Lue keskustelun säännöt.
Millaiset on tyypillisiä KESKILUOKKAISEN kodin piirteitä?
27.05.2018 |
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Kommentit (87)
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voisin jatkaa vielä, kun tässä katselen ympärilleni samalla kun palstailen. Meillä on seinillä minun ottamia valokuvia luonnosta ja matkoilta. Sitten on muutama vanha historia-aiheinen opetustaulu, mutta ei muuta. Olen miettinyt pitkään mitä haluan seinille, mutta aina tulee joku, että unohdan. Yhdellä olohuoneen seinällä on kaksi hiilipiirrosta, jotka perin mummiltani. Epäilen niitä ns. toritaiteeksi, mutta itse tykkään niistä.
Meillä on täällä sisustuksessa vanhoja värejä, sekä valkoista ja harmaata. Lattioilla on myös räsymattoja valkoisten lankamattojen lisäksi. Keittiö, wc:t ja kylpyhuoneet on laadukkaasti remontoitu. Keittiös on Smegin jääkaappi.
Minä maksan Hesarin lukuoikeudesta, miehelle tulee Tähdet ja avaruus - lehti. Vanhin saa joka keskiviikko Aku Ankan kotiin kannettuna, ja keskimmäiselle joku tilasi synttärilahjaksi Prinsessa - lehden. Muita lehtitilauksia ei ole. Ruokaostoksilla käydään Lidlissä ja Prismassa, ja minä vielä lisäksi töistä tullessa piipahdan välillä torilla tai kauppahallissa ostoksilla. Vaatteet ostetaan välillä kirpparilta, välillä sieltä mistä sopivimmat löytyy. En suosi mitään tiettyä merkkiä, mutta pyrin kuluttamaan kaikessa vähemmän.
t. 17
Anoppi on lääkäri ja hänen miehensä oli hyvin kuuluisa lääkäri.
Siistiä on.
Sisustuksella ei brassaile. Paljon perittyä taidetta ja kirjoja. Miehensä oli keräilijä, keräsi arvokkaita kirjoja koko sarjan.
Tavat ovat edelleen hyvät ja kun syödään pitkän kaavan mukaan aina tietysti, hän osaa seurustella edelleen hyvin älykkäästi ja viehättävästi. On kulturelli ja opiskelee kieliä. Lähentelee 90v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen tosiaan astioista Iittala ja Arabia, sekä joistain huonekaluista ja valaisimista Artek. Kuitenkin joukossa Ikean ja niiden keskihintaisten liikkeiden valikoimaa. Kodit vaaleasävyisiä ja sisustuksessa käytetty luonnon materiaaleja. Kirjahyllyjä ei ole (ainakaan näkyviä oleskelutiloissa).
Enemmän yhteinen tekijä koodeilla voi kuitenkin olla sijainti (hintataso). Kodit ovat uudehkoja tai ainakin kunnostettuja. Lisäksi on usein se auto ja joko kesämökki tai vene. Ja lomilla matkustellaan, mutta lähinnä vain ne lapsettomat eksoottisempiin kohteisiin.
Harrastuksia on, aikuisilla liikunnallisia (hiihto, pyöräily, lenkkeily, sulkapallo, golf jne) ja lapsilla sopiva kilpalaji (jalkapallo, jääkiekko, luistelu, voimistelu, tanssi jne). Joillakin voi olla myös partio tai taiteen puolella tutkintoon tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus.
Oliko tämä siis mikä luokka, kun ketjussa on käsitelty montaa eri luokkaa ennen tätä?
Keskiluokka, eli se mitä kysymyksessä kysyttiin
Yleensä keskiluokkaisissa kodeissa kyllä tuntuu olevan kirjahylly. Sellaista ei välttämättä ole nuorilla keskiluokkaisilla, mutta olen aina ajatellut että kyse on lähinnä siitä, ettei kirjahyllyä vielä ole. Voin toki olla väärässäkin ja tarkoitus ei enää nykyään ole hankkia jatkossakaan kirjahyllyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Tää on totta, meillä oli piano. Me ei matkusteltu, vanhemmat alkoivat matkustelemaan vasta kun lapset oli isoja. He ei pitäneet matkustelua arvossa ja äiti matkustelee paljon ominpäin, isä ennemmin uppoutuu omiin (akateemisiin) harrastuksiinsa, kun äiti reissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Tunnistan tästä asioita. Lähtökohtani ovat samat. Seinillä oli todellakin aitoa taidetta. Ei kyllä ollut kallista, muttei toritaidettakaan.
Kirjahylly oli täynnä kirjoja. Ne kaikki luettiin.
Hopeaa kerättiin ja Arabian Myrnaa suosittiin paremmissa astioissa. Oli kova juttu, kun oli aitoja mattoja ja hopeisia kahvipannuja.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mihin luokkaan kuulun. Meidän omistusrivariasunto on remontoitu lattiasta kattoon vuosien varrella, oman maun mukaan. Osa remonttijutuista on Byggmaxista, kun taas kaikki tapetit on saman valmistajan (Borås tapeter). Huonekaluista osa on peritty, osa ostettu itse antiikkiliikkeestä ja loput Ikeasta, Askosta ja Tori.fi:stä. Astiat on tosiaan suurin osa Iittalaa ja Arabiaa, myös vanhaa ja perittyä.
Olohuoneessa on kirjahylly täynnä kirjoja, piano ja kitara JA iso tv (ollaan nörttejä miehen kanssa, ja tykätään sekä pelata että katsella kaikenmaailman sarjoja ja elokuvia Netflixistä ja HBO:sta).
Lastenhuoneissa on kirjahyllyt ja niissä kirjoja, mutta enemmän kyllä käydään kirjastossa sekä kirjastoautolla lainaamassa luettavaa, lehtiä ja musiikkia. Lapsilla ei ole omia tabletteja, ja kännyköitä ja PS4:sta koskee tiukat peliajat. Isommat pelaa jalkapalloa, pienin ei vielä harrasta muuta kuin uimahallissa käyntiä muun perheen kanssa. Mies ja minä emme harrasta maksullisia harrastuksia lähinnä ajan puutteen takia.
Lomilla käydään huvipuistoissa, eläinpuistoissa ja tapahtumissa (keskiaikamarkkinoita, lasten tapahtumia, kulttuuritapahtumia). Joskus vuokrataan jostain päin Suomea mökki viikonlopuksi, ja kierrellään sen lähellä olevia nähtävyyksiä. Saatetaan myös tehdä ulkomaanmatkoja. Viimeksi olimme Thaimaassa joulun, nyt lähdetään syksyllä Kreikkaan, mutta se on sovittu matka miehen siskojen ja vanhempien kanssa yhdessä.
Auto on vuodelta 2011, se on velaton. Asuntolainan lisäksi ei ole muita lainoja. Minun ensiasuntoni on nyt meidän sijoitusasuntona, mutta siinä vaihtuu vuokralainen vuoden välein ja alkaa vähän kyllästyttää tämä. En osaa sanoa, mihin luokkaan me kuulumme. Mies on insinööri, minä kouluttamaton sekatyöläinen joka nyt käyn aikuislukiota läpi että voisin hakea ensi vuonna yliopistoon.
Kuulutte kai alempaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Mulla alaluokkaisessa perheessä oli piano.
Nousin keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Mulla alaluokkaisessa perheessä oli piano.
Nousin keskiluokkaan.
Mielenkiintoista. Kuinka vanhempasi suhtautuivat nousuun? Miltä se tuntui? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskiluokkaisesta papin ja opettajan perheestä, kotonamme oli kirjasto, bidermeier kalusto, mm. nykytaidetta ja yhden paikallisen taiteilijan töitä (vanhempaa tuotantoa), oli myös lasitaidetta ym. Kalusteet ja matot oli yleensä Askosta, jos eivät olleet antiikkia. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki. Astiat oli Arabiaa. Pöydässä oli aina oikea pöytäliina ja joulukuusessa lasipallot... Kotona oli kerroksia n. 1920-luvulta alkaen, talonpoikaisohvasta 90-luvun kalusteisiin.
Olen kai keskiluokkainen edelleen, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Pyrin hankkimaan kaiken käytettynä paitsi sängyt, peitot, tyynyt, lakanat, vuodevaatteet, alusvaatteet. Kirjoja on paljon, mutta nykyään ostan vaan e-kirjojen lukuoikeuksia. Pyrin kaikessa kierrätettyyn. Joskus nuorempana olin materialistisempi, nykyään moni asia on menettänyt merkityksensä. Yritän pitää kulutuksen minimissään, planeettamne tila kiinnostaa enemmän kuin se, miltä elämämme näyttää... Autoa ei ole.
Lisään vielä, että vähän paheksun ihmisiä, jotka ostavat uutena Ikeaa tai yhdistelevät kallita vaatteita Henkkamaukkaan ja Zaraan vaikkei olisi pakko. Ymmärrän Maslowin tarvehierargian eli sen, että jonkun pienituloisen ainoa vaihtoehto on, saadakseen lapsensa ja itsensä puetuiksi, ostaa riistoketjuilta. Itse voisin pukeutua noihin merkkeihin vain, jos joku toinen olisi tehnyt ostopäätösen ennen minua. Ja ylipäätään paheksun sitä, kun ihmiset kuluttavat liikaa muuhunkin kuin tarpeeseen.
Olen tullut enemmän isoäitiini, joka oli tyylikäs ja koti hyvin hoidettu, mutta mitään turhaa ei ollut vaan valintoja ohjasi tarve. Elän kuten hän eli 50-luvulla.
Ihan kissankakkaa. Kirppariostokset on nykypäivänä kuluttamista siinä missä muukin. Ihmiset ostaa paljon vaatteita osittain siksi, että tietävät saavansa osan rahoista takaisin myydessään eteenpäin vaatteita joihin kyllästyvät. Olet osa tätä ketjua, joten turha sinunkaan paheksua muita. Lisäksi merkkivaatteet on ihan yhtä epäeettisiä kuin henkkamaukka. Henkkamaukan tehtaat ovat sentään jonkinlaisessa valvonnassa ja työntekijöille maksetaan paremmin kuin alueen muissa tehtaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskiluokkaisesta papin ja opettajan perheestä, kotonamme oli kirjasto, bidermeier kalusto, mm. nykytaidetta ja yhden paikallisen taiteilijan töitä (vanhempaa tuotantoa), oli myös lasitaidetta ym. Kalusteet ja matot oli yleensä Askosta, jos eivät olleet antiikkia. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki. Astiat oli Arabiaa. Pöydässä oli aina oikea pöytäliina ja joulukuusessa lasipallot... Kotona oli kerroksia n. 1920-luvulta alkaen, talonpoikaisohvasta 90-luvun kalusteisiin.
Olen kai keskiluokkainen edelleen, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Pyrin hankkimaan kaiken käytettynä paitsi sängyt, peitot, tyynyt, lakanat, vuodevaatteet, alusvaatteet. Kirjoja on paljon, mutta nykyään ostan vaan e-kirjojen lukuoikeuksia. Pyrin kaikessa kierrätettyyn. Joskus nuorempana olin materialistisempi, nykyään moni asia on menettänyt merkityksensä. Yritän pitää kulutuksen minimissään, planeettamne tila kiinnostaa enemmän kuin se, miltä elämämme näyttää... Autoa ei ole.
Lisään vielä, että vähän paheksun ihmisiä, jotka ostavat uutena Ikeaa tai yhdistelevät kallita vaatteita Henkkamaukkaan ja Zaraan vaikkei olisi pakko. Ymmärrän Maslowin tarvehierargian eli sen, että jonkun pienituloisen ainoa vaihtoehto on, saadakseen lapsensa ja itsensä puetuiksi, ostaa riistoketjuilta. Itse voisin pukeutua noihin merkkeihin vain, jos joku toinen olisi tehnyt ostopäätösen ennen minua. Ja ylipäätään paheksun sitä, kun ihmiset kuluttavat liikaa muuhunkin kuin tarpeeseen.
Olen tullut enemmän isoäitiini, joka oli tyylikäs ja koti hyvin hoidettu, mutta mitään turhaa ei ollut vaan valintoja ohjasi tarve. Elän kuten hän eli 50-luvulla.
Ihan kissankakkaa. Kirppariostokset on nykypäivänä kuluttamista siinä missä muukin. Ihmiset ostaa paljon vaatteita osittain siksi, että tietävät saavansa osan rahoista takaisin myydessään eteenpäin vaatteita joihin kyllästyvät. Olet osa tätä ketjua, joten turha sinunkaan paheksua muita. Lisäksi merkkivaatteet on ihan yhtä epäeettisiä kuin henkkamaukka. Henkkamaukan tehtaat ovat sentään jonkinlaisessa valvonnassa ja työntekijöille maksetaan paremmin kuin alueen muissa tehtaissa.
Menikö tunteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me ollaan keskiluokkaa ja asunto on oma paritalojen muodostaman asunto oyn puolikas. Pihalla tonnin grilli, kalusteet, viheristutukset eikä leikattavaa nurmikkoa (koska ketään ei kiinnosta leikata eikä ehditä). Naapureilla tramppa.
Sisällä aitoa suomalaista taidetta seinillä, muutama valokuva kehyksissä tasolla. Kalusteet isku, suomalaisten käsityö/kalusteyritysten, vepsäläinen luokkaa, valaisimet artek tai finnish design. Astiasto iittalaa & villeryä. Matot wm carpet. Liukuovet inaria. Nespresso kahvikapselikone, kalliimmasta mallistosta. Sisustusvärit valkea, harmaa, luonnon sävyt ja materiaalit kuten villa, pellava ja silkki. Auto velaton. Autoa tai esim sisustusta, kalusteita ei hankita/vaihdeta kuin tarpeeseen ja esim sisustuksen kun olen saanut valmiiksi niin se on sama monia vuosia, ainoastaan tyyliin kangaspöytäliina vaihtelee ja sillä + hyvin maltillisella kausikoristelulla(joulu/pääsiäinen) ja kukilla vaihtelen ulkonäköä. Leikkokukkia ostan siis noin 1-2kk välein mutta nekin marketista ja duunaan oksilla tms lisää.
Kirjahyllyä tai kirjoja ei ole koska en ehdi/jaksa lukea kuin ehkä 1-2 teosta vuodessa ja ne saa kirjastosta tms, pääasia etteivät jää nurkkiin sen jälkeen pyörimään.
Pianon hankintaa olen harkinnut sillä seuraavaksi voisi olla kiva opetella soittamaan sitä oikein hyvin, aloittaa harrastus siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla tutuillani on suuret määrät cd-levyjä ja dvd/blueray-elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Mulla alaluokkaisessa perheessä oli piano.
Nousin keskiluokkaan.Mielenkiintoista. Kuinka vanhempasi suhtautuivat nousuun? Miltä se tuntui? Ap
Olen eri nousija, mutta vastaanpa tähän.
Työväenluokkaisille vanhemmilleni oli aivan selvää, että ainoa keino nousta on koulutus. Minua tuettiin käymään kouluni niin hyvin kuin voin. Olisi kuulunut asiaan tehdä töitä kaikki kesät ja askareita kaikki illat. Sen suoja sijaan vanhempani sanoivat, että koulu on minun työni, ja siihen pitää keskittyä.
He näkivät että lääkäri- ja insinöörityyppiset ammatit olisivat tavoiteltavia. Luokkanousijalla ei ole varaa humanistiseen ja taiteelliseen ammattiin, koska omaisuus on luotava tyhjästä yksin.
Luin valtavasti, minut laitettiin soittotunneille ja taidekursseille. Vanhempani olivat hädin tuskin käyneet kiertokoulun loppuun.
Lukiossa kuuntelin jo sujuvasti klassista musiikkia, ja keräsin omaa klassikkokirjojen kirjahyllyä huoneeseeni. Kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, Euroopassa ja kohteina arkkitehtuuri ja museot.
Opiskeluaikana hankin klassisen vaatevaraston, ja olisin ostanut Artekia jos olisi ollut varaa. Sen sijaan haalin funkiskalusteita purkukohteista.
Jo opiskeluaikana tunsin, että olin joutunut aivan eri maailmaan synnyinkodistani. Opiskelutoverit olivat kulttuurikodeista, enkä löytänyt kaltaisiani. Kotona juttuni olivat aivan hepreaa. Masennuin koska olin yksin, hämmentynyt ja juureton.
Vuosikymmenien myötä olen omaksunut keskiluokkaisen identiteetin, eivätkä siihen kuuluvat asiat tunnu enää päälleliimatuilta.
Puolisoni on kuitenkin duunaritaustainen samaan tapaan kun minä, koska vain toinen samanlainen pystyy täysin ymmärtämään, miksi en pysty ottamaan siivoojaa, ja miksi päällikkömieheni vaihtaa autoonsa renkaat itse, eikä viihdy puvussa.
Lapsi on taidettu kasvattaa vähän samaan tapaan, jonkinlaisena hybridinä, keskiluokkaiseen vaurauteen, duunaritaustaiselta arvopohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tunnettujen taiteilijoiden huudetut työt edellyttävät kuitenkin jonkilaista harrastuneisuutta, vaikka olisivatkin skaalan edullisempaa päätä. Monet ihan sivistyneetkin ihmiset eivät tunnu kauhesti kiinnittävän huomiota tauluihin, ja seinillä roikkuu ties mitä matkamuistoja.
Olen opiskellut taidehistoriaa sivuaineena, ja käyn aika usein taidenäyttelyissä, mutta ei minulle tulisi mieleenkään käyttää rahaa taiteen ostamiseen. Matkamuistotyylillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskiluokkaisesta papin ja opettajan perheestä, kotonamme oli kirjasto, bidermeier kalusto, mm. nykytaidetta ja yhden paikallisen taiteilijan töitä (vanhempaa tuotantoa), oli myös lasitaidetta ym. Kalusteet ja matot oli yleensä Askosta, jos eivät olleet antiikkia. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki. Astiat oli Arabiaa. Pöydässä oli aina oikea pöytäliina ja joulukuusessa lasipallot... Kotona oli kerroksia n. 1920-luvulta alkaen, talonpoikaisohvasta 90-luvun kalusteisiin.
Olen kai keskiluokkainen edelleen, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Pyrin hankkimaan kaiken käytettynä paitsi sängyt, peitot, tyynyt, lakanat, vuodevaatteet, alusvaatteet. Kirjoja on paljon, mutta nykyään ostan vaan e-kirjojen lukuoikeuksia. Pyrin kaikessa kierrätettyyn. Joskus nuorempana olin materialistisempi, nykyään moni asia on menettänyt merkityksensä. Yritän pitää kulutuksen minimissään, planeettamne tila kiinnostaa enemmän kuin se, miltä elämämme näyttää... Autoa ei ole.
Lisään vielä, että vähän paheksun ihmisiä, jotka ostavat uutena Ikeaa tai yhdistelevät kallita vaatteita Henkkamaukkaan ja Zaraan vaikkei olisi pakko. Ymmärrän Maslowin tarvehierargian eli sen, että jonkun pienituloisen ainoa vaihtoehto on, saadakseen lapsensa ja itsensä puetuiksi, ostaa riistoketjuilta. Itse voisin pukeutua noihin merkkeihin vain, jos joku toinen olisi tehnyt ostopäätösen ennen minua. Ja ylipäätään paheksun sitä, kun ihmiset kuluttavat liikaa muuhunkin kuin tarpeeseen.
Olen tullut enemmän isoäitiini, joka oli tyylikäs ja koti hyvin hoidettu, mutta mitään turhaa ei ollut vaan valintoja ohjasi tarve. Elän kuten hän eli 50-luvulla.
Ihan kissankakkaa. Kirppariostokset on nykypäivänä kuluttamista siinä missä muukin. Ihmiset ostaa paljon vaatteita osittain siksi, että tietävät saavansa osan rahoista takaisin myydessään eteenpäin vaatteita joihin kyllästyvät. Olet osa tätä ketjua, joten turha sinunkaan paheksua muita. Lisäksi merkkivaatteet on ihan yhtä epäeettisiä kuin henkkamaukka. Henkkamaukan tehtaat ovat sentään jonkinlaisessa valvonnassa ja työntekijöille maksetaan paremmin kuin alueen muissa tehtaissa.
Menikö tunteisiin?
Ei ja onhan se toki yksi keskiluokkaisen viherhipin tunnusmerkki paheksua jotain yksittäistä asiaa ja itsekkin tuhostaa sitten toisaalla. Tyyliin tuotetaan sähköautoihin sähköä polttamalla hiiltä. Teennäisyys on aina istunut keskiluokkaan kuin nenä päähän.
Me ollaan kai keskiluokkaisia. Kumpaakaan ei erityisesti kiinnosta sisustus, ollaan vähän nuukia tai varovaisia rahankäyttäjiä. Mies duunari, minä DI. Asutaan kerrostalokolmiossa mainettaan paremmalla alueella.
Sisustus on sekoitus mummoilta ja vanhemmilta saatuja kalusteita ja ikeasotkajysk-linjaa. Vanhat kalusteet on tuunattu nykypäivään, verhoiltu, maalattu, entisöity. Verhot Anttilasta tai äidin aikoinaan ompelemat, matot Hobby hallista ja pienestä paikallisesta mattokutomosta.
Astiat Arabiaa, Iittalaa. Kirjahylly on, sisältää lempikirjat. Valokuvia ja muistoesineitä löytyy myös hyllyn päältä ja vitriinistä. Muut koriste-esineet/taulut on lähinnä kavereiden tekemiä tai miehen bongaamia mielenkiintoisia juttuja. Telkkari on vanha ja harvoin päällä, kun tabletti ja läppäri enemmän käytössä. Sähköpiano on ja mies osaa sitä jopa soittaa.
Mitään yhtenäistä värimaailmaa ei ole, makkareissa paljon sinivihreää ja tytöllä pinkkiä sen lisäksi. Olohuonekeittiössä tummahkoja huonekaluja ja vaaleita teksiilejä. Seinät on maalattu hiljan, keittiö ja kylppäri 2000-luvulta.
"ylempi keskiluokka" - voi jeesus teitä ihmisiä.
Ihan totta, miksi näin? Ap