetukseen liittyvän kirjan. Yliopistokoulutus ei kuitenkaan enää tee kenestäkään erityistä. Maisterikoulutus löytyy niin monelta. T: eri
Sosiaalinen tausta ja koulumenestys korreloi aika vahvasti. Keskiluokkaiset lapset kasvavat ympäristössä , jossa koulutusta arvostetaan. Keskiluokkaisilla vanhemmilla on myös se tieto siitä, että lukioissa on eroja. Duunariperheen lapsi voi olla hyvä koulussa, mutta ilman vanhempien ohjausta hän ei välttämättä ymmärrä hakea sinne huippulukioon.
Tavallaan näinkin. Tosin maanviljelijöiden lapsista ei voi ennustaa heidän tulevaa koulutuspolkuaan. Sieltä löytyy aikamoisia luokkaretkiä. Henkilökohtaisesti puistattaa ajatus siitä, että tällä palstalla puhutaan luokkayhteiskunnasta. Se on kuin raikas tuulahdus suoraan 1800-luvun Brittein saarilta.
Tuo on ollut se sodanjälkeinen tilanne. Suomi oli ennen maatalousvaltainen maa, mutta nykyään maanviljelijöitä on vähän. Suurin osa maaseudun asukkaistakin saa elantonsa muusta kuin alkutuotannosta. Sotien jälkeisille sukupolville tuo luokkaretkeily oli eri tavalla mahdollista kuin nykyisille. Maaseutu ei elättänyt samalla kun koulutusmahdollisuudet parani ja koulutetulle työvoimalle riitti kysyntää. Enää ei niin ole. Luokkayhteiskuntaa kohti mennään.
😂 Moni kohta osui ja upposi!