Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus ollut vegaani mutta palannut takaisin sekasyöjäksi?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun nenä vuosi jatkuvasti, hiukset alkoivat katkeilla ja pyörryin ruokalassa, lopetin kaikenlaisen ruokapelleilyn ja aloin syömään kunnollisesti. Oli aika tuskaa, kun kuukautisetkin kestivät sen normaalin 4-5 päivän sijasta 8-10 päivää.
Kuukautiset jää lihaa mainostava trolli pois, kun voi huonost!
Opetus on ( Sinkkumies valistaa ):
Vegaani on sairas, anorektikkoriskissä, masentunut ja nälkäinen.
Spin off tästä on ketju jossa yrittää mainostaa syövänsä pelkkää sisäfileetä. Niinku kiinnostaisi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen välillä viikon, kaksi vegaani, mutta palaan aina lakto-ovo-vegetariksiksi, koska rakastan mm. erilaisia homejuustoja ja halloumia niin paljon, etten kykene täysin vegaanistumaan.
Olen myös asunut ainakani maassa, jossa vegetarismiakaan ei käsitetty yhtään, joten muutaman vuoden söin kanaa ja kalaa hankaluussyistä.
Jos esim. kunniakseni kerran teurastettiin nelisenkymmentä kanaa, ole nyt siinä syömättä loukkaamatta läheisiäsi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.
Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.
Erikoinen mielipide, että terveysongelmat johtuvat aina omasta ruoanlaitosta. Itse jouduin luopumaan vegaaniudesta, koska minulle puhkesi aikuisiällä useita vakavia allergioita. En pidä sitä ruokavalioni syynä, niin van valitettavasti tapahtui.
En tarkoittanut tätä vaan sitä että lihaa ei korvata millään vaan jätetään vaan tutuista ruoista liha pois, esim. lihakeitosta jätetään liha pois ja syödään juureskeittoa. Tällöin jää proteiini puuttumaan. Itse laitan kasviskeittoihin linssejä tai kikhernettä. Laatikkoruokiin laitan myös kasviksien lisäksi jotain tuhdimpaa. Monet puhuvat myös nälästä, itsellänikin jää nälkä jos ruoka ei sisällä tarpeeksi proteiinia, esim. kesäkeitto tai ratatouille eivät vie nälkääni vaan kaipaan jotain tuhdimpaa. Proteiinin sisältämät aminohapot ovat terveydellemme tarpeellisia ja ihan niidenkin puutteesta voi tulla erilaisia oireita jos vaan syö pelkkiä kasviksia. Kun vegaaniruoan valmistaa monipuolisesti, siis käyttämällä muutakin kuin pelkkiä kasviksia, vihanneksia ja juureksia, ottaen mukaan palkokasvit, tofua(on siis ihan oikea tuhansia vuosia vanha ruoka, ei mikään keinotekoinen eines) monipuolisesti viljoja, siemeniä ja pähkinöitä, niin ruoka kyllä sisältää kaiken tarvittavan B12&D lukuunottamatta.
Ikävä kuulla että sinulla on allergioita.
Olen yrittänyt (ja halunnut) kovasti olla vege mutta se ei vain onnistu. Maitotuotteita en edes yrittänyt jättää pois vaan eriväriset lihat. Opettelin tosissani tekemään apetta erilaisista linsseistä, kikherneistä ja sen sellaisista ja etsin intialaisia reseptejä. Soijalärpäreitä ja sen sellaisia en suuhuni laita vaan haluan "oikeaa" ruokaa.
Parin viikon lihattoman jakson jälkeen ei vain energia riitä ja muutun ärtyneeksi ja kaikesta tulee ankeaa. Lihan lisääminen ruokaan korjaa tämän lähes heti.
Olen >190cm ja n. 90kg mies ja liikun aika paljon. Normipäivänä kulutan perusaineenvaihdunnan lisäksi yli tuhat kaloria, parina päivänä viikossa parikin tuhatta. Ehkä tämä liittyyy asiaan jotenkin. Nyt olen lisännyt lihaa ruokavaliooni ja voin paljon paremmin. Ei lihaa tarvi mahdottomia määriä mutta pari kertaa viikossa tuntuu minun tapauksessani sopivalta määrältä.
Ehkä se kultainen keskitie on sittenkin tie mitä kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Vegaanien mielestä ei tietenkään voi olla yhtään hyvää syytä luopua veganismista. Vaikka olisi jotain inhimillisiä ongelmia vegaaniruokavalion takia niin kituuttaa vaan pitäisi kaikesta huolimatta. Koska eihän mikään vaan voi johtua vegaaniruokavaliosta! Pitäisi vaan yrittää ja perehtyä enemmän! Ei siitä elämästä tarvi nauttia, veganismi on tärkeämpää! Jos huomaatkin että tykkäisit syödä lihaa maun takia niin opi vaikka olemaan tykkäämättä! Sussa on joku vika kun tykkäät lihasta!
Ei vegaaniruoka ole mitään kituuttamista! Itse nautin elämästä ja vegaaniruoasta. Liharuoka olisi minulle kidutusta. Olen kyllä sitä mieltä että lihan makuun tottuminen on opittu tapa. Kun lapsesta asti tottuu liharuokaan niin se maistuu hyvälle. Kun on pitkään kasvissyöjä niin ne kasvisruoat alkaa maistumaan hyvälle. Sanotaanko sitä että 6 viikkoa menee että makuaisti tottuu uusiin makuihin.
Itse maistoin kerran lihaa kun olin ollut vuoden kasvissyöjä. Ei se maistunut enää sellaiselle kuin muistelin, vaan eltaantuneelle, noh, ruumiille. Yöks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla miesten haluttomuutta käsittelevässä ketjussa viitattiin erääseen artikkeliin, jossa kirjoitetaan näin:
"Koin kuitenkin lähes valaistumiseen verrattavan herätyksen eräänä iltana, kun nälissäni (mikä oli yleistä silloin, niin kuin se aliravitulla usein on) en löytänyt muuta kuin kananmunia syötäväksi. Otin askeleen ja PAISTOIN kananmunat. Tämä oli tuohon aikaan kova juttu (tiedän, kuulostaa super typerältä). Kehon reaktio yllätti minut. Tunsin lämpöä, tunsin virtausta, tunsin, että keho oli ravittu. Ja mikä siisteintä, koin erittäin spontaanin erektion, joka jatkui mukavan aikaa."
Minulla oli vastaavanlainen valaistumisen kokemus palattuani vegaanikokeiluni jälkeen sekaruokaan: lämpö, energian virtaus, ravittuna olon tunne. Erektiota en tosin saanut, mutta olenkin nainen:-).
Tuo miehen reaktio oli psyykkisperäinen. Hän viimeinkin koki olevansa mies, kun söi "miesten ruokaa" ja sai siksi erektion. Satasesta vetoa, ettei ole saanut enää koskaan tuon jälkeen paistetusta kananmunasta erektiota. Ihan naurettava ajatus, että paistettu kananmuna aiheuttaisi sellaisen mitenkään muuten kuin lumevaikutuksena. Paistettuna kananmuna on itse asiassa epäterveellisempi kuin keitetty ja siksi johtaa enemmänkin erektion heikentymiseen.
Enpä usko, että oli psyykkisperäinen. Olen naisena kokenut ihan saman: kuinka yksi ainut ateria virkistää ihmeellisellä tavalla, kun on aikansa kokeillut sellaista ruokavaliota - kuten puhdasta kasvisruokavaliota - joka ei itselle sovi. Sitä aivan kuin herää eloon pitkän horroksen jälkeen.
Uskoisin myös, että fyysisesti hyvin aktiiviset miehet tarvitsevat enemmän energiaa kuin kasvisruokavaliosta saa, jollei sitten käytä aivan tuhottomasti aikaa aterioidensa suunnitteluun ja toteutukseen.
Olen vegaani. Jos syö epäterveellistä vegaaniruokaa joka esim. sisältää vehnää ja rasvaa, esim. intialaisen aterian rasvaisen naan-leivän kanssa tai pitsan niin maistuuhan se hyvälle mutta jää huono olo. Jos taas syön ns. "puhtaasti" valmistetun vegaaniruoan niin kylläpä tuntuu niin kuin energia ja elinvoima virtaisi kehon läpi.
Ihan sama onko sekaani vai vegaani, höttöjutuista tulee huono olo, terveellisestä ateriasta hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt (ja halunnut) kovasti olla vege mutta se ei vain onnistu. Maitotuotteita en edes yrittänyt jättää pois vaan eriväriset lihat. Opettelin tosissani tekemään apetta erilaisista linsseistä, kikherneistä ja sen sellaisista ja etsin intialaisia reseptejä. Soijalärpäreitä ja sen sellaisia en suuhuni laita vaan haluan "oikeaa" ruokaa.
Parin viikon lihattoman jakson jälkeen ei vain energia riitä ja muutun ärtyneeksi ja kaikesta tulee ankeaa. Lihan lisääminen ruokaan korjaa tämän lähes heti.
Olen >190cm ja n. 90kg mies ja liikun aika paljon. Normipäivänä kulutan perusaineenvaihdunnan lisäksi yli tuhat kaloria, parina päivänä viikossa parikin tuhatta. Ehkä tämä liittyyy asiaan jotenkin. Nyt olen lisännyt lihaa ruokavaliooni ja voin paljon paremmin. Ei lihaa tarvi mahdottomia määriä mutta pari kertaa viikossa tuntuu minun tapauksessani sopivalta määrältä.
Ehkä se kultainen keskitie on sittenkin tie mitä kulkea.
Samaa mieltä kultaisesta keskitiestä. Jos olisin itse jäänyt vegaaniksi, ruokavalioni olisi jäänyt todella köyhäksi: gluteeniviljat eivät käy, eivät myöskään palkokasvit, erilaisia vegaanieineksiä (korvikkeita) en halua syödä (hirveästi lisäaineita) ja hedelmät ovat liian makeita. Yritä siinä sitten pitää itsesi ravittuna!
Varmasti on niitä, jotka ovat tosi onnellisia vegaaneina, ja suotakoon se heille, mutta monille sellainen ruokavalio ei kerta kaikkiaan sovi - erinäisistä syistä, ja kyllä vegaanitikin voisivat sen tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tulee hyvin ilmi se, että ei kannata tehdä mitään suurta elämäntaparemonttia jos ei kykene tutkimaan asiaa kunnolla etukäteen. Vegaaninen ruokavalio vaatii suunnittelua ja panostamista. Ihan älytöntä ruveta 'vegaaniksi' vetää pari kuukautta pelkkiä porkkanoita ja sitten itkeä vauvapalstalla kun tuli vaikka mitä puutostiloja ja huono olo koko ajan ja vegaanius 'ei sitten ollutkaan minua varten'.
Itse olen lakto-ovo ja sekin on vaatinut uusien tapojen oppimista että saan tarvittavat proteiinit kasaan. Koittakaa ymmärtää, että vika ei ole lihan- tai eäintuotteiden välttelyssä vaan siinä miten itse ruokavaliota toteutat!
Jos ruokavaliosta karsii tuhansia ruoka-aineita ja potentiaalisia ravintoainelähteitä niin ruokavalion koostaminen saattaa EHKÄ mennä vähän haastavammaksi. Miksi kukaan haluaisi vaikeuttaa elämäänsä niin paljon? Vaikea ymmärtää. Varsinkin jos on allergioita niin älytöntä. Kaikki aika menee oman syömisensä miettimiseen ja suunnitteluun. Vegaaneilla se elämä vaikuttaakin pyörivän koko ajan siinä syömisen ympärillä, ei kiitos sellaista elämäntapaa minulle.
Minä koen niin että kun karsin lihan, kalan, munan ja maidon pois niin kuitenkin sain tuhansia uusia asioita ruokavaliooni, esimerkiksi useat eri pavut. Vanhojen fakkiintuneiden ruokalajien sijaan tuli kokeiltua kaikkea uutta ja ihmeellistä, mikä makuseikkailu! Eli ruokavalioni laajeni ja monipuolistui. Elämäni ei ole vaikeata, olen tottunut tekemään vegaaniruokaa ja se sujuu normiarjessani yhtä helposti kuin sekaanilla makaronilaatikon vääntö. Elämäni ei millään muotoa pyöri syömisen ympärillä. Päinvastoin tuntemani lihaanit puhuvat paljon ruoasta, mitä ovat kokanneet ja missä syöneet. Itse olen tottunut pitämään suuni soukassa näistä asioista jotta herkkä lihaani ei pahoita mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt (ja halunnut) kovasti olla vege mutta se ei vain onnistu. Maitotuotteita en edes yrittänyt jättää pois vaan eriväriset lihat. Opettelin tosissani tekemään apetta erilaisista linsseistä, kikherneistä ja sen sellaisista ja etsin intialaisia reseptejä. Soijalärpäreitä ja sen sellaisia en suuhuni laita vaan haluan "oikeaa" ruokaa.
Parin viikon lihattoman jakson jälkeen ei vain energia riitä ja muutun ärtyneeksi ja kaikesta tulee ankeaa. Lihan lisääminen ruokaan korjaa tämän lähes heti.
Olen >190cm ja n. 90kg mies ja liikun aika paljon. Normipäivänä kulutan perusaineenvaihdunnan lisäksi yli tuhat kaloria, parina päivänä viikossa parikin tuhatta. Ehkä tämä liittyyy asiaan jotenkin. Nyt olen lisännyt lihaa ruokavaliooni ja voin paljon paremmin. Ei lihaa tarvi mahdottomia määriä mutta pari kertaa viikossa tuntuu minun tapauksessani sopivalta määrältä.
Ehkä se kultainen keskitie on sittenkin tie mitä kulkea.
Mistä syystä olet vähentänyt lihaa?
Jos eettisistä niin sen vähän lihan mitä syöt voi valita paremmin (ellet jo niin tee!), eli syödä kalaa tai vapaana kasvatettua punaista lihaa tai kanaa.
Mun mies on samoissa mitoissa kuin sinä ja on onnistunut vähentämään lihaa tosi paljon. Ole itse lakto-ovo ja kotiin ei osteta enää muutan kuin eettisesti kasvatettua lihaa vaikka se kalliimpaa onkin. Syödään tosi paljon Quorn-tuotteita (sieniproteiinia) ja aika usein 'vahingossa' ihan vegaaniruokaa.
Itse olen huomannut, että pienet muutokset on helpompi toteuttaa ja niissä myös pysyy, kuin jos vetäisi koko ruokavalion kerralla uusiksi. Itsekin melkein huomaamattani olin luopunut lihasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menitte taas mun provoihin mukaan.
Sinkkumies.
Olin vegaani melkein 5 vuotta, lukion ekalta parikymppiseksi. Sitten aloin syödä juustoja, kananmunia ym eli lacto-ovo-vegetaristi. Viime kesänä söin ensi kerran katkarapuja. Nyt syön siis säännöllisesti myös kalaa ja äyriäisiä.
Vegaaniudessa kypsyin siihen jatkuvaan nipottamiseen ja paskan makuisten ruokien syömiseen ja niiden ylistämiseen muille. Lisäksi voin henkisesti todella huonosti, vatsani oli sekaisin koko ajan ja olin käytännössä nälkiintynyt.
Nyt herkuttelen ruuilla joita rakastan ja syön kaikkea hyvällä omallatunnolla. Eläimiä tai lintuja en koskaan aio syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tulee hyvin ilmi se, että ei kannata tehdä mitään suurta elämäntaparemonttia jos ei kykene tutkimaan asiaa kunnolla etukäteen. Vegaaninen ruokavalio vaatii suunnittelua ja panostamista. Ihan älytöntä ruveta 'vegaaniksi' vetää pari kuukautta pelkkiä porkkanoita ja sitten itkeä vauvapalstalla kun tuli vaikka mitä puutostiloja ja huono olo koko ajan ja vegaanius 'ei sitten ollutkaan minua varten'.
Itse olen lakto-ovo ja sekin on vaatinut uusien tapojen oppimista että saan tarvittavat proteiinit kasaan. Koittakaa ymmärtää, että vika ei ole lihan- tai eäintuotteiden välttelyssä vaan siinä miten itse ruokavaliota toteutat!
Jos ruokavaliosta karsii tuhansia ruoka-aineita ja potentiaalisia ravintoainelähteitä niin ruokavalion koostaminen saattaa EHKÄ mennä vähän haastavammaksi. Miksi kukaan haluaisi vaikeuttaa elämäänsä niin paljon? Vaikea ymmärtää. Varsinkin jos on allergioita niin älytöntä. Kaikki aika menee oman syömisensä miettimiseen ja suunnitteluun. Vegaaneilla se elämä vaikuttaakin pyörivän koko ajan siinä syömisen ympärillä, ei kiitos sellaista elämäntapaa minulle.
Minä koen niin että kun karsin lihan, kalan, munan ja maidon pois niin kuitenkin sain tuhansia uusia asioita ruokavaliooni, esimerkiksi useat eri pavut. Vanhojen fakkiintuneiden ruokalajien sijaan tuli kokeiltua kaikkea uutta ja ihmeellistä, mikä makuseikkailu! Eli ruokavalioni laajeni ja monipuolistui. Elämäni ei ole vaikeata, olen tottunut tekemään vegaaniruokaa ja se sujuu normiarjessani yhtä helposti kuin sekaanilla makaronilaatikon vääntö. Elämäni ei millään muotoa pyöri syömisen ympärillä. Päinvastoin tuntemani lihaanit puhuvat paljon ruoasta, mitä ovat kokanneet ja missä syöneet. Itse olen tottunut pitämään suuni soukassa näistä asioista jotta herkkä lihaani ei pahoita mieltään.
Minä syön papuja, nyhtökauraa, härkistä, kauramaitoa/kermaa, soijaa ym. vaikka olen täysin sekasyöjä ja syön myös punaista lihaa. Miksei ymmärretä että ruokavaliotaan voi monipuolistaa kasvisruokien suuntaan myös sekasyöjänä? Ei se vaadi joidenkin ruoka-aineiden karsimista samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tein kerran chili con carnea ilman carnea, kun ei sattunut olemaan jauhelihaa. Miten voikin olla, että lihan kanssa loistava perusruoka on lihattomana aivan hirveää?
Jäi viimeiseksi kerraksi.
Tuo on spesifinen ruokalaji, joka vaatii spesifisen ainesosan toimiakseen. Kokeilepa hernekeittoa ilman herneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.
Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.
Elät harhoissa. Sekaani voi syödä kaikkea mitä sinäkin ja kaikkea muutakin.
Sinkkumies
Niin voi, mutta harvemmin syö.
Vain pieni osa suomalaisista syö sen puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivässä ja lihaa syödään runsaasti yli suositusten.
Täälläkin kun ruokaketjuja seuraa, koostuu monen perheen ruoka jauheliha- ja makkararuoista.
Koko päivän ruokani ei paina puolta kiloa!
Mitä oikein syöt? Pelkkää öljyä että energiantarve tulee täyteen?
Vierailija kirjoitti:
Ötökkä1 kirjoitti:
yritin, yritin ihan tosissaan, mutta en kestä "henkisesti" sitä hiilarihumalaa = sokeria jonka sain ruoista. En ole tottunut naukkailemaan ruokaa ensinäkään vähän väliä ja se seinille hyppiminen jatkuvan korkean verensokerin takia oli vain liikaa stressiä keholle ja mielelle.
Olen tottunut liikkumaan paljon. Hiilari hötön takia siirryin ensisijaisesti treenissä juoksuun, mutta se löysä lihakseton ruumis kuvotti liikaa, joten nyt sali harrastuksen palatessa on eläinperäiset proteiinit matkassa ( kananmuna, kala ) maidosta olen aika hyvin vieroittautunut, vaikka sen käyttö olisi helppoa. Katson jotenkin olevani kuitenkin iholtanikin siistimmässä kunnossa ilman.
Maha ei siedä oikein soijaa eikä muitakaan palkokasveja. Silti soijaproteiiniakin vedän välillä. Aika karpiksi kai jutut menneet ja energiat ovat kai liian korkeat koko ajan, kun jaksaa liikkua loputtomiin. Olen varmaan vaihtanut syömishäiriöstä toiseen. Se tuntuu olevan aina tätä, jos on joku rajoite päällä.Hiilarihumala, jatkuva korkea verensokeri - näin kävi minullekin, ja olin saamassa diabeteksen. Muistan, kuinka kerran tein gluteenitonta vegaanileipää, ja sitä syötyäni jalkoja alkoi pistellä kummallisesti ja tuli hirveä jano. Puhdasta sokeria en käyttänyt, vaan sokeri tuli viljoista ja hedelmistä. "Sokerittomat reseptikin" sisälsivät makeita banaaneja, taateleita ja hunajaa. Lopetin, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Ja tämä sai yläpeukkuja....
Olen pian 17 vuotta ollut vegaani, treenaan aktiivisesti ja käyn pyöräilemässä harrastajaryhmän kanssa viikottain pitkiä matkoja. Monet aattelee, että varsinkin miesurheilijana ei pärjää jos on vegaani. En oo kyllä koskaan ajatellut palaavani samalle linjalle, voin nyt sen verran paremmin.
Joskus yläkoulun/korkeakoulun rajoilla kaveriporukka nälvi kyllä välillä vegaanisesta ruokavaliosta ja haukkui neidiksi. Ei se mitään kiusaamista ollut, mutta tietynlaista pilkkaa ja tämmöstä jota perusteltiin aina "vitsailulla". Ei muo juurikaan haitannut "liha on hyvää, salaatti on jäniksille" tms kommentit mutta kävi ne aika turruttaviksi ja vanhoiksi. Enpä oo heistä kuullu jo vuosiin ja hyvä nii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse palannut vegaanista sekasyöjäksi, mutta tunnen muutamia entisiä vegaaneja. Lopettivat laiskuudesta, mielenterveysongelmien takia (kai se rajoitettu ruokavalio voi lisätä joillekin ahdistusta jos ahdistukseen on taipuvainen) tai ihan vain sen takia että kiinnostus lopahti. Kaikista ei ole muuttamaan ruokavaliotaan ja elämäntapojaan pysyvästi.
Ei se ole mikään rajoitettu ruokavalio. Vegaanit syövät keskimäärin paljon monipuolisemmin kuin sekasyöjät, koska joutuvat ottamaan selvää, että mistä saa mitäkin ravintoaineita. Tuttusi ovat varmaan olleet jotain ranskalaiset + vihis + nuudeli + oreo -vegaaneja. Kerran viikossa banaani.
Kuten kaikkia erilaisia lihoja? Uskokaa jo. Ruokanne ei ole monipuolisempaa, vaan aneemisempaa. Sekasyöjä voi syödä kaikkea mitä tekin ja miljoonaa muutakin asiaa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ötökkä1 kirjoitti:
yritin, yritin ihan tosissaan, mutta en kestä "henkisesti" sitä hiilarihumalaa = sokeria jonka sain ruoista. En ole tottunut naukkailemaan ruokaa ensinäkään vähän väliä ja se seinille hyppiminen jatkuvan korkean verensokerin takia oli vain liikaa stressiä keholle ja mielelle.
Olen tottunut liikkumaan paljon. Hiilari hötön takia siirryin ensisijaisesti treenissä juoksuun, mutta se löysä lihakseton ruumis kuvotti liikaa, joten nyt sali harrastuksen palatessa on eläinperäiset proteiinit matkassa ( kananmuna, kala ) maidosta olen aika hyvin vieroittautunut, vaikka sen käyttö olisi helppoa. Katson jotenkin olevani kuitenkin iholtanikin siistimmässä kunnossa ilman.
Maha ei siedä oikein soijaa eikä muitakaan palkokasveja. Silti soijaproteiiniakin vedän välillä. Aika karpiksi kai jutut menneet ja energiat ovat kai liian korkeat koko ajan, kun jaksaa liikkua loputtomiin. Olen varmaan vaihtanut syömishäiriöstä toiseen. Se tuntuu olevan aina tätä, jos on joku rajoite päällä.Hiilarihumala, jatkuva korkea verensokeri - näin kävi minullekin, ja olin saamassa diabeteksen. Muistan, kuinka kerran tein gluteenitonta vegaanileipää, ja sitä syötyäni jalkoja alkoi pistellä kummallisesti ja tuli hirveä jano. Puhdasta sokeria en käyttänyt, vaan sokeri tuli viljoista ja hedelmistä. "Sokerittomat reseptikin" sisälsivät makeita banaaneja, taateleita ja hunajaa. Lopetin, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Ja tämä sai yläpeukkuja....
Etkä ressukka näköjään ymmärrä miksi :)
Nytkin löytyy pakkasesta kaikenlaisia eri lihoja, on poroa, on lammasta, on sikaa, on nautaa, on fileitä, on osia mitä keitetään pitkään, on simpukoita, on eri äyriäisiäs sekoituksia, on erilaisia squideja, mitä olen ostanut etnisistä, eri kaupoista löytää erilaisia, on kalmaria, on mustekalaa, on kaloja, on sieniä, kaikenlaisia sieniä, koska sekaani jaksaa kävellä metsässä ja sienestää.
Vegaani ei jaksa sillä ruokavaliolla.
On kuivattuja afrikkalaisia ainesosia kuivattuna, on aasialaisia, on kissakalaa kuivattuna, on savustettuja äyriäisiä kuivattuna, on myös eri sieniä vielä kuivattuna, kaikenlaisia.
Mä nyt en vaan jaksa uskoa, että se tofun puputtaja syö mua monipuolisemmin. Aattele nyt. Mä voin syödä jo vaikka 100 erilaista juustoa ;)
Ainiin on myös kasviksia jääkaapissa ja pakkasessa, aivan kuten vegaanillakin.
Sinkkumies
Mun pointti oli, että on älytöntä ruveta vegaaniksi tutkimatta asiaa sen kummemmin. Juurikin silloin, jos esim. allergiat tekee ruokavalion toteuttamisesta todella haastavaa ja mahdollisesti jopa vaarallista terveydelle.
Tuntuu käsittämättömältä että monille täälläkin tulee yllätyksenä se, että tiukka ruokavalio rajoitti elämää ja oli työlästä toteuttaa...
Ja aika moni haluaa 'vaikeuttaa elämäänsä' välttelemällä eläintuotteita, minulle se ei ole mitenkään vaikea asia ymmärtää.
-se jolle vastasit