Lue keskustelun säännöt.
Millaiset on tyypillisiä KESKILUOKKAISEN kodin piirteitä?
27.05.2018 |
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Kommentit (87)
Siis ihan oikeasti, luokitteletteko te itseänne ja toisianne?????
Uskokaa, että Suomi on liian pieni ja nuori maa tuollaiseen.
Meillä ei ole esimerkiksi eliittikouluja. Hyvin vähän on ns. hienostoihmisiä, emigranttisuvut on "maallistuneet" tavallisiksi ihmisiksi, käytämme samoja palveluja ja käymme samoissa kaupoissa. Meillä ei edes kumarreta ketään, tasa-arvo on niin tehokkaasti meihin leimattu. Se, että jollakin on uusi Audi ja toisella vanha Toyota ei vielä merkitse yhtään mitään. Varakkaitten ihmisten ei ole pakko näyttää varakkailta eikä köyhien köyhiltä, yhteiskunta ei määrää meitä muotteihin. Ns. vanhaa rahaa on meillä hyvin vähän. Kuninkaallisia ei ole eikä tule. Linnanherrat ja suuret kartanot loistavat poissaolollaan, tai vähintään niistä on jouduttu tekemään matkailukeskuksia. Hoh hoijjaa. Sivistyksemmekin on vallan nuorta.
Ja sitten luetellaan kodin esineistöä, että mitä merkkiä ne ovat. Kuinka jollain voi olla niin tarkasti tiedossa joka kippo ja kappo? Tavaroita on muitakin kuin astiat ja taulut ja matot. Lasten lelut, onko nekin jotain erityistä merkkiä? Mitä merkkiä on siivilät, pesuharjat ja hiuspinnit?
Meillä ei ole luokkayhteiskuntaa. Ei ole alempia ja ylempiä luokkia. Koska meitä kaikkia koskee samat lait ja asetukset. Rahalla voimme pröystäillä toki. Mutta se ei nosta meitä kenenkään yläpuolelle.
Olemme niin samaa massaa, että naurattaa. Yritys olla parempi ihminen, näkyy meistä suomalaisista erityisen hyvin. Esim. Suomen kaunein koti -ohjelmassa se näkyy hyvin helposti. Ei meistä ole olemaan luontevasti "hienoja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63, olen eri mieltä. Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta silti meillä on yhteiskuntaluokkia, kuten kaikkialla muuallakin. On eliitti ja alaluokka ja kaikkea siltä väliltä. Erot eivät välttämättä ole niin silmiinpistäviä kuin jossain vanhassa yhteiskunnassa, mutta kyllä niitä löytyy. Ihmisinä toki kaikki samanarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti, luokitteletteko te itseänne ja toisianne?????
Uskokaa, että Suomi on liian pieni ja nuori maa tuollaiseen.
Meillä ei ole esimerkiksi eliittikouluja. Hyvin vähän on ns. hienostoihmisiä, emigranttisuvut on "maallistuneet" tavallisiksi ihmisiksi, käytämme samoja palveluja ja käymme samoissa kaupoissa. Meillä ei edes kumarreta ketään, tasa-arvo on niin tehokkaasti meihin leimattu. Se, että jollakin on uusi Audi ja toisella vanha Toyota ei vielä merkitse yhtään mitään. Varakkaitten ihmisten ei ole pakko näyttää varakkailta eikä köyhien köyhiltä, yhteiskunta ei määrää meitä muotteihin. Ns. vanhaa rahaa on meillä hyvin vähän. Kuninkaallisia ei ole eikä tule. Linnanherrat ja suuret kartanot loistavat poissaolollaan, tai vähintään niistä on jouduttu tekemään matkailukeskuksia. Hoh hoijjaa. Sivistyksemmekin on vallan nuorta.
Ja sitten luetellaan kodin esineistöä, että mitä merkkiä ne ovat. Kuinka jollain voi olla niin tarkasti tiedossa joka kippo ja kappo? Tavaroita on muitakin kuin astiat ja taulut ja matot. Lasten lelut, onko nekin jotain erityistä merkkiä? Mitä merkkiä on siivilät, pesuharjat ja hiuspinnit?
Meillä ei ole luokkayhteiskuntaa. Ei ole alempia ja ylempiä luokkia. Koska meitä kaikkia koskee samat lait ja asetukset. Rahalla voimme pröystäillä toki. Mutta se ei nosta meitä kenenkään yläpuolelle.
Olemme niin samaa massaa, että naurattaa. Yritys olla parempi ihminen, näkyy meistä suomalaisista erityisen hyvin. Esim. Suomen kaunein koti -ohjelmassa se näkyy hyvin helposti. Ei meistä ole olemaan luontevasti "hienoja."
Älyttömän hyvin sanottu.
Vielä kun olisimme pystyneet tällaisena maana pysymään. Muutos on tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ylempää keskiluokkaa oleva keski-ikäinen lapsiperhe. Asumme isossa perheasunnossa Helsingissä. Kummallakin on perittyä omaisuutta, mutta ei niin paljon, että pakkatyöstä kannattaisi jättäytyä. Periminen näkyy sisustuksessa. On anopin jättämiä litografioita, minun puolelta valtavat kirjamäärät historiaa, yhteiskuntatiedettä. Ja mitä tulee huonekaluihin. On arvohuonekaluja ja ikeaa. Taloudessa asuu taapero, joten sisustus ei ole kaikkein tärkeimässä roolissa. Ei kannata ostaa uutta sohvaa ennen kuin lapsi oppii pitämään sen siistinä. Astiat on arabiaa.
Olemme duunariperhe ja itselleni on ollut aina tärkeää että vaatteet ja sisustus on laadukasta ja kaunista. Olen pukeutunut aina tyylikkäisiin hyvin istuviin vaatteisiin, jotka ovat saaneet olla vaikka hieman epämukavat. Nyt kun on kaksi taaperoa huushollissa niin ei todellakaan väliä mihin virttyneisiin verkkareihin ja tavallisiin t-paitoihin pukeutuu. Olen myös kaivanut vaatehuoneen perukoilta vanhoja mauttomia ja ohuiksi kuluneita vuodevaatteita, sohvanpäällisiä jne. Se kun on aivan sama paljonko siivoat ja laitat, kaikki tuhotaan ja sotketaan sekunnissa. Eipä ainakaan harmita kun joutuu heittämään roskiin tavaraa. Olisivatpa jo siinä iässä että ymmärtävät olla sotkematta.
Onko tuo Villeroy Bosch jotenkin haluttua kamaa, juuri heitin hirveen kasan kaikenmaailman vatia, kuppia, lautasta roskiin kun en tykännyt niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittava ketju. Vain keskiluokkaisille ihmisille on tärkeää kertoa mitä asunto, sisustus tai muut merkkituotteet ovat maksaneet ja miten hienoja harrastuksia on. Uskokaa tai älkää, sellaisille joilla on oikeasti rahaa noilla ei yleensä ole mitään merkitystä, ja jos joku erehtyy puhumaan rahasta ja katumaastureista häntä pidetään moukkamaisena.
Sivistys näkyy ihmisten kohteluna, hyvinä käytöstapoina, ystävällisyytenä. Tuntemani varakkaat ihmiset eivät yleensä mitenkään näytä sitä tulotasoaan ulospäin.
Kaikkein eniten "varakkuutta" esittelevät keskiluokkaiset joiden tausta on ei-mistään eli jostain maalta tai pikkukaupungista, jotka ovat opiskelujen jälkeen sattuneet pääsemään keskiluokkasiin, hyvin palkattuihin töihin. Silloin ollaan niin olevinaan, ja nyrpistellään nenää toisten junttiudelle.
Kai tässä jotain keskiluokkaa on, mutta ei se oikeastaan missään näy. Asunto on iso ja velaton, mainettaan paremmalla alueella, tarvittaessa on tehty isommat remontit, ajan myötä kaikki pinnat on jo uusittu. Sisustus on kuin se hääjuttu, jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua (vain kirjaston kirjat) ja jotain sinistä. Seinillä kehystettyjä taidejulisteita, mattoja on perinteisistä räsymatoista käsinsolmittuihin itämaisiin, kalusteista osa vanhoja, osa Askoa tai Iskua. Kaikki on vaatteita myöten oikeastaan laadukasta peruskamaa jonka ovh on ollut pilvissä mutta on hankittu sitten tarpeeseen hyvinkin suurella alennuksella jostain kampanjasta, viimeksi sain Boschin kuivausrummun puoleen hintaan, pieni kolhu sivussa jää seinän puolelle. Kodin ulkopuolisiin harrastuksiin jää niin vähän aikaa ettei mihinkään maksullisiin touhuihin ainakaan halua sitoutua, lähinnä eri tapahtumissa käyntejä tai lyhyitä matkoja. Senttejä ei tarvitse venyttää ja isommat hankinnat saa kivuttomasti tehtyä kun tarve tulee. Turhan krääsän keräämistä ja turhaa kulutusta vältän, en osta mitään vain ostamisen ilosta vaan tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Joillakin on omituisen kliseisiä käsityksiä keskiluokasta ottaen huomioon, että keskimääräinen suomalainen on aika keskiluokkainen, eli monella on joko akateeminen tutkinto tai muuten kohtuullisen hyvä toimeentulo. Esim. meidän keskiluokkaisesta kodista on vähitellen kuoriutunut pois lähes kaikki kulttuurin merkit, kun olemme yksinkertaistaneet sisustusta ja päätyneet Ikea-tyyliin. Kirjatkin on viety joko komeroihin piiloon tai kirpputorille. Haluamme itse viihtyä kodissamme, eikä meillä ole näyttämisen tarvetta. Ei ole oikeaa taidetta eikä mitään erityisen "laadukasta". Emme muutenkaan suorita keskiluokkaista elämää sellaisena kuin se on ketjussa kuvailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinkö putikaivoista porukkaa täällä on, että jotenkin täytyy pystyä luokittelemaan ihmiset ja asunnotkin? Vetäkää se päänne pois omasta per*eestänne ja hankkikaa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti, luokitteletteko te itseänne ja toisianne?????
Uskokaa, että Suomi on liian pieni ja nuori maa tuollaiseen.
Meillä ei ole esimerkiksi eliittikouluja. Hyvin vähän on ns. hienostoihmisiä, emigranttisuvut on "maallistuneet" tavallisiksi ihmisiksi, käytämme samoja palveluja ja käymme samoissa kaupoissa. Meillä ei edes kumarreta ketään, tasa-arvo on niin tehokkaasti meihin leimattu. Se, että jollakin on uusi Audi ja toisella vanha Toyota ei vielä merkitse yhtään mitään. Varakkaitten ihmisten ei ole pakko näyttää varakkailta eikä köyhien köyhiltä, yhteiskunta ei määrää meitä muotteihin. Ns. vanhaa rahaa on meillä hyvin vähän. Kuninkaallisia ei ole eikä tule. Linnanherrat ja suuret kartanot loistavat poissaolollaan, tai vähintään niistä on jouduttu tekemään matkailukeskuksia. Hoh hoijjaa. Sivistyksemmekin on vallan nuorta.
Ja sitten luetellaan kodin esineistöä, että mitä merkkiä ne ovat. Kuinka jollain voi olla niin tarkasti tiedossa joka kippo ja kappo? Tavaroita on muitakin kuin astiat ja taulut ja matot. Lasten lelut, onko nekin jotain erityistä merkkiä? Mitä merkkiä on siivilät, pesuharjat ja hiuspinnit?
Meillä ei ole luokkayhteiskuntaa. Ei ole alempia ja ylempiä luokkia. Koska meitä kaikkia koskee samat lait ja asetukset. Rahalla voimme pröystäillä toki. Mutta se ei nosta meitä kenenkään yläpuolelle.
Olemme niin samaa massaa, että naurattaa. Yritys olla parempi ihminen, näkyy meistä suomalaisista erityisen hyvin. Esim. Suomen kaunein koti -ohjelmassa se näkyy hyvin helposti. Ei meistä ole olemaan luontevasti "hienoja."
Odotinkin tällaista kommenttia monta sivua aiemmin. Onneksi meillä ei ole luokkayhteiskuntaa. Toivon, että tulevaisuudessakin on näin. Meillä on pihassa maksettu, vanhempi laatuauto (koska auto ei koskaan ole sijoitus), asumme uudehkossa okt:ssa pk-seudulla kaupunkimme kalleimmalla postinumeroalueella. Talo on myös maksettu. En kuitenkaan pidä taloakaan sijoituksena, siitä on kuluja.
Astiastona Arabiaa, Iittalaa ja Rörstrandia. Noista edellämainituista olen todella pettynyt Arabiaan ja sen politiikkaan viedä tuotanto Thaimaaseen. Kalusteina Vepsäläistä ja Ikeaa. Keittiökaapistot ja kiintokalusteet teetetty tutulla puusepällä.
Olen muuttanut maalta aluksi erääseen maailman metropoliin ja sen jälkeen pk-seudulle. Moni tutuista ei tiedä, että ajan traktoria, paalaan ja lypsän lehmiä sujuvasti. Eräs espanjalaistuttavani kertoi, ettei usko minun tulevan maalta. Siksi suomalainen koulutus on huippuluokkaa. Voimme olla ennakkoluulottomasti mitä vain, emmekä ole niin sidottuja vanhaan rahaan (toki en ole niin naiivi, etten ymmärtäisi kuinka vallan huipulla oleva hyväveli-verkosto toimii). Arvostan, että koulujärjestelmämme nostaa meitä lähtökohdistamme huolimatta. Kouluruoka on järkevästi toteutettu ja tasa-arvoistaa meitä, koska kaikki syövät saman pöydän ääressä suht' samaa ruokaa.
Sukulaiseni asuu Ruotsissa. Ruotsissa on vanhaa, perittyä rahaa, mutta suomalaisena en ole kateellinen. Vanhemmat joutuvat etsimään jo alussa lapselleen "paremmat" koulut ja miettimään muutenkin ratkaisujaan koulutuksen kanssa. Tasa-arvo on siellä mielestäni joissain määrin sanahelinää. Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on kestämätön, enkä enää uskaltaisi kulkea siellä isommissa kaupungeissa yksin illalla kuten aiemmin siellä opiskellessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kyllä, mutta noihin kouluihin mennään keskiarvolla eikä rahalla. Keskustelimme tästä aiheesta Ruotsissa asuvan sukulaiseni kanssa. Hän tuskasteli, kuinka on haastavaa kun pitää tietää jo aikaisessa vaiheessa mihin kouluun lapsensa laittaa. Opettaminen on Suomessa myös arvostetumpaa kuin Ruotsissa ja PISA:ssa Ruotsin menestys laahaa kaukana Suomen perässä. Toki on huomioitavaa, että Suomessakin on tapahtunut jonkinlainen notkahdus alun menestyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Ei se siltä ehkä Pihtiputaalla näytä, mutta Helsingissä todellakin on eliittikouluja ja myös yksityiskouluja. Ja näiden kasvatit sijoittuvat yliopistoihin aivan toisella tavalla kuin maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Ei se siltä ehkä Pihtiputaalla näytä, mutta Helsingissä todellakin on eliittikouluja ja myös yksityiskouluja. Ja näiden kasvatit sijoittuvat yliopistoihin aivan toisella tavalla kuin maaseudulla.
No niin on joo yksityiskouluja. Edelleenkin toistan: niihin mennään keskiarvoilla, ei rahalla. Eräs tuttu maalaislähtöinen tuttava opettaa yhdessä arvostetussa yksityiskoulussa ja on kirjoittanut erään opetukseen liittyvän kirjan. Yliopistokoulutus ei kuitenkaan enää tee kenestäkään erityistä. Maisterikoulutus löytyy niin monelta. T: eri
Ei ole Helsingissäkään mitään eliittikouluja. On vaan kouluja, joihin vaaditaan hieman parempi todistus. Ei sinne rahalla tai sukunimellä päästä sisään. Tai vaikka rahalla kakaransa sinne saisikin, niin ei taida kukaan rahallakaan myydä sille arvosanoja? Olisikin varmaan todella kivaa olla 7:n oppilas siellä kaikkien 9-10:n oppilaiden seassa?
minttuliisa kirjoitti:
Huvittava ketju. Vain keskiluokkaisille ihmisille on tärkeää kertoa mitä asunto, sisustus tai muut merkkituotteet ovat maksaneet ja miten hienoja harrastuksia on. Uskokaa tai älkää, sellaisille joilla on oikeasti rahaa noilla ei yleensä ole mitään merkitystä, ja jos joku erehtyy puhumaan rahasta ja katumaastureista häntä pidetään moukkamaisena.
Sivistys näkyy ihmisten kohteluna, hyvinä käytöstapoina, ystävällisyytenä. Tuntemani varakkaat ihmiset eivät yleensä mitenkään näytä sitä tulotasoaan ulospäin.
Kaikkein eniten "varakkuutta" esittelevät keskiluokkaiset joiden tausta on ei-mistään eli jostain maalta tai pikkukaupungista, jotka ovat opiskelujen jälkeen sattuneet pääsemään keskiluokkasiin, hyvin palkattuihin töihin. Silloin ollaan niin olevinaan, ja nyrpistellään nenää toisten junttiudelle.
Höpö höpå. Tottakai puhutaan rahan tekemisestä. Tai ne joilla se vastuu rahantekemisestä on. Voi se olla perheessä tai suvussa vain yksittäinenkin henkilö joka vastaa kaikesta finanssimielessä. Ja puhutaan myös siitä mihin varallisuutta käytetään. On makuasia kietoutuuko se keskusteluun harrastuksista elämän ylevistä arvoista tms.
En tiedä mihin luokkaan kuulutaan. Kummallakin meistä on korkeakoulututkinto ja "talonpoikais" tausta. Kummankin vanhemmista toisella tutkinto. Molempien kotona arvostetaan säästäväisyyttä ja koulutusta. Huonekaluista ja tauluista on iso osa suvulta perittyä. Itse ostetut jotain ikeaa. Seinävaatteet, matot ja verhot ovat samoin joko isoäitien itse kutomia tai kudotettuja. Astiat ovat arabiaa ja lasitavara iittalaa, ruokailuvälineet hackmannia. Perityt hopeiset aterimet tummuu laatikoissaan. Ei niille juuri käyttöä ole. Kotoa löytyy paljon kirjoja, piano, kitara ja haitari sekä miehen pasuuna. Itse en ole hankkinut mitään sisustusroinaa, mutta kyllä äiti ja anoppi kaikenlaista maljakkoa sun muuta kippoa meille raahaa. Autoina volvon farkku ja vw golf.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Suomessakin on eliittikouluksi mielettyjä kouluja ainakin Helsingissä. Heti tulee mieleen useampi koulu joilla pitkät perinteet ja joiden oppilaiden vanhemmat järjestäin hyvin koulutettuja ja pärjääviä. Näissä kouluissa oppilaiden keskiarvot on järjestäin korkeat. Nämä ovat verkostoituneet hyvin keskenään ja myöhemmin työelämässä näitä verkostoja hyödynnetään edelleen. Ovat vaan niin pieni ryhmittymä etteivät kaikille erotu. Suomessa rajat on hienovaraisia ja ohuita luokkien välillä. Rahasta puhuminen ja ääneen pröystäily ei kuulu valtakulttuuriin meillä.
Kuka mieltää miksikin, mutta oikeita eliittikouluja ei ole.
Ei se siltä ehkä Pihtiputaalla näytä, mutta Helsingissä todellakin on eliittikouluja ja myös yksityiskouluja. Ja näiden kasvatit sijoittuvat yliopistoihin aivan toisella tavalla kuin maaseudulla.
No niin on joo yksityiskouluja. Edelleenkin toistan: niihin mennään keskiarvoilla, ei rahalla. Eräs tuttu maalaislähtöinen tuttava opettaa yhdessä arvostetussa yksityiskoulussa ja on kirjoittanut erään opetukseen liittyvän kirjan. Yliopistokoulutus ei kuitenkaan enää tee kenestäkään erityistä. Maisterikoulutus löytyy niin monelta. T: eri
Sosiaalinen tausta ja koulumenestys korreloi aika vahvasti. Keskiluokkaiset lapset kasvavat ympäristössä , jossa koulutusta arvostetaan. Keskiluokkaisilla vanhemmilla on myös se tieto siitä, että lukioissa on eroja. Duunariperheen lapsi voi olla hyvä koulussa, mutta ilman vanhempien ohjausta hän ei välttämättä ymmärrä hakea sinne huippulukioon.
Iittala ja Arabia :D