Lue keskustelun säännöt.
Millaiset on tyypillisiä KESKILUOKKAISEN kodin piirteitä?
27.05.2018 |
Täällä on käsitelty hämmästyttävän hyvin wt- ja yläluokkaisten kotien piirteitä, mutta en ole onnistunut löytämään vanhoistakaan ketjuista kunnollista keskiluokkaketjua.
Tässä muutamia piirteitä omasta alemman keskiluokan kodistani, joiden olen havainnut olevan tyypillisiä muillakin keskiluokkaan kuuluvilla:
- Seinillä on aitoa taidetta, mutta ei tunnettuja taideteoksia. Sekä kaverien tekemiä, että Bukowskista, Hagelstamista ja eteläisen kantakaupungin gallerioista ostettua taidetta on seinillä. Olohuoneessa kirjahylly, jossa runsaasti kirjoja.
- Television tuumakoko on pieni. Itselläni ei ole toista huonetta, mihin sijoittaa televisiota, mutta toki se olisi siellä jos sellainen vain olisi.
- Kirjojen ja taiteen kartuttaminen on aloitettu noin vuonna 1970, koska sitä ennen eläneet sukulaiset on hädin tuskin osanneet lukea. Kultakauden taiteilijoiden teokset on ostettu "käytettyinä" Bukowskilta ja Hagelstamilta, ei "uusina" taiteilijoiden eläessä. Nähdäkseni se, että sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttaminen on aloitettu vasta yksi tai kaksi sukupolvea sitten on erittäin tyypillistä keskiluokalle.
- Sisustus on monipuolista. Kotoani löytyy niin Ikean kuin Louis Poulsenin lamppu. Voi olla esimerkiksi uutta tavaraa, tavaraa sieltä noin vuodelta 1970, jolloin senkin kartuttaminen on enimmäkseen alkanut, tai antiikkia, mutta antiikki on ostettua, ei siihen aikaan ostettua kun se oli ajankohtaista ja sen jälkeen perittyä.
- Astiastot on Iittalan ja Villeroy & Bochin. Nämä ja Arabia, siis vain kolme eri merkkiä, vaikuttavat olevan hyvin dominoivia keskiluokkaisissa kodeissa.
- Sisustuksessa saa olla trendikkäitä piirteitä, toisin kuin yläluokalla, esimerkiksi minulla on Design House Stockholm -lamppu, mutta trendikkyys saa muodostaa vain osan keskiluokkaisen kodin sisustuksesta. Koko sisustus ei saa vaikka valkoista ja mustaa.
- Kotonani on likaista ja epäjärjestys. Tätä on käsitelty sosiologisissa ja ketjuissa ja tästä mielipiteeni on se, että riippuu persoonallisuuden piirteistä, kuinka siistiä kotona on, sen sijaan että se kytkeytyisi luokkaan. Aiemmissa ketjuissa on kuvailtu sitä miten on kyllä siistejä wt-koteja ja sotkuisia yläluokan koteja, ja tämä vastaa omaa kokemustani.
Kuulun itse alempaan keskiluokkaan ja luonnehdin siis koko keskiluokan koteja; en osaa eritellä millaisia alemman ja ylemmän keskiluokan kodit on toisiinsa verrattuna.
Kommentit (87)
Minulle tulee mieleen tosiaan astioista Iittala ja Arabia, sekä joistain huonekaluista ja valaisimista Artek. Kuitenkin joukossa Ikean ja niiden keskihintaisten liikkeiden valikoimaa. Kodit vaaleasävyisiä ja sisustuksessa käytetty luonnon materiaaleja. Kirjahyllyjä ei ole (ainakaan näkyviä oleskelutiloissa).
Enemmän yhteinen tekijä koodeilla voi kuitenkin olla sijainti (hintataso). Kodit ovat uudehkoja tai ainakin kunnostettuja. Lisäksi on usein se auto ja joko kesämökki tai vene. Ja lomilla matkustellaan, mutta lähinnä vain ne lapsettomat eksoottisempiin kohteisiin.
Harrastuksia on, aikuisilla liikunnallisia (hiihto, pyöräily, lenkkeily, sulkapallo, golf jne) ja lapsilla sopiva kilpalaji (jalkapallo, jääkiekko, luistelu, voimistelu, tanssi jne). Joillakin voi olla myös partio tai taiteen puolella tutkintoon tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tunnettujen taiteilijoiden huudetut työt edellyttävät kuitenkin jonkilaista harrastuneisuutta, vaikka olisivatkin skaalan edullisempaa päätä. Monet ihan sivistyneetkin ihmiset eivät tunnu kauhesti kiinnittävän huomiota tauluihin, ja seinillä roikkuu ties mitä matkamuistoja.
Keskiluokkaisessa kodissani tilattiin semmoisia lehtiä kuin Kotiliesi, Kodin kuvalehti ja Avotakka. Lisäksi Fauna tms luontolehti ja Maaseudun tulevaisuus (vaikka olimme kaupunkiasujia). Tuli mieleen tuosta työväenluokkajutusta, naapurissa luin sitten Apua ja Seuraa joita vanhemmat eivät kelpuuttaneet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokkaa täällä ei ole käsitelty, koska kyseiseen luokkaan kuuluvia ei tällä palstalla käy. Ap:lle tiedoksi.
Jotenkin hassua analysoida omaa sisustusta noin. Minusta Suomessa ei ole noin selkeitä luokkia. Iittalaa ja arabiaa on kaikilla, monet ”keskiluokkaiset” ei myöskään harrasta sisustamista, joten huonekalut voi olla mitä vaan kirpparilöydöistä jyskin kautta Artekiin. Sitä mitä mukaan on tarttunut. Rahaa saattaa olla pankkitilillä, mutta sillä ei tehdä mitään joten ei näy ulospäin. Sivistystä hankitaan kirjastosta ilmaiseksi, eikä silläkään edes brassailla missään, paitsi ehkä kertomalla oikeita vastauksia kun telkkarista tulee Haluatko miljonääriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Yläluokkaa ovat ne, jotka ovat syntyneet niin rikkaiksi, ettei heidän tarvitse tehdä työtä elääkseen, ja jos he tekevätkin työtä, he tekevät sitä huvikseen, eivät taloudellisesta pakosta tai motiivista: heille mahdollinen työnsä on siis pikemminkin harrastus. Samoin yläluokkaa ovat nekin, jotka ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriseen asemaan, että he voivat suhteidensa avulla leijua joutilaina koko elämänsä.
Ja alaluokkaa on kaikki sosiaaliväki: työttömät (poislukien siis ehkä ansiosidonnaisella työttömyyskaudella olevat), sairaseläkeläiset, vangit ja vapaina kulkevat rikolliset, seksipalveluilla elävät jne.
Minä kuulun alaluokkaan.
7/7 ja taiteilijoista: ei missään nimessä "toritaidetta". Joku tuntemattomamman mutta aito piti olla olohuoneen soffan päällä. Tuttujen maalauksia eteisessä joidenkin rukilapojen vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edustan ylempää keskiluokkaa, mutta olen ainoa elättäjä perheessä. Meillä:
- kirjahylly, jossa on nimenomaan kirjoja (lisäksi lastenhuoneissa kirjahyllyt, joissa paljon kirjoja)
- ei televisiota
- jokaisella oma läppäri ja/tai tabletti
- huonekalut ja kodin tekstiilit sopivat yhteen riippumatta ostopaikasta tai -ajankohdasta, löytyy Ikeaa, Lundiaa, Askoa, Iskua, Marimekkoa, Finlaysonia, markettien halpista
- muutama oikea kaunis ja jonkin arvoinen taulu, ei toritaidetta
- ei juuri ollenkaan koriste-esineitä tai muuta turhaa roinaa, maljakot, kynttilänjalat, tarjoiluastiat yms ovat ajattomia, selkeälinjaisia, neutraaleja väritykseltään
- ei blingblingiä, ei uusinta turhaa elektroniikkaa, ei mitään öky-tavaraa
- siistiä, ei likaa eikä rojukasoja ympäriinsä, vaikka välillä on pölyä ja tavarat sekaisin.
Olen keskiluokkaisesta papin ja opettajan perheestä, kotonamme oli kirjasto, bidermeier kalusto, mm. nykytaidetta ja yhden paikallisen taiteilijan töitä (vanhempaa tuotantoa), oli myös lasitaidetta ym. Kalusteet ja matot oli yleensä Askosta, jos eivät olleet antiikkia. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki. Astiat oli Arabiaa. Pöydässä oli aina oikea pöytäliina ja joulukuusessa lasipallot... Kotona oli kerroksia n. 1920-luvulta alkaen, talonpoikaisohvasta 90-luvun kalusteisiin.
Olen kai keskiluokkainen edelleen, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Pyrin hankkimaan kaiken käytettynä paitsi sängyt, peitot, tyynyt, lakanat, vuodevaatteet, alusvaatteet. Kirjoja on paljon, mutta nykyään ostan vaan e-kirjojen lukuoikeuksia. Pyrin kaikessa kierrätettyyn. Joskus nuorempana olin materialistisempi, nykyään moni asia on menettänyt merkityksensä. Yritän pitää kulutuksen minimissään, planeettamne tila kiinnostaa enemmän kuin se, miltä elämämme näyttää... Autoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme ylempää keskiluokkaa oleva keski-ikäinen lapsiperhe. Asumme isossa perheasunnossa Helsingissä. Kummallakin on perittyä omaisuutta, mutta ei niin paljon, että pakkatyöstä kannattaisi jättäytyä. Periminen näkyy sisustuksessa. On anopin jättämiä litografioita, minun puolelta valtavat kirjamäärät historiaa, yhteiskuntatiedettä. Ja mitä tulee huonekaluihin. On arvohuonekaluja ja ikeaa. Taloudessa asuu taapero, joten sisustus ei ole kaikkein tärkeimässä roolissa. Ei kannata ostaa uutta sohvaa ennen kuin lapsi oppii pitämään sen siistinä. Astiat on arabiaa.
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Ala- ja yläluokasta samaa mieltä, mutta ei välissä olevat luokat kyllä ihan noin toimi, ehkä tunnet vaan enimmäkseen työväenluokasta, alemmasta keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta olevia ihmisiä ja ajattelet loppujen ihmisten olevan samanlaisia. Oleellinen ero ei niinkään ole kodin sisustus tai sijainti, vaan ajattelutapa. Keskiluokka esimerkiksi ajattelee yhteiskunnan olevan itseään varten ja harrastaa monipuolisemmin kulttuuria, työväenluokka ajattelee yhteiskunnan olevan jotain ylhäältä saneltavaa mihin ei voi vaikuttaa ja harrastukset on enemmän esimerkiksi lenkkeilyä, jääkiekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keskiluokkaisesta papin ja opettajan perheestä, kotonamme oli kirjasto, bidermeier kalusto, mm. nykytaidetta ja yhden paikallisen taiteilijan töitä (vanhempaa tuotantoa), oli myös lasitaidetta ym. Kalusteet ja matot oli yleensä Askosta, jos eivät olleet antiikkia. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki. Astiat oli Arabiaa. Pöydässä oli aina oikea pöytäliina ja joulukuusessa lasipallot... Kotona oli kerroksia n. 1920-luvulta alkaen, talonpoikaisohvasta 90-luvun kalusteisiin.
Olen kai keskiluokkainen edelleen, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Pyrin hankkimaan kaiken käytettynä paitsi sängyt, peitot, tyynyt, lakanat, vuodevaatteet, alusvaatteet. Kirjoja on paljon, mutta nykyään ostan vaan e-kirjojen lukuoikeuksia. Pyrin kaikessa kierrätettyyn. Joskus nuorempana olin materialistisempi, nykyään moni asia on menettänyt merkityksensä. Yritän pitää kulutuksen minimissään, planeettamne tila kiinnostaa enemmän kuin se, miltä elämämme näyttää... Autoa ei ole.
Lisään vielä, että vähän paheksun ihmisiä, jotka ostavat uutena Ikeaa tai yhdistelevät kallita vaatteita Henkkamaukkaan ja Zaraan vaikkei olisi pakko. Ymmärrän Maslowin tarvehierargian eli sen, että jonkun pienituloisen ainoa vaihtoehto on, saadakseen lapsensa ja itsensä puetuiksi, ostaa riistoketjuilta. Itse voisin pukeutua noihin merkkeihin vain, jos joku toinen olisi tehnyt ostopäätösen ennen minua. Ja ylipäätään paheksun sitä, kun ihmiset kuluttavat liikaa muuhunkin kuin tarpeeseen.
Olen tullut enemmän isoäitiini, joka oli tyylikäs ja koti hyvin hoidettu, mutta mitään turhaa ei ollut vaan valintoja ohjasi tarve. Elän kuten hän eli 50-luvulla.
En tiedä, mihin luokkaan kuulun. Meidän omistusrivariasunto on remontoitu lattiasta kattoon vuosien varrella, oman maun mukaan. Osa remonttijutuista on Byggmaxista, kun taas kaikki tapetit on saman valmistajan (Borås tapeter). Huonekaluista osa on peritty, osa ostettu itse antiikkiliikkeestä ja loput Ikeasta, Askosta ja Tori.fi:stä. Astiat on tosiaan suurin osa Iittalaa ja Arabiaa, myös vanhaa ja perittyä.
Olohuoneessa on kirjahylly täynnä kirjoja, piano ja kitara JA iso tv (ollaan nörttejä miehen kanssa, ja tykätään sekä pelata että katsella kaikenmaailman sarjoja ja elokuvia Netflixistä ja HBO:sta).
Lastenhuoneissa on kirjahyllyt ja niissä kirjoja, mutta enemmän kyllä käydään kirjastossa sekä kirjastoautolla lainaamassa luettavaa, lehtiä ja musiikkia. Lapsilla ei ole omia tabletteja, ja kännyköitä ja PS4:sta koskee tiukat peliajat. Isommat pelaa jalkapalloa, pienin ei vielä harrasta muuta kuin uimahallissa käyntiä muun perheen kanssa. Mies ja minä emme harrasta maksullisia harrastuksia lähinnä ajan puutteen takia.
Lomilla käydään huvipuistoissa, eläinpuistoissa ja tapahtumissa (keskiaikamarkkinoita, lasten tapahtumia, kulttuuritapahtumia). Joskus vuokrataan jostain päin Suomea mökki viikonlopuksi, ja kierrellään sen lähellä olevia nähtävyyksiä. Saatetaan myös tehdä ulkomaanmatkoja. Viimeksi olimme Thaimaassa joulun, nyt lähdetään syksyllä Kreikkaan, mutta se on sovittu matka miehen siskojen ja vanhempien kanssa yhdessä.
Auto on vuodelta 2011, se on velaton. Asuntolainan lisäksi ei ole muita lainoja. Minun ensiasuntoni on nyt meidän sijoitusasuntona, mutta siinä vaihtuu vuokralainen vuoden välein ja alkaa vähän kyllästyttää tämä. En osaa sanoa, mihin luokkaan me kuulumme. Mies on insinööri, minä kouluttamaton sekatyöläinen joka nyt käyn aikuislukiota läpi että voisin hakea ensi vuonna yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän yhteinen tekijä koodeilla voi kuitenkin olla sijainti (hintataso). Kodit ovat uudehkoja tai ainakin kunnostettuja. Lisäksi on usein se auto ja joko kesämökki tai vene. Ja lomilla matkustellaan, mutta lähinnä vain ne lapsettomat eksoottisempiin kohteisiin.
Joo, oikeastihan tällaiset on suurempia eroja kuin kodin sisustus, tein ketjun lähinnä siksi kun täällä mietittiin nimenomaan wt- ja yläluokkaista sisustusta. Erityisesti kun täällä oli ketju siitä, millaisia esineitä "köyhien" kodeista löytyy, niin huonokuntoinen kunnallinen vuokra-asunto lähiössä lienee paljon parempi köyhyyden merkki kuin mikään muu. Ap
Ette taida koskaan nähneet nälkää
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?
Et ole ihan selvillä käsitteistä.
Kaikki työssäkäyvät, mukaanlukien yksityisyrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka tekevät ylisummaan mitä tahansa työtä elääkseen kenen tahansa laskuun (muodollisesti), ovat yhtä ja samaa suurta keskiluokkaa. Eivät ne suunnittelijat ja insinöörit ole yhtään sen kummempia kuin nuo mainitsemasi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja ja tehdastyöntekijäkään: ihan samanlaisia duunareita kaikki tyynni.
Ala- ja yläluokasta samaa mieltä, mutta ei välissä olevat luokat kyllä ihan noin toimi, ehkä tunnet vaan enimmäkseen työväenluokasta, alemmasta keskiluokasta ja ylemmästä keskiluokasta olevia ihmisiä ja ajattelet loppujen ihmisten olevan samanlaisia. Oleellinen ero ei niinkään ole kodin sisustus tai sijainti, vaan ajattelutapa. Keskiluokka esimerkiksi ajattelee yhteiskunnan olevan itseään varten ja harrastaa monipuolisemmin kulttuuria, työväenluokka ajattelee yhteiskunnan olevan jotain ylhäältä saneltavaa mihin ei voi vaikuttaa ja harrastukset on enemmän esimerkiksi lenkkeilyä, jääkiekkoa.
Höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen tosiaan astioista Iittala ja Arabia, sekä joistain huonekaluista ja valaisimista Artek. Kuitenkin joukossa Ikean ja niiden keskihintaisten liikkeiden valikoimaa. Kodit vaaleasävyisiä ja sisustuksessa käytetty luonnon materiaaleja. Kirjahyllyjä ei ole (ainakaan näkyviä oleskelutiloissa).
Enemmän yhteinen tekijä koodeilla voi kuitenkin olla sijainti (hintataso). Kodit ovat uudehkoja tai ainakin kunnostettuja. Lisäksi on usein se auto ja joko kesämökki tai vene. Ja lomilla matkustellaan, mutta lähinnä vain ne lapsettomat eksoottisempiin kohteisiin.
Harrastuksia on, aikuisilla liikunnallisia (hiihto, pyöräily, lenkkeily, sulkapallo, golf jne) ja lapsilla sopiva kilpalaji (jalkapallo, jääkiekko, luistelu, voimistelu, tanssi jne). Joillakin voi olla myös partio tai taiteen puolella tutkintoon tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus.
Oliko tämä siis mikä luokka, kun ketjussa on käsitelty montaa eri luokkaa ennen tätä?
Keskiluokka, eli se mitä kysymyksessä kysyttiin
Myös työväenluokka, joka ei ole wt eikä keskiluokkaa, on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Esimerkiksi siivooja, lähihoitaja, bussikuski, kuorma-autonkuljettaja, tehdastyöntekijä on työväenluokkaisia ammatteja (duunariammatteja), ei wt-ammatteja. Wt:t eivät käy töissä tai kouluttaudu. Millaista voisi olla duunarisisustus, joka ei kuitenkaan ole wt-sisustusta?