Lue keskustelun säännöt.
Millaiset on tyypillisiä KESKILUOKKAISEN kodin piirteitä?
27.05.2018 |
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Koulutukseltani kuulun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneisiin eli olen kai alempaa keskiluokkaa. Asun omakotitalossa lähiössä. Kalusteet on vuosikymmenien aikana kertyneitä. Löytyy täyspuisia perintökalusteita sekä itse ostettuja. Kahdeksan hengen ruokapöytä löytyy olohuoneesta ja keittiöstä neljän hengen ruokapöytä, jonka saa jatkolevyllä kuuden hengen ruokapöydäksi. Pienellä siirtelyllä molemmat pöydät saa olohuoneeseen, jos on isot ruokajuhlat. Löytyy arki ja pyhä astiat arabiaa, iittalaa ja pentikkiä. Kirjahylly on olohuoneen lisäksi myös lastenhuoneissa ja harrastushuoneessa ja niissä tietysti säilytetään käytössä olevia kirjoja. On sähköpiano, jota soitetaan tietenkin. Olohuoneessa on varaava takka. Löytyy maljakkoja eri vuosikymmeniltä, kotimaisia tietenkin. On patsaita ja viherkasveja sekä verhot ikkunoissa. Olohuoneessa on käsinsolmitut villamatot. Juhliin katetaan aidot pellavaliinat, kotimaista tuotanto tietenkin. Sekä tietty hopea ruokavälineet. Seinillä on taidetta, sukulaisten taidetta opiskelleiden ja pienempien nimien, jotka taidenäyttelyitä pitäneet. Keittiötasot on kiveä ja kaapistot pienen keittiöfirman puumateriaaliset. Lattiat on käytännölllistä hyvän kulutusluokan laminaattia ja eteisessä sekä muissa märkätiloissa laattaa. Harrastan liikuntaa, teatteri ja baletti esityksissä sekä konserteissa käyntiä sekä käsitöitä. Liikun myös luonnossa. Olen asiantuntija tehtävissä työssäni. Vanhempani ovat vähemmän koulutettuja, mutta heidän vanhempansa taas sukupolvia taaksepäin oman aikansa keskiluokkaan eli talollisiin ja kauppaporvareihin kuuluvia.
Ylempään kekiluokkaan kuuluakseen täytyisi olla ylempi korkeakoulututkinto ja hyviin työuriin sijoittuakseen kuulua myös sukuun jolla on suhteita eli asema on ns. peritty.
Ylemmystöön taas kuulutaan, jos on korkea asema esim presidentti, ison yrityksen pomo jne.. tai kuuluu aatelis sukuun. Heillä on sitten omat suljetut kerhonsa jossa hyvävelisysteemi pelaa ja aatelisilla myös säätiöitä joissa myönnetään taloudellista tukea heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan joutuneille aatelisille.
Luokan taitaa parhaiten tunnistaa koulutuksen ja työn lisäksi siitä keitä tuntee, mihin piireihin kuuluu ja osaako hienovaraiset sivistyneen keskustelun säännöt eri tilanteisiin. Luokkaa voidaan osoittaa pienin hienovaraisin käytöksen pirtein , puheenaiheiden ym kautta. Samalla tavoin tunnistetaan omaan luokkaan kuuluvat ns vannabee kuulujista.
Nousukkaat taas ei kuulu kunnolla mihinkään. Eivät ole täysin kotona missään jolloin ero joka suuntaan kasvaa ja pohja täytyy luoda itse, kun ei ole sukutaustalla auttamassa kontakteihin.
Loppujen lopuksi kodin voi sisustaa lähes kuka vain sen näköiseksi kuin haluaa keinotekoisista luokkarajoista huolimatta. Minun koti on näköiseni ja se uudistuu hitaasti, kalusteet on vanhoja ja puisia. Ne mielyttää minua ja kestävät kauan Olen tehnyt kodin sellaiseksi missä itse viihdyn ja missä arki sujuu. Vanhemmillanikin on kangasliinat, itse kudotut juhlissa. Näin suvussani on tottu erottamaan arki ja juhla.
Miten ihmeessä sait AMK:n läpi noin pahalla lukihäiriöllä/kirjoitustaidottomuudella? Onko sulla lukio alla? Anteeksi, mutta järkytyin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme keskiluokkaa vaikka talomme puolesta emme ihan keskivertoa olekaan.
Meiltä ei löydy Iittalaa (huono laatu samoin kuin V&B jota kyllä on arkiastioina), Arabiastakin vain 30 -luvun perintönä saatu kahviastiasto. Ei Artekia eikä Aaltoa, ei ponia eikä lokkia, ei mariskoolia, ei Marimekkoa eikä Finlaysonia. Ei Lundiaa, Iskua eikä Askoa. Ei kesämökkiäkään, reissaamme kaikki lomat.
Meillä osa kalusteista on perittyä antiikkia ja niihin on sitten ostettu sopivasti lisuketta, esim sohva ja suht moderni ruokapöytä ja tuolit. Kirjahylly on tehty paikalla kirjastohuoneen koko seinälle (mies teki itse, kirjoja n 400)), siellä on myös videotykki josta katsellaan leffoja. Olkkarissa on sitten hyvin keskiverto 42" tv.
Kaikki ostetaan sen mukaan mitä halutaan ja mikä sopii taloon, ei merkin tai trendin mukaan.
Mulle on ihan sama onko Ikeasta tai Boknäsiltä jos se on "se oikea" tavara. Pyrin myös siihen etten maksa mistään täyttä hintaa, erityisesti tekstiileissä ja vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutukseltani kuulun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneisiin eli olen kai alempaa keskiluokkaa. Asun omakotitalossa lähiössä. Kalusteet on vuosikymmenien aikana kertyneitä. Löytyy täyspuisia perintökalusteita sekä itse ostettuja. Kahdeksan hengen ruokapöytä löytyy olohuoneesta ja keittiöstä neljän hengen ruokapöytä, jonka saa jatkolevyllä kuuden hengen ruokapöydäksi. Pienellä siirtelyllä molemmat pöydät saa olohuoneeseen, jos on isot ruokajuhlat. Löytyy arki ja pyhä astiat arabiaa, iittalaa ja pentikkiä. Kirjahylly on olohuoneen lisäksi myös lastenhuoneissa ja harrastushuoneessa ja niissä tietysti säilytetään käytössä olevia kirjoja. On sähköpiano, jota soitetaan tietenkin. Olohuoneessa on varaava takka. Löytyy maljakkoja eri vuosikymmeniltä, kotimaisia tietenkin. On patsaita ja viherkasveja sekä verhot ikkunoissa. Olohuoneessa on käsinsolmitut villamatot. Juhliin katetaan aidot pellavaliinat, kotimaista tuotanto tietenkin. Sekä tietty hopea ruokavälineet. Seinillä on taidetta, sukulaisten taidetta opiskelleiden ja pienempien nimien, jotka taidenäyttelyitä pitäneet. Keittiötasot on kiveä ja kaapistot pienen keittiöfirman puumateriaaliset. Lattiat on käytännölllistä hyvän kulutusluokan laminaattia ja eteisessä sekä muissa märkätiloissa laattaa. Harrastan liikuntaa, teatteri ja baletti esityksissä sekä konserteissa käyntiä sekä käsitöitä. Liikun myös luonnossa. Olen asiantuntija tehtävissä työssäni. Vanhempani ovat vähemmän koulutettuja, mutta heidän vanhempansa taas sukupolvia taaksepäin oman aikansa keskiluokkaan eli talollisiin ja kauppaporvareihin kuuluvia.
Ylempään kekiluokkaan kuuluakseen täytyisi olla ylempi korkeakoulututkinto ja hyviin työuriin sijoittuakseen kuulua myös sukuun jolla on suhteita eli asema on ns. peritty.
Ylemmystöön taas kuulutaan, jos on korkea asema esim presidentti, ison yrityksen pomo jne.. tai kuuluu aatelis sukuun. Heillä on sitten omat suljetut kerhonsa jossa hyvävelisysteemi pelaa ja aatelisilla myös säätiöitä joissa myönnetään taloudellista tukea heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan joutuneille aatelisille.
Luokan taitaa parhaiten tunnistaa koulutuksen ja työn lisäksi siitä keitä tuntee, mihin piireihin kuuluu ja osaako hienovaraiset sivistyneen keskustelun säännöt eri tilanteisiin. Luokkaa voidaan osoittaa pienin hienovaraisin käytöksen pirtein , puheenaiheiden ym kautta. Samalla tavoin tunnistetaan omaan luokkaan kuuluvat ns vannabee kuulujista.
Nousukkaat taas ei kuulu kunnolla mihinkään. Eivät ole täysin kotona missään jolloin ero joka suuntaan kasvaa ja pohja täytyy luoda itse, kun ei ole sukutaustalla auttamassa kontakteihin.
Loppujen lopuksi kodin voi sisustaa lähes kuka vain sen näköiseksi kuin haluaa keinotekoisista luokkarajoista huolimatta. Minun koti on näköiseni ja se uudistuu hitaasti, kalusteet on vanhoja ja puisia. Ne mielyttää minua ja kestävät kauan Olen tehnyt kodin sellaiseksi missä itse viihdyn ja missä arki sujuu. Vanhemmillanikin on kangasliinat, itse kudotut juhlissa. Näin suvussani on tottu erottamaan arki ja juhla.
Miten ihmeessä sait AMK:n läpi noin pahalla lukihäiriöllä/kirjoitustaidottomuudella? Onko sulla lukio alla? Anteeksi, mutta järkytyin!
Ihan helposti opiskelu sujui ja hyvin arvosanoin. Puhelimella kirjoittaen tulee tavanomaista enemmän kirjoitusvirheitä. Näkisitpä lapseni opettajan lähettämien wilmaviestien kirjoitusvirheiden määrän ja kyllä hän on vakivirassa eli pätevä. Toivottavasti järkytyt lisää sillä kaikki ei ole mitään pumpulisievää ja kirjoitusvirheet kiinnostaa palstatekstissä lähinnä pikkutarkkaa tai äikänmaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutukseltani kuulun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneisiin eli olen kai alempaa keskiluokkaa. Asun omakotitalossa lähiössä. Kalusteet on vuosikymmenien aikana kertyneitä. Löytyy täyspuisia perintökalusteita sekä itse ostettuja. Kahdeksan hengen ruokapöytä löytyy olohuoneesta ja keittiöstä neljän hengen ruokapöytä, jonka saa jatkolevyllä kuuden hengen ruokapöydäksi. Pienellä siirtelyllä molemmat pöydät saa olohuoneeseen, jos on isot ruokajuhlat. Löytyy arki ja pyhä astiat arabiaa, iittalaa ja pentikkiä. Kirjahylly on olohuoneen lisäksi myös lastenhuoneissa ja harrastushuoneessa ja niissä tietysti säilytetään käytössä olevia kirjoja. On sähköpiano, jota soitetaan tietenkin. Olohuoneessa on varaava takka. Löytyy maljakkoja eri vuosikymmeniltä, kotimaisia tietenkin. On patsaita ja viherkasveja sekä verhot ikkunoissa. Olohuoneessa on käsinsolmitut villamatot. Juhliin katetaan aidot pellavaliinat, kotimaista tuotanto tietenkin. Sekä tietty hopea ruokavälineet. Seinillä on taidetta, sukulaisten taidetta opiskelleiden ja pienempien nimien, jotka taidenäyttelyitä pitäneet. Keittiötasot on kiveä ja kaapistot pienen keittiöfirman puumateriaaliset. Lattiat on käytännölllistä hyvän kulutusluokan laminaattia ja eteisessä sekä muissa märkätiloissa laattaa. Harrastan liikuntaa, teatteri ja baletti esityksissä sekä konserteissa käyntiä sekä käsitöitä. Liikun myös luonnossa. Olen asiantuntija tehtävissä työssäni. Vanhempani ovat vähemmän koulutettuja, mutta heidän vanhempansa taas sukupolvia taaksepäin oman aikansa keskiluokkaan eli talollisiin ja kauppaporvareihin kuuluvia.
Ylempään kekiluokkaan kuuluakseen täytyisi olla ylempi korkeakoulututkinto ja hyviin työuriin sijoittuakseen kuulua myös sukuun jolla on suhteita eli asema on ns. peritty.
Ylemmystöön taas kuulutaan, jos on korkea asema esim presidentti, ison yrityksen pomo jne.. tai kuuluu aatelis sukuun. Heillä on sitten omat suljetut kerhonsa jossa hyvävelisysteemi pelaa ja aatelisilla myös säätiöitä joissa myönnetään taloudellista tukea heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan joutuneille aatelisille.
Luokan taitaa parhaiten tunnistaa koulutuksen ja työn lisäksi siitä keitä tuntee, mihin piireihin kuuluu ja osaako hienovaraiset sivistyneen keskustelun säännöt eri tilanteisiin. Luokkaa voidaan osoittaa pienin hienovaraisin käytöksen pirtein , puheenaiheiden ym kautta. Samalla tavoin tunnistetaan omaan luokkaan kuuluvat ns vannabee kuulujista.
Nousukkaat taas ei kuulu kunnolla mihinkään. Eivät ole täysin kotona missään jolloin ero joka suuntaan kasvaa ja pohja täytyy luoda itse, kun ei ole sukutaustalla auttamassa kontakteihin.
Loppujen lopuksi kodin voi sisustaa lähes kuka vain sen näköiseksi kuin haluaa keinotekoisista luokkarajoista huolimatta. Minun koti on näköiseni ja se uudistuu hitaasti, kalusteet on vanhoja ja puisia. Ne mielyttää minua ja kestävät kauan Olen tehnyt kodin sellaiseksi missä itse viihdyn ja missä arki sujuu. Vanhemmillanikin on kangasliinat, itse kudotut juhlissa. Näin suvussani on tottu erottamaan arki ja juhla.
Miten ihmeessä sait AMK:n läpi noin pahalla lukihäiriöllä/kirjoitustaidottomuudella? Onko sulla lukio alla? Anteeksi, mutta järkytyin!
Ihan helposti opiskelu sujui ja hyvin arvosanoin. Puhelimella kirjoittaen tulee tavanomaista enemmän kirjoitusvirheitä. Näkisitpä lapseni opettajan lähettämien wilmaviestien kirjoitusvirheiden määrän ja kyllä hän on vakivirassa eli pätevä. Toivottavasti järkytyt lisää sillä kaikki ei ole mitään pumpulisievää ja kirjoitusvirheet kiinnostaa palstatekstissä lähinnä pikkutarkkaa tai äikänmaikkaa.
Unohdin mainita, että kirjoitin yleisellä tasolla edellisen kommentin. Syvät pahoitteluni, jos loukkasin se ei ollut tarkoitukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla helsinkilegginsit, huppari, polttaa röökiä, tupakkaääni, värjätty epäsiistitukka jossa juurikasvu rehottaa ja kouvolatukka kenties ja tatskoi. Kunnon wt meininkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lukihäiriökommentti toi mieleen valmistelussa olevan lukiouudistuksen. Lukioissa velvoitetaan antamaan erityisopetusta. Ihanaa, että viimein ymmärretään ettei lukihäiriö tarkoita tyhmyyttä. Toki moni meistä on sen aina tiennyt. Onhan moni erityislahjakas ja ihmishistorian mullistavia keksintöjä tehnyt ollut sellainen ei opejen mieluinen. Ulkoa opettelun taito ja virheetön kirjoitusasu, kun ei ole ainoita älykkyyden muotoja. Pienellä yhteiskunnalla ei ole vara hukata potentiaalia ainesta pikkutarkkojen ulkoisten asioiden näpertelyjen vaateiden vuoksi. Opiskelulla ja kokonaisuuksien hallinnalla ja sisulla voi päästä pitkälle. Me ollaan se nähty, kun meille tuli työläisoloista lähtöisin oleva lukenut naispresidentti puhevialla. Hän hoiti tehtävänsä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Yläluokkaa ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, ettei heidän tarvitse tehdä työtä elääkseen, ja jos he tekevätkin työtä, he tekevät sitä huvikseen, eivät taloudellisesta pakosta tai motiivista: heille mahdollinen työnsä on siis pikemminkin harrastus. Samoin yläluokkaa ovat nekin, jotka ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriseen asemaan, että he voivat suhteidensa avulla leijua joutilaina koko elämänsä.
Ja alaluokkaa on kaikki sosiaaliväki: työttömät (poislukien siis ehkä ansiosidonnaisella työttömyyskaudella olevat), sairaseläkeläiset, vangit ja vapaina kulkevat rikolliset, seksipalveluilla elävät jne.
Minä kuulun alaluokkaan.
Tuon mukaan minä kuulun yläluokkaan, elän pääomatuloilla, olen akateeminen ja aatelinen. Koko kotini on sisustettu kokonaan Ikean huonekaluilla. Kirjahyllyjä löytyy. Ei ole todellakaan mitään merkkiastioita, vaan nekin ovat Ikeasta. Vaatteenikin ovat henkkamaukasta ja vielä alennusrekistä yleensä. Ehkä keskiluokan tunnistaakin sitten juuri siitä, että on tosi hienoa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tunnettujen taiteilijoiden huudetut työt edellyttävät kuitenkin jonkilaista harrastuneisuutta, vaikka olisivatkin skaalan edullisempaa päätä. Monet ihan sivistyneetkin ihmiset eivät tunnu kauhesti kiinnittävän huomiota tauluihin, ja seinillä roikkuu ties mitä matkamuistoja.
Samaa mieltä. Tunnen useita luokkaretken työväenluokasta keskiluokkaan tehnyttä maisteria ja tohtoria ja harvalla on aitoja tauluja seinillään. Kehystettyjä taidejulisteita yms. kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Yläluokkaa ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, ettei heidän tarvitse tehdä työtä elääkseen, ja jos he tekevätkin työtä, he tekevät sitä huvikseen, eivät taloudellisesta pakosta tai motiivista: heille mahdollinen työnsä on siis pikemminkin harrastus. Samoin yläluokkaa ovat nekin, jotka ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriseen asemaan, että he voivat suhteidensa avulla leijua joutilaina koko elämänsä.
Ja alaluokkaa on kaikki sosiaaliväki: työttömät (poislukien siis ehkä ansiosidonnaisella työttömyyskaudella olevat), sairaseläkeläiset, vangit ja vapaina kulkevat rikolliset, seksipalveluilla elävät jne.
Minä kuulun alaluokkaan.
Tuon mukaan minä kuulun yläluokkaan, elän pääomatuloilla, olen akateeminen ja aatelinen. Koko kotini on sisustettu kokonaan Ikean huonekaluilla. Kirjahyllyjä löytyy. Ei ole todellakaan mitään merkkiastioita, vaan nekin ovat Ikeasta. Vaatteenikin ovat henkkamaukasta ja vielä alennusrekistä yleensä. Ehkä keskiluokan tunnistaakin sitten juuri siitä, että on tosi hienoa kaikki.
Väki myös unohtaa sen, että pelkillä pääomatuloilla elävä ihminen on helposti pienituloinen. Niitä voi olla sen verran, ettei tarvitse käydä töissä elääkseen, muttei mihinkään luksukseen kuitenkaan. Käytännössä kaikki keskiluokkaiset tuttuni ovat parempituloisempia kuin minä, samaistun taloudellisesti enemmän työväenluokkaan. Menin myös naimisiin köyhän ja vähemmän koulutetun miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että keskiluokkaisessa perheessä on piano tai muita soittimia, koska arvostetaan itsensä kehittämistä ja kannustetaan lapsia musiikin opiskelun pariin, ehkä jo vauvamuskarista alkaen.
Meillä kahden opettajan perheessä on piano, kantele, 2 puhallinsoitinta sekä useita kitaroita.
Mulla alaluokkaisessa perheessä oli piano.
Nousin keskiluokkaan.Mielenkiintoista. Kuinka vanhempasi suhtautuivat nousuun? Miltä se tuntui? Ap
Olen eri nousija, mutta vastaanpa tähän.
Työväenluokkaisille vanhemmilleni oli aivan selvää, että ainoa keino nousta on koulutus. Minua tuettiin käymään kouluni niin hyvin kuin voin. Olisi kuulunut asiaan tehdä töitä kaikki kesät ja askareita kaikki illat. Sen suoja sijaan vanhempani sanoivat, että koulu on minun työni, ja siihen pitää keskittyä.
He näkivät että lääkäri- ja insinöörityyppiset ammatit olisivat tavoiteltavia. Luokkanousijalla ei ole varaa humanistiseen ja taiteelliseen ammattiin, koska omaisuus on luotava tyhjästä yksin.Luin valtavasti, minut laitettiin soittotunneille ja taidekursseille. Vanhempani olivat hädin tuskin käyneet kiertokoulun loppuun.
Lukiossa kuuntelin jo sujuvasti klassista musiikkia, ja keräsin omaa klassikkokirjojen kirjahyllyä huoneeseeni. Kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, Euroopassa ja kohteina arkkitehtuuri ja museot.
Opiskeluaikana hankin klassisen vaatevaraston, ja olisin ostanut Artekia jos olisi ollut varaa. Sen sijaan haalin funkiskalusteita purkukohteista.
Jo opiskeluaikana tunsin, että olin joutunut aivan eri maailmaan synnyinkodistani. Opiskelutoverit olivat kulttuurikodeista, enkä löytänyt kaltaisiani. Kotona juttuni olivat aivan hepreaa. Masennuin koska olin yksin, hämmentynyt ja juureton.
Vuosikymmenien myötä olen omaksunut keskiluokkaisen identiteetin, eivätkä siihen kuuluvat asiat tunnu enää päälleliimatuilta.
Puolisoni on kuitenkin duunaritaustainen samaan tapaan kun minä, koska vain toinen samanlainen pystyy täysin ymmärtämään, miksi en pysty ottamaan siivoojaa, ja miksi päällikkömieheni vaihtaa autoonsa renkaat itse, eikä viihdy puvussa.
Lapsi on taidettu kasvattaa vähän samaan tapaan, jonkinlaisena hybridinä, keskiluokkaiseen vaurauteen, duunaritaustaiselta arvopohjalta.
Mä ratkaisin tuon juurettomuuden ongelman avioitumalla duunarimiehen kanssa. Kotona saan elää "lähtökulttuurissani", ammatillisissa piireissä sitten "vieraassa kulttuurissa" (tai ei täysin vieraassa enää, olenhan jo omaksunut siitä paljon piirteitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Muutoin myötäilen viestiäsi, mutta nuo lainaamani kaksi asiaa ei kyllä lainkaan sovi ainakaan omiin keskiluokkaisiin vanhempiini. Ainakin he kovasti mieltävät olevansa keskiluokkaa. Itseäni en laske vielä oikein mihinkään luokkaan kuuluvaksi kun olen sen verran nuori etten ole keskiluokkaa mutta vanhempien keskiluokkaisuus tuo paljon vaikutteita elämääni ja elintasooni.
Kyllä mun vanhemmilla on kotonaan aina suht siistiä. Heillä on hieman liian iso talo (koska me lapset ei siellä enää asuta) joten ylimääräset huoneet on osa muuttuneet hivenen sekalaisiksi varastoiksi, mutta muutoin on aina paikat tiptop. Ja likaista ei ole "varasto" huoneissakaan!
Sitten tuo kirjahomma, olin kyllä äimistynyt kun sen luin kuvailustasi. Mun suvussa on kyllä kirjojen (ja taiteen) kartuttaminen alkanut selvästi aiemmin. Isovanhemmistani (syntyneet 20-30-luvulla) kaikki suorittivat yliopistotutkinnon, paljon lukeneita ja sivistyneitä ihmisiä joten kyllä kotona on ollut komeat kirjahyllyt ja taiteen esiintymistä jo kauan ennen mitään 70-lukua... Vanhempani olivat 70-luvulla teini-iässä joten toki heillä itsellään ei mitään erikoista kirjallisuutta vielä ollut silloin. Mutta tuo kuvailusi että tuota aiemmin ei keskiluokkaisisten perheitten suvuissa ole juuri lukuintoa ollut oli aika yllättävä.
Olen keskiluokkaa, kuten vanhempanikin ovat olleet.
- Asun keskikokoisessa, vanhassa omakotitalossa vanhalla ja rauhallisella ok-taloalueella. Lähimpiin kerrostaloihin on useampi kilometri. Iso piha, jonka nurmikkoa täytyy leikata päältäajettavalla (vähemmän tuskaista kuin työnnettävä). Pihalla hedelmäpuita ja marjapensaita.
- Kaksi autoa, tosin toinen on kesäinen harrasteauto ja toinen vanhempi, velattomana ostettu peruskulkine.
- Itsellä maisterintutkinto, miehellä ei. Hyvä työ, jota tykkää tehdä eikä maanantainakaan työnteko vituta, koska on päässyt haluamiinsa töihin omalle alalleen ja saa kohtuullista palkkaa - ei mitenkään porhosummia, mutta toimeen tullaan, säästöönkin jää vähän eikä tarvitse laskea joka ruokaostosta kaupassa loppusummaa peläten. (Nekin ajat muistissa vielä opiskeluajoilta.)
- Emme reissaa joka lomalla, emmekä ole koskaan käyneet etelänlomilla tai kaukoidän rantalomilla.
- Lemmikkieläimen voisi taas hankkia, koska ei tule matkusteltua työn vuoksi jatkuvasti enää.
- Panostamme hyvään ruokaan (luomua, lähiruokaa, lihaa, kalaa) ja käytännöllisiin, kestäviin vaatteisiin sekä hyvälaatuiseen sänkyyn ja petivaatteisiin (eli ei Maskun, jyskin tai sotkan sänkyä).
- TV:t tavanomaisia 42 tuuman taulutelkkareita, mutta emme seuraa tv-ohjelmia, vaan katsomme leffat ja sarjat netin kautta. Tietokoneita on muutama, uusin 3 kk vanha. Tavalliset useamman vuoden vanhat älypuhelimet, ei uusinta uutta, koska ei huvita maksaa pöyristyttäviä summia uusista tai ostaa osamaksulla.
- Konserteissa tai museoissa olisi kiva käydä useammin, mutta usein ei tule lähdettyä.
- Astiat eivät ole näitä aiemmin mainittuja arabioita tai Villeroy&Bochia etenkään, vaan muita nimettömiä sarjoja eri valmistajilta. Muutama vanhempi perintöjälkiruokakippo ja -kuppi löytyy.
- Kalusteet pikku hiljaa hankittuja antiikkikalusteita ja kertaustyylejä, pääasiassa kestävyys ja ilo silmälle. Lastulevykalusteita ei ole lainkaan enää. Matot vaihtelevasti hintavampaa villamattoa, ihan tavallista eteismattoa, nukkamattoa, nahkamattoa ja sopivin paikoin vanhaa räsymattoa talon tyyliin.
- Sisustuksen väri kaikkea muuta kuin valkoinen. Ainoat valkoiset taitavat olla wc-istuin, pesukone ja kylmälaitteet.
- Kirjahyllyssä kirjoja ja erikoisia hyötykoriste-esineitä ja kynttelikköjä. Seinillä itseä miellyttäviä maalauksia ja keraamisia töitä, ei tosin tunnettujen taitelijöiden tekemiä eikä julisteversioita mistään.
Tyytyväinen täytyy olla, koska arki on sujuvaa eikä tarvitse laskea joka penniä, vaikkei kovin mitään suuria ostoksia tai matkoja tehdäkään, mutta iso pakko-ostos ei kaada taloutta.
Millaiset ihmiset näitä yhteiskuntaluokkajuttuja kirjoittavat? En tunnista kuvauksista ketään tuntemaani.
Kotimme: sekalaisia kerrostumia tavaroista, joista pidämme, tunnearvoa, kelpaavat kun ei niin väliä ja muutakin ajanvietettä, kuin sisustus jne. Suurin osa kaikesta muustakin tavaroista kierrätettyä. Antiikista ikeaan, silti nätiksikin kehuttu koti.
Juuri sain naapurilta (DI, puoliso kai myös) lapselle ilmaiseksi pyörän ja kassillisen vaatteita, meiltä lähti kaverille (lääkäri) pieneksi jäänyt pyörä ja vaatekassi, hyvin kelpasi.
Seinillä "oikeita maalauksia", tekemiämme "taideteoksia", jotain matkamuistoja Aasiasta ja Afrikasta. Lapsen seinällä lisäksi julisteita vaihtokehyksissä.
Akateeminen, ilmeisesti wt, kuten naapurini, ystäväni ja sukuni + 1 lapsi.
keskiluokan erottaa todella helposti, mutta se on aika laaja käsite ja pitää sisällä n. puolet suomalaisista:
- nykyisin korostuu n. 30-50-vuotiailla sekä panostus itseen että lapsiin:
- lapsilla on harrastus/ harrastuksia, joihin koko perhe panostaa: kuljettaa, valmentaa, leipoo mokkapalaa jne.
- toisaalta nykyään keskiluokkaiset vanhemmat myös harrastavat itse: joukkue-urheilua, puolimaratooneja, joogaa, taidekerhoa, kuoroa yms. ja vanhemmilla on vuorotellen aina välillä joku vapaailta, kun menee ystävien kanssa syömään ja viinille tai esim. purjehtimaan/saunomaan tms.
Näitä omia harrasteita ei viime vuosituhannen lopulla vielä juurikaan ollut perheiden vanhemmilla. Lapsilla oli, mutta lapset kulkivat niissä omatoimisemmin kuin nykyään.
- taiteen ja kirjallisuuden merkitys on vähentynyt!
Sen sijaan tärkeää on mm.
- rakentaminen/rakennuttaminen itse, parhaimmat rakennuttaa parikin taloa perhe-elämän aikana.
- eksklusiivinen matkailu. Perus Teneriffat yms. on niin nähty. Pitää käydä aina pinnalla olevissa muotikohteissa. Parasta on jos pääsee jouluna kaukomatkalle, pääsiäisena Lappiin hiihtämään ja kesällä Euroopan kaupunkeihin.
- Veneily ja mökkeily ovat tärkeitä, oma vene ja suvussa kulkeva mökki on hyvä kombo
- kodissa skandinaavinen pelkistetty tyyli, siinä voi olla sitten väljyyttä, että osa saa olla Ikeaa, osa Lundiaa, Artekia yms. arvokkaampaa. Jotain kivaa on etsitty kirpputoreilta, siinä on kiva tarina, kun on tehnyt löytöjä ihanissa paikoissa.
- Terveellinen ruokavalio, kesällä käydään poimimassa marjat pakkaseen, smoothiet, raakapuurot, avokadot, härkis, laadukkaat lihat, paljon salaatteja. Einesten ja sokerin välttely! Lapsetkaan eivät käy McDonaldsissa vaan mieluummin sushilla herkuttelemassa.
- vaatteet: mieluummin klassinen tyyli, pelkistetyt& hillityt vaatteet. Ei kuvareppuja edes tarhalapsilla, vaan mieluummin kånkenit jo 4-vuotiailla.
- junttimainen elektronisten laitteiden ostelu, samoin autojen, veneiden yms. -> näissä ei paljon luonnosta piitata, mutta toisaalta somessa liketetään jotain wwf:n pandakuvia eikä kaupassa oteta muovipussia, koska luonto.
- Instassa ja facessa jaetaan sellaisia varmoja nakkeja, joita kaikki muutkin jakaa: kuvia, missä on ihana juhannus mökillä, lapsen eka koulupäivä (kånken ja selkä näkyy <3 <3 )
No mikähän minä olen:
- sinkku, joka asuu kaupungin kalleimmalla alueella. Kaksion hinta-arvio jotain 400.000. euroa.
- Katumaasturi
- Kaikki astiat Villeroy & Bochi:a, koska pidän niistä
- Seinillä tauluja, mutta hinnaltaan max 3000 euroa per kappale.
- Ei ole televisiota
- Kirjat ovat piilossa kaapeissa
- Aika pelkistetty sistustus taide-esineineen
Minä olen työläisperheestä ja lapsena aina oli köyhyyttä. Olen nyt maisteri ja noussut sosiaalisessa luokassa pykälän ylöspäin. Olen pihi, enkä tykkää ylenmääräisestä roinasta vieläkään. Matkustamme lähinnä suurkaupunkeihin lomilla. On okt, mökki, ja useampi auto. Voisin ostaa merkkivaatteita, mutta edelleen kaivelen kaikki halppisvaatteiden alennusmyynnit. Joskus tosin ostan kalliitta merkkivaatteita itselleni. Sijoitan rahani ennemmin pääomasijoituksiin. Lapsille ostan merkkituotteita huomattavasti useammin. Lapset harrastavat musiikkia, tanssia, tai urheilevat. Astioissa löytyy Iittalaa ja Arabiaa. Taidetta on, maakunnan ykkösnimiltä. Kirjahyllykin löytyy! Kyllä, nykyisyyteni on kaukana lapsuuteni köyhistä oloista, jolloin isä oli usein työttömänä ja elettiin äidin pienillä siivoojan tuloilla.
Koulutukseltani kuulun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneisiin eli olen kai alempaa keskiluokkaa. Asun omakotitalossa lähiössä. Kalusteet on vuosikymmenien aikana kertyneitä. Löytyy täyspuisia perintökalusteita sekä itse ostettuja. Kahdeksan hengen ruokapöytä löytyy olohuoneesta ja keittiöstä neljän hengen ruokapöytä, jonka saa jatkolevyllä kuuden hengen ruokapöydäksi. Pienellä siirtelyllä molemmat pöydät saa olohuoneeseen, jos on isot ruokajuhlat. Löytyy arki ja pyhä astiat arabiaa, iittalaa ja pentikkiä. Kirjahylly on olohuoneen lisäksi myös lastenhuoneissa ja harrastushuoneessa ja niissä tietysti säilytetään käytössä olevia kirjoja. On sähköpiano, jota soitetaan tietenkin. Olohuoneessa on varaava takka. Löytyy maljakkoja eri vuosikymmeniltä, kotimaisia tietenkin. On patsaita ja viherkasveja sekä verhot ikkunoissa. Olohuoneessa on käsinsolmitut villamatot. Juhliin katetaan aidot pellavaliinat, kotimaista tuotanto tietenkin. Sekä tietty hopea ruokavälineet. Seinillä on taidetta, sukulaisten taidetta opiskelleiden ja pienempien nimien, jotka taidenäyttelyitä pitäneet. Keittiötasot on kiveä ja kaapistot pienen keittiöfirman puumateriaaliset. Lattiat on käytännölllistä hyvän kulutusluokan laminaattia ja eteisessä sekä muissa märkätiloissa laattaa. Harrastan liikuntaa, teatteri ja baletti esityksissä sekä konserteissa käyntiä sekä käsitöitä. Liikun myös luonnossa. Olen asiantuntija tehtävissä työssäni. Vanhempani ovat vähemmän koulutettuja, mutta heidän vanhempansa taas sukupolvia taaksepäin oman aikansa keskiluokkaan eli talollisiin ja kauppaporvareihin kuuluvia.
Ylempään kekiluokkaan kuuluakseen täytyisi olla ylempi korkeakoulututkinto ja hyviin työuriin sijoittuakseen kuulua myös sukuun jolla on suhteita eli asema on ns. peritty.
Ylemmystöön taas kuulutaan, jos on korkea asema esim presidentti, ison yrityksen pomo jne.. tai kuuluu aatelis sukuun. Heillä on sitten omat suljetut kerhonsa jossa hyvävelisysteemi pelaa ja aatelisilla myös säätiöitä joissa myönnetään taloudellista tukea heikompaan yhteiskunnalliseen asemaan joutuneille aatelisille.
Luokan taitaa parhaiten tunnistaa koulutuksen ja työn lisäksi siitä keitä tuntee, mihin piireihin kuuluu ja osaako hienovaraiset sivistyneen keskustelun säännöt eri tilanteisiin. Luokkaa voidaan osoittaa pienin hienovaraisin käytöksen pirtein , puheenaiheiden ym kautta. Samalla tavoin tunnistetaan omaan luokkaan kuuluvat ns vannabee kuulujista.
Nousukkaat taas ei kuulu kunnolla mihinkään. Eivät ole täysin kotona missään jolloin ero joka suuntaan kasvaa ja pohja täytyy luoda itse, kun ei ole sukutaustalla auttamassa kontakteihin.
Loppujen lopuksi kodin voi sisustaa lähes kuka vain sen näköiseksi kuin haluaa keinotekoisista luokkarajoista huolimatta. Minun koti on näköiseni ja se uudistuu hitaasti, kalusteet on vanhoja ja puisia. Ne mielyttää minua ja kestävät kauan Olen tehnyt kodin sellaiseksi missä itse viihdyn ja missä arki sujuu. Vanhemmillanikin on kangasliinat, itse kudotut juhlissa. Näin suvussani on tottu erottamaan arki ja juhla.